Fenformiini
| |
| |
Fenformiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-(diaminometylideeni)-2-(2-fenyylietyyli)guanidiini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | A10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C10H15N5 |
| Moolimassa | 205,27 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 175–178 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Fenformiini (C10H15N5) on biguanideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty aikaisemmin lääketieteessä diabeteksen hoidossa, mutta se on vedetty markkinoilta vuonna 1977 sivuvaikutuksena ilmenevän vakavan maitohappoasidoosin vuoksi.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa fenformiini on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen ja vesiliuos on lähes neutraali.[1] Fenformiinin vaikutusmekanismi perustuu siihen, että molekyyli sitoutuu AMP-aktivoituihin proteiinikinaaseihin ja aktivoi ne. Tämän vuoksi elimistö tulkitsee insuliinitason olevan liian matala. Yhdiste myös estää glykogeenin pilkkoutumista maksassa ja nämä vaikutukset alentavat veren glukoositasoa. Fenformiini tuli markkinoille vuonna 1957 kakkostyypin diabeteksen hoitoon ja sitä käytettiin sen hydrokloridisuolana.[2] 1960-luvulla alkoi ilmestyä raportteja, jotka esittivät potilaiden maitohappoasidoosin ja ketoosin sekä fenformiinin käytön välillä olevan yhteyden. Vuonna 1976 julkaistun tutkimuksen mukaan näillä oli selkeä yhteys ja lääkeaine vedettiin markkinoilta useassa maassa vuonna 1977. Kuolleisuus fenformiinin aiheuttamaan maitohappoasidoosiin oli jopa yli 50 %. Yhdysvaltain lääketurvallisuusviranomainen FDA on nimittänyt fenformiinia yleiselle terveydelle vaaralliseksi aineeksi.[3][4][5][6]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fenformiinia voidaan syntetisoida fenyylietyyliamiinin ja disyandiamidin välisellä reaktiolla.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1245. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ Phenformin DrugBank. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Hilmar Bischoff: Oral Antidiabetic Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 3.10.2016
- ↑ Pertti J. Neuvonen: Vakavien lääkehaittojen ja vaarallisten lääkeinteraktioiden ennakointi ja ehkäisy. Duodecim, 2013, 129. vsk, nro 1, s. 22–30. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.10.2023.
- ↑ Robert Alan Lewis: Lewis' dictionary of toxicology, s. 800. CRC Press, 1998. ISBN 978-1566702232 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2016). (englanniksi)
- ↑ Sarah E. Boslaugh: The SAGE Encyclopedia of Pharmacology and Society, s. 2227–2228. SAGE Publications, 2015. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2016). (englanniksi)
- ↑ Sriram D.: Medicinal chemistry, s. 387. Pearson Education India, 2010. ISBN 9788131731444 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2016). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Human Metabolome Database (HMDB): Phenformin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Phenformin (englanniksi)
- ChemBlink: Phenformin (englanniksi)