Akio Morita
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Akio Morita (jap. 盛田昭夫, Morita Akio, (26. tammikuuta 1921 Nagoya – 3. lokakuuta 1999 Tokio) oli japanilainen liikemies, joka perusti elektroniikkayritys Sonyn yhdessä Masaru Ibukan kanssa. Morita toimi Sonyn toimitusjohtajana vuodesta 1971 sekä hallituksen puheenjohtajana 1976–1994. Hän jäi eläkkeelle yrityksestä heikentyneen terveyden vuoksi vuonna 1994.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moritan suku oli valmistanut sakea usean sukupolven ajan, ja hänen oletettiin jatkavan suvun perinteitä. Hän kuitenkin kiinnostui tekniikasta jo varhaisella iällä, ja pääsi opiskelemaan Osakan keisarilliseen yliopistoon, josta valmistui vuonna 1944 pääaineenaan fysiikka. Toisen maailmansodan aikana hänet määrättiin palvelukseen Yokosukan ilmavoimien asevarikolle, jossa hän tutustui Masaru Ibukaan, joka oli teollisuusyritysten edustaja sodanaikaisessa tutkimuskomiteassa. Yhdessä miehet kehittivät lämpöohjausjärjestelmiä ja pimeänäkölaitteita.[1]
Sony
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Morita ja Ibuka rakensivat tietoliikennelaboratorion Tokioon ja perustivat vuonna 1946 yrityksen nimeltä Tokyo Telecommunications Engineering Corporation (Tōkyō Tsūshin Kōgyō). Morita keskittyi yrityksen talousasioihin ja liiketoimintaan sekä vastasi Sonyn tuotteiden kansainvälisestä markkinoinnista. Vuonna 1949 yritys kehitti magneettinauhan. Sonyn varhaisia menestystuotteita olivat nauhuri (1950) ja transistoriradio (1955) sekä taskukokoinen transistoriradio (1957).[1] Yhtiön alkupääoma oli 190 000 jeniä, ja työntekijöitä oli noin 20. Ibuka oli 38-vuotias, Morita 25. Moritan suku investoi siihen alkuaikoina ja oli sen suurin osakkeenhaltija.
Yrityksen nimeksi tuli vuonna 1958 Sony Corporation. Yrityksen nimi ”Sony” valittiin sillä perusteella, että se oli helppo lausua millä tahansa kielellä. Nimi johdettiin latinan sanasta sonus, “ääni”.[1] Sonny-pojat tarkoittaa japanilaisessa slangissa ”ihmelapsia”. Vuonna 1960 yritys valmisti maailman ensimmäisen transistoreja käyttävän television.
Sony Corporation of America listautui vuonna 1961 ensimmäisenä japanilaisena yrityksenä New Yorkin pörssiin. Morita jopa muutti vuonna 1963 perheineen vuodeksi Yhdysvaltoihin ymmärtääkseen paremmin amerikkalaista liike-elämää ja amerikkalaisten ajattelutapaa. Kun Sonyn tuotteita ryhdyttiin myymään ympäri maailman, avasi Morita yrityksen uusia tehtaita myös Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.[1]
Ibukan innovatiivisten kuluttajatuotteiden ja Moritan liikemiesvaiston avulla Sony kasvoi merkittäväksi tekijäksi elektroniikkateollisuudessa. Morita oli brändäyksen edelläkävijöitä ja varmisti, että yhtiön tuotemerkki oli näkyvästi esillä kaikissa yhtiön tuotteissa, eikä hän suostunut myymään Sonyn tuotteita muiden liikemerkkien alla. Sony myös hyödynsi markkinoinnissaan amerikkalaistyylistä mainontaa. Morita tunnisti lisäksi nopeasti uusien tuotteiden potentiaalin. Kannettava musiikkisoitin Sony Walkman kehitettiin Moritan aloitteesta, vaikka yrityksessä useat epäilivät, ettei se kiinnostaisi kuluttajia. Walkmanista tuli yksi Sonyn menestyneimmistä tuotteista 1980–1990-luvuilla.[1]
Kaikki Moritan päätökset eivät kuitenkaan olleet yhtä onnistuneita. Sony oli yksi ensimmäisistä yrityksistä, jotka julkaisivat kotikäyttöön tarkoitetun videonauhurin. Sonyn kehittämä videoformaatti Betamax eli Beta jäi kuitenkin nopeasti suositumman VHS-formaatin jalkoihin. Sony hävisi kilpailun, koska Morita ei suostunut siirtymään VHS-formaattiin riittävän nopeasti. Sen jälkeen Morita päätti, että Sonyn olisi jatkossa tehtävä ajoissa yhteistyötä muiden yritysten kanssa. CD-levy kehitettiinkin yhteistyössä hollantilaisen Philips Electronics NV:n kanssa, ja CD-formaatti vakiintui standardiksi niin tietokoneissa kuin musiikkiteollisuudessa.[1]
Sony osti vuonna 1988 Columbia Recordsin ja muita CBS:n tavaramerkkejä, sekä vuonna 1989 Columbia Picturesin.
Moritalle myönnettiin useita kunniamerkkejä, muun muassa vuonna 1982 ensimmäisenä japanilaisena brittiläinen Royal Society of Artsin Albert Medal ja vuonna 1984 Kunnialegioonan kunniamerkki. Morita oli Keidanrenin varapuheenjohtaja ja Japanin ja Yhdysvaltain välisten taloussuhteiden ryhmän (tunnettu myös nimellä ”Wise Men’s Group”) jäsen[1].
Morita luopui 1994 Sonyn puheenjohtajuudesta saatuaan aivoverenvuodon tennistä pelatessaan. Hänen seuraajansa Norio Ōga tuli yhtiön palvelukseen lähetettyään Moritalle kirjeen, jossa hän valitti yhtiön kasettinauhureiden huonoa laatua.
Morita kuoli keuhkokuumeeseen 78-vuotiaana.
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morita julkaisi vuonna 1966 kirjan Never Mind School Records, missä hän painotti, että kouluarvosanoilla ei ole merkitystä menestyksen suhteen. Vuonna 1986 Moritalta ilmestyi omaelämäkerta Made in Japan. Hän oli myös tunnettu vuonna 1991 yhdessä poliitikko Shintarō Ishiharan kanssa kirjoittamastaan esseestä "Japani joka pystyy sanomaan Ei" (japaniksi 『「NO」と言える日本』 no to ieru nihon), jossa kirjoittajat arvostelevat Yhdysvaltain liike-elämän käytäntöjä ja rohkaisevat japanilaisia itsenäisempään rooliin liike-elämässä ja ulkosuhteissa.
- Never Mind School Records, 1966 ISBN 4022604158 (japaniksi)
- Made in Japan, New York: Dutton, 1986 ISBN 0451151712 (englanniksi)
- Morita, Akio & Shintarō Ishihara: The Japan That Can Say No, Simon & Schuster, 1991, ISBN 0671758535, ISBN 4334051588 (japaniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Time Magazine Profile (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Sony Biographical Notes. (englanniksi)
- PBS Notes. (englanniksi)
- Full Biography at World of Biography (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Akio Moritan teoksia WorldCatissa.
