Gustaf von Numers
| Gustaf von Numers | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Gustaf Adolf von Numers |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1848 Maksamaa |
| Kuollut | 6. helmikuuta 1913 (64 vuotta) Kannus |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Gustaf Adolf von Numers (21. maaliskuuta 1848 Maksamaa – 6. helmikuuta 1913 Kannus) oli suomenruotsalainen näytelmäkirjailija.
Henkilötietoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gustaf von Numersin vanhemmat olivat tilanomistaja Lorentz August von Numers (1818–1868) ja Johanna Gustafva Malin (k. 1849)[1] ja puoliso vuodesta 1875 Lovisa Eleonora Roos.[2] Von Numers tuli ylioppilaaksi Vaasassa 1869. Isänsä kuoltua hän sai 1868 huomattavan perinnön, jolla hänen oli tarkoitus rahoittaa jatko-opintonsa yliopistossa. Hän muutti Helsinkiin, mutta ei opiskellut vakavasti. Vuonna 1871 hän matkusteli Ruotsissa ja Norjassa. Hän vuokrasi maatilan Ilmajoelta 1874 ja oli vuodesta 1883 rautatievirkailijana Pännäisten asemalla. Tuolloin hän alkoi kirjoittaa. Hänestä tuli asemapäällikkö 1888, mutta 1903 hän joutui eroamaan virastaan. Hän työskenteli Heinävedellä 1905–1907 ja sitten viimeksi asemapäällikkönä Kannuksessa 1907–1913.[3]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Von Numers kirjoitti näytelmiä aluksi Kaarlo Bergbomin ohjauksessa. Hänen päätyönsä ja läpimurtoteoksensa oli näytelmäsovitus Elinan surmasta.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eerikki Puke, esitettiin 1888, ilmestyi 1892[2]
- Tuukkalan tappelu, 1889 (Striden vid Tuukkala), ilmestyi 1893[2]
- Kuopion takana, 1890, ilmestyi 1891[2], (alkuteos Bakom Kuopio)
- Elinan surma, 1891, ilmestyi 1908[2] (alkuteos Klas Kurck och liten Elin)
- Uusi pirtti, 1893 (alkuteos Nystudansen)
- Pastori Jussilainen, 1895 (alkuteos Pastor Jussilainen)
- Valitut teokset, 1923–1924
Joukko von Numersin näytelmiä jäi keskeneräisiksi, kuten Skjalf, Biskop Thomas ja Kåmmerserådets Viva. Myöhemmin viimeisteltiin, esitettiin ja painettiin Nystundansenin (1893) ohella Utan präst (1894), Snälla flickor (1897) ja Tuukan poika (suomennettu 1902).[2]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kotivuori, Yrjö: Lorenz August von Numers. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 9.10.2016.
- ↑ a b c d e f Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Gustaf von Numers, s. 235–241. Porvoo: WSOY, 1954.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaasti ladattavia Gustaf von Numersin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta ja Project Gutenbergilta
- Gustaf von Numers (1848–1913) (englanniksi)
- Gustaf von Numers Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Kannuksen rautatieaseman henkilökuntaa vuonna 1909, kuvassa asemapäällikkö ja kirjailija Gustaf von Numers perheineen, Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma (Finna)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
