HMS Ocean (R68)

Wikipediasta
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 11. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Ocean
Puolustusministeri Earl Alexander tarkastaa 1952 Koreassa HMS Oceanin.
Puolustusministeri Earl Alexander tarkastaa 1952 Koreassa HMS Oceanin.
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons, Glasgow
Kölinlasku 8. marraskuuta 1942
Laskettu vesille 8. heinäkuuta 1944
Palveluskäyttöön 8. elokuuta 1945
Poistui palveluskäytöstä 1960
Loppuvaihe romutettu 1962
Tekniset tiedot
Uppouma 13 190 t (standardi)
Pituus 190 m
Leveys 24 m
Syväys 5,6 m
Koneteho 40 000 shp
Propulsio 2-akselinen, 2 × Parsons-höyryturbiinia
4 × Admiralty kolmivaihekattilaa
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1 300
Aseistus
Aseistus 6 × kaksiputkista Bofors 40 mm
16 × yksiputkista Bofors 40 mm
42 × lentokonetta

HMS Ocean (viirinumero R68) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialus, mutta aiemmin valmistuneista sisaraluksistaan poiketen se ei ollut palveluskelpoinen ennen toisen maailmansodan päättymistä. Australian hallitus esitti maaliskuussa 1944 ostavansa kevyen lentotukialuksen, jona esitettiin Oceania. Esitys hylättiin varhain kesäkuussa 1945 ja alus otettiin palvelukseen kuninkaallisessa laivastossa.

Erik Brownin Oceanille lentämä de Havilland Vampire oli ensimmäinen lentotukialukselta laskeutunut ja noussut suihkukone 3. joulukuuta 1945.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Colossus-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin Alexander Stephen and Sonsilta Glasgowista, missä köli laskettiin 8. marraskuuta 1942 telakkanumerolla 598. Vaikka telakalla oli jatkuva pula osaavista työntekijöistä ja tarvikkeista, alus kyettiin laskemaan vesille lauantaina 8. heinäkuuta 1944 nousuveden ollessa korkeimmillaan. Aluksen pituus ylitti suurimpana mahdollisena pidetyn noin 182,88 metriä lähes 30,48 metrillä. Rajoittavana tekijänä pidettiin Clyde-joen leveyttä, mutta sotatilan vaatimuksesta näin suuri alus otettiin valmistettavaksi. Kaikki käytettävissä olleet hinaajat kytkettiin vesille laskettavaan alukseen hidastamaan sen liukua, jolloin kaikkia meni niin kuin pitikin ja alus saatiin kytkettyä varustettavaksi. Aluksen kummina oli Lady Olive Willis, joka sen lisäksi, että oli toisen merilordin vara-amiraali Sir Algernon Williksen puoliso oli myös St John's Ambulance Servicen johtaja.[1]

Alus varustettavana Glasgow'ssa

Lähes valmiin aluksen ensimmäinen päällikkö Caspar John otti aluksensa vastaan toukokuussa 1945. Alus otettiin palvelukseen muutamaa viikkoa myöhemmin lauantaina 30. kesäkuuta, jolloin sillä oli ainoastaan etukomennuskunta. Aluksen miehistön pääosa 58 upseeria ja 346 miestä saapuivat junalla Chathamista vielä samana päivänä. Vaikeasta miehistötilanteesta johtuen aluksen miehistö oli supistettu minimiin. Seuraavina päivinä aluksen miehistöä täydennettiin mahdollisuuksien mukaan.[1]

Palvelus 1945 - 1948

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksella pidettiin telakan työntekijöille sunnuntaina 1. heinäkuuta avoimien ovien päivät. Se irrotti ensimmäisen kerran köytensä laiturista 4. heinäkuuta, jolloin alus lähti neljän hinaajan avustamana Linthousesta King George V:n telakalle odottamaan seuraavan päivän nousuvettä. Seuraavana aamuna köydet irrotettiin, minkä jälkeen alus neljän hinaajan avustamana purjehti alavirtaan. Paria tuntia myöhemmin alus kiinnittyi Amiraliteetin kelluvaan telakkaan Helensburghissa, missä aluksen vedenalaiset osat puhdistettiin ja maalattiin.[1]

Alus poistui 16. heinäkuuta telakalta ankkuroituen Greenockin edustalle. Se aloitti 19. heinäkuuta koeajot palaten illalla Greenockin edustalle ankkuriin. Seuraavina päivinä alukselle nostettiin kaksi Fairey Fireflytä sekä kaksi Grumman F6F Hellcatiä, jotta lentokoneiden käsittelykoulutus saatiin käyntiin. Alus pysyi kuitenkin ankkurissa 1. elokuuta saakka, jolloin se lähti merelle kolmen tunnin nopeuskokeisiin. Se teki maksiminopeuskokeen 5. elokuuta Arranin mitatulla merimaililla, jolloin sen nopeudeksi saatiin 25,78 solmua.[1]

Alus ankkurissa merellä 1945.

