Finn Juhl
Finn Juhl (30. tammikuuta 1912 – 17. toukokuuta 1989) oli tanskalainen arkkitehti ja teollinen muotoilija, joka tunnetaan erityisesti huonekaluistaan. Hän oli keskeinen hahmo 1940-luvulta alkaneessa tanskalaisten puuhuonekalujen kansainvälisessä esiinmarssissa.
Finn Juhlin ankara isä oli tekstiilitukkuri, ja äitinsä poika menetti pian syntymänsä jälkeen. Lapsesta asti Juhl haaveili taidehistorioitsijan urasta, mutta isä sai pojan valitsemaan opiskelualakseen arkkitehtuurin.[1] Hän opiskeli kuninkaallisessa taideakatemiassa Kay Fiskerin, aikansa johtavan tanskalaisarkkitehdin johdolla.
Valmistuttuaan Juhl työskenteli kymmenisen vuotta Vilhelm Lauritzenin toimistossa, jossa oli aloittanut jo opintojensa ohella. Yhdessä Viggo Boesenin kanssa Juhl vastasi muun muassa Tanskan uuden radiotalon sisustuksesta.[2] Vuonna 1943 hänet palkittiin nuorille arkkitehdeille jaettavalla Christian Frederik Hansen -palkinnolla.
Huonekalu- ja muu tuotemuotoilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1945 Juhl jätti Lauritzenin toimiston ja perusti oman, jatkaakseen jo aloittamaansa huonekalujen suunnittelua. Vuonna 1937 hän aloitti yhteistyön kalustepuuseppä Niels Vodderin kanssa pienten sarjojen kalusteiden tekemiseksi. [3] Vaikka useimmat niistä on sittemmin otettu uustuotantoon, syntyaikoinaan uudenlaiset pelkistetyt kalusteet kohtasivat yleisön vastustusta. Vuonna 1939 esiteltyä Pelikaanituolia kuvattiin ”väsähtäneeksi mursuksi” ja ”estetiikaksi sanan huonoimmassa mahdollisessa merkityksessä”.[4] Menestystä tuli helpommin muista maista kuin Tanskasta, jossa arvostettiin enemmän Børge Mogensenin ja Hans Wegnerin kalusteiden perinteisempiä linjoja.[4]
Vuonna 1948 Juhlin kalusteista julkaistiin iso juttu yhdysvaltalaisessa Interiors-sisustuslehdessä. Vuonna 1951 Juhl osallistui Good Design -näyttelyyn Chicagossa. 1950-luvun Milanon triennaleissa Juhl voitti yhteensä viisi kultamitalia, mikä vakiinnutti hänen kansainvälisen maineensa.
Juhl muotoili myös muun muassa jääkaappeja General Electricille, lasiesineitä, keramiikkaa sekä huonekaluja michiganiläiselle Baker Furniture Companylle. 1960–1970-luvuilla kiinnostus Juhlin muotokieleen väheni mutta palasi taas 1980–1990-luvuilla. Vuonna 2010 hänen One Collection -merkille suunnittelemansa sohva voitti Wallpaper-sisustuslehden muotoilupalkinnon.[5]
Juhl suunnitteli sisustuksia moniin Kööpenhaminan hienoihin vähittäisliikkeisiin, SAS-lentoyhtiön toimistoihin ja kokoushuoneen YK:n päämajaan New Yorkiin. 1940-luvulta 1960-luvulla Juhl myös opetti Kööpenhaminassa ja Chicagossa.
Juhlin itselleen rakennuttamasta talosta on tehty kotimuseo, joka on osa Ordrupgaardin taidemuseota.[6]
Juhlin tyyli ja perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaleasta puusta kuten tammesta ja pyökistä tunnettujen muiden tanskalaismuotoilijoiden vastakohtana Juhl suosi tiikkiä ja muita tummia puulajeja ja loihti niistä orgaanisia muotoja, joiden toteutus oli hyvin vaativaa.[4] Juhlia kiehtoi abstraktin kuvanveistäjän Jean Arpin muotokieli, mikä näkyi hänen töissään Pelikaanituolista alkaen. Toinen innoituksen lähde oli alkuperäisheimojen kansantaide, kuten Chieftain-tuolissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive). Onecollection. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Finn Juhl. Danish Furniture Design. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Contemporary Design profile: Finn Juhl (Arkistoitu – Internet Archive). Finn Juhlin perikunta. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ a b c Fremsynet enegænger sørgede for danske stole i USA. Politiken 4.1.2010. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Design Awards 2010: the winners. Wallpaper*. 11.3.2011. Arkistoitu 11.3.2011. Viitattu 26.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Besøg den gode smags bolig, Politiken 2.3.2009. Viitattu 22.7.2014.}
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hansen, Per H., Finn Juhl og hans hus. Copenhagen: Gyldendal/Ordrupgaard, 2009. (tanskaksi)
- Hiort, Esbjoern, Finn Juhl: Architecture-Furniture-Applied Arts. Copenhagen: Danish Architecture Press, 1990. ISBN 87-7407-094-0. (englanniksi)
