Carl Samuel Nottbeck
Carl Samuel Nottbeck (13. syyskuuta 1779 Tallinna – 1. elokuuta 1847 Pietari)[1] oli baltiansaksalainen liikemies. Hän oli Suomen tuottoisimman tehtaan Finlayson & Co:n omistajajohtaja ja Suomen Nottbeck-suvun kantaisä.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carl Samuel Nottbeck oli viidennen polven tallinnalainen. 1800-luvun alussa hän muutti Pietariin. Hän solmi avioliiton Charlotta Dorotea von zur Mühlenin kanssa, joka oli myös baltiansaksalainen, tallinnalaisen raatimiehen tytär. He asuivat Pietarin Vasilinsaaressa ja saivat yksitoista lasta. Heidän kotinsa oli uskonnollinen, ja siellä järjestettiin gossnerilaisten hartaushetkiä. Nottbeckien kotikielenä Pietarissa oli saksa, mutta kodin ulkopuolella puhuttiin ranskaa ja venäjää. Nottbeck johti Pietarissa perustamaansa kauppahuonetta, jolla oli oikeus harjoittaa ulkomaankauppaa.[2]
Finlayson
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1836 Nottbeck osti Finlaysonin puuvillatehtaan yhdessä Georg Adolf Rauchin kanssa. Lisäksi heillä oli äänetön yhtiökumppani englantilainen William Wheeler. Finlaysonin ostoa oli järjestelemässä baltiansaksalainen Ferdinand Uhde, josta tuli Finlaysonin isännöitsijä. Heitä kaikkia, kuten yrityksensä myynyttä James Finlaysonia, yhdistivät uskonnolliset verkostot. Nottbeck vastasi yhtiön tuotteiden myynnistä ja markkinoista Venäjällä ja toimi koko yhtiön johtajana. Hänen aikanaan alkoi yhtiön voimakas kehittäminen. Tuotantotiloja rakennettiin ja tuotantoa kasvatettiin Tampereella, vaikka Nottbeck ei tiettävästi koskaan käynyt siellä. Sen sijaan hän lähetti toiseksi vanhimman poikansa Wilhelmin jo vuonna 1836 Tampereelle Ferdinand Uhden mukana perehtyäkseen tehtaan toimintaan ja johtamiseen. Vanhin poika Carl työskenteli Finlaysonin Pietarin konttorissa. Muut lapset eivät työskennelleet yhtiössä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carl Samuel Nottbeck 16.3.2018. geni.com. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ a b Mäkelä, Ulla Kaarina: Historian pro gradu –tutkielma: POJASTA POLVI PARANEE? Nottbeckien kolme sukupolvea Finlayson & Co:ssa 1836 - 1907 2018. Tampereen yliopisto. Viitattu 1.2.2020.