Assyriologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuolenpääkirjoitusta

Assyriologia (alkuaan kreikan Ἀσσυρίᾱ, Assyria, ja -λογία, logia) on tieteenala, joka tutkii Lähi-idän ja lähialueiden kansojen muinaista historiaa. Tutkittaviin muinaisiin valtioihin kuuluvat muun muassa Assyria, Babylonia ja Sumeri eli muinainen Mesopotamia kokonaisuudessaan, joista on löydetty nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuja savitauluja. Savitaulujen lisäksi assyriologia tutkii muinaista keramiikkaa, rakennustaidetta ja muita vastaavia aiheita. Muita tutkittavia kansoja tai valtioita ovat muun muassa Ebla, Akkad, Ugarit, Elam, heettiläiset ja hurrilaiset.

Assyriologia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopisto on ainoa paikka Suomessa, jossa assyriologiaa voi opiskella. Assyriologialla on yliopistossa pitkä ja maineikas opetus- ja tutkimusperinne: sitä on opetettu vuodesta 1891. Aluksi sitä opetettiin itämaiden kirjallisuuden alaisuudessa ja vuodesta 1949 alkaen itsenäisenä oppiaineena. Helsingin yliopistolla on viidenneksi pisin assyriologinen perinne maailmassa.[1]

Vuosina 1986–2001 Helsinki kehittyi yhdeksi maailman tärkeimmäksi assyriologisen tutkimuksen keskukseksi. Assyrian valtionarkistot -huippuyksikön perustaminen vuonna 1997 laajensi assyriologian opetusta yliopistolla huomattavasti, ja useiden vuosien ajan Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksella toimi kansainvälisesti kilpailukykyinen, monipuolinen ja tuottava assyriologian ohjelma. Helsingin yliopistolla vuosina 1999 ja 2005 tehdyissä kansainvälisissä tutkimuksenarvioinneissa assyriologian oppiaine sai korkeimman arvosanan. Assyriologian oppituoli ei ole kuitenkaan vakinaistettu Helsingin yliopistossa, ja tästä syystä assyriologian oppiaineen katoamista Suomesta on pidetty uhkana.[1] Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin kahdeksan assyriologian alan väitöskirjaa.[2]

Helsingin yliopiston assyriologian professorin Simo Parpolan jäätyä 30-vuotisen virkakauden jälkeen eläkkeelle syksyllä 2009 assyriologian tulevaisuus tieteenalana Suomessa vaarantui vakavasti, koska yli sata vuotta yliopistossa edustettuna ollutta assyriologian oppituolia ei enää täytetty. Tutkimus ja opetus kuitenkin jatkuivat pienessä mittakaavassa Suomen akatemian rahoittaman Robert Rollingerin FiDiPro-professuurin myötä. Rollingerin tutkimusprojekti “Intellectual Heritage of the Ancient Near East” jatkoi monitieteellistä vuonna 1998 aloitettua Melammu-hanketta ja tarjosi työpaikan kolmelle suomalaiselle assyriologille vuosiksi 2010–2015. Vuonna 2015 Suomen Akatemia päätti rahoittaa assyriologista tutkimushanketta viideksi vuodeksi. Kesällä 2017 Suomen Akatemia myönsi pitkäaikaisen rahoituksen vuosiksi 2018–2025 monitieteiselle Muinaisen Lähi-idän imperiumit -huippuyksikölle.[1]

Monitieteisen huippuyksikön kotipaikkana toimii Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta sekä teologinen tiedekunta. Huippuyksikön tutkimusjakso kattaa Uus-Assyrian, Uus-Babylonian, persialaisten ja hellenististen valtakuntien ajat. Tutkimusaiheissaan huippuyksikkö on etenkin kiinnostunut suurvaltojen asukkaiden identiteeteistä ja siitä, mitä niille tapahtuu, kun vallanpitäjät vaihtuvat ja alueesta tulee isompien imperiumien osa.[1]

Huippuyksikkö jakaantuu kolmeen ryhmään, jotka kukin lähestyvät aihetta eri menetelmin: Antti Lahelman ryhmä arkeologian, Jason Silvermanin ryhmä sosiaalitieteen ja Saana Svärdin ryhmä digitaalisten ihmistieteiden keinoin. Kolmen tutkimusryhmän tutkijat toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Tutkimusyksikön tarkka tutkimusjakso alkaa noin vuodesta 912 eaa. ja jatkuu aina modernin ajanlaskun alkuun.[1]

  1. a b c d e Assyriologia Suomessa | Suomen assyriologisen tutkimuksen säätiö assyriologia.fi. Viitattu 9.11.2023.
  2. Karlsson, Fred: Kielitieteiden tohtorinväitöskirjat Suomessa 1902–2001: määrällisiä suuntauksia. Virittäjä, 1/2003. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.