Burgosin lait

Burgosin Lait (esp. Leyes de Burgos) olivat voitettujen intiaanien suojaksi tarkoitettu, vuonna 1512 voimaan saatettu lakikokoelma. Lait syntyivät Ferdinand Katolilaisen halusta tutkia lakien ja kuninkaan oikeata suhdetta uuden maailman valloitukseen. Syynä oli Santo Domingosta vuonna 1511 saapuneen dominikaanin, Antonio de Montesinosin tuomat hälyttävät tiedot saarten intiaanien kovasta kohtelusta. Kuningas määräsi vuonna 1512 perustettavaksi neuvoston, niin sanotun Burgosin kokoonpanon, jonka jäsenet olisivat teologeja ja lainoppineita. Neuvosto keskusteli Sevillan arkkideanin Don Juan Rodríguez de Fonsecan johdolla niistä juridisista ja moraalisia vaikeuksista, joihin espanjalaiset olivat ajautuneet uutta maailmaa valloittaessaan.

Oppineet kokoontuivat Burgosissa useita kertoja

Tarkoituksena oli määritellä tapa, jolla intiaaneja vastaisuudessa hallittaisiin oikeudenmukaisesti. Neuvoston, ”jonka ympärillä kiehui intiaaneille epäsuotuissa ilmapiiri,” kuten Las Casas asian ilmaisee, oli intiaaneja halveksivien saarelaisten mielipiteistä huolimatta pakko tunnustaa Montesinosin olevan oikeassa, ja että muun kaltainen ratkaisu oli uhka kuninkaalle. Las Casas hyväksyi kaksi ensimmäistä pykälää neuvoston päätöksestä, koska niissä tunnustetaan intiaanien olevan vapaita ihmisiä ja käännytyksen kohteita paavin määrittelemällä tavalla. Muiden pykälien Las Casas katsoo olevan paikalla olleiden kuiskuttelijoiden ansiosta tuhoisia intiaaneille.

Yksityiskohtaisia määräyksiä intiaanien kohtelusta

Laissa määriteltiin espanjalaisten velvollisuudet yksityiskohtaisesti. Heidän tuli koota intiaanit lähelle itseään, rakentaa kunnon asunnot ja opettaa näitä uskon ja käytännön asioissa. Intiaanien vanhat majat oli poltettava, jotta he eivät olisi ikävöineet niitä. Encomenderon oli jokaista viittäkymmentä intiaania varten rakennettava kaksi kookasta rakennusta. Kyliin oli rakennettava pyhimyksillä varustettuja kirkkoja, sekä huolehdittava siitä, että intiaanit kävivät rukoilemassa niissä aamuin ja illoin. Intiaanien työskentely kaivoksissa ja kullan keräämisessä sai kerrallaan kestää viisi kuukautta, jonka jälkeen seurasi neljänkymmenen päivän lepoaika, jonka kuluessa intiaaneilla olisi tilaisuus hoitaa viljelyksiään ja talouttaan. Koottu kulta oli sulatettava kyseisten neljänkymmenen päivän aikana, ja erotettava kullasta kuninkaan viidennes. Yli neljä kuukautta raskaana olevia naisia ei saanut käyttää kullan etsimiseen eikä maatöihin. Kun intiaani kuoli, tuli muiden osallistua hautajaiskulkueeseen, jonka edellä oli kannettava ristiä. Syntyneet lapset oli kastettava kahdeksan vuorokauden kuluessa syntymänsä jälkeen. Päälliköiden kaikki kolmetoista vuotta nuoremmat pojat oli lähetettävä fransiskaanien luo neljäksi vuodeksi oppimaan espanjalaisten tapoja, jonka jälkeen he olisivat valmiit palaamaan kyliinsä. Kultakaivoksissa työskenteleviä intiaaneja oli kohdeltava hyvin ja liiallista työn teettämistä oli vältettävä. Raskaana olevia naisia ei saanut käyttää minkäänlaiseen työhön. Intiaaneille ei saanut myydä eikä tarjota väkijuomia. Jokaisessa kaupungissa tuli olla kaksi tarkastajaa, joiden tehtävänä oli myös tarkkailla intiaanien kelvollisuutta itsehallintoon, jotta he saisivat tilaisuuden itse järjestellä asiansa ja maksaa kuninkaalle veroa. Oli kiellettyä lyödä intiaania kepillä tai ruoskalla. Häntä ei saanut nimittää intiaanikoiraksi, tai muilla pahennusta herättävillä nimillä, ellei se ollut intiaanin todellinen nimi.

Intiaaneja varten säädettyjen lakien valvojiksi nimitettiin asiamiehiä, virallisia suojelijoita (protectores) ja tuomareita. Las Casas ja Meksikon piispa Juan de Zumárraga olivat virallisia intiaanien suojelijoita. Las Casasin vuosipalkka oli sata pesoa. Suojelijat katsottiin tarpeelliseksi jo senkin vuoksi, koska intiaanien katsottiin olevan kykenemättömiä hallinnoimaan itseään. Heitä verrattiin lapsiin, joiden katsottiin olevan vähempiarvoisia eurooppalaisiin verrattuina. Lakien hyvä tarkoitus jäi suurelta osin toteutumatta. Las Casasin mielestä lait, vaikka ne olisivat toteutuneet, eivät ottaneet huomioon intiaanien etua ja käännytystyön rehellistä edistämistä.

Lähteet

• Casas, Bartolomé de las; Historia de las Indias. Meksiko. Löytyy Helsingin yliopiston kirjastosta.
• Hanke, Lewis; The Spanish Struggle for justice in the Conquest of America. The American historical Association 1949. Reprint 1965.
• Zavala, Silvio; La encomienda Indiana. Madrid 1935. Ja Meksiko 1992.