Hurrilaiset

  Hurrilaiset (5. Mooseksen kirjassa Ho(o)rilaset, joskus myös khurrilaiset, nuolenpääkirjoituksessa 𒄷𒌨𒊑, Ḫu-ur-ri) olivat vähän tunnettu kansa varhaisessa Lähi-idässä. Hurrilaisia saapui pohjoiseen Mesopotamiaan noin 2500 eaa. pohjoisesta Kaukasukselta, Kurdistanista ja Luoteis-Iranista. Heidän tunnettu kantamaansa oli Khaburjoen latvoilla Subartussa. Akkadilaisajalta noin 2350–2200 eaa. tunnetaan hurrilainen keskus Urkeš. Noin 1800–1700 eaa. hurrilainen asutus levisi voimakkaasti pohjoisessa Lähi-idässä. Indoiranilainen yläluokka oli ottanut vallan hurrilaisilla alueilla ja ajoi kansaa levittäytymään. Heidän valtioitaan olivat muun muassa Mitanni noin 1550–1350 eaa. ja Urartu 850–620 eaa. Mitanni oli egyptiläisten liittolainen Amarna-kaudella, ja Urartu oli Assyrian vihollinen. Luultavasti hurrilaiset toivat hevosen Lähi-itään vuoden 2000 eaa. paikkeilla.

Hurrilaisten kantamaa lienee ollut Kaukasus-vuorten rinteillä ja ulottunut Kurdistaniin ja Luoteis-Iraniin. Tätä varhaista hurrilaisten kotimaata sanotaan arkeologiassa muun muassa varhaiseksi Trans-Kaukasiaksi ja joskus "Ulommaksi Hedelmälliseksi puolikuuksi", koska alue on varsinaiset Hedelmällisen puolikuun pohjoispuolella. Hurrilaisten alue myi muun muassa hopeaa ja basalttikiveä. Hurrilaisia oli Lähi-idässä jo ennen akkadilaisia.^lähde?

Urkeš ja Akkad

Noin 2400 eaa. hurrilaisia levittäytyi Nuziin ja Urkešiin. Heidän nimiään esiintyi seuraavina vuosisatoina satunnaisesti nykyisen Pohjois-Irakin Kirkukin alueella. Hurrilaiset levittäytyivät Khaburjoesta Zagrosvuorten rinteille. He asettuivat Akkadin vallan alle maatyöläisiksi.

Urkeš oli 2300 eaa. tai hieman ennen vuotta 2000 eaa. ensimmäinen tunnettu hurrilainen kuningaskunta. Urkeš eli Urkiš oli Harranin ja Tšagar Bazarin välissä jo 5000 eaa. perustettu asutuskeskus Pohjois-Syyriassa Taurusvuorten alla nykyisen Qamishlin kaupungin lähellä. Khaburjoen latvojen pohjoisosien seuduilla oleva Urkeš oli alueella, missä sade riitti peltoviljelyyn. Urkeš oli Khaburin ja Tigriin vesiväyliä jatkavien kauppateiden risteyksessä. Hurrilaiset varsinaisesti perustivat kuningaskunnan sinne, jonka Akkad valtasi noin 200 vuodeksi. Tämän ajan hurrilaisista Urkešin vasallikuninkaista tunnetaan muun muassa Tišar ja Arisen. Akkadin ja Urkešin välillä oli dynastinen liitto, ja Akkadin kuninkaan Naram-Sinin tytär oli hurrilaisen kuninkaan puoliso. Akkadilaisajan suuri hurrilaiskeskus oli noin kilometrin läpimittainen kaksoismuurin ympäröimä Tell Khuera, josta on löydetty muun muassa suurisilmäisiä jumalattaria.

