Alexander Shulgin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexander Shulgin
Henkilötiedot
Syntynyt17. kesäkuuta 1925
Berkeley, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut2. kesäkuuta 2014 (88 vuotta)
Lafayette, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkimusalue kemia
Aiheesta muualla
www.cognitiveliberty.org/shulgin/blg/index.html
Zectran-hyönteismyrkkyä
MDMA-tabletteja
2C-B -tabletti

Alexander ”Sasha” Shulgin (17. kesäkuuta 1925 Berkeley, Kalifornia – 2. kesäkuuta 2014 Lafayette, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen farmakologi ja kemisti, jonka erityisalana olivat fenetyyliamiinit ja tryptamiinit.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shulginin vanhemmat olivat opettajia. Hänen isänsä oli syntynyt Venäjällä ja äiti Yhdysvalloissa. Toisessa maailmansodassa Shulgin palveli Yhdysvaltain laivastossa, ja sodan jälkeen hän hakeutui Kalifornian yliopistoon, jossa väitteli biokemian tohtoriksi.[1]

Vuonna 1981 Shulgin meni naimisiin Ann Gotliebin kanssa – avioliitto oli Shulginin toinen – ja yhdessä Annin kanssa he tekivät paljon yhteistyötä tutkiessaan kemikaaleja.[1][2]

Vuosien terveysongelmien jälkeen Alexander Shulgin kuoli kotonaan 2. kesäkuuta 2014. Vaimonsa Annin mukaan Shulgin kuoli maksasyöpään.[1][3][4]

Tutkimustyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shulgin alkoi työskennellä Dow Chemicalsin palveluksessa, jossa kehitti muun muassa biohajoavan hyönteismyrkyn meksakarbaatin (kauppanimeltään Zectran), joka osoittautui tuottoisaksi. Lopulta Shulgin sai luvan toimia vapaasti ja tutkia mitä halusi ja hän päätyi tutkimaan erilaisia psykoaktiivisia kemikaaleja.

Vuonna 1966 Shulgin irtisanoutui Dow Chemicalsilta ja ryhtyi itsenäisesti tutkimaan kemikaaleja. Hän teki myös yhteistyötä DEA:n kanssa, piti luentoja ja laati raportteja psykoaktiivisista kemikaaleista.[1]

Tutkimukset huumeiden parissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shulgin vaikutti MDMA:n eli ekstaasin tunnetuksi tekemiseen erityisesti terapeuttisessa käytössä 1970- ja 1980-luvuilla. Ekstaasi alkoi kuitenkin levitä katukaupassa, ja tämä oli kova isku Shulginille, joka piti löytöään terapeuttisessa käytössä merkittävänä.[1] Hän kehitti myös uuden synteesin MDMA:lle.

Shulgin julkaisi kirjat PiHKAL (1991) ja TiHKAL (1997), jotka ovat hänen ja vaimonsa Ann Shulginin elämäkertoja ja samalla tieteellisiä oppaita erilaisiin päihdyttäviin kemikaaleihin ja niiden syntetisoimiseen.[1] Teoksia pidetään tärkeinä lähteinä erilaisten psykoaktiivisten kemikaalien vaikutuksesta ihmiseen psyykkisesti ja fyysisesti – myös psykedeelien käyttäjille ja niitä kokeileville henkilöille.[1]

Uransa aikana hän syntetisoi ja henkilökohtaisesti testasi yli 230:tä nykyisin huumausaineiksi luokiteltavia yhdisteitä.[1] Hän myös kehitti 2C- ja DO-ryhmien (kuten esimerkiksi DOM) kemikaaleja, jotka nykyisin luokitellaan suurimmalta osin huumausaineiksi.

Shulgin toimi myös konsulttina ja opetti yliopistoilla sekä San Francisco General Hospital -sairaalassa. Ystävänsä Yhdysvaltain huumepoliisi DEA:n Western Laboratoriesin johtajan Bob Sagerin kautta Shulgin muodosti suhteen DEA:han ja piti farmakologian seminaareja, toimitti näytteitä ja toimi asiantuntijatodistajana oikeudessa. Hän myös kirjoitti lainvalvonnan opaskirjan laittomista huumeista[5] ja sai useita palkintoja DEA:lta.[6] Vuonna 2010 julkaistiin Shulginista kertova dokumenttielokuva Dirty Pictures, jossa häntä nimitetään psykedeelien kummisedäksi.[7]

Vuonna 1993 Shulgin joutui tekemisiin virkavallan kanssa, hänen laboratorionsa tutkittiin ja hänet tuomittiin 25 000 dollarin sakkoihin huumausaineiden hallussapidosta.[1]

Shulgin jatkoi tutkimuksiaan vielä 2000-luvulla, kunnes vuonna 2010 sai vakavan sydänkohtauksen. Myös Shulginin dementia paheni, ja hän vetäytyi tutkimustyönsä parista viettämään viimeiset päivänsä Lafayettessä sijaitsevalle maatilalleen, jossa vaimonsa toimi hänen omaishoitajanaan.[1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alexander Shulgin: Controlled Substances: Chemical & Legal Guide to Federal Drug Laws, 1988, ISBN 0-914171-50-X
  • Alexander Shulgin, Ann Shulgin: PiHKAL – A Chemical Love Story, Transform Press 1991, ISBN 0-9630096-0-5, luettavissa internetissä PiHKAL
  • Alexander Shulgin, Ann Shulgin: TiHKAL – the Continuation, Transform Press 1997, ISBN 0-9630096-9-9, luettavissa internetissä TiHKAL
  • Alexander Shulgin: The Simple Plants Isoquinolines, Transform Press 2002, ISBN 0-9630096-2-1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Alexander Shulgin: kiistanalainen kemisti Helsingin Sanomat 8. kesäkuuta 2014.
  2. ↑ Ann Shulgin Alexander Shulgin Research Institute
  3. ↑ Erowid -tietokanta: Alexander Shulgin erowid.org.
  4. ↑ Ekstaasikemisti Alexander Shulgin on kuollut Yle 4.6.2014.
  5. ↑ Alexander Shulgin: Controlled Substances: Chemical & Legal Guide to Federal Drug Laws, 1988, ISBN 0-914171-50-X
  6. ↑ Dr. Ecstasy New York Times 30.1.2005
  7. ↑ Dirty Pictures

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alexander_Shulgin&oldid=20900966”