Casablanca (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Casablanca
Ohjaaja Michael Curtiz
Käsikirjoittaja
Tuottaja Hal B. Wallis
Säveltäjä Max Steiner
Kuvaaja Arthur Edeson
Leikkaaja Arthur Edeson
Owen Marks
Tuotantosuunnittelija Carl Jules Weyl
Pukusuunnittelija Orry-Kelly
Pääosat Humphrey Bogart
Ingrid Bergman
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Warner Bros.
Ensi-ilta 1942
Kesto 102 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Casablanca on vuonna 1942 ensi-iltansa saanut Michael Curtizin ohjaama draamaelokuva. Se sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Casablancaan. Casablanca on useissa äänestyksissä valittu kaikkien aikojen parhaiden elokuvien joukkoon, ja American Film Institute on nimennyt sen romanttisimmaksi yhdysvaltalaiseksi elokuvaksi. Elokuvan ensi-ilta oli New Yorkissa 26. marraskuuta 1942.[1]

Elokuvalla on leikkauskohtia puolalaisen vakoojan Mieczysław Słowikowskin toimintaan Pohjois-Afrikassa.[2]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Casablancan satamakaupunki toisessa maailmansodassa: paikallisten lisäksi kaupungissa kuhisee ranskalaisia, vakoojia, pakolaisia, natseja, seikkailijoita, opportunisteja ja yhteistoimintamiehiä. Puolueeton ja kyyninen kapakanpitäjä, yhdysvaltalainen Rick Blaine (Humphrey Bogart) pyörittää kaupungin ykkösravintolaa Rick’s Café Americainiä. Natsi-Saksa on miehittänyt Ranskan vuonna 1940 ja Vichyn nukkehallitus pitää valtaa Ranskan Marokkoon kuuluvassa Casablancassakin. Blaine ei pidä natseista, mutta ajan yhdysvaltalaista sekaantumattomuuspolitiikkaa edustaen hän ei halua asettua kenenkään puolelle.

Ainoa tapa paeta saksalaisten miehittämästä Euroopasta on matkustaa Casablancaan, josta voi lentää Lissaboniin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin. Viisumia on kuitenkin vaikea saada, joten monet joutuvat jäämään Casablancaan pitkäksi aikaa.

Guillermo Ugarte (Peter Lorre) on murhannut kaksi viisumeja kuljettavaa saksalaista virkamiestä Oranista Casablancaan kulkevassa junassa. Laittomasti viisumeja kauppaava Ugarte tulee Rickin luokse. Hän kehuskelee Rickille myyvänsä viisumit ”suurempaan hintaan kuin on osannut uneksiakaan”. Viisumit ovat hyvin arvokkaita, sillä Vichyn hallituksen korkea-arvoinen kenraali on allekirjoittanut ne, eikä niitä voi peruuttaa. Natsit kuitenkin pidättävät Ugarten ja tappavat tämän.

Ugarten pidättämisen jälkeen Casablancaan saapuu Rickin vanha rakastettu Ilsa Lund (Ingrid Bergman) ja tämän vastarintaliikkeeseen kuuluva tšekkoslovakialainen aviomiehensä Victor Laszlo (Paul Henreid), jonka kannoilla natsit ovat. Victor aikoo paeta Yhdysvaltoihin Ugarten viisumeilla ja jatkaa vapaudessa taistelua natseja vastaan. Saksasta saapunut majuri Strasser (Conrad Veidt) ja Casablancan poliisipäällikkö, kapteeni Louis Renault (Claude Rains) kuitenkin kieltäytyvät antamasta Ilsalle ja Victorille passeja. He eivät kuitenkaan voi pidättää Victoria ilman syytä.

Rick ja Renault lyövät 10 000 Ranskan frangista vetoa, pääseekö Victor Laszlo pakoon. Renault vakuuttaa, ettei Victor pääse Casablancasta pois. Ennen pitkää Ilsalle ja Victorille selviää, että Ugarten viisumit ovat Rickillä, mutta vaikka Victor tarjoaa Rickille 200 000 frangia, Rick kieltäytyy antamasta viisumeja Victorille. Rick on katkera, sillä hänen ja Ilsan piti edellisenä vuonna paeta Pariisista yhdessä Casablancaan, mutta Ilsa ei koskaan liittynytkään matkaan.

