Aleksei Homjakov
| Aleksei Homjakov | |
|---|---|
| Алексей Степанович Хомяков | |
 Aleksei Homjakovin omakuva vuodelta 1842. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aleksei Stepanovitš Homjakov |
| Syntynyt | 13. toukokuuta (J: 1. toukokuuta) 1804 Moskova, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 5. lokakuuta (J: 23. syyskuuta) 1860 Rjazan, Venäjän keisarikunta |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aleksei Stepanovitš Homjakov (ven. Алексе́й Степа́нович Хомяко́в; 13. toukokuuta (J: 1. toukokuuta) 1804 Moskova – 5. lokakuuta (J: 23. syyskuuta) 1860 Rjazan)[1] oli venäläinen kansallismielinen runoilija ja maallikkoteologi, jota pidetään vaikutusvaltaisen slavofiilisen liikkeen perustajana.
Homjakov oli nuorena lahjakas koulussa ja hänellä oli monipuolinen kielitaito. Hän suoritti Moskovan yliopistossa matematiikan pääsykokeen, mutta ei jatkanut opintojaan pidemmälle. Osallistuttuaan sotilaana Venäjän–Turkin sotaan hän vietti loppuelämänsä Moskovassa omistautuen pääasiassa kirjalliselle toiminnalle. Homjakov kirjoitti muun muassa runoja, filosofisia ja poliittisia esseitä sekä tutkielmia taloustieteestä ja teologiasta.[1] Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ilmestyi 1844 ja se herätti huomiota isänmaallisten teemojensa ansiosta. Hän kirjoitti myös kaksi Venäjän historiaa käsitellyttä näytelmää, Jermak ja Vale-Dmitri.[2] Nikolai I:n ajan ankaran sensuurin vuoksi Homjakov saattoi julkaista vain osan töistään ja hänen tärkeimmät uskonnolliset ja historialliset tutkielmansa julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[1]
Homjakovin katsotaan perustaneen alkuaan lähinnä venäläisten kirjailijoiden parissa vaikuttaneen slavofiilisen suuntauksen, joka edusti vastareaktiota pyrkimyksille länsimaistaa Venäjää. Slavofiilit uskoivat, että kehityksen Venäjällä pitäisi kulkea sen omaa tietä, jota edusti varsinkin Pietari Suuren aikaa edeltänyt kansallinen traditio sekä ortodoksinen kirkko. Homjakov vastusti länsimaista sekularisaatiota ja materialistisia aatteita. Hän pohti myös runsaasti kristillistä teologiaa ja tuli siihen tulokseen, että juuri ortodoksisuus kykeni saavuttamaan tasapainon ihmisten vapauden ja kristittyjen yhtenäisyyden välillä, kun taas katolinen kirkko oli hukannut vapauden ja protestantit yhtenäisyyden. Hän käytti monimerkityksistä termiä sobornost kuvaamaan ihanteellista uskovien yhteisöä. Homjakovilla oli myös idealisoitu käsitys venäläisistä talonpojista, jotka hänen mukaansa edustivat kristillisen yhteiskunnan perustavia ominaisuuksia, nöyryyttä ja veljeyttä.[1]
Homjakov valittiin vuonna 1857 jäseneksi Venäjän tiedeakatemiaan. Hän julkaisi muun muassa vertailevan kielitieteellisen tutkielman venäjästä ja sanskriitista.[2] Homjakov kuoli koleraan saatuaan tartunnan eräältä talonpojalta, jota oli yrittänyt hoitaa.[1]
Homjakov oli naimisissa runoilija Nikolai Jazykovin sisaren kanssa.[2] Heidän poikansa oli duuman puheenjohtaja Nikolai Aleksejevitš Homjakov (s. 1850).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Zernov, Nicolas M.: Aleksey Stepanovich Khomyakov Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Nordisk familjebok, s. 233. Määritä julkaisija! Teos Runeberg-projektissa (viitattu 1.11.2014). (ruotsiksi)
- ↑ Homjakov 2. Nikolai Aleksejevits Homjakov. Tietosanakirja osa 3, palsta 561. Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teoksen verkkoversio. Viitattu 23.5.2020.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
