Dewoitine D.520
| Dewoitine D.520 | |
|---|---|
 Museoitu Dewoitine D.520 |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Valmistaja | Société Nationale de Constructions Aéronautiques du Midi |
| Ensilento | 2. lokakuuta 1938 |
| Esitelty | 1940 |
| Pääkäyttäjät |
Ranskan ilmavoimat Luftwaffe |
| Valmistusvuodet | 1939–1942 |
Dewoitine D.520 oli Ranskan ilmavoimien (ransk. Armée de l'Air) paras hävittäjälentokonetyyppi toisessa maailmansodassa vuonna 1940. Se oli ainut, joka veti vertoja Saksan Messerschmitt Bf 109 E:lle, mutta sitä oli ehditty valmistaa liian vähän, jotta sillä olisi ollut vaikutusta Ranskan taistelujen lopputulokseen.[1]
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Émile Dewoitine oli suunnitellut ja tuottanut Ranskan ilmavoimille useampia hävittäjiä, joista ensimmäinen oli D.101 vuodelta 1921. Vuonna 1934 useimmat ranskalaiset hävittäjäkoneyksiköt käyttivät joko D.500, D.501 tai D.510 -koneita. Nämä olivat kuitenkin käymässä vanhanaikaisiksi ja vuonna 1934 ilmavoimat halusivat määritellä uuden hävittäjätyypin. Dewoitine ehdotti ensin D.513-nimellä kulkenutta konetyyppiä, jota ei kuitenkaan tilattu. Hänen tehtaansa Société Aéronautique Française – Avions Dewoitine oli sulkemassa oviaan loppuvuonna 1936, kunhan viimeinenkin D.510 olisi valmis.[1]
Kesäkuussa 1936 Dewoitine perusti uuden suunnittelutoimiston. Ranskan ilmailuministeriö halusi saada hävittäjän, joka kykenisi 520 km/h:n nopeuteen. Hänen ensimmäinen ehdotuksensa ei siihen pystynyt, mutta tammikuussa 1937 hänen toimistonsa julkaisi D.520:n suunnitelman, joka kykeni haluttuun nopeuteen. Ilmailuministeriö oli kuitenkin juuri päättänyt ottaa käyttöön Morane-Saulnier M.S. 406 -konetyypin, eikä se tilannut yhtään Dewoitinea.[1]
11. elokuuta 1936 aloitettiin Ranskan ilmailuteollisuuden kansallistaminen ja SNCAM (Société Nationale de Constructions Aéronautiques du Midi) sulautti Dewoitinen vanhan yhtiön itseensä 4. maaliskuuta 1937. Émile Dewoitine nimettiin yhtiön apulaistoimitusjohtajaksi, missä ominaisuudessa hänen työnsä D.520-tyypin parissa saattoi jatkua. 3. huhtikuuta 1938 ilmailuministeriö lopulta tilasi kaksi D.520-prototyyppiä, joista ensimmäinen lensi ensilentonsa 2. lokakuuta samana vuonna. Se ei kuitenkaan vielä saavuttanut vaadittua nopeutta. Maaliskuussa 1939 toinen prototyyppi lopulta saavutti 527 km/h:n nopeuden ja 200 D.520-hävittäjää tilattiin 7. huhtikuuta.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentokonetuotannon kansallistamistoimet eivät saaneet aikaan haluttuja tehokkuusetuja. 44:stä vuoden 1939 loppuun mennessä valmistettavaksi tarkoitetusta koneesta valmistui ajoissa vain 13 ja tuotanto-ongelmat saatiin voitettua vasta huhtikuussa 1940. Ensimmäinen täysin näillä koneilla varustettu yksikkö, GC I/3, sai koneen käyttöönsä neljä kuukautta myöhässä 7. toukokuuta 1940. Tuotanto nopeutui ja toukokuussa saatiin 100 uutta konetta, kesäkuussa jo 10 uutta konetta päivässä. Saksan hyökkäyksen alkaessa 10. toukokuuta valmiina oli 246 konetta, joista 79 kappaletta oli toimitettu. 25. kesäkuuta oli tuotettuna 437 konetta, joista 403 oli toimitettu.[1]