Lentotoiminnan testaus Oceanilla aloitettiin 7. elokuuta ja aluksella suoritettiin lentotoimintaharjoitus ensimmäisen kerran vielä samana päivänä. Alukselle laskeutui ensimmäisenä koneena Fairey Barracuda, joka myös nousi kannelta katapultin avustamana. Aluksella aloitettiin konetyyppien testaukset 11. elokuuta, jolloin eri konetyypit laskeutuivat kannelle ja nousivat siltä. Alus vietti sunnuntain 12. elokuuta ankkurissa Greenockin edustalla, jolloin sen varastojen täydentäminen aloitettiin. Se lähti 14. elokuuta Clydestä etelään Mersey-joen suuhun, jonne se ankkuroitui seuraavana päivänä.[2]

Alus kiinnittyi 17. elokuuta Bootle's Gladstone Dockin pohjoisseinälle, jossa alukselle asennettiin pääturbiiniin uusi roottori sekä viimeisimmät tutkajärjestelmät marraskuun ensimmäiseen viikkoon mennessä. Töiden lähestyessä loppuaan 2. marraskuuta alukselle nousi merijalkaväenosasto ja laivaston piispa siunasi kaksi päivää myöhemmin aluksen kappelin. Alus palasi palvelukseen 6. marraskuuta, kun 158 miestä oli saapunut täydennyksenä. Aluksen miehistö oli täydennyksen jälkeen ensimmäisen kerran täysi.[3]

Alus lähti 16. marraskuuta Gladstone Dockilta pitkin Mersey-jokea aloittaen matkansa pohjoiseen Clydenlahteen ja illalla alus ankkuroitui Greenockin edustalle. Aluksen kansimiehistön ja 892 laivueen Barracuda ja Hellcat lentäjien kahdeksan päivän koulutus alkoi 21. marraskuuta. Alus oli ensimmäiset viisi päivää Clydenlahdella saattajanaan hävittäjä HMS Anthony ja ankkuroitui iltaisin Brodickinlahteen. Tuolloin alukselta nousi myös viimeisen kerran Fairey Swordfish. Alus lähti 26. marraskuuta Irlannin merta etelään lentokoulutuksen jatkuessa. Seuraavana päivänä alus ankkuroitui Land's Endin edustalle ja kymmenen 892 laivueen Hellcatia siirrettiin maihin. Tuolloin tapahtui ensimmäinen kuolemaan johtanut onnettomuus aluksella yhden lentokoneen tuhoutuessa ja kansimiehistöön kuuluneen CPO J. H. Bayntonin saadessa surmansa.[3]

Seuraavana päivänä alus jatkoi matkaansa pitkin Kanaalia ja Start Pointin edustalla alus ohitti taistelulaiva HMS Rodneyn. Koelentojen päätyttyä onnistuneesti alus ankkuroitui 29. marraskuuta Spitheadiin, minkä jälkeen aluksen miehistö sai lomaa.[4]

de Havilland Vampire laskeutuu alukselle joulukuussa 1945.

Alukselle nousi vieraita kuten de Havilland Aircraft Companyn pääsuunnittelija, hallituksen ministereitä ja laivaston lentolaitteista vastannut amiraali Sir Denis Boyd, joiden saavuttua alus nosti ankkurin maanantaina 3. joulukuuta kello 09.00 aloittaen matkan Kanaalissa. Kello 10.05 alus aloitti valmistautui lentokoneiden vastaanottoon. Tuntia myöhemmin RNAS Fordista nousi de Havilland Vampiren prototyyppi ohjaajanaan Eric M. Brown, joka laskeutui Oceanille kello 11.27. Laskeutuminen oli maailman ensimmäinen suihkukoneella tehty laskeutuminen lentotukialukselle.[5]

Seuraavana päivänä Brown teki vielä joitakin nousuja ja laskeutumisia lentotukialukselle. Koelennot saatiin päätökseen iltapäivällä 6. joulukuuta, jolloin Brown lensi takaisin maatukikohtaan. Ocean jatkoi lentotoimintaharjoituksia aina 12. joulukuuta saakka, jolloin se ankkuroitui Greenockiin. Alus vastaanotti 892 laivueen Hellcatit miehistöineen ja varusteineen.[5]

Alus lähti 15. joulukuuta Gibraltarille, jonne se saapui viikkoa myöhemmin. Joulujuhlien jälkeen alus lähti 27. joulukuuta uudelleen merelle lentotoimintaharjoitukseen läntiselle Välimerelle. Se palasi Gibraltarille kaksi päivää myöhemmin ja lähti uuden vuoden aattona Maltalle saattajanaan HMS Maywell. Alus saapui Vallettaan 4. tammikuuta 1946 ollen satamassa viikonlopun palaten merelle 7. tammikuuta.[5]

