Jemenin demokraattinen kansantasavalta
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Jemenin demokraattinen kansantasavalta جمهورية اليمن الديمقراطية الشعبية Jumhūriyat al-Yaman al-Dīmuqrāṭīyah al-Sha’bīyah |
|||
|---|---|---|---|
1967–1990 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | sosialistinen kansantasavalta | ||
| Etelä-Jemenin presidentti |
Qahtan al-Shaabi (1967–1969) Salim Rubai Ali (1969–1978) Ali Nasir Muhammad (1978) Abdul Fattah Ismail (1978–1980) Ali Nasir Muhammad (1980–1986) Haidar Abu Bakr al-Attas (1986–1990) |
||
| Pääkaupunki | Aden | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 332 970 km² | ||
| Väkiluku | 2 585 484 | ||
| – väestötiheys | 7,8 / km² | ||
| Historia | |||
| – itsenäistyi Yhdistyneestä kuningaskunnasta | 10. marraskuuta 1967 | ||
| – Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioksi | 14. joulukuuta 1967 | ||
| – perustuslain hyväksyminen | 31. lokakuuta 1978 | ||
| – Jemenien yhdistyminen | 22. toukokuuta 1990 | ||
| Viralliset kielet | arabia | ||
| Valuutta | Etelä-Jemenin dinaari | ||
| Kansallislaulu | Al-jumhuriyatu l-muttahida | ||
| Edeltäjät |
Etelä-Arabian protektoraatti Etelä-Arabian liittovaltio |
||
| Seuraaja |
 Jemen |
||
Jemenin demokraattinen kansantasavalta (arab. جمهورية اليمن الديمقراطية الشعبية, Jumhūriyat al-Yaman al-Dīmuqrāṭīyah al-Sha’bīyah) eli Etelä-Jemen oli sosialistinen valtio Lähi-idässä Arabian niemimaalla vuosina 1967–1990. Maan naapurimaita olivat pohjoisessa Saudi-Arabia, lännessä Jemenin arabitasavalta ja idässä Oman.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jemen jakautui kahtia, kun Yhdistynyt kuningaskunta otti vuonna 1839 haltuunsa Adenin satamakaupungin. Sittemmin brittien vaikutusvalta laajeni Arabian niemimaalla. Lopulta Yhdistynyt kuningaskunta hallitsi koko Etelä-Arabiaa, mukaan lukien Sokotran saarta. Pohjois-Jemen itsenäistyi Osmanien valtakunnasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1. marraskuuta 1918. Etelä-Jemenissä vastarintaliike brittiläisiä miehittäjiä vastaan muodostui 1950-luvulla ennen kaikkea Adenissa, jossa syntyi vasemmistolaisia ammattiyhdistysliikkeitä.
Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimat tukahdutti kapinat väkivaltaisesti vuonna 1958. Vuonna 1962 Yhdistynyt kuningaskunta perusti liittovaltion, josta tuli Etelä-Arabian federaatio, Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti. Lokakuussa 1963 Radfanin vuoristossa puhkesi kapina, jota johti marxilaisuuteen tukeutuva Kansallinen vapautusrintama (NLF), joka sai tukea Egyptiltä. Arabiliitto puolestaan tuki kilpailevaa Miehitetyn Jemenin vapautusrintamaa (FLOSY), joka oli pääasiassa marxilaisen Kansallisen vapautusrintaman nationalistinen vastapuoli. FLOSY:n ja NLF:n välille syttyi asellisia levottomuuksia ja kun Egypti veti tukensa pois Jemenistä, sai NLF voiton ja Etelä-Arabian federaatio itsenäistyi 30. marraskuuta 1967 Jemenin kansantasavaltana, joka oli arabimaailman ainoa marxilaisuuteen perustuva valtio. Sen pääkaupungiksi tuli Aden. Myöhemmin nimeksi muutettiin muotoon Jemenin demokraattinen kansantasavalta.
Toisin kuin Saksan liittotasavallan ja Saksan demokraattisen tasavallan välit, Etelä-Jemenin ja Pohjois-Jemenin välit olivat pääosin hyvät. Molemmat maat olivat YK:n ja Arabiliiton jäseniä. Etelä-Jemen sai poliittista, taloudellista ja sotilaallista tukea Neuvostoliitolta ja Kiinalta. Suhteet jatkuivat hyvinä vielä Pohjois-Jemenin sisällissodankin jälkeen, ja vuonna 1972 valtiot sopivat, että maiden yhdistyminen tapahtuisi ennemmin tai myöhemmin. Prosessi kuitenkin hidastui poliittisen epätasapainon ja molemmissa valtioissa tapahtuneiden vallankaappausten takia. Vuonna 1979 maiden välille syttyi kylmän sodan vaikutuksesta konflikti, joka oli puhkeamassa sodaksi, kunnes Arabiliitto ratkaisi kiistan vuonna 1979 Kuwaitin kokouksessa.
Vuonna 1985 Adenissa tapahtui vallanvaihdos valtionjohdossa, kun sairas presidentti Abdul Fattah Ismail erosi ja presidentiksi tuli Ali Nasir Muhammad. Abdul Fattah Ismail lähti sairaalahoitoon Moskovaan, mutta pysyi edelleen sosialistisen puolueen johdossa. Ismail palasi takaisin vuonna 1986, jolloin syttyi levottomuuksia Ali Nasirin ja Ismailin kannattajien välillä. Tämä oli Neuvostoliitolle ankara paikka, sillä Etelä-Jemen oli ainoa todellinen Neuvostoliiton liittolainen Lähi-idässä.
Kun Neuvostoliiton vaikutus Etelä-Jemenissä päättyi vuonna 1989, maa ehdotti Pohjois-Jemenille poliittisen liiton solmimista. Vuonna 1990 Pohjois-Jemen ja Etelä-Jemen yhdistyivät Jemenin tasavallaksi.
Vuonna 1994 pohjoisjemeniläisen poliitikon murhayritys johti sisällissotaan, jossa osapuolina olivat Jemenin sosialistinen puolue ja Jemenin hallituksen joukot. Jemenin hallitus voitti sodan ja Jemenin sosialistisen puoleen jäsenet pakenivat maasta. Presidentti Ali Abdullah Salehin asema vahvistui. Vuodesta 2015 maassa on ollut jälleen käynnissä sisällissota, jossa yhtenä osapuolena on Etelä-Jemenin itsenäisyyttä tai itsehallintoa tavoitteleva Etelän liike.
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jemenin kansantasavalta oli sosialistinen valtio, jota hallitsi maan kommunistinen puolue. Kommunistivalta sortui 1980-luvun lopulla ja maa yhdistyi Jemenin arabitasavallan kanssa vuonna 1990, jolloin muodostettiin Jemenin tasavalta.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jemenin demokraattinen kansantasavalta Wikimedia Commonsissa
