Abwehr
Abwehr (saks. Abwehr im Oberkommando der Wehrmacht) oli natsi-Saksan Wehrmachtin pääesikunnan tiedustelupalvelu. Alkuperäinen Abwehr toimi Reichswehrin tiedustelupalveluna, joka oli perustettu 1920.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvaihe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Abwehr oli melko merkityksetön organisaatio, kunnes tammikuussa 1935 Adolf Hitler laajensi sitä ja nimitti sen johtoon amiraali Wilhelm Canarisin. Sekä Sicherheitsdienst (SD) että Gestapo pitivät Abwehriä kilpailijanaan.[1] Canaris järjesti Abwehrin toiminnan siten, että vakoilu, vastavakoilu ja sabotaasi olivat sen tärkeimmät tehtävät. Vastuullisiksi johtajiksi hän nimitti arvostettuja tiedustelumiehiä, jotka eivät olleet natseja.[2]
Vuodesta 1936 lähtien Abwehr harjoitti tiedustelutoimintaa sisällissotaa käyneessä Espanjassa. Kondori-legioonan mukana sinne lähetettiin voimakas tiedusteluosasto. Abwehr yritti estää kaiken avun tasavaltalaisille.[3]
Canaris teki yhteistyötä Viron sotilas- ja tiedustelujohtajien kanssa. Yhteysmiehenä toimi paroni Andrei von Uexküll. Suomessa toimi vuodesta 1936 alkaen Abwehrin osasto Kriegsorganisation Finnland.[4]
Abwehrin tiedustelusta vastanneen osaston johtoon nimitettiin 1.10.1936 Hans Piekenbrock.[5][6] Vuoden 1936 lopussa SD ja Abwehr sopivat yhteistyöstä ja tehtävänjaosta.[7] Anschlussin jälkeen itävaltalainen Erwin von Lahousen-Vivremont siirtyi Abwehrin tiedustelusta vastanneen osaston palvelukseen. Hän oli toiminut siihen asti tiedustelutehtävissä Itävallan armeijassa. Myöhemmin von Lahousen-Vivremont vastasi Abwehrin erikois- ja sabotaasitehtävistä.[8][5] [9] Suhteista liittolais- ja ystävämaihin vastannut Leopold Bürckner aloitti Abwehrin palveluksessa 15.6.1938.[10][5] Maaliskuun alussa vuonna 1939 Abwehrin osastopäällikön tehtävissä aloitti Franz Eccard von Bentivegni. Hänen vastuullaan oli vastavakoilu.[11]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Abwehrin ulkomailla tapahtuvista tehtävistä vastanneen osaston alaisuuteen perustettiin 25. lokakuuta 1939 Lehrregiment Brandenburg, joka keskittyi erikoisoperaatioihin.[12][7] Kesäkuussa 1940 Abwehr järjesti Viron tiedustelu-upseerien paon miehityksen alta saksalaisilla laivoilla Stettiniin.[4] Elokuussa 1940 Abwehr sai käskyn tehostaa Neuvostoliiton vakoilemista. Tiedustelulennot ja ilmakuvaukset Neuvostoliitossa aloitettiin. Lentotiedustelun painopistealueita olivat Leningrad ja Muurmannin alue.[13] Vuoden 1941 alussa Abwehr perusti salaisen radioaseman Helsingin lähelle.[14]
Toisen maailmansodan aikana Abwehr keräsi tiedustelutietoa lentotiedustelun lisäksi salakuuntelemalla, kuulustelemalla sotavankeja, sieppaamalla radioviestejä sekä soluttautumalla vihollisen tiedustelu- ja sotilasyksiköihin. Abwehrillä oli kaksi vakoojaa brittien tiedusteluorganisaatiossa kahden vuoden ajan.[2] Jatkosodan aikana Abwehr ja Suomen armeijan Päämajan tiedusteluosasto vaihtoivat tiedustelutietoja keskenään.[15]
Heinäkuun lopussa 1941 "brandenburgilaisia" pudotettiin laskuvarjoilla Saarenmaalle. Heitä kuljetettiin sinne myös veneillä ja liitolentokoneilla. Syyskuun 13. päivänä he hyökkäsivät Saarenmaalla puna-armeijan tykkipatteristoa vastaan.[16]
Abwehristä muodostui natsihallinnon vastaisen salaliiton keskus. Sen agentit pyrkivät varoittamaan länsimaita Hitlerin Puolaa ja Tšekkoslovakiaa koskevista suunnitelmista.[1] Canariksen avulla eräs hänen alaisistaan, Hans Oster, auttoi organisoimaan natsien vastaisen sisäisen opposition.
Gestapo alkoi huhtikuussa 1943 epäillä Abwehrin toimintaa.[1] Monet Osterin kumppaneista pidätettiin ja Abwehr pantiin erityistarkkailuun. Canaris erotettiin helmikuussa 1944. Walter Schellenberg korvasi hänet, ja Abwehr sulautettiin suurelta osin Sicherheitsdienstiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bradford, James C. (toim.): International Encyclopedia of Military History. New York and London: Routledge, 2006. ISBN 978-0-415-93661-3 Google-kirjat (viitattu 20.7.2017).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bradford, s. 4.
- ↑ a b Abwehr encyclopedia.com.
- ↑ Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 151. LOVE KIRJAT, 1982. ISBN 951-835-057-4
- ↑ a b Rislakki s. 151.
- ↑ a b c Rislakki s. 145.
- ↑ Hans Piekenbrock biography. German intelligence officer, lieutenant general from the Wehrmacht military branch biographs.org.
- ↑ a b Rislakki s. 146.
- ↑ The Avalon Project : Nuremberg Trial Proceedings Vol. 2 - Ninth Day avalon.law.yale.edu.
- ↑ Lahousen, Erwin von austria-forum.org.
- ↑ HMA historisches-marinearchiv.de.
- ↑ Franz Eccard von Bentivegni de-academic.com.
- ↑ Brandenburgers - The Nazi Menace Behind Enemy Lines warhistoryonline.com.
- ↑ Rislakki s. 169.
- ↑ Rislakki s. 170.
- ↑ Rislakki s. 172–173.
- ↑ Rislakki s. 177.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abwehr Wikimedia Commonsissa
