Edukira joan

Eino Leino

Wikipedia, Entziklopedia askea
Eino Leino

Bizitza
Jaiotzako izen-deiturakArmas Einar Leopold Lönnbohm
JaiotzaPaltamo eta Hövelö (en) Itzuli1878ko uztailaren 6a
Herrialdea Finlandia
BizilekuaHövelö (en) Itzuli
Talde etnikoaFinn etnia
HeriotzaTuusula (mul) Itzuli1926ko urtarrilaren 10a (47 urte)
Hobiratze lekuaHietaniemi hilerria
Familia
Ezkontidea(k)Freya Schoultz (en) Itzuli
Aino Kajanus (en) Itzuli  (1913 -
Hanna Laitinen (en) Itzuli  (1921 -
Seme-alabak
Haurrideak
Hezkuntza
HeziketaHelsinkiko Unibertsitatea
Oulun Lyseon Lukio (en) Itzuli
Hizkuntzakfinlandiera
Jarduerak
Jarduerakhizkuntzalaria, poeta, kazetaria, itzultzailea, antzerkigilea, idazlea eta literatura-kritikaria
Izengoitia(k)Eino Leino

IMDB: nm0500467 Musicbrainz: 890aa3df-859a-49f5-8240-a7d175fb1406 Discogs: 639945 IMSLP: Category:Leino,_Eino Allmusic: mn0002209460 Find a Grave: 91851561 Edit the value on Wikidata

Armas Einar Leopold Lönnbohm, literaturan Eino Leino gisa ezaguna, (Paltamo, Ouluko herrialdea, 1878ko uztailaren 6a - Tuusula, 1926ko urtarrilaren 10a) finlandiar poeta, eleberrigilea eta saiakera-idazlea izan zen.[1]

Helsinkiko Unibertsitatean ikasketak egin ondoren, egunkari liberaletan lan egin zuen kritikari gisa. Finlandiako alegietan oinarrituriko poema lirikoak idatzi zituen batez ere. Obra nagusiak: Maaliskuun lauluja (1896, Martxoko kantuak), Helkavirsiä (1903), Talviyö (1905, Neguko gaua), Halla (1908, Ihintza) eta Simo Hurtta (1904-1919, Simo polizia).

Estilo eta literatura garrantzia

[aldatu | aldatu iturburu kodea]

Leino finlandiar literaturan erromantizismo nazionalaren lehen modelatzailea eta modelatzaile garrantzitsuena dela uste da. Benetan, Leinok «neoerromantizismo nazionala» terminoa sortu zuen Finlandia gaztearen talentuen obrak karakterizatzeko, hala nola Jean Sibelius konpositorea, Akseli Gallen-Kallela margolaria eta Eliel Saarinen arkitektoa.

Leinoren estiloa 35 urteko ibilbidean garatu zen. Bere lehen lanetan, baita bere bildumarik ospetsuenean ere, Helkavirsi« (1903), agerian dago Kalevala epopeia nazionalaren eragina. Bere ibilbidearen erdi aldian, Leinok munduko literatura klasikoak itzuli zituen finlandierara. Aldi berean, bere lanak hainbat generotan idazten zituen: poesia, antzerkia, saiakera, aipamenak eta kazetaritzako beste pieza batzuk. Bere lanak emozio sorta zabala hartzen du, maitasun sakonetik misantropia eta kritika mozaleraino. Azken urteetan, bizitza pertsonalean borrokatu ondoren, Leino bere gaztaroko gai erromantiko nazionaletara itzuli zen.[2]

