Tämä on lupaava artikkeli.

Half-Life: Opposing Force

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Half-Life: Opposing Force
Pelin pohjoisamerikkalainen kansikuva. Kuvassa on pelin päähahmo Adrian Shepard.
Pelin pohjoisamerikkalainen kansikuva. Kuvassa on pelin päähahmo Adrian Shepard.
Kehittäjä Gearbox Software
Valve Corporation
Julkaisija Sierra Entertainment (jälleenmyynti)
Valve Corporation (verkkomyynti)
Jakelija Sierra Entertainment
Valve Corporation
Suunnittelija Randy Pitchford
Käsikirjoittaja Stephen Bahl
Rob Heironimus
Kristy Junio
Randy Pitchford
Säveltäjä Ben Houge
Pelisarja Half-Life
Pelimoottori GoldSrc
Julkaistu Windows
1. marraskuuta 1999[1]
OS X
1. elokuuta 2013[2]
Linux
1. elokuuta 2013[2]
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus ESRB: M Virheellinen ESRB-arvo[3]
Alusta Windows, OS X, Linux
Jakelumuoto CD, Steam-lataus
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Half-Life: Opposing Force on Gearbox Softwaren ja Valve Corporationin yhdessä kehittämä lisäosa Valven Half-Life-videopeliin (1998). Sierra Entertainment julkaisi lisäosan vuonna 1999 Windowsille. Gearboxin perustajajäsenen Randy Pitchfordin mukaan Valve antoi kehityksen Gearboxille, jotta Valve voisi itse keskittyä muihin projekteihinsa.[4] Peli julkaistiin vuonna 2013 myös OS X:lle ja Linuxille.[2]

Peli sijoittuu tarinallisesti samaan asetelmaan kuin Half-Life, mutta tarina koetaan Yhdysvaltain merijalkaväen erikoisyksikön sotilaan Adrian Shephardin näkökulmasta. Shephard lähetetään joukkueensa mukana Black Mesan tutkimuskeskukseen epäonnistuneen teleportaatiokokeen jälkeen.

Pelin nimellä Opposing Force on kaksi merkitystä: nimi itsessään tarkoittaa sitä, pelaaja on nyt alkuperäisen Half-Lifen ”vihollinen”, mutta toisaalta ”vastavoima” (engl. opposing force) on myös Isaac Newtonin kolmas laki.[5]

Lisäosa sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton, vaikkakin sitä kritisoitiin tyypillisistä lisäosien puutteista. Gearbox kehitti Half-Lifelle kaksi muuta lisäosaa, Blue Shiftin ja Decayn.[6]

Pelaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvankaappaus pelistä ja sen HUD-näkymästä. Ruudun alareunoissa näkee terveyden, suojaliivin sekä ammusten määrän. Kuvassa vasemmalla näkyy pioneeri joka kykenee polttoleikkaamaan ovia auki ja oikealla lääkintämies joka kykenee antamaan ensiapua tarvittaessa.

Half-Life: Opposing Force on ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Pelaajaa ohjaa Adrian Shephardia, jonka silmin tapahtumat nähdään. Juonta kuljetetaan eteenpäin ”skriptatuilla kohtauksilla”, jotka vaikuttavat satunnaisilta mutta ovat käsikirjoitettuja. Pelin alueita ei ole jaettu erillisiin tasoihin, vaan kaikki peliympäristöt sulautuvat toisiinsa. Ympäristön lineaarisen suunnittelun ja skriptattujen kohtausten takia pelaaja etenee koko ajan eteenpäin eli ”putkessa”. Kenttien välillä on aina lyhyt lataustauko, jonka aikana seuraava pelialue latautuu.[7]

Läpi pelin pelaajan aseistus paranee ja monipuolistuu. Aseistus koostuu pelin alkupuolella realistisista tuliaseista, mutta loppua kohden pelaaja saa haltuunsa scifi-henkisiä aseita. Uusia aseita emopeliin nähden ovat muun muassa veitsi sekä kone- ja tarkkuuskivääri. Useimmilla aseilla on myös toissijainen hyökkäys, esimerkiksi rynnäkkökiväärillä voi laukasta aseeseen liitetyn kranaatinheittimen.

Adrian kykenee käskyttämään muita sotilaita ja he pystyvät muun muassa antamaan suojatulta, lääkitsemään pelaajaa sekä hitsaamaan auki lukittuja ovia.

Kentissä on saatavilla ammus- ja terveyspaketteja sekä seiniin kiinnitettyjä, alun perin tiedemiesten HEV-puvuille suunniteltuja terveyden ja suojauksen lataamislaitteita, joilla Adrian pystyy lataamaan omaa Powered Combat Vest eli PCV-suojaliiviään. Lääkintämiesten lisäksi Black Mesan henkilökunta kykenee parantamaan Shephardia.

