Bedlingtoninterrieri

Bedlingtoninterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 136
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	perheen monitoimikoira; toi perheelle ruokaa, piti jyrsijät kurissa ja toimi lasten vahtina
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	11-16 vuotta
Muita nimityksiä	bedlari, vanupuikkolähde?, Bedlington Terrier, terrier de Bedlington, bedlingtoni terjer
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #9
Ulkonäkö
Paino	8–10,5 kg
Säkäkorkeus	n. 41 cm
Väritys	sininen, maksan- tai hiekanvärinen - tan värisin merkein tai ilman
Infobox OK

Bedlingtoninterrieri (engl. Bedlington Terrier) on brittiläinen koirarotu. Rotu on harvinaistunut, vaikka sitä on kasvatettu Suomessakin jo vuosikymmeniä.

Ulkonäkö

Bedlingtoninterrierin säkäkorkeus on noin 41 cm. Rodulle karitsan tapaisen ulkonäön antaa sen kaareva selkä ja kummallisen näköinen pää. Pää on muodoltaan päärynämäinen, kallo on kapea ja selvästi pyöristyvä, päälaella tupsu. Bedlingtoninterrierin muotoja korostetaan näyttelyissä trimmaamalla niiden turkkia eri muotoiseksi kuin se luonnollisesti olisi. Muun muassa pää trimmataan pyöreähköön muotoon, jotta se saadaan näyttämään soikealta ja otsapengermättömältä. Silmät ovat pienet ja sijaitsevat syvällä. Korvat ovat keskipitkät ja kapeat, korvien päissä on tupsut. Häntä on melko pitkä ja alaspäin kaareutuva. Karva on paksuhkoa, pellavamaista ja kihartuu päässä. Väriltään koira on siniharmaa, maksanvärinen, hiekanruskea, tai edellä mainittujen värien sekoitus.

Luonne

Bedlingtoninterrieri on rohkea, rauhallinen, ystävällinen ja älykäs. Bedlingtoninterrieri on kotioloissa miltei huomaamaton, mutta ärsytettynä siitä tulee rohkea. Bedlingtoni tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, ja myös muiden eläinten, kunhan Bedlingtoninterrieri on kasvanut niiden kanssa. Bedlarit haukkuvat vain tarvittaessa. Karitsamaisesta ulkonäöstään huolimatta bedlingtoninterrieri oli ennen aggressiivinen ja erittäin hyvä metsästyskoira, sillä rotu on alun perin jalostettu kaivoskoiraksi. Määrätietoisella jalostuksella rodun luonne on kuitenkin saatu pehmeämmäksi, ja siitä on tullut seurakoiramaisempi. Bedlingtoninterrierissä on silti edelleen jäljellä sen vahva terrieriluonne.

Terveys

Bedlingtoninterrieri on terve rotu. Sillä kuitenkin esiintyy Kuparitoksikoosi-nimistä sairautta, joka johti lähes rodun tuhoon Suomessa 1990-luvulla. Se on aineenvaihduntatauti, jossa maksa ei pilko tai kuljeta kuparia, joka kertyy vähitellen koiran maksasoluihin ja aiheuttaa pysyviä vaurioita, jotka pahimmillaan johtavat krooniseen maksasairauteen eli hepatiittiin. Kuparitoksikoosi on testattava jokaiselta jalostukseen käytettävältä bedlarilta, koska sairautta pyritään kitkemään pois. Myös erilaiset silmäsairaudet ovat melko yleisiä. Luusto- ja nivelongelmat ovat harvinaisempia.

Alkuperä

Bedlingtoninterrieri on peräisin Northumberlandista, Bedlingtonin ja Rothburyn kaupungeista. Rodun loivat 1800-luvulla englantilaiset kaivostyöläiset, jotka halusivat saada monipuolisen metsästyskoiran kettujen ja kaniinien luolametsästykseen. Bedlingtoninterrierit saatiin syntymään luultavasti risteyttämällä karkeakarvainen metsästysterrieri (rothburynterrieri), joka on bedlingtoninterrierin ja Dandiedinmontinterrierin yhteinen esi-isä, muun muassa Whippetin kanssa.

Lähteet

• Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
• Suomen bedlingtonkerhon kotisivut
• Gino Pugnetti: Koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1983.
• www.hankikoira.fi

Aiheesta muualla

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• [1]
• [2]
• [3]