Alus palasi 18. tammikuuta Maltalle, missä se siirrettiin telakalle, missä se oli 18 päivää. Alus palasi 5. helmikuuta merelle lentotoimintaharjoituksiin ja torpedokoulutukseen saattajanaan hävittäjät HMS Childers ja HMS Cheviot. Kuukauden lopulla alus osallistui yötoimintaharjoitukseen HMS Siriuksen, Maywellin, HMS Peacockin ja HMS Wigtown Bayn kanssa, kunnes se palasi Vallettaan 22. helmikuuta. Alus lähti 25. helmikuuta Maywellin saattamana Aleksandriaan.[5]

Egyptissä alkoi 21. helmikuuta mellakat brittejä vastaan, jolloin hyökättiin brittien hallinnoimiin tiloihin. Kasr-el-Nibin kasarmit joutuivat piiritetyiksi, minkä purkamisen yhteydessä 140 poliisia loukkaantui. Vaikka Britannian hallitus aloitti neuvottelut brittijoukkojen vetämiseksi Egyptistä, tilanne ei rauhoittunut. Ocean saattajineen saapui Aleksandriaan helmikuun viimeisenä päivänä. Neljä päivää myöhemmin mellakat jatkuivat, jolloin kaksi brittipoliisia sai surmansa.[6]

Tilanteen rauhoituttua alukset poistuivat 6. maaliskuuta Aleksandriasta Kyprokselle, missä ne harjoittelivat HMS Chapletin, HMS Charityn, HMS Chequersin, HMS Chevronin ja Childersin kanssa. Kaksi päivää myöhemmin Ocean ankkuroitui Limassoliin korjatakseen moottoreissa havaittua vikaa. Alus lähti viisi päivää myöhemmin Sudanlahdelle harjoittelemaan.[6]

Alus palasi 15. maaliskuuta Vallettaan, mistä se harjoitteli maaliskuun lopun Maltan lähivesillä. Alus lähti 2. huhtikuuta Maltalta Gibraltarille, mistä matka jatkui 8. huhtikuuta. Tulli tarkasti aluksen 13. huhtikuuta, minkä jälkeen se saapui 16. huhtikuuta Rosythiin. Aluksen miehistö lähti lomille ennen aluksen siirtoa telakalle 26. huhtikuuta.[6]

Alus laskettiin vesille 10. kesäkuuta ja lähti 17. toukokuuta Irlannin merelle, mistä se jatkoi Spitheadiin. Kuukauden lopun 805. laivueen Seafiret ja 816. laivueen Fireflyt harjoittelivat lentotukialuksella toimimista. Alus saapui 29. kesäkuuta Portsmouthiin, mistä se teki 7. heinäkuuta vierailun Glashow'hun. Aluksen varastot täydennettiin, minkä jälkeen se lähti 10. heinäkuuta HMS Fencerin ja HMS Raiderin saattamina Välimerelle.[6]

Alukset saapuivat 16. heinäkuuta Gibraltarille, missä ne kohtasivat Britteinsaarille palaavan HMS Colossuksen. Osasto jatkoi 1. elokuuta Maltalle, missä ne kohtasivat Britteinsaarille palaavan HMS Vengeancen. Maltalla vietetyn harjoitusjakson jälkeen alus lähti 26. elokuuta Libyan rannikolle ja 30. elokuuta kolmen päivän laivastovierailulle Tripoliin. Syyskuussa harjoittelu Maltalla jatkui, kunnes 21. syyskuuta alus ankkuroitui Argolikoksenlahdelle Nauplionin edustalle regattaa varten. Alus teki regatan päätyttyä nelipäiväisen vierailun Rhodokselle ja yhdeksän päivän vierailun Famagustaan.[6]

Alus lähti 14. lokakuuta Famagustasta Kreikkaan Jithiaan, mistä se jatkoi 21. lokakuuta Korfulle merisotaharjoitukseen. Seuraavana päivänä HMS Saumarez ajoi miinaan, jolloin 29 merimiestä sai surmansa ja seitsemän haavoittui pahoin. Vaurioitunutta hävittäjää hinannut HMS Volage osui myös miinaan, joka surmasi yhden upseerin ja kuusi merimiestä. Ocean lähetti moottoriveneensä avustamaan pelastustöissä. Aluksen sairastuvalle toimitetuista loukkaantuneista kaksi kuoli vammoihinsa. Seuraavana iltana saatiin Saumarezin tulipalot sammutettua. Surmansa saaneet haudattiin 24. lokakuuta Korfun hautausmaahan.[7]