Pelin viholliset koostuvat pääosin Half-Lifesta tutuista Xen-ulottuvuuden avaruusolioista ja mustiin pukeutuneista CIA:n erikoissotilaista, eli mustista operatiiveista (engl. black ops). Operatiivit lähetettiin Black Mesaan eliminoimaan selvinneet tiedemiehet sekä HECU:n sotilaat, ja tuhoamaan keskus ydinaseella taistelun kääntyessä voitokkaaksi Xenin joukoille. Uusina vihollisina Adrian kohtaa Race X -hirviöitä, joita ei nähdä muissa sarjan peleissä. Race X -hirviöt ovat aggressiivisempia, kestävimpiä sekä taktisempia kuin Xenin muut asukkaat. Pelissä on myös kohtia, joissa pelaajan pitää taistelemisen sijaan ratkoa fysiikka- ja liikepohjaisia pulmia.

Moninpeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelissä on emopelin tavoin verkossa pelattava moninpeli, johon pelaajat voivat luoda omia lähiverkossa toimivia palvelimia. Moninpeli tukee sekä Opposing Forcessa että Half-Lifessa esiintyviä karttoja ja aseita.[8] Gearbox on päivittänyt moninpeliä myöhemmin esimerkiksi lipunryöstö-pelimuodolla, aseilla, kartoilla sekä pelaajia auttavilla ”power-upeilla”.[9]

Tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Black Mesa ja Xen

Opposing Forcen pääasiallisena tapahtumapaikkana ja peliympäristönä toimii Black Mesan tutkimuskeskus, joka on kuvitteellinen tutkimuslaitos New Mexicossa, Yhdysvalloissa. Black Mesa rakennettiin 1950-luvulla, jolloin Yhdysvaltain asevoimat rakensi joukon huippusalaisia, strategisesti tärkeitä ydinohjussiiloja New Mexicon autiomaahan. Neuvostoliiton romahdettua ja kylmän sodan päätyttyä siiloilla ei enää ollut sotilaallista merkitystä, minkä johdosta Yhdysvaltain hallitus päätti muuttaa entisen sotilastukikohdan tutkimuslaitokseksi. Hylättyjä siiloja laajennettiin ja niihin rakennettiin tutkimustiloja.

Pelin toinen tapahtumapaikka on avaruusolioiden kotimaailma Xen, joka muistuttaa kaasusumun ympärille muodostunutta leijuven pienten asteroidien tai saarten muodostamaa rykelmää.

Prologi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Half-Lifen juoni

New Mexicon osavaltiossa sijaitsevassa Black Mesan tutkimuskeskuksessa tapahtuu onnettomuus. Gordon Freeman -niminen tiedemies työntää kristallinäytteen vastakappalespektrometriin, mikä aiheuttaa resonanssikaskadin ja synnyttää portaalin maan ja Xen-ulottuvuuden välille. Lopulta resonanssikaskadi kasvaa ja tuhoaa ison osan keskuksesta. Xenistä portaalien kautta matkaavat avaruusoliot ovat vihamielisiä ja keskuksen työntekijät kutsuvat apua. Hallitus lähettää Black Mesaan HECU-erikoisyksikön, jonka tehtävänä on avaruusolioiden sekä työntekijöiden eliminoiminen, jotta nämä eivät kertoisi laitoksen huippusalaisista kokeista.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hazardous Environment Combat Unit -erikoisjoukon sotilas, 22-vuotias alikersantti Adrian Shephard hälytetään Black Mesan tutkimuskeskukseen yksikkönsä kanssa saatuaan komennon Yhdysvaltain hallitukselta. Ennen pelin varsinaisia tapahtumia Shephard suoritti kertausharjoituksen, jossa hän oli ollut jo useita päiviä. Adrian toteaa päiväkirjassaan että ei ole varma, mihin yksikköä valmistellaan, lukuun ottamatta huhupuheita epämääräisestä tutkimuslaitoksesta. Adrian saapuu määränpäähänsä, kunnes xeniläiset ampuvat alas joukkuetta kuljettavan helikopterin. Adrian näkee lyhyitä jaksoja xeniläisten ja törmäyksestä selviytyneiden sotilaiden taistelusta, kunnes menettää tajuntantansa.

Adrian herää viimein Black Mesasta tiedemiehen antaman ensiavun ansiosta, ja joka myös antaa tilannekatsauksen Black Mesan tapahtumista. Adrian ei poikkeuksellisesti ehtinyt saamaan käskyjä eliminoida Black Mesan henkilökuntaa joukkueensa kuoleman tähden, ja tajuaa olevansa yhtä lailla loukussa laitoksessa. Etsiessään ulospääsyä hän huomaa että taistelu on kääntynyt xeniläisten voitoksi ja että sotilaat ovat perääntymässä. Hän taistelee tiensä läpi kanavajärjestelmän, kun hänet radioteitse käsketään etsimään joukkojen evakuointipaikka.