Poesia
  • Maaliskuun lauluja, Otava, 1896
  • Tarina suuresta tammesta y.m. runoja, WSOY, 1896
  • Yökehrääjä, Otava, 1897
  • Sata ja yksi laulua, Otava, 1898
  • Tuonelan joutsen, Otava, 1898
  • Ajan aalloilta, WSOY, 1899
  • Kuvaelmia muinaisajoilta, 1899
  • Hiihtäjän virsiä, Otava, 1900
  • Kivesjärviläiset, Otava, 1901
  • Pyhä kevät, Otava, 1901
  • Kangastuksia, Otava, 1902
  • Helkavirsiä, Otava, 1903
  • Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta, Otava, 1904
  • Talvi-yö, Otava, 1905
  • Turjan loihtu, Emil Vainio, 1907
  • Halla, Otava, 1908
  • Tähtitarha, Kirja, 1912
  • Painuva päivä, Kirja, 1914
  • Elämän koreus, Kirja, 1915
  • Helkavirsiä. Toinen sarja. Otava, 1916
  • Karjalan kuningas, Kirja, 1917
  • Leirivalkeat, Kirja, 1917
  • Vapauden kirja, Kirja, 1918
  • Bellerophon, Ahjo, 1919
  • Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, Ahjo, 1919
  • Lemmen lauluja, Kirja, 1919
  • Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta, toinen sarja, Otava, 1919
  • Ajatar. Tietovirsiä, Otava, 1920
  • Kodin kukka ja uhrikuusi, Ahjo, 1920
  • Syreenien kukkiessa, Minerva, 1920
  • Vanha pappi, Otava, 1921
  • Pajarin poika, Otava, 1922
  • Puolan paanit, Otava, 1922
  • Helkavirsiä, Otava, 1924
  • Shemeikan murhe, Gummerus, 1924
Prosa
  • Päiväperhoja, Eero Erkko, 1903
  • Kaunosielu, Otava, 1904
  • Päivä Helsingissä, Otava, 1905
  • Tuomas Vitikka, Otava, 1906
  • Jaana Rönty, Otava, 1907
  • Olli Suurpää, Otava, 1908
  • Rikos, Eino Leinon Seura, 1949 (1908an idatzitakoa)
  • Nuori nainen, Yrjö Weilin, 1910
  • Työn orja, Yrjö Weilin, 1911
  • Rahan orja, Yrjö Weilin, 1912
  • Naisen orja, Kirja, 1913
  • Onnen orja, Kirja, 1913
  • Seikkailijatar, Karisto, 1913
  • Mesikämmen, Kirja, 1914
  • Pankkiherroja, Kirja, 1914
  • Paavo Kontio. Lakitieteen tohtori, Kirja, 1915
  • Musti, Karisto, 1916
  • Alla kasvon kaikkivallan, Karisto, 1917
  • Ahven ja kultakalat, Ahjo, 1918
  • Elina, Minerva, 1919
  • Kolme lähti, kaksi palasi, Minerva, 1926
Antzezlanak
  • Johan Wilhelm, Wesanderin kirjakauppa, 1900
  • Sota valosta, Otava, 1900
  • Naamioita I: Väinämöisen kosinta, Hiiden miekka, Pentti Pääkkönen, Lydian kuningas, Meiram, Otava, 1905
  • Naamioita II: Melankolia, Lalli, Niniven lapset, Otava, 1907
  • Naamioita III: Maunu Tavast, Simo Hurtta, Ritari Klaus, Vihtori Kosonen, 1908
  • Naamioita IV: Carinus, Alkibiades, Vihtori Kosonen, 1909
  • Naamioita V: Tuomas piispa, Tarquinus Superbus, Shakkipeli, Vihtori Kosonen, 1909
  • Naamioita VI: Kirkon vihollinen, Maan parhaat, Ilotulitus, Yrjö Weilin, 1911
  • Kalevala näyttämöllä, Yrjö Weilin, 1911
Fikzioz kanpoko idazlanak
  • Suomalainen näyttämötaide 19 2/4 02, Eero Erkko, 1902
  • Suomalaisia kirjailijoita, Otava, 1909
  • Suomalaisen kirjallisuuden historia, Yrjö Weilin, 1910
  • Vöyrin sotakoulu. Haastatteluja ja historiikkia, Minerva, 1918
  • Helsingin valloitus. Muistelmia ja vaikutelmia, Minerva, 1918
  • Elämäni kuvakirja, Otava, 1925
  • Maailmankirjailijoita: esseitä, arviointeja, arvosteluja kirjallisuuden ja näyttämötaiteen aloilta, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1978
Gidoiak
  • Kesä, 1915

Euskarazko itzulpenak

[aldatu | aldatu iturburu kodea]

Erreferentziak

[aldatu | aldatu iturburu kodea]
  1. Liukkonen, Petri. «Eino Leino». Books and Writers (kirjasto.sci.fi). Finlandia: Kuusankoski Public Library.[1]
  2. Sjöblom, Tomas. «Eight times state prizewinner». 375 humanists. Helsinki University.[2]
  3. «Juan San Martin» Nor Da Nor (Noiz kontsultatua: 2024-05-03).
  4. Leino, Eino. «Zer da ederrago?» Bizkaiko Foru Aldundia (Noiz kontsultatua: 2024-05-03).
  5. Satrustegi Andrés, Iñigo. «Euskal itzulpenen azterketa kuantitatiboa eta inbentarioa 2008-2018. III. eranskina» EIZIE: 35. (Noiz kontsultatua: 2024-05-03).

Kanpo estekak

[aldatu | aldatu iturburu kodea]