Ensimmäinen barbareskisota

Ensimmäinen barbareskisota
Fregatti Philadelphia palaa Tripolin satamassa. Edward Moranin öljyvärimaalaus vuodelta 1897.
Päivämäärä: 1801–1805 Paikka: Pohjois-Afrikka, Välimeren rannikko Lopputulos: Yhdysvaltojen voitto, rauhansopimus
Osapuolet
Yhdysvallat  Ruotsi (1801-1802)	Barbareskivaltiot.  Osmanien valtakunta liittolaisia
Komentajat
Richard Dale, William Eaton, Edward Preble Olof Rudolf Cederström	Hassan Bey, Murad Reis
Vahvuudet
7 laivaa, 10 merijalkaväen sotilasta, palkkasotilaita	4 000
Tappiot
2 laivaa tuhottu, 2 merijalkaväen sotilasta kuoli, 3 haavoittui, useita palkkasotureita kuoli	ei tiedossa

Ensimmäinen barbareskisota (1801–1805) oli ensimmäinen Yhdysvaltojen ja niin sanottujen barbareskivaltioiden välisistä kahdesta sodasta. Barbareskivaltioilla tarkoitetaan Marokon itsenäistä sulttaanikuntaa sekä Algeria, Tunisia ja Tripolia, jotka olivat nimellisesti Osmanien valtakunnan hallinnassa.

Tausta

Marokon sulttaanikunnan tiedettiin harjoittaneen merirosvoutta Välimerellä. Englanti ja Ranska olivat suostuneet maksamaan merirosvoille suojelurahaa, joten brittiläisten ja ranskalaisten laivojen ei juurikaan tarvinnut pelätä merirosvojen hyökkäyksiä. Amerikan vallankumouksen jälkeen Ranskan kanssa solmittu liittosopimuksen myötä yhdysvaltalaislaivat olivat Ranskan suojeluksessa. Vuoden 1783 jälkeen Ranska ei enää taannut amerikkalaisten laivojen turvallisuutta Välimerellä, ja vuonna 1784 Yhdysvaltain kongressi päätti maksaa merirosvoille.

Vuonna 1785 Algerin hallitsija kaappasi kaksi amerikkalaista laivaa ja vaati niiden lunnaiksi 60 000 silloista dollaria. Yhdysvaltojen silloinen Ranskan suurlähettiläs Thomas Jefferson oli sitä mieltä, että lunnaitten maksaminen johtaa uusiin kaappauksiin.

Sodanjulistus ja merisaarto

Jeffersonin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi Tripolin pašša Yussif Karamanli vaati häneltä 225 000 dollaria. Jefferson ei suostunut vaatimukseen, jolloin pašša julisti sodan Yhdysvaltoja vastaan. Jefferson lähetti laivaston aluksia Välimerelle. Vaikka kongressi ei antanutkaan virallista sodanjulistusta, se valtuutti Jeffersonin antamaan käskyn laivastolle takavarikoida kaikki Tripolin paššan laivat ja omaisuus. 1. elokuuta 1801 USS Enterprise voitti taistelussa kaapparilaiva Tripolin. Kommodori Edward Preble aloitti barbareskivaltioiden satamien saarron ja suoritti useita maihinnousuja ja hyökkäyksiä barbareskilaivoja vastaan.

Sodan kulku

Lokakuussa 1803 Tripolin laivasto onnistui kaappaamaan Tripolin edustalla karille ajaneen fregatti USS Philadelphian ja vangita aluksen miehistö mukaan lukien päällikkö William Bainbridge. 16. helmikuuta 1804 luutnantti Stephen Decaturin johtama iskuryhmä onnistui sytyttämään Philadelphian tuleen Tripolin satamassa, mikä esti vihollista käyttämästä laivaa. 14. heinäkuuta kapteeni Richard Somersin komentama USS Intrepid oli tarkoitus räjäyttää Tripolin satamassa, jolloin se olisi tuhonnut siellä olleen vihollislaivaston. Ilmeisesti vihollisen tykkituli tuhosi kuitenkin Intrepidin ennen kuin se ehti suorittaa tehtävänsä. Somers ja hänen miehistönsä kaatuivat.

Sodan käännekohta oli Dernan taistelu huhti–kesäkuussa 1805. Pienestä merijalkaväen osastosta ja ulkomaisista palkkasotilaista koostuvan joukon hyökkäystä johtivat entinen suurlähettiläs William Eaton ja aliluutnantti Presley O'Bannon. Taistelu ratkaisi sodan Yhdysvaltain hyväksi.

Rauhansopimus

Yussif Karamanli allekirjoitti rauhansopimuksen 10. kesäkuuta 1805. Tripolin hallussa olleista amerikkalaisista sotavangeista maksettiin lunnaita 60 000 dollaria, mihin suurlähettiläs Eaton ei ollut tyytyväinen. Eatonin mielestä Dernan valtausta olisi pitänyt hyödyntää neuvotteluissa, jotta kaikki amerikkalaiset olisi saatu vapautettua ilman lunnaiden maksamista.

Merirosvous kuitenkin jatkui vuonna 1807, eikä Yhdysvallat pystynyt vastaamaan provokaatioon Vuoden 1812 sodan vuoksi. Toinen barbareskisota puhkesi 1815.