Henri Rochefort
| Henri Rochefort | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Victor Henri Rochefort |
| Syntynyt | 1830 |
| Kuollut | 1913 (82–83 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Grimsel [1] |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Victor Henri Rochefort, Rochefort-Luçayn markiisi, (1830–1913),[2][3] oli ranskalainen toimittaja ja kirjailija. Hän perusti useita lehtiä. Kirjoituksissaan hän oli oppositiossa kulloisiakin vallanpitäjiä vastaan ja joutui vaikeuksiin.
Rochefort alkoi jo nuorena kirjoitella sanomalehtiin, muun muassa taidearvosteluja. Vuosina 1856–1866 Rochefort sepitti myös vaudeville-näytelmiä. Vuonna 1868 hän alkoi julkaista La Lanterne -nimistä viikkolehteä, jossa hän teki purevaa pilaa keisarivallasta ja joka levisi laajalle. Hänet valittiin 1869 lakiasäätävään kokoukseen. Hän perusti uuden lehden La Marseillaise, mutta kirjoitustensa vuoksi hänet vangittiin vuoden 1870 alussa. Hän pääsi vapaaksi keisarivallan kukistuessa 4. syyskuuta, ja hänet valittiin väliaikaiseen hallitukseen, josta hän kuitenkin erosi jo 31. lokakuuta.[3]
Rochefort valittiin helmikuussa 1871 kansalliskokoukseen, mutta hän luopui edustajantoimestaan heti kun valmistava rauha oli hyväksytty. Kommuunin aikana hän hyökkäsi ensin Le Mot d'ordre -nimisessä lehdessään Adolphe Thiersin hallitusta vastaan, mutta vitsoi sitten pahasti kommunardeja. Siitä huolimatta hänet vangittiin toukokuussa 1871 ja tuomittiin karkotettavaksi, mutta vasta 1873 hänet vietiin Uuteen Kaledoniaan, mistä hän kuitenkin karkasi jo seuraavana vuonna ja asettui Geneveen. Siellä hän ryhtyi julkaisemaan uudelleen La Lanternea. Armahduksen johdosta hän pääsi palaamaan Ranskaan 1880. Tämän jälkeen hän julkaisi L’Intransigeant-lehteä, oli edelleen oppositiossa ja ajoi radikaaleja aatteita.[3]
Oltuaan 1885–1886 edustajana Rochefort liittyi kenraali Georges Boulangeriin, jonka lähimpiä neuvonantajia hän oli. Hän joutui pakenemaan 1889 Boulangerin kanssa ulkomaille, mistä käsin hän julkaisi kiukkuisia häväistyskirjoituksia vallanpitäjiä vastaan. Vuonna 1895 hän sai palata Pariisiin ja pääsi pian aloittamaan uuden kiivaan taistelun Alfred Dreyfusin puolustajia vastaan.[3]
Rochefort julkaisi myös romaaneja, kuten Les dépravés, Les naufrageurs, L’aurore boréale. Hän ei missään vaiheessa saavuttanut sanottavaa poliittista vaikutusvaltaa, mutta hän oli toimittajana taitava, sillä hän osasi pitää yleisön mielenkiinnon vireillä ja ihastutti rohkeudellaan ja henkevyydellään.[3] Hän kirjoitti muistelmat Les aventures de ma vie, jotka ovat hauskat mutta epäluotettavat[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Czech National Authority Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Winock, Michel: Rochefort: la Commune contre Dreyfus. Mil neuf cent. Revue d’histoire intellectuelle, 1993, nro 11, s. 82–86. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e Kopioitu lähteestä: Tietosanakirja. (Osa 8, palstat 112–113, artikkeli Rochefort, Victor Henri. Artikkelin kirjoittaja Jaakko Forsman) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1916. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.9.2020).
- ↑ Rochefort, Victor Henri, Nordisk familjebok 23. 1916 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henri Rochefort Wikimedia Commonsissa
