Arne Berner
| Arne Berner | |
|---|---|
 Arne Berner vuonna 1970 |
|
| Suomen kauppa- ja teollisuusministeri | |
| Edeltäjä |
Olavi J. Mattila Eero Rantala |
| Seuraaja |
Gunnar Korhonen Eero Rantala |
| Kansanedustaja | |
|
5.4.1966–21.1.1972
|
|
| Ryhmä/puolue | Liberaalisen Kansanpuolueen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Kymen läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. marraskuuta 1927 Helsinki |
| Kuollut | 9. joulukuuta 1988 (61 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | johtaja |
| Puoliso |
Benita Birgitta Nordfors (1952–1961) Raili Sinikka Juuramo (1961–1988) |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalinen Kansanpuolue |
Arne Morten Berner (15. marraskuuta 1927 Helsinki – 9. joulukuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen Liberaalisen Kansanpuolueen ministeri ja kansanedustaja. Hän edusti vuosina 1966–1971 Kymen läänin vaalipiiriä. Berner toimi kauppa- ja teollisuusministerinä 1970–1971 ja 1976–1977, ministeri ulkoasiainministeriössä 1982–1983 ja II sosiaali- ja terveysministerinä 1970–1971. Presidentin valitsijamies hän oli 1968.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arne Bernerin vanhemmat olivat kansanedustaja ja kauppaneuvos Rolf B. Berner ja Ebba Elise Wilkman. Arne Berner toimi perheyhtiö Berner Osakeyhtiön auto-osaston johtajana 1950–1960-luvulla. Berner kävi seitsemän luokkaa oppikoulua ja hankki autoalan erikoiskoulutusta Yhdysvalloissa vuosina 1949–1950.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1962 Arne Berner teki Suomen ensimmäisiin kuuluvan amerikkalaistyylisen vaalikampanjan Kymen vaalipiirissä tuolloin Vapaamielisten Liiton ehdokkaana. Liikkuva kampanja käsitti toritilaisuuksia ja paljon ihmisten tapaamista ja kättelyä. Vapaamielisten Liitolla ei vaalipiirissä ollut minkäänlaista jäsen- tai järjestöpohjaa tukena, vaan kampanjan tukikohtina palvelivat enemmänkin Berner-yhtymän autoliikkeet Kouvolassa ja Lappeenrannassa sekä liiketuttavat ja perheen aiemmat poliittiset tukijat. Vaikkei Berner, vaalipiirissä uuden pienpuolueen ehdokas, silloin päässytkään lävitse, hän keräsi yli kolmetuhatta henkilökohtaista ääntä.
Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa, yhdistyneen Liberaalisen Kansanpuolueen (joka yhteensä keräsi vaalipiirissä yhteen paikkaan suoraan oikeuttavat yli kymmenentuhatta ääntä) ehdokkaana ollessaan Arne Berner sitten keräsi itse vielä enemmän ääniä kuin neljä vuotta aiemmin ja sai listallaan eniten ääniä nousten eduskuntaan, jossa pysyi kaksi kautta.
Eduskunnassa 1970-luvun alussa hän sai osakseen puolueensa uuden nuorison voimakastakin arvostelua joidenkin henkilökohtaisten konservatiivisten kantojensa ja äänestämistensä johdosta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arne Berner Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Arne Berner Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Arne Berner Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Jaakko Itälä |
Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja 1982–1984 |
Seuraaja: Kyösti Lallukka |
| Edeltäjä: Olavi J. Mattila Eero Rantala |
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri 1970−1971 1976−1977 |
Seuraaja: Gunnar Korhonen Eero Rantala |