Matkalla evakuointipisteeseensä hän kohtaa xeniläisten lisäksi uusia Race X -avaruusolioita. Evakuointipisteeseen päästyään mysteerinen G-Man sulkee tien Adrianilta ja muut pakenevat ilman häntä. Muiden paettua ilman Adriania hänen täytyy löytää toinen tie pois laitoksesta, ja pitkän matkan jälkeen tämä kohtaa mustiin pukeutuneita erikoisjoukkojen sotilaita (engl. black ops) jotka on lähetetty paikalle eliminoimaan kaikki elolliset olennot laitoksesta, myös HECU:n sotilaat. Pian hän löytää haavoittuneen pioneerin, joka hitsaa junaradalle johtavan panssarioven auki. Adrian suuntaa ovesta huippusalaiseen Lambda-kompleksiin.

Adrian saapuu Lambda-kompleksiin juuri nähdäkseen Gordon Freemanin telesiirtävän itsensä Xeniin. Shephard seuraa perässä. Edettyään Xenissä hän saapuu maanalaiseen pysäköintihalliin jossa erikoisjoukot aktivoivat ydinasetta. Adrian tappaa erikoisjoukot ja pysäyttää pommin laukaisun. Edettyään syvälle laitoksen uumeniin Adrian saapuu vanhempaan osaan, jossa valtava Geneworm aikoo tulla laitokseen valtavan portaalin läpi. Adrianin tapettua Genewormin jättiläismäinen portaali imaisee Adrianin tyhjyyteen.

Adrian herää pimeydessä kulkevassa kuljetuskoneessa G-Manin kanssa. G-Man pitää hänelle monologin, jonka aikana Black Mesa tuhoutuu laukaistun ydinaseen seurauksena, jonka G-Man itse aktivoi uudelleen. Tämä asettaa Adrianin staasitilaan ja selittää, että hän on vaarallinen todistaja kaikelle tapahtuneelle. G-Man poistuu portaalin kautta ja jättää Adrianin yksin alukseen.

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gearbox Software julkisti Half-Life: Opposing Forcen olevan kehityksessä huhtikuussa 1999.[10] Paljon tietoa sekä materiaalia pelistä, kuten karttoja, hahmoja sekä juonta, esiteltiin vuoden 1999 E3-tapahtumassa.[11] Sierra Entertainmentin ylläpitämä virallinen verkkosivu Opposing Forcelle julkaistiin heinäkuussa 1999.[12] Valve ja Gearbox tekivät jo varhain päätöksen olla muokkaamatta liiaksi pelissä käytettyä Half-Lifen pelimoottoria, jottei modaajien tekemän lisäsisällön toimivuus vaarantuisi. Yrityksen perustaja Randy Pitchford epäili, että Valve antoi lisäosan kehityksen heille, ”jotta Valve voisi itse keskittyä muihin projekteihin”.[4]

Pelin kehityksen aikana Gearbox otti yhteyttä moniin yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin ja palkkasi useita henkilöitä työstämään peliä. Kesäkuussa 1999 Gearbox ilmoitti, että Richard Gray olisi osittain vastuussa moninpelimekaniikoiden kehittämisestä.[13] Gearbox palkkasi useita muita ulkopuolisia kehittäjiä, jotka olivat olleet mukana kehittämässä muun muassa pelejä Daikatana, Doom, Quake II ja Shadow Warrior.[14] Opposing Force julkaistiin 1. marraskuuta 1999.[1] Toukokuussa 2000 Gearbox julkaisi päivityksen, joka sisälsi lipunryöstö-pelitilan moninpeliin sekä uusia esineitä.[9]

Julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peli julkaistiin 1. marraskuuta 1999,[1] ja myöhemmin myös Valven omalla Steam-jakelualustalla.[15] Se julkaistiin osana Sierran Half-Life: Generation -pelikokoelmaa 22. maaliskuuta 2002. Kokoelmaan sisältyi emopeli Half-Life ja sen suosittu, myöhemmin virallistettu modi Counter-Strike.[16] Lisäosa julkaistiin myöhemmin myös Half-Life 1 Anthology -kokoelmapaketin mukana.[17]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaanotto
Yhteispisteet
Kerääjä Pisteet
GameRankings 85,45/100[18]
Metacritic 8,6/10[19]
Arvostelupisteet
Julkaisu Pisteet
Computer and Video Games 9/10[20]
Eurogamer 7/10[21]
IGN 7,5/10[22]
PC Zone 85%[23]
Palkinnot
Palkitsija Palkinnon nimi
AIAS AIAS Interactive Achievement Award: Computer Game of the Year, 2000[24]

