Ergonomia
Ergonomia on ihmisen ja tekniikan välisen vuorovaikutuksen kehittämistä, jonka tavoitteena turvallisuus, terveys sekä järjestelmien häiriötön ja tehokas toiminta.[1]
Ergonomia jaetaan yleensä kolmeen osa-alueeseen:
- Fyysinen ergonomia käsittelee ihmiskehon vastauksia fyysisiin fysiologisiin kuormiin. Alan aiheita ovat mm. käsin tehtävä materiaalien käsittely, työpisteen tila, työvaatimukset ja riskitekijät, kuten toisto, tärinä, voima ja epämiellyttävät tai staattiset asennot, jotka liittyvät lihas- ja tukielinsairauksiin.
- Kognitiivinen ergonomia on ala, joka tutkii älyllisiä prosesseja, kuten havaitsemista, tarkkaavaisuutta, kognitiota, motorista kontrollia ja muistivarastoja ja niiden vaikutusta suhteessa muihin ihmisiin ja systeemeihin. Alan aiheisiin kuuluvat älyllinen työkuormitus, valppaus, päätöksen tekeminen, ihmisvirheet, ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus ja harjoittelu.
- Organisatorinen ergonomia tai makroergonomia käsittelee sosioteknisten järjestelmien, kuten organisaatiorakenteiden, käytäntöjen ja prosessien optimointia. Alan tutkimusta tehdään vuorotyöstä, aikatauluttamisesta, työtyytyväisyydestä, motivaatioteoriasta, valvonnasta, ryhmätyöskentelystä, etätyöstä ja etiikasta.
Ergonomiaan alettiin kiinnittää huomiota toisessa maailmansodassa, kun huomattiin eri taistelukoneiden käyttäjien suoritusten parantuvan, kun heidän ei tarvitse olla epämukavasti ohjaamossa. Lisää huomiota ergonomiaan heräsi, kun huomattiin, että yhden vivun paikan vaihtaminen aiheutti uusia onnettomuuksia.
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sana ergonomia tulee kreikan kielen sanoista ergo (työ) ja nomos (luonnonlait).
Ergonomia on tieteenala joka tutkii ihmisten ja järjestelmän välistä vuorovaikutusta ja ammattiala joka soveltaa teoriaa, periaatteita, dataa ja metodeja suunnitteluun ihmisten hyvinvoinnin ja järjestelmän suorituskyvyn optimoimiseksi. [2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Työterveyslaitos - Ergonomia www.ttl.fi. Arkistoitu 1.10.2016. Viitattu 4.10.2016.
- ↑ Kansainvälisen ergonomiajärjestön (IEA) vuonna 2000 hyväksymä määritelmä.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martti Launis & Jouni Lehtelä (toim.): Ergonomia. Helsinki: Työterveyslaitos, 2011. ISBN 978-951-802-966-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Työterveyslaitos: Ergonomia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen ergonomiayhdistys
- IEA:n kotisivut (englanniksi)
- Rasitusvammoja käsittelevä sivu (englanniksi)