Alus lähti 25. lokakuuta Korfulta Argostoliin, jonne se saapui seuraavana aamuna. Argostolissa alus kohtasi Välimeren laivaston muut alukset. Se lähti 5. marraskuuta tiedustelumatkalle Korfun kanavalle ja Albanian rannikolle, missä miinanraivaus oli käynnissä. Raivaus päättyi 14. marraskuuta, jolloin Ocean palasi Maltalle. Seuraavana päivänä alus siirtyi Parlatorio laituriin kolmipäiväiseen huoltoon.[8]

Aluksen päällikkö John luovutti lauantaina 16. marraskuuta tehtävänsä A. W. Clarkelle. Lentotukialus siirrettiin 20. marraskuuta telakalle, mistä se palasi kaksi viikkoa myöhemmin Parlatorio laituriin. Alus lähti 27. joulukuuta lentotoimintaharjoitteluun Maltan edustalle. Uuden vuoden aaton se oli Marsaxlokk Bayssä ankkurissa, mutta seuraavana päivänä lentotoimintaharjoituksissa palaten satamaan 4. tammikuuta 1947. Aluksella jatkettiin lentotoimintaharjoituksia päivittäin, kunnes se palasi 23. tammikuuta ankkuripaikalleen Marsaxlokk Bayhin.[8]

Ankkuroinnin jälkeen alukselle nousi vara-amiraali Sir Cecil Harcourt, joka nosti lippunsa aluksella. Seuraavana päivänä alus palasi Valettan satamaan, missä miehistölle järjestettiin neljän vuorokauden lepojakso. Alus lähti Port Saidiin, jonne se saapui 31. tammikuuta. Alus oli satamassa kuusi päivää, jolloin miehistö sai vapaata. Se lähti 6. helmikuuta Suezin kanavaan. Alus kääntyi Ismailiassa, missä se kohtasi Italian laivaston taistelulaivan Vittorio Veneton ja sitä saattaneen hävittäjä Veliten. Osasto palasi Port Saidiin., mistä matka jatkui Sisiliaan. Ocean palasi Maltalle, missä miehistö harjoitteli lentotoimintaa. Alus lähti 17. helmikuuta laivastovierailulle Touloniin, Livornoon ja Rapalloon. Se oli kuusi päivää kussakin satamassa ja lähti 11. maaliskuuta paluumatkalle Maltalle.[8]

Maaliskuun lopun alus oli Välimeren laivaston mukana Maltalla ja sen lähivesillä. Kuukauden viimeisenä päivänä se kiinnittyi Suuren Sataman Boiler Wharfiin kahden kuukauden huoltoa varten, jona aikana se oli kolme viikkoa kuivatelakalla. Alus vapautui 23. toukokuuta telakalta, mistä se hinattiin takaisin laituripaikalle viimeisteltäväksi. Alus palautettiin palvelukseen 5. kesäkuuta, minkä jälkeen se jatkoi laivaston mukana Maltalla.[9]

Alus lähti 17. heinäkuuta voimakkaan laivasto-osaston mukana seitsemän päivän laivastovierailulle Istanbuliin. Osasto saapui 21. heinäkuuta Dardanelleille, jossa kohdattiin Turkin laivaston lippulaiva taistelulaiva TCG Yavuz. Osasto läpäisi Bosporinsalmen ja kiinnittyi laituriin. Osasto lähti 26. heinäkuuta Istanbulista Rhodokselle, jossa yleisöllä oli 31. heinäkuuta mahdollisuus tutustua alukseen. Seuraavana päivänä alus lähti Rhodokselta Naupliaan, jossa se kohtasi loppuosan laivastosta. Alus siirtyi 4. elokuuta Kyproksen vesille sotaharjoitukseen, mistä se palasi 22. elokuuta Maltalle ja kiinnittyi 26. elokuuta laituriin.[10]

Syyskuun ja lokakuun kolme ensimmäistä viikkoa alus oli Maltalla, minä aikana se osallistui 20.-21. syyskuuta merihätään joutuneen jahdin kolmihenkisen miehistön etsintään. Alus lähti 23. lokakuuta Verulamin saattamana Palestiinan rannikolle estämään laittomia siirtolaisia kuljettavien alusten pääsyn alueelle. Alus saapui 27. lokakuuta saattajineen Haifan edustalle, mistä se valvoi lentokoneineen aluetta.[11]

Alus lähti 1. marraskuuta kahden vuorokauden vierailulle Beirutiin, jossa Beirutin kaupunginjohtaja vieraili 4. marraskuuta aluksella. Aluksen miehistö sai myös vapaata vieraillakseen kaupungissa. Seuraavana päivänä alus lähti paluumatkalle Palestiinan rannikolle, mistä se aloitti 8. marraskuuta paluumatkan Maltalle. Alukset saapuivat 12. marraskuuta Maltalle, missä se siirrettiin 20. marraskuuta kuudeksi viikoksi huollettavaksi kuivatelakalle No4.[12]

Ocean Maltan aluevesillä vuonna 1948.