Tihein hurrilaisasutus oli Subarin maassa, Khaburjoen mutkassa seuraavan vuosituhannen ajan. Akkadin imperiumin romahdus salli hurrilaisten hallita aluetta. Mutta jonkin aikaa vuoden 2000 eaa. jälkeen laajeneva amorilainen kuningaskunta Mari teki Urkešista vasallikaupungin. Urkeš vastusti tätä voimakkaasti. Urin kolmannen dynastian asiakirjoissa on viitteitä hurrilaisten kansainvaellukseen. Vuosituhannella 2000–1000 eaa. hurrilainen vaikutus levisi laajalle alueelle Lähi-idässä, ja hurrilaisia asui lähes joka puolella aluetta. Noin vuoden 1800 eaa. tienoilla näyttää alkaneen suuri vaellus. Hurrilaiset nimet yleistyivät välillä 1800–1700 Tšagar Bazarissa, Nuzissa ja Alalakhissa. Marista on löydetty hurrilaisia rituaalitekstejä, ja Pohjois-Mesopotamian Eluhatin ruhtinas oli hurrilainen. Keski-Eufratin Anasta löydetyssä savitaulussa mainitaan kuninkaan uhrit hurrilaisten Daganille. Kaneš-Kultepesta löydetyissä muinaisassyrialaisissa savitauluissa esiintyy hurrilaisia.

Sotilashallitsijat ja valtakuntien laajeneminen

Hurrilaiset muuttuivat sotilasmahdiksi, kun heidän johtoonsa saapui indoeurooppalaisia sotilasjohtajia ehkä nykyisestä Kazakstanista tai Uzbekistanista. Näihin aikoihinhan indoiranilaiset arjalaiset saapuivat Intiaan. Monilla hurrilaisten kaupunkivaltioiden ruhtinailla näyttää olevan indoiranilainen tausta, ja myös viidennes Naylonian kassiittikuninkaista oli nimeltään, kieleltään ja uskonnoltaan indoiranilainen.^lähde? Noin 1725 eaa. hurrilaisia levittäytyi Pohjois-Syyriaan, kuten Alalakhiin. Yamhad (Jamkhad) oli amorilais-hurrilainen kuningaskunta, jonka heettiläinen kuningas Hattushili löi 1600 eaa.

Muita hurrilaisten valtakuntia ja naapurimaita

1540–1520 eaa. oli lukuisia hurrilaisten hallitsemia pikkuvaltioita Lähi-idässä. Näihin aikoihin syntyi hurrilaisten vallitsema suurvalta Mitanni, jonka keskus oli Luoteis-Syyriassa Eufratin sivuhaarojen Khaburin ja Belikhin varsilla. Pääosin hurrilainen väestö vallitsi Nusissa, Arrapha-Kirkukissa, Qatna-Misrifessä ja Alalakhissa. Hurrilainen vaikutus ulottui Syyrian Ugaritiin ja Palestiinan Kadeshiin Orontesin varrelle, sekä Taannekiin ja Anatoliaan. Välillä 1400–1300 eräs Jerusalemin kuningas oli hurrilainen.

Vuosina 1500–1300 esiintyi monia indoiranilaisia hallitsijasukuja Kilikiasta Egyptin rajoille. Kizzuwatnassa hallitsi Šunašura, josta tuli sopimuksella heettiläisten kanssa heettiläisten vasalli ja jolla oli valtakunnassa merkittävä asema. Sodan sattuessa hän oli velvollinen lähettämään heettiläisten avuksi 1 000 jalkamiestä ja 100 sotavaunua. Lähi-idässä 1:10 oli tavallinen jalkaväen ja sotavaunujen suhde.

Pohjois-Syyriassa Barkassa hallitsi ainakin kolme sukupolvea indoiranilainen dynastia, muun muassa kuningas Abiratta. Näihin aikoihin Babylonia oli kansainvälinen diplomatian kieli. Egypti ja heettiläisten valtakunta kilpailivat keskenään vallasta nykyisen Israelin, Libanonin ja Syyrian alueella. Siellä paikalliset ruhtinaat juonittelivat toisiaan ja muodollista ylivaltiasta Egyptiä vastaan. Jotkut harjoittivat kokonaan Egyptistä riippumatonta politiikkaa, toiset olivat olevinaan Egyptille uskollisia, kolmannet Egyptin liittolaisia. Paikalliset liittoumat sotivat keskenään.

