Hans Scholl

Hans Scholl

Hans Fritz Scholl (22. syyskuuta 1918 Ingersheim an der Jagst - 22. helmikuuta 1943 München) oli saksalainen lääketieteen opiskelija ja kansallissosialismin vastustaja. Hän perusti yhdessä sisarensa Sophie Schollin ja ystävänsä Christoph Probstin kanssa Valkoinen Ruusu- nimisen vastarintarintajärjestön. Nuoret jäivät kiinni ja heidät tuomittiin kuolemaan.

Elämä

Varhaisvaiheet

Schollin isä, Robert Scholl, oli Forchtenbergin pormestari. Hänet tunnettiin sekä tarmokkuudestaan, että edistyksellisyydestään. Hänen edistyksellisyytensä oli joillekin liikaa ja hän joutui eroamaan tehtävästään vuonna 1930. Isä vastusti kiivaasti Adolf Hitleriä, sillä uskoi tämän valmistelevan suursotaa. Isä oli huolissaan kun Hans liittyi Hitlerjugendiin. Hän kuitenkin kannusti lapsiaan tekemään omat valintansa ja arvosti niitä, mikä ei ollut tuolloin tavallista.

Hans Scholl oli innokas Hitlerjugend ja eteni sen arvoasteikossa. Hän oli täynnä iloa ja intoa, kun pääsi osallistumaan vuonna 1936 Nürnbergin puoluepäiville. Kotiin hän tuli kuitenkin masentuneena ja pettyneenä. Syynä oli todennäköisesti se, että että häntä oli kielletty laulamasta hänelle rakkaita lauluja, sillä ne olivat "alemman rodun tekemiä."

Kansalllissosialismiin pettynyt Scholl perusti kavereidensa kanssa oman nuorisoseuransa. Pojat tunnistivat toisensa pukeutumisesta, kävelytyylistä ja lauluista. He harrastivat vaeltamista ja leirinuotion ääressä he soittivat kitaraa ja lauloivat. Vuonna 1937 Hans Scholl ryhtyi suorittamasan sekä pojille että tytöille tarkoitettua työpalvelua. Sen jälkeen hän ilmoittautui vapaaehtoisena asepalveluun.

Poikien viaton salaseura oli liikaa totalitaristiselle hallinnolle. Hans Scholl pidätettiin vuonna 1937. Samalla pidätettiin myös Sophie Scholl. Kotona tehtiin kotitarkastus jonka yhteydessä takavarikoitiin kirjoja. Oltuaan kuukauden vangittuna Scholl pääsi vapaaksi, koska hänen lähiesimiehensä antoi lausunnon, että tämä on hyvä ja uskollinen sotilas.

Vuonna 1939 Scholl kirjoittautui opiskelijaksi Münchenin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kesällä vuonna 1940 Scholl sai kutsun lääketieteen opiskelijoista koottuun joukko-osastoon. Hän palveli hyvin ja yleni kersantiksi. Sotilassairaalassa hän oli mukana amputaatioissa ja leikkauksissa. Se, että hän ei ollut rintamalla vaan linjojen takana aiheutti hänelle omatunnonvaivoja.

Valkoinen Ruusu

Opintojaan Scholl pääsi jatkamaan huhtikuussa 1941. Luentojen ohella hänen piti käydä sairaaloissa auttamassa haavoittuneiden sotilaiden hoidossa. Hän piti työtä merkittävänä, mutta ajatuksissaan hän vastusti sotaa.

Yliopistolta Scholl löysi samoinajattelevaa seuraa. Seuraan kuuluivat muun muassa Christoph Probst ja Alexander Schmorell. Vuonna 1942 mukaan tuli myös Sophie Scholl. Vuonna 1942 Scholl ja Schmorell olivat muutaman kuukauden itärintamalle. Palattuaan Müncheniin he alkoivat tavata muita nuoria ja kirjoittivat Valkoisen Ruusun ensimmäiset lentolehtiset. Scholl nousi kuin itsestään ryhmän johtajaksi joka sai kokoontumispaikan Schmorellin isän huvilalta.

Ryhmän ensimmäinen lentolehtinen sisälsi ankaraa kritiikkiä: Mikään ei ole sivistyneelle kansakunnalle yhtä arvotonta, kuin se, että sitä hallitsee ilman oppositiota edesvastuuton klikki... Kolmannessa lentolehtisessä vaadittiin jo hallinnon kaatamista passiivisella vastarinnalla.

Lokakuussa 1942 Scholl lähetettiin palvelemaan itärintamalle. Matkalla rintamalle hän joutui näkemään saksalaisten tekemiä raakuuksia siviilejä vastaaan. Junan pysähdyttyä hän näki juutalaistyttöjen rakentavan ratapenkkaa ja hän antoi eväspakkauksensa yhdelle nälkiintyneelle tytölle. Haavoittuneiden saksalaisten sotilaiden määrästä hän päätteli, että Saksa ei voi mitenkään selvitä sodasta voittajana.

Müncheniin palattuaan Scholl ja Schmorell maalailivat öisin seinille tekstejä "Vapaus!" ja "Alas Hitler!". Kaupunkiin palanneen Christoph Probstin mielestä se oli sekä typerää että vaarallista. Yhdessä he kirjoittivat Valkoisen Ruusun viidennen lentolehtisen. Gestapo otti lehtisen vakavasti, sillä siinä kysyttiin Haluatteko, että saksalaiset kohtaavat saman kohtalon kuin juutalaiset nyt meidän käsissämme? Haluatteko, että meistä tulee kaikkien inhoama kansakunta?.... Gestapo arveli että lehtistä levitettiin 10 000 kappaletta.

18. helmikuuta 1943 Hans ja Sophie Scholl jäivät yliopistolla kiinni lehtisten levittämisestä. Sisarukset vangittiin, samoin Christoph Probst. Oikeudessa asianajaja ei tehnyt mitään puolustaakseen syytettyjä.

Kansantuomioistuin totesi syytetyt syyllisiksi petturuuteen ja heidät teloitettiin saman päivänä kuin heidät oli tuomittu.

Valkoisen Ruusun innoittaja oli Münchenin yliopiston opettaja Kurt Huber. Myös hänet vangittiin ja hänetkin teloitettiin.

Lisää aiheesta

• http://www.plough.com/en/authors/s/hans-scholl