Alus vapautui 5. tammikuuta 1948 telakalta. Tammikuun aluksen miehistö harjoitteli Maltan lähivesillä. Välimeren laivaston komentaja seurasi 3. helmikuuta aluksella miehistön toimintaa. Seuraavana päivänä alus palasi satamaan, missä miehistö sai 12 vuorokauden vapaan.[13]

Alus lähti 16. helmikuuta satamasta ja kohtasi HMS Triumphin sekä saattajat HMS Cardigan Bayn, HMS Bigbury Bayn, HMS Widemouth Bayn, HMS Magpien, HMS Pelicanin, HMS Troubridgen, HMS Statesmanin, HMS Solentin, HMS Templarin ja HMS Verulamin. Alukset tekivät erilaisia yöharjoituksia matkalla Ranskan Välimeren satamiin. Ocean teki ensimmäisen vierailunsa Algeriin, kun se viipyi satamassa kuusi vuorokautta. Samalla muut alukset vierailivat lukuisissa muissa Välimeren satamissa. Alus saapui 2. maaliskuuta St. Tropeziin Solentin, Statesmanin ja Templarin saattamana viideksi vuorokaudeksi. Ranskasta alus suuntasi Genovaan, missä se oli viisi vuorokautta. Satamasta lähdettyään aluksen miehistö harjoitteli lentotoimintaa Maltan rannikolla, minkä jälkeen se palasi Grand Harbouriin 18. maaliskuuta.[13]

Huhtikuun aluksen miehistö harjoitteli Marsaxlokk Bayssä, kunnes alus palasi 29. huhtikuuta Grand Harbouriin. W. R. C. Leggatt vastaanotti 6. toukokuuta kello 12 aluksen päällikkyyden. Seuraavana päivänä Välimeren laivaston ilmakomentaja vara-amiraali Sir Thomas Troubridge nosti lippunsa aluksella. Alus lähti tuntia myöhemmin Palestiinaan saattajinaan HMS Cheviot, HMS Childers ja HMS Euryalus. Osaston tehtävänä oli avustaa Palestiinan mandaatista luopumiseen liittyvissä tehtävissä sekä evakuoida alueella olevat joukot. Osasto saapui 10. toukokuuta Palestiinan rannikolle Haifan edustalle. Seuraavien päivien aikana evakuointi saatiin päätökseen ja alus lähti 13. toukokuuta Jaffan edustalle. Kun brittijoukot poistuivat Tiberiuksesta, Jaffasta ja Beisonista siionistien taistelujoutot miehittivät alueet vangiten arabiväestöä. Menachem Beginin johtama Irgun Svai Leumi teloitti 9. huhtikuuta Deir Yassinissa 300 arabimiestä, naista ja lasta.[13]

Alus nosti ankkurin 13. toukokuuta Haifan rediltä. Aluksen lentokoneet suorittivat 24 lentokoneen ylilennon juhlistaakseen tilaisuutta, jossa kenraali Sir Alan Cunningham luovutti alueen johdon juutalaiselle pormestarille ja arabiyhteisöä edustavalle apulaispormestarille. Myöhemmin samana päivänä alukselle nousivat Palestiinan alueen komentaja, 1. jalkaväkidivisioonan komentaja sekä 6. maahanlaskudivisioonan komentaja. Illalla alukselle saapui vielä kenraali Cunningham neuvonpitoon ennen siirtymistään Euryalukselle. Alus lähti Gazan alueelle, jossa vielä oli brittijoukkoja. Alus keräsi joukkoja alueelta, kunnes lähti 16. toukokuuta Maltalle. Alus saapui 19. toukokuuta Maltalle, jossa sillä olleet joukot siirrettiin varusteineen maihin.[14]

Alus siirrettiin neljäksi viikoksi Parlatorio telakalle, jona aikana se oli kymmenen päivää kuivatelakalla. Alus lähti 18. kesäkuuta Maltalta Gibraltarille, mistä se jatkoi matkaansa 23. kesäkuuta. Alus ohitti 28. kesäkuuta HMS Queen Elizabethin, jota oltiin hinaamassa romutettavaksi. Alus ankkuroitui Greenockiin ja siirrettiin Glasgowin King George V Dockiin, jolloin aluksen miehistö ja lentohenkilöstö nousivat maihin. Seuraavana päivänä alus lähti Arraniin ja edelleen Devonportiin, jonne se saapui 1. heinäkuuta. Alus poistettiin palveluksesta.[15]

Palvelus 1948 - 1952

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuun lopulla 1948 Ocean siirrettiin Devonportin telakalle huoltoon, mistä se vapautui 12. elokuuta aloittaen matkan Portsmouthiin. Alus oli viikonlopun ankkurissa ennen kuin lähti maanantaina 16. elokuuta Bangorinlahdelle, missä se vastaanotti uudet lentolaivueet 812 ja 804 NAS.[16]