Oronteen yläjuoksulla hallitsi Šutarna, joka halusi laajentaa valtaansa käyttäen hyväkseen heettiläisten ja egyptiläisten välistä kiistaa. Heettiläisten Šuppiluliuma kukisti myöhemmin Šutarnan ja hänen poikansa Aittagaman. Šutarnan toinen poika Namjavaza piti itseään Egyptin vasallina, toisin kuin isänsä ja veljensä. Eräs hänen vihollisensa oli Piridašva. Eräs Aškapin kuningas Indraruta oli joutunut sotaan arjalaisten ja hurrilaisten kaupunkivaltioiden liittoa vastaan, jota johti Ke'ilan ruhtinas Šuvardata myöhemmässä Juudassa. Šuvardata menetti lopulta valtansa. Näihin aikoihin egyptiläisten ja heettiläisten lisäksi maahan tunkeutui heprealaisia apiru- eli khapiru-heimoja.

Kulttuuri

Hurrilaisissa oli taitavia seppiä, ja sumerilaiset lainasivat kupariterminologiansa hurrilaisilta. Kuparia, tinaa ja hopeaa saatiin hurrilaisten johtamista Kizzuwatnan ja Išuwan maista, Kaakkois-Turkista. Monia varhaisia Lähi-idän kansoja, kuten kesedimiläisiä, subartulaisia, kassiitteja ja lullubilaisia, on liitetty joskus hurrilaisiin. On myös oletettu, että habirut olisivat olleet hurrilaisia, vaikka heitä on pidetty heprealaisina. Hurrilaisten kieli ei ollut sukua indoeurooppalaisille eikä seemiläisille, vaan heidän kielensä oli ergatiivis-agglutinatiivinen ja sukua urartun kielelle, ja ehkä kaukaista sukua Koillis-Kaukasian kielille.^lähde?

Hurrilaisen kulttuurin laajeneminen

Urkesh oli ainoa hurrilainen kaupunki noin vuosituhannella 3000–2000 eaa. Seuraavalla vuosituhannella 2000–1000 eaa. Arrapha, Harran, Kahat, Nuzi, Taidu ja Wašukanni, Mitannin pääkaupunki. Noin 2000 eaa. hurrilaiset omaksuivat Assyrian nuolenpääkirjoituksen.

Urkeshin kuninkaita

Hurrilaisen Urkešin kaupungin kuninkaita:

Kuningas	Hallitusaika
Tupkiš endan	n. 2250 eaa.
Tiš-atal endan	?
Šatar-mat	?
Atal-šen	?
Ann-atal	n. 2050 eaa.
Te'irru	n. 1800 eaa.

Hurrilaisia paikkoja

Hurrilaisia löytöjä on tehty alla mainittujen lisäksi myös paikoista paikoista Alalakh, Amarna, Hattusa ja Ugarit.

Tell Mozan (muinainen Urkesh) Urkesh an overview (Arkistoitu – Internet Archive) Yorghan Tepe (muinainen Nuzi) The Semitic Museum: Nuzi and the Hurrians Tell Brak (muinainen Nagar) Tell Brak Learning Sites Tell Leilan (muinaiset Shehna ja Shubat-Enlil) Yale Tell Leilan Project (Arkistoitu – Internet Archive) Tell Barri (muinainen Kahat) Missione Italiana archaeologica a Tell Barri (Arkistoitu – Internet Archive) Kenan Tepe Upper Tigris Archaeological Research Project (Arkistoitu – Internet Archive) Tell Tuneinir Tell Tuneinir St. Louis Archaeological Expeditions Umm el-Marra (muinainen Tuba?) The Johns Hopkins/University of Amsterdam Joint Expedition to Tell Umm el-Marra Tell Chuera Grabung Tell Chuera Hammam al Turkman (muinainen Zalpa?) Excavation Hammam al Turkman, Leiden University (Arkistoitu – Internet Archive) Tell Sabi Abyad Dutch Excavation at Tell Sabi Abyad (Arkistoitu – Internet Archive) Hamoukar The Hamoukar Expedition University of Chicago (Arkistoitu – Internet Archive) Tšagar Bazar Tell el Fakhariya / Ras el Ayn (muinainen Washukanni?) Tell Hamidiya (muinainen Taidu?)

Aiheesta muualla

• Urkesh excavations (official website)
• archaeobotany at Tell Mozan (Arkistoitu – Internet Archive) (Tübingen University)