Peli sai pääosin myönteisen vastaanoton, ja GameRankings on laskenut sen arvostelujen keskiarvoksi 85,45%.[18] Pelin hyllyversiota on myyty yli miljoona kappaletta[25] ja verkkoversiota yli 5 miljoonaa.[26][27]

Computer and Video Gamesin arvostelijan Kim Randellin mukaan ”Gearbox on selvästi käynyt läpi suuren urakan Half-Lifen tunnelman saavuttamisessa”. Hän ylisti erityisesti moninpeliä ja siihen lisättyjä uusia ominaisuuksia, ja piti Opposing Forcea erinomaisena saavutuksena.[20]

PC Zone sanoi pelin olevan yleisesti hyvä ja sanoi sen sopivan hyvin ”viikonlopun viihteeksi”.[23] Eurogamerin arvostelijan Robert Purchesen mukaan pelissä on lisäosia yleisesti koskeva ongelma: ”Määrä X uutta sisältöä lisätään vanhaan peliin saaden sen näyttämään täysin uudelta peliltä”. Sen todeten hän myös sanoi, että ”onneksi Opposing Force on aika hemmetin hyvä peli”. Hän piti pelin kenttäsuunnittelua erinomaisena, vaikka totesikin loppua kohden näyttäneen siltä, että kehittäjiltä loppui aika kesken.[21] IGN-sivuston arvostelijan Vincent Lopezin mukaan peli tekee hyvin selväksi, ”miksi alkuperäinen peli oli niin hyvä”. Hän sanoi, että pelaaja ”saattaa tulla kaipaamaan alkuperäistä kokemusta hieman enemmän”, mutta piti Opposing Forcea silti hyvänä pelinä.[22]

AIAS palkitsi Half-Life: Opposing Forcen "Computer Game of the Year Interactive Achievement Award" (vuoden tietokonepeli) - palkinnolla.[1][24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Half-Life: Opposing Force Steamissä Steam. Viitattu 12.3.2016.
  2. ↑ a b c Half-Life: Opposing Force update released Steam. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  3. ↑ ESRB rating search ESRB. Viitattu 19.3.2016. (englanniksi)
  4. ↑ a b PC News: Half-Life: Opposing Force Computer and Video Games. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  5. ↑ The Science Behind Half-Life: Game Names RunThinkShootLive. 11.4.2015. Viitattu 28.6.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Half-Life: Blue Shift Steamissä Steam. Viitattu 28.6.2016.
  7. ↑ Bell, Joe Grant: Half-Life: Prima's Official Strategy Guide. Prima Games, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)
  8. ↑ Randell, Kim: PC Review: Half-Life: Opposing Force Computer and Video Games. 15.8.2001. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  9. ↑ a b OPFOR CTF Anounced IGN. 4.4.2000. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  10. ↑ HALF-LIFE EXPANDS IGN. 15.4.1999. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  11. ↑ Blevins, Tal: Half-Life: Opposing Force IGN. 25.5.1999. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Lopez, Vincent: They're Alive! Or Just Live. IGN. 6.7.1999. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Use the Force, Gray IGN. 15.6.1999. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  14. ↑ Oppose This IGN. 10.9.1999. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  15. ↑ Bramwell, Tom: Free Half-Life 1 expansion Eurogamer. 25.8.2005. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  16. ↑ Half-Life: Generation MobyGames. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  17. ↑ Half-Life 1 Anthology Steamissä Steam. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  18. ↑ a b Half-Life: Opposing Force GameRankings. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  19. ↑ https://www.metacritic.com/game/pc/half-life-opposing-force
  20. ↑ a b Randell, Kim: PC Review: Half-Life: Opposing Force Computer and Video Games. 15.8.2001. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  21. ↑ a b Purchese, Robert: Half-Life: Opposing Force Review Eurogamer. 2.12.1999. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  22. ↑ a b Lopez, Vincent: Half-Life: Opposing Force Review IGN. 24.1.1999. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  23. ↑ a b PC Review: Half-Life: Opposing Force Computer and Video Games, PC Zone. 13.8.2001. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  24. ↑ a b AIAS: AIAS Annual Awards AIAS. 11.5.2000. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  25. ↑ Remo, Chris: Analysis: Valve's Lifetime Retail Sales For Half-Life, Counter-Strike Franchises Gamasutra. 2.12.2008. Gamasutra. (englanniksi)
  26. ↑ Half-Life: Opposing Force SteamDB. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  27. ↑ Half-Life: Opposing Force SteamSpy. Viitattu 12.11.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Half-Life
Pääsarja
Portal-sarja
Viralliset modit
Muut pelit
Universumi
Liittyvää
Valve Corporationin kehittämät videopelit
Half-Life
Counter-Strike
Day of Defeat
Team Fortress
Left 4 Dead
Portal
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Half-Life:_Opposing_Force&oldid=22245498”