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Alus lähti 1. marraskuuta 1952 Sasebosta Hongkongiin. Se kohtasi 4. marraskuuta Etelä-Kiinan merellä Hongkongin edustalla HMS Gloryn, minkä jälkeen lentotukialukset harjoittelivat yhdessä. Päivän aikana viisi Sea Furyä, kolme Fireflytä ja kaksi Dragon Fly -helikopteria siirrettiin Glorylle. Päivän päätteeksi alukset siirtyivät satamaan. Alus lähti 8. marraskuuta Hongkongista Singaporeen, jonne se saapui kolme päivää myöhemmin. Oltuaan kaksi vuorokautta satamassa alus jätti Kauko-Idän aseman. Oltuaan seitsemän tuntia Adenissa tankattavana alus läpäisi 26. marraskuuta Suezin kanavan matkallaan Välimerelle. Alus saapui iltapäivällä 28. marraskuuta Maltan Grand Harbouriin. Marraskuun viimeisenä päivänä Edinburghin herttua vieraili aluksella ja samalla alus liitettiin Välimeren laivastoon.[17]

Palvelus 1952 - 1957

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B. E. W. Logan vastaanotti aluksen päällikkyyden 4. joulukuuta 1952. Seuraavien päivien kuluessa aluksella vastaanotettiin 807 ja 810 NAS. Alus lähti 9. joulukuuta Marsaxlokkin lahdelle, missä lentolaivueet siirretiin maihin koulutettavaksi. Koulutus keskeytyi 11 vuorokauden joululoman ajaksi, mutta se jatkui 29. joulukuuta. Alus saapui 31. joulukuuta Vallettan satamaan, missä se osallistui uudenvuoden juhlintaan. Alus lähti 1. tammikuuta 1953 Valettasta Kreetalle, missä miehistön koulutus jatkui. Alus oli 3.-16. tammikuuta Sudanlahdella, kun lentolaivueet harjoittelivat 42 Commandon kanssa. Aluksella tapahtui 14. tammikuuta kello 12.58 lento-onnettomuus, jossa sai surmansa luutnantti B. Hicks. Alus palasi 17. tammikuuta Valettaan, missä se siirrettiin 19. maaliskuuta telakalle. Kahdeksan päivää myöhemmin alus oli jälleen merellä. Alus lähti 9. huhtikuuta HMS Magpien kanssa jatkamaan lentomiehistöjen koulutusta.[18]

Alus lähti 16. huhtikuuta Maltalta Saseboon HMS St. Kittsin saattamana. St. Kitts jätti lentotukialuksen Port Saidissa aloittaen paluumatkan Maltalle. Ocean läpäisi 19. huhtikuuta Suezin kanavan ja saapui 22. huhtikuuta Adeniin sekä 28. huhtikuuta Trincomaleehen, mistä matka jatkui Singaporeen. Alus jatkoi 7. toukokuuta matkaansa Hongkongiin, jonne saavuttiin 11. toukokuuta. Alus oli laiturissa kolme päivää ja lähti 14. toukokuuta Saseboon, jonne se saapui 17. toukokuuta.[19]

Alus lähti 21. toukokuuta Sasebosta HMS Cockaden kanssa Korean länsirannikolle, missä sen lentokoneet aloittivat lennot 23. toukokuuta. Iskut kohdistettiin pääasiassa viestiyhteyksiin, varastoihin, joukkojen keskityksiin, raskaisiin aseisiin ja erilaisiin rakennuksiin, minkä lisäksi lentokoneet tukivat Commonwelth Divisionin operaatioita ja USS New Jerseyn ja HMS Newcastlen tulitoimintaa tähystämällä. Alus lähti 30. toukokuuta Saseboon, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus aloitti 8. kesäkuuta paluumatkan Korean rannikolle. Aluksen lentokoneiden päätehtävänä oli tukea maajoukkoja, kunnes alus lähti 17. kesäkuuta paluumatkalle. Alus oli seuraavana päivänä Matsuyaman edustalla ankkurissa, kunnes se siirrettiin 19. kesäkuuta Kureen.[20]

Alus lähti 25. kesäkuuta kolmannelle partiomatkalleen, jolloin sen päätehtävänä oli jälleen maajoukkojen tukeminen. Paluumatkalla Saseboon 5. heinäkuuta se kiersi Mucekau Islandin kautta välttääkseen hurrikaani Kitin. Alus saapui 6. heinäkuuta Saseboon, mistä se lähti 14. heinäkuuta neljännelle partiomatkalleen. Aluksen katapultin rikkoutuessa lentoonlähdössä jouduttiin käyttämään raketteja apuna, mikä aiheutti onnettomuuksia. Tähystäjä luutnantti K. M. Thomas sai surmansa lentokoneen syöksyttyä nousussa mereen. Alus lähti 25. heinäkuuta paluumatkalle Kureen. Kaksi päivää myöhemmin allekirjoitettiin aseleposopimus, mikä päätti sotatoimet Koreassa.[20]

