Chiricahuat

Apassiheimot noin 1700-luvulla.

• Ch – chiricahuat
• WA – läntiset apassit
• N – navajot
• M – mescalerot
• J – jicarillat
• L – lipanit
• Pl – kiowa-apachet (tasankojen apassit).

Nana, chiricahuoiden alipäällikkö (1886)

Chiricahuat asuivat 1600-luvulla laajoilla alueilla Rio Granden lännenpuoleisissa vuoristoissa nykyisten Uuden-Meksikon ja Arizonan seuduilla. He lukeutuivat niihin athabaskankielisiin intiaaneihin, jotka olivat kulkeutuneet edellisten vuosisatojen aikana Kanadasta ja joita alettiin kutsua apasseiksi. Chiricahuain nimi tarkoitti "suurta vuoristoa", joka kuvasi hyvin heidän asuinympäristöään. Heidän omakielinen nimensä oli Aiaha.

Chiricahuat terrorisoivat ympäristöään suorittaen toistuvia ryöstöretkiä niin muiden heimojen kuin alueelle muuttaneiden espanjalaistenkin asutuksille. He valtasivat paikallisten intiaanien pueblokyliä ja perustivat niihin pyhiä rakennuksia. 1600-luvun lopulta eteenpäin he olivat pelottavassa maineessa kaukana asuinalueittensa ulkopuolella. Chiricahuat noudattivat muiden apassien hyväksi havaitsemaa käytäntöä eläen pienissä yhteisöissä. Mahdollisten kostoiskujen vuoksi oli helpompaa liikkua vähälukuisissa ryhmissä valmiina pakenemaan vihollisia vaikeakulkuisiin vuoristolaaksoihin ja kanjoneihin, joista heitä oli mahdotonta tavoittaa. Kun vaara oli, ohi chiricahuat kokoontuivat uudelleen yhteen.

1840-luvulla osa chiricahuoista auttoi Yhdysvaltain armeijaa hyökkäyksissä Meksikoa vastaan, mutta jo seuraavan vuosikymmenen alussa välit viilenivät muuttuen avoimeksi sodaksi. Chiricahuat johtajinaan Mangas Coloradas ja Cochise vetivät mukaansa muita apassien ryhmiä käyden katkeraa sotaa Yhdysvaltoja vastaan, joka yritti anastaa kaikki heidän maansa. Suurimmaksi chiricahuain johtajaksi nousi Geronimo, josta tuli eräs kuuluisimista intiaaneista kautta koko historian. Hänen antautumiseensa vuonna 1886 päättyi apassien käymä yli 200 vuotta kestänyt sissisota maittensa valtaajia vastaan. Chiricahuat vetäytyivät heille osoitettuun reservaattiin, mutta sekoittautuivat 1900-luvulla suurimmaksi osaksi lähisukulaisiinsa mescaleroihin.