Ranskan taistelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan hyökätessä GC I/3 oli ainoa yksikkö, jolla D.520 oli käytössä. Kuukauden kuluessa konetyypin otti käyttöön neljä muuta yksikköä, joista yksi oli GC III/6 Italian rintamalla. D.520 osoittautui taistelussa tasaveroiseksi Messerschmitt Bf 109 E -koneen kanssa, ainoana ranskalaisten hävittäjäkoneena aikanaan. Vaikka se oli aavistuksen verran hitaampi, se oli vastaavasti paremmin käsiteltävä.[1]
Viisi D.520 -yksikköä saivat 108 varmistettua ja 39 todennäköistä ilmavoittoa. Varmistetuissa ilmavoitoissa oli mukana 23 Bf 109- ja yhdeksän Bf 110 -konetta. Samalla aikavälillä menetettiin 106 D.520-konetta, joista tosin vain 26 ilmataisteluissa. Onkin spekuloitu, että mikäli konetta olisi ollut toukokuussa 1940 käytössä enemmän, sillä olisi voinut olla vaikutusta Luftwaffen silloiseen ilmaherruuteen länsirintamalla.[1]
Muu käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan aselepokomitea salli Vichyn hallituksen ilmavoimien käyttää D.520-tyyppiä edelleen Afrikassa Ranskan taistelujen aselevon jälkeen. Saksalaiset jopa tilasivat 550 konetta itselleen koulutuskoneiksi. 349 konetta valmistettiin elokuun 1941 ja joulukuun 1942 välillä.[1]
Joitakin koneita lähetettiin Vichyn hallituksen yksiköille Syyriaan. Siellä niitä käytettiin taistelutoimiin liittoutuneita vastaan kesällä 1941. Syyrian taisteluissa D.520 -koneet saivat 30 ilmavoittoa, mutta 32 D.520:sta menetettiin.[1]
Normandian maihinnousun jälkeen muutamia D.520-koneita saatiin saksalaisilta sotasaaliiksi ja ne osallistuivat taistelutoimiin Etelä-Ranskassa elokuussa 1944. Koneet liitettiin uusiin Ranskan ilmavoimiin 1. joulukuuta. Koneita tuolloin käyttänyt hävittäjälentue Premier Groupe de Chasse FFI käytti koneita maaliskuuhun 1945 saakka. Vaikka kone oli tuolloin jo auttamattomasti vanhentunut, oli Saksankin ilmavoimat pyyhkäisty pois Etelä-Ranskan taivaalta ja koneita pystyttiin käyttämään "siivousoperaatioissa" varsinaisten taistelutoimien jälkeen.[1]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [2]
Yleiset ominaisuudet
- Pituus: 8,60 m
- Kärkiväli: 10,20 m
- Korkeus: 2,57 m
- Siipipinta-ala: 15,97 m²
- Tyhjäpaino: 2 036 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 2 677 kg
- Voimalaite: 1 × Hispano-Suiza 12Y 45 -nestejäähdytteinen V12-moottori; 697 kW (935 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 534 km/h 5 500 metrissä
- Lentomatka: 1 530 km
- Lakikorkeus: 10 500 m
- Nousuaika: 5 min 48 s 4 000 metriin
Aseistus
- 20 mm Hispano-Suiza HS 404, 60 patruunaa[3]
- 4 × 7,5 mm MAC 1934 M39, jokaiseen 675 patruunaa[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gunston, Bill: Allied fighters of World War II. New York: Smithmark Publications, 1992. ISBN 0-8317-5050-2 (englanniksi)
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- France's Dewoitine D.520 fighter (englanniksi)
- Dewoitine D.520 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Dewoitine D.520 – trop tardif pour empêcher l'invasion de la France (ranskaksi)