RFA Wave Sovereign, HMCS Nootka ja HMS Ocean Korean rannikolla vuonna 1952

Alus lähti 31. heinäkuuta korjausalus HMS Unicornin kanssa Korean länsirannikolle, mutta ajoi seuraavana päivänä kartoittamattomalle matalikolle Yamasokon Hanan majakan edustalla. Alus saatiin irti 20 minuuuttia myöhemmin, minkä lisäksi vauriot todettiin vähäisiksi. Aluksen toinen moottori kuitenkin ylikuumeni, mikä pakotti laskemaan ankkurin. Viaksi todettiin mudan tukkima jäähdytysvesijärjestelmän luukku. Sukeltajien ja mekaanikkojen kymmenen tuntia kestäneen korjauksen jälkeen alus jatkoi matkaansa partioalueelle Chinnampon estuaariista 126 pituuspiirille, mistä se lähti 11. elokuuta Saseboon. Aluksella tehtiin vielä neljä partiomatkaa Korean länsirannikolle, mutta niiden aikana ei havaittu ongelmia alueella.[20]

Seitsemäs partiomatka päättyi 19. syyskuuta, minkä jälkeen oli yhdeksän vuorokauden vierailu Jokohamaan. Kahdeksannella partiomatkalla 3.-5. lokakuuta alus avusti Intian joukkojen siirrossa. Aluksen viimeinen partiomatka päättyi 24. lokakuuta Kureen, mistä se siirtyi viisi päivää myöhemmin Saseboon. Lokakuun viimeisenä päivänä alus lähti Hongkongiin, mistä se jatkoi 11. marraskuuta matkaansa. Alus vieraili Singaporessa, Adenissa ja läpäisi 4. joulukuuta Suezin kanavan. Alus saapui kolme päivää myöhemmin Maltalle ja 13. joulukuuta Gibraltarille 17 tunniksi. Alus ohitti 17. joulukuuta kello 7 Eddystonen majakan ja ankkuroi tuntia myöhemmin Plymouthin salmeen, mistä se jatkoi tullitarkastuksen jälkeen Plymouthiin.[21]

Alus siirrettiin helmikuussa 1954 Devonportin telakalle, missä sille rakennettiin hangaariin luokkatiloja ja kirjasto. Kesäkuussa alukselle alkoi saapua miehistöä. Alus vapautui 25. kesäkuuta telakalta ja lähti 1. heinäkuuta Devonportista Kanaaliin koeajoihin, mistä se palasi Devonportiin. Alus lähti 27. heinäkuuta Devoportista Portlandiin, missä se vastaanotti 17. elokuuta ensimmäisen opiskeliryhmän. Alus oli valmis aloittamaan uudessa tehtävässään 30. elokuuta. Alus lähti 13. syyskuuta koeajoihin ja miehistökoulutukseen, mistä se palasi 21. syyskuuta Portlandiin.[21]

Alus lähti lokakuussa laivaston mukana Gibraltarille, jonne se saapui 26. lokakuuta. Alus teki marraskuun lopulla neljän vuorokauden vierailun Tangeriin. Alus saapui 7. joulukuuta Portlandiin. Tammikuun lopulla 1955 alus vieraili Brestissä ja helmikuun viimeisenä päivänä se osallistui sukellusveneidentorjuntaharjoitukseen. Maaliskuussa alus purjehti Gibraltarille, missä se osallistui ilmapuolustusharjoitukseen. Alus palasi 1. huhtikuuta Portlandiin, mistä se siirrettiin kuukauden lopulla huollettavaksi Devonportiin.[21]

Alus palasi 27. toukokuuta 1955 Portlandiin. Alus lähti Loch Eribollista Hampuriin, jonne se saapui 28. kesäkuuta. Alus oli kaksi päivää avoinna yleisölle, jolloin alukseen tutustui yli 10 000 vierasta mukaan lukien Saksan laivaston komentaja vara-amiraali B. Rogge. Alus lähti 4. heinäkuuta Hampurista ja osallistui Naton Long Swell -harjoitukseen, jossa se esitti HMS Theseuksen kanssa kauppalaivoja. Harjoituksen jälkeen alus osallistui Rosythissä järjestettyyn laivastopäivään, mistä se palasi 21. heinäkuuta Portlandiin.[22]

