Dekulakisaatio
Dekulakisaatio (ven. раскулачивание, raskulatšivanije) oli Neuvostoliiton kampanja, joka sisälsi poliittisia vainoja, kuten pidätyksiä, karkotuksia ja miljoonien kulakkien ja heidän perheidensä teloituksia. Maatalousmaan uudelleenjakaminen alkoi vuonna 1917 ja kesti vuoteen 1933 asti, mutta oli aktiivisimmillaan ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana, vuodesta 1929 vuoteen 1932. Helpottaakseen takavarikointeja Neuvostoliiton hallitus Josif Stalinin johdolla ilmoitti ”kulakkien luokan likvidoinnista” 27. joulukuuta 1929.[1]
Yli 1,8 miljoonaa kulakkia karkotettiin vuosina 1930–1931. Kampanjan ilmoitettu tarkoitus oli taistella vastavallankumousta vastaan ja edistää sosialismia maaseudulla. Tämä politiikka toteutettiin samanaikaisesti kollektivisoinnin kanssa ja toi käytännössä kaiken maatalouden ja sen työntekijät valtion valvontaan. Dekulakisaatio, kollektivisointi ja muut sortotoimet yhdistettynä johtivat nälänhätään useilla alueilla ja vähintään 14,5 miljoonan ihmisen kuolemaan vuosina 1930–1937. Historioitsija Robert Conquestin arvion mukaan tähän lukuun sisältyy arviolta 5 miljoonaa kuollutta Holodomorin aikana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Werth, Nicolas; Bartošek, Karel; Panné, Jean-Louis; Margolin, Jean-Louis; Paczkowski, Andrzej & Courtois, Stéphane: The Black Book of Communism: Crimes, Terror, Repression. Harvard University Press, 1999. ISBN 0-674-07608-7 (englanniksi)
- ↑ Conquest, Robert: The Harvest of Sorrow: Soviet Collectivization and the Terror-Famine. Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-505180-7 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dekulakisaatio Wikimedia Commonsissa
