Famicom Disk System
| Famicom Disk System | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Famicom Disk System liitettynä Famicomiin. |
|||||||
| Tyyppi | massamuistilaite | ||||||
| Valmistaja(t) | Nintendo | ||||||
| Tallennusmedia | 128 KB levyke | ||||||
| Alusta | Family Computer | ||||||
|
|||||||
Family Computer Disk System (jap. ファミリーコンピュータ ディスクシステム, Famiri Konpyūta Disuku Shisutemu) (FDS) on levykeasema Nintendon Family Computerille (Famicom), ja se julkaistiin helmikuussa 1986. Vain Japanissa julkaistu lisäosa sijoitetaan Famicomin pohjaan, ja se liitetään Famicomin kasettiaukkoon RAM-adapterilla. Adapterin mukana tuli myös lisää RAM-muistia, joka oli tarpeen laitteen käyttämiseen: 32 KB ohjelmamuistia ja 8 KB datalle.[1]
Laite käyttää Mitsumin Quick Disk -formaattiin perustuvia 128 kilotavun levykkeitä (64 KB molemmilla puolilla), joita kutsuttiin nimellä Disc Card.[2][3]
Famicomin levykkeitä oli paljon halvempaa tuottaa kuin pelimoduuleja, minkä vuoksi useat kehittäjät tekivät pelinsä FDS:lle. Aikanaan levykkeiden tallennuskapasiteetti mahdollisti peleissä kiinnostavia ominaisuuksia, kuten pelitilanteen tallentamisen suoraan levykkeelle; tällaisia pelejä olivat muun muassa The Legend of Zelda (ensimmäinen FDS-peli), Metroid, ja Kid Icarus. Monet FDS:n peleistä käännettiin myöhemmin kansainvälisiä markkinoita varten moduuleille. Tällöin pelitilanteen tallentamiseen käytettiin joskus salasanoja ja joskus pelimoduulin tallennusmuistia.
Nintendon visiona oli, että pelaajat voisivat ladata levykkeelle toisen pelin lopetettuaan yhden Nintendo Disk Writer -kioskeissa.[2][1] Nintendo julkaisi kaikki pelinsä kahden vuoden ajan vain FDS:lle. Laitteesta ei kuitenkaan tullut odotetunlaista menestystä; pelimoduuliteknologia oli kehittynyt patteritallennuksen ja kapasiteetin osalta (yli 128 KB), eikä FDS enää vedonnut kehittäjiin.
Pelien laiton kopiointi moduuleilta levykkeille söi pelikehittäjien tuloja huolimatta useista muutoksista ja kopiointisuojausmenetelmien kehittämisestä.[2] Viimeinen naula FDS:n arkkuun oli laiton oheislaite, joka yhdistettynä toiseen FDS:ään mahdollisti pelien laittoman kopioinnin. Lopulta vuonna 1993 Nintendo määräsi hajotettavaksi kaikki asiakkaita varten tehdyt kopiointilaitteet.
Laitetta myytiin noin 4,5 miljoonaa kappaletta elinkaarensa aikana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b About the FDS Famicom Disk System. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ a b c d McFerran, Damien: Slipped Disk - The History of the Famicom Disk System November 20, 2010. NintendoLife. Viitattu September 5, 2014.
- ↑ Family Computer Disk System atarihq.com. Viitattu 13.6.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Famicom Disk System Wikimedia Commonsissa
