Epoksi
Epoksi on kertamuovi, joka kovettuu kovettajan avulla. IG Farben keksi materiaalin Saksassa vuonna 1939.
Epoksimuovien käyttökohteita ovat maalit, liimat ja rakennuspinnoitteet, sähkötarvikkeet, elektroniikka, autojen ja veneiden osat sekä urheiluvälineet.[1]
Epoksin historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epoksikemian historia alkoi luultavasti vuonna 1909, kun venäläinen kemisti Nikolai Priležajev keksi, että olefiinit reagoivat peroksibentsoehapon kanssa muodostaen epoksideja. 1930-luvun puolivälissä saksalainen Paul Schlack haki patenttia korkean molekyylipainon omaavien polyamiinien valmistustavalle, jossa amiinit reagoivat useampaa kuin yhtä epoksidiryhmää sisältävien epoksidiyhdisteiden kanssa. Patenttia kuvailtiin epoksidiyhdistereaktioksi, jossa epikloorihydriini reagoi bisfenoli-A:n kanssa.
Nykyisen epoksikemian keksivät samanaikaisesti sveitsiläinen Pierre Castan ja yhdysvaltalainen Sylvan Owen Greenlee. Molemmat kemistit hakivat useita patentteja 1930-luvun lopulla. Sveitsiläinen kemianteollisuusyritys Ciba toi ensimmäiset epoksihartsityypit markkinoille vuonna 1946.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 210. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3