Alus lähti 2. syyskuuta Portlandista Penzanceen. Kyproksen tilanne vaati aluksen lähettämistä alueelle. Alus määrättiin 6. syyskuuta välittömästi palaamaan Devonportiin, missä alukselle kuormattiin seuraavasta päivästä alkaen varusteita. Alukselle saapui merijalkaväen 45 Commandosta 30 upseeria ja 600 sotilasta, joiden päällikkönä oli everstiluutnantti N. H. Tailyour. Alus lähti 10. syyskuuta Maltalle, missä alukselle kuormattiin lisää varusteita. Alus ankkuroitui 17. syyskuuta Famagustan ulkosatamaan, mistä sotilaat siirrettiin maihin varusteineen. Seuraavana päivänä alus poistui satamasta Port Saidiin, missä se vastaanotti 19. syyskuuta tykistöä ja erilaisia tarvikkeita Suezin kanava-aluetta tyhjennettäessä. Seuraavana päivänä alus aloitti kotimatkan.[22]

Alus vieraili Gibraltarilla ja saapui 3. lokakuuta Portsmouthiin, mistä se palasi 11. lokakuuta Portlandiin. Kaksi viikkoa myöhemmin alus oli Devonportissa valmistautumassa toiseen Kyproksen matkaan. Alus lähti 27. lokakuuta Devonportista ja saapui Maltalle kuukauden viimeisenä päivänä. Alus saapui 4. marraskuuta Famagustaan, mistä se lähti kuorman purun jälkeen Gibraltarille. Alus saapui 11. marraskuuta Gibraltarille, mistä se vieraili Tangerissa. Alus saapui 1. joulukuuta Portlandiin.[22]

Alus lähti 20. tammikuuta 1956 Portlandista viisipäiväiseen Kotilaivaston sotaharjoitukseen, jonka jälkeen se lähti Vigonlahdelle kuusipäiväiselle vierailulle. Alus lähti tammikuun viimeisenä päivänä Vigosta Devonportiin, missä se telakalle neljän kuukauden huoltoon. Telakalla aluksella mahdollistettiin Sycamore ja Whirlwind helikoptereiden koulutuskäyttö. Alus vapautui telakalta 4. kesäkuuta ja palasi Portlandiin. Viikkoa myöhemmin alus lähti Invergordoniin, missä se oli kymmenen päivää koeajoissa. Testeissä kokeiltiin neljän 845 laivueen Whirlwindin käyttöä aluksella. Kokeet saatiin päätökseen 25. kesäkuuta, minkä jälkeen alus oli Hampurissa viikon laivastovierailulla. Hampurista lähdettyään alus osallistui Pohjanmerellä Fairwind II -harjoitukseen, joka päättyi 6. heinäkuuta Rosythissä. Alus lähti kymmenen päivää myöhemmin kotimatkalle Portlandiin, jonne se saapui 24. heinäkuuta.[22]


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Palvelus ja käytöstä poisto elokuusta 1956 joulukuuhun 1960 puuttuu

Omin koneine aluksen viimeinen matka alkoi 2. joulukuuta, kun se lähti helikopterilentäjien kouluttamiseksi Portsmouthista Isle of Wightiin. Alus palasi Devonportiin. Alus ankkuroitui 4. joulukuuta Cowsandinlahteen ja seuraavana päivänä aluksella nostettiin palveluksesta poistamisviiri, minkä jälkeen alus purjehti hiilestyslaituriin viimeisen kerran.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • McCart, Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944–1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2 (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d McCart, Neil s. 79
  2. ↑ McCart, Neil s. 79–80
  3. ↑ a b McCart, Neil s. 80
  4. ↑ McCart, Neil s. 80-81
  5. ↑ a b c d McCart, Neil s. 81
  6. ↑ a b c d e McCart, Neil s. 83
  7. ↑ McCart, Neil s. 83-85
  8. ↑ a b c McCart, Neil s. 85
  9. ↑ McCart, Neil s. 86
  10. ↑ McCart, Neil s. 86-87
  11. ↑ McCart, Neil s. 87
  12. ↑ McCart, Neil s. 87-88
  13. ↑ a b c McCart, Neil s. 88
  14. ↑ McCart, Neil s. 89
  15. ↑ McCart, Neil s. 91
  16. ↑ McCart, Neil s. 91
  17. ↑ McCart, Neil s. 102
  18. ↑ McCart, Neil s. 103-104
  19. ↑ McCart, Neil s. 104
  20. ↑ a b c McCart, Neil s. 106
  21. ↑ a b c McCart, Neil s. 107
  22. ↑ a b c d McCart, Neil s. 109
  23. ↑ McCart, Neil s. 114

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Colossus-luokan lentotukialukset
HMS Colossus - HMS Glory - HMS Venerable - HMS Vengeance - HMS Perseus - HMS Pioneer - HMS Warrior - HMS Theseus - HMS Ocean - HMS Triumph
Edeltäjä: Implacable-luokka – Seuraaja: Majestic-luokka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMS_Ocean_(R68)&oldid=22918710”