Brittiläinen viittomakieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brittiläinen viittomakieli (BSL) on Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetty viittomakieli. Kielen käyttäjien määrä vaihtelee lähteen mukaan. Ethnologuen sivujen mukaan 909 000:stä maan kuurosta asukkaasta BSL:ää käyttää äidinkielenään 40 000 ihmistä.[1] Kuurojen lisäksi viittomakieltä käyttävät esimerkiksi kuurojen sukulaiset ja viittomakielen tulkit.

BSL:n kaksikätiset sormiaakkoset, jotka eroavat täysin amerikkalaisen viittomakielen aakkosista.

Brittiläinen viittomakieli sai alkunsa vuonna 1760, kun edinburghilainen opettaja Thomas Braidwood perusti Britannian ensimmäisen kuurojen koulun Braidwood's Academy for the Deaf and Dumbin eli Braidwoodin kuurojen ja mykkien oppilaitoksen. Braidwood käytti tuolloin viittomakielimäistä kodifiointia nimeltä the combined system eli yhdistetty systeemi, josta tulisi aikanaan varsinainen brittiläinen viittomakieli.

Vuonna 1815 yhdysvaltalainen protestanttinen pappi Thomas Hopkins Gallaudet matkusti Britanniaan tutkimaan kuurojen opetusta. Braidwoodin koulut torjuivat kuitenkin hänet, koulujen opettajat kieltäytyivät opettamasta papille menetelmiään. Sieltä Gallaudet lähti Pariisiin, jossa opetteli Ranskan kuninkaallisen kuurojen instituutin opetusmenetelmiä, jotka olivat yhdistelmä muinaisranskalaista viittomakieltä ja opettaja Charles-Michel de l'Épéen kehittämiä viittomia. Tämän seurauksena nykyaikainen amerikkalainen viittomakieli on hyvin samanlainen kuin ranskalainen viittomakieli, kun taas BSL:n käyttäjille se on lähes käsittämätön.

Sukukielet ja murteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen viittomakieli eroaa täysin sekä amerikkalaisesta viittomakielestä että irlantilaisesta viittomakielestä, joista molemmat ovat sukua ranskalaiselle viittomakielelle. Myös sormiaakkoset eroavat, sillä BSL käyttää kaksikätisiä sormiaakkosia (katso ohessa olevaa kuvaa).

Sen sijaan kieli on sukua australialaiselle viittomakielelle ja uusiseelantilaiselle viittomakielelle. Swadeshin luettelon mukaan esimerkiksi uusiseelantilaisen viittomakielen viittomista 82 % on identtisiä BSL:n kanssa, ja jos lasketaan myös viittomia, jotka eivät ole täysin identtisiä, mutta silti samannäköisiä, niin määrä nousee 98 %:iin. Myös aakkoset ovat samat kaikissa kolmessa kielessä. Näitä kieliä voidaan siten pitää yhtenäisen BANZSL:n kielen (British, Australian and New Zealand Sign Languagen eli brittiläisen, australialaisen ja uusiseelantilaisen viittomakielen) eri murteina.

Brittiläisellä viittomakielellä itsellään on useita omia murteita, eivätkä ne ole aina täysin keskenään ymmärrettävissä. Jotkut viittomat esiintyvät vain tietyissä kaupungeissa. Esimerkiksi Manchesterissa puhuttavassa BSL:ssä esiintyy omalaatuisia numeroviittomia.

Sanajärjestys on OSV eli autoa minä ajan. Edussanat esiintyvät substantiivilausekkeiden alussa.

Lauseessa aihe eli pääasia esitetään ensimmäisenä ja sitten sen määreet; tämä siis tarkoittaa, että BSL:ssä esimerkiksi lause "mikä sinun nimesi on?" käännettäisiin kirjaimellisesti "nimi sinun mikä", eli koska sana "nimi" on lauseen aihe, se esiintyy ensimmäisenä.[2]

Brittiläisillä kuuroilla on tapana antaa toisilleen ns. viittomanimiä jatkuvan sormilla tavaamisen sijaan. Kuulevat brittiläisen viittomakieliset eivät kutsu toisiaan viittomanimillä vaan käyttävät sormiaakkosia.[3]

Käytäntö pätee myös kaupunkien nimiin, joita voi ilmaista joko sormittamalla sanan kirjain kerrallaan kokonaan eli esimerkiksi M-A-N-C-H-E-S-T-E-R, sormittamalla vain muutaman kirjaimen eli M-C, tai käyttämällä viittomanimeä, Manchesterin tapauksessa chestiä (suom. arkkua) tarkoittavaa viittomaa. Muut sanaleikkiin perustuvat kaupunkien viittomanimet ovat muun muassa black- eli musta-viittoma Blackpoolin kaupungille ja swan- eli joutsen-viittoma Swansealle. Jotkut kaupunkiviittomat liittyvät johonkin kaupungin ominaisuuteen, esimerkiksi Lontoota voi ilmaista meluista tarkoittavalla viittomalla, Nottinghamia taas Robin Hoodin viittomalla.[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. British Sign Language Ethnologue. Viitattu 14.10.2011. (englanniksi)
  2. Simple grammar explanation of British Sign Language Learnsignlanguage's Blog. 4.10.2010. Viitattu 14.10.2011. (englanniksi)
  3. a b City Lit Faculty of Deaf Education and Learning Support: British Sign Language for Dummies, s. 40-41. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-0-470-69477-0 (englanniksi)