JESSjess!!! Joskus kun jotain hommaa alkaa siiiiiirtämäääään niin ei meinaa loppua tulla...ja kun hommaan sit ryhtyy niin olipas taas mukava tehä muutama "kotipuku" ja kokea onnistumisen ILOA!Se on parasta tässä hommassa :D Tämä on "isoveljenPuku" ruskeesta kollegesta ...vihreällä keväistettynä!
Piirtelin tuossa joku aika sitten vesiväreillä koiria...ja mietin elämäni koiria...meillä ei lapsena ollut kotona omaa koiraa...mutta kerrostalossa asuessa ulkoilutettiin aina ahkerasti naapureiden koirat ja kysyttiin jokaisen vastaantulevan koiran nimi...naurattaa vieläkin kun yhen tytön koiran nimi oli Tyttö-ja kauankohan minä-ipana jankutin sille miehelle-"että Ei kun mikä sen nimi on?"
Elämäni koiria:
ParhaanKaverin Mäyrikset, kainaloOte on tuttu...niitä kiikutettiin lenkille aina koulunjälkeen!
MummonMiina-suomenpystykorva(puoliks hirvikoira), sen kanssa on ajettu mopolla,pyörällä,leikitty,uitu ja mikä mieleenpainuvinta kun talvella mentiin mummonluo kylään...niin löysin ulkoa kopista 7 ihanaa pantua!!!
Ensimmäinen oma Ajokoiramme (sampan) kaa oli VILTTU-rakas (nimi tulee Vilmasta,josta tuli VilttuMaria eli Viltturi) Viltturi se oli vasta koira-sulatti niidenkin sydämmet jotka eivät koirista piitanneet, aluksi asuimme kaupungissa,siitä kaupