Ensimmäinen kuolemansynti
| Ensimmäinen kuolemansynti | |
|---|---|
| The First Deadly Sin | |
 |
|
| Ohjaaja | Brian G. Hutton |
| Käsikirjoittaja | Mann Rubin |
| Perustuu | Lawrence Sandersin romaaniin |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Gordon Jenkins |
| Kuvaaja | Jack Priestley |
| Pukusuunnittelija | Theoni V. Aldredge |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä |
Filmways Netflix |
| Ensi-ilta | 1980 |
| Kesto | 112 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ensimmäinen kuolemansynti (engl. The First Deadly Sin) on Brian G. Huttonin ohjaama yhdysvaltalainen rikoselokuva vuodelta 1980. Se perustuu Lawrence Sandersin samannimiseen yli 800-sivuiseen romaaniin vuodelta 1973, jonka Weilin+Göös julkaisi suomeksi 1988[1]. Elokuvan pääosia esittävät Frank Sinatra, Faye Dunaway, David Dukes, George Coe, Brenda Vaccaro, James Whitmore ja Martin Gabel. Bruce Willis tekee elokuvassa cameoroolin miehenä, joka saapuu ravintolaan.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manhattanilla työskentelevä poliisikomisario Delaney (Sinatra) on jäämässä eläkkeelle, ja hänen vaimonsa (Dunaway) toipuu sairaalassa kovin hitaasti munuaisoperaatiosta. Mies pääsee murhasarjan jäljille, jossa satunnaisia ihmisiä surmataan kadulla terävällä, käyrällä esineellä. Teot siirtyvät poliisipiiristä toiseen, minkä takia muut poliisit eivät näe tai halua nähdä toistuvaa kuviota. Delaneyn uusi öykkärimäinen esimies haluaisi miehen vain unohtavan jutun. Delaney vakuuttuu tapausten yhteydestä toisiinsa ja alkaa tutkia asiaa osin epäpoliisimaisin keinoin, muun muassa lahjomalla ja yksityisetsiväksi tekeytyen. Katsoja pääsee yläluokkaisesta sarjatappajasta selville jo Delaneytä aiemmin. Koska ei saa apua juuri muilta kuin innokkaalta asemuseon intendentiltä (Martin Gabel) asetyypin määrittelyssä, Delaney joutuu hoitamaan jutun loppuun lähes yksin, löytää sekopäisen tekijän tämän kotoa ja tekee oman ratkaisunsa. Työpaikalla Delaney luovuttaa poliisitunnuksensa ja aseensa pois ja kuulee ettei häntä tulla syyttämään mutta hän menettäisi eläkkeensä. Delaney menee taas sairaalaan katsomaan vaimoaan, joka kuolee rauhallisesti Delaneyn lukiessa hänelle lapsuudesta tuttua tyttökirjaa.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvaa ei ole esitetty Suomen teattereissa eikä julkaistu suomeksi videolla, mutta se esitettiin televisiossa kesäkuussa 1993. Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti silloin, ettei tarinassa ole mitään sankarillista, vaan poliisin työ kuvataan arkiseksi ja kovaksi. Hänestä elokuva tiivistyy ja terästyy koko ajan, mutta jännitys nousee vasta aivan lopussa. Sinatra hoitaa Fräntistä roolinsa tyylikkään eleettömästi ilman tähden elkeitä.[2]
Chicago Sun-Times -sanomalehden Roger Ebert ihasteli, miten Sinatra on kyennyt näin hienoon roolityöhön kymmenen vuoden jälkeen edellisestä elokuvapääosasta Dingus – lännen kauhu (1970), joka ei ollut kovin hyvä. Hänestä Sinatran lämmin ja pidättyvä työskentely kannattaa jopa koko elokuvan ajan kestävää vaimon kuolonkohtausta, joka on muutoin jokseenkin tarpeeton sivujuoni. Ebert kritisoi myös murhaajan näyttämistä silloin tällöin pelkkänä varjomaisena hahmona ilman taustaa ja motiiveja teoille.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Immonen, Petri: Vieraantumisen, tuhon ja kuoleman kuvat. Helsingin Sanomat, 1.12.1988, s. 31. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Fränti, Mikael: Frank Sinatra on tyylikäs poliisi Ensimmäisessä kuolemansynnissä. Helsingin Sanomat, 11.6.1993, s. 51. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Ebert, Roger: The First Deadly Sin rogerebert.com. 30.10.1980. Viitattu 18.2.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ensimmäinen kuolemansynti Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Ensimmäinen kuolemansynti AllMoviessa. (englanniksi)
- Ensimmäinen kuolemansynti Elonet.