Lopulta Rick muuttaa mielensä ja pakottaa aseella uhaten Renault’n allekirjoittamaan viisumit. Rick saattaa Laszlot lentokentälle, Ilsa haluaisi jäädä ja paeta yhdessä Rickin kanssa mutta tämä varoittaa että sille reitille mihin hän on menossa – villiin viidakkoon – ei Ilsa voi seurata häntä; Ilsan paikka olisi Victorin mukana lentokoneessa. Jäähyväiset ovat nopeat ja kipeätunnelmaiset. Strasser ajaa paikalla ja saa Renaultilta kuulla Laszlon olevan koneessa. Strasser ihmettelee miksi Vichyn poliisiupseeri ei tee mitään ja rientää Rickin varoituksista huolimatta puhelimeen ottaakseen yhteyttä lennonjohtotorniin. Strasser vetää aseensa, mutta Rick ampuu nopeammin. Lentokentälle saapuville poliiseille tapahtuman todistanut Renault antaa tutun määräyksensä: Pidättäkää tavanomaiset epäillyt!.

Victorin ja Ilsan lentokoneen noustessa ilmaan Rick ja vertauskuvallisen vichy-pullon roskiin heittänyt Renault kävelevät pois lentokentältä. Miehet tajuavat että heidän molempien on parasta häipyä kaupungista, ja Renault vihjaa vapaan Ranskan tukikohdasta Brazzavillessä. Rick tokaisee: Louis, luulen että tämä on kauniin ystävyyden alku.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päähenkilöt vasemmalta oikealle: Rick Blaine (Bogart), Louis Renault (Rains), Victor Laszlo (Henreid) ja istumassa Ilsa Lund (Bergman). Taustalla Sam (Wilson).
 Humphrey Bogart … Richard ”Rick” Blaine  
 Ingrid Bergman … Ilsa Lund  
 Paul Henreid … Victor Laszlo  
 Claude Rains … kapteeni Louis Renault  
 Conrad Veidt … majuri Heinrich Strasser  
 Peter Lorre … Guillermo Ugarte  
 Dooley Wilson … –Sam  
 Sydney Greenstreet … Ferrari  
 Madeleine LeBeau … Yvonne  
 S. Z. Sakall … Carl (Rickin baarin tarjoilija)  
 John Qualen … Berger  
 Curt Bois … Taskuvaras  

Palkintoja ja ehdokkuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar-palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar-ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Film Institute nimesi Casablancan vuosisadan toiseksi parhaaksi yhdysvaltalaiseksi elokuvaksi. Elokuvassa usein kuultava kappale ”As Time Goes By” valittiin toiseksi parhaaksi yhdysvaltalaiseksi elokuvalauluksi. Laulu tulikin suosituksi vasta elokuvan myötä, vaikka se oli tehty jo aikaisemmin. AFI:n mukaan Casablanca on myös romanttisin yhdysvaltalainen elokuva. Monet sen repliikit myös valittiin hienoimpien sitaattien joukkoon.

Elokuva valittiin vuonna 1989 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[3]

Muita versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casablancasta on jälkeenpäin tehty väritetty versio, jota puhdasoppiset ovat pitäneet elokuvan pilaamisena.[4] Sodan jälkeisessä Saksassa julkaistusta Casablancan saksankielisestä versiosta poistettiin kaikki viittaukset kansallissosialismiin ja Vichyn Ranskaan. Esimerkiksi unkarilaisesta vastarintataistelijasta tuli norjalainen atomifyysikko.[5]

Suhde historiallisiin tapahtumiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todellisessa Casablancassa ei tiettävästi ollut saksalaisia sotilaita vuonna 1941, eikä sieltä poistumiseen tarvittu viisumia.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ “Casablanca” premieres in New York | November 26, 1942 HISTORY. Viitattu 3.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Petri Immonen, Kauratehtailija olikin mestarivakooja, Helsingin Sanomat, 5.6.2010, s. D 11
  3. ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
  4. ↑ Charles Krauthammer: Casablanca in Color? (Arkistoitu – Internet Archive) Time 12.1.1987 (englanniksi)
  5. ↑ What's 'Casablanca' Without Nazis? After WWII, German Audiences Found Out npr.org December 17, 2017, viitattu 27.4.2022
  6. ↑ Lebo, Harlan: Casablanca: Behind the Scenes. (elokuvan käsikirjoittajan kertoma tieto) New York: Simon and Schuster, 1992. ISBN 978-067-176981-9 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Casablanca_(elokuva)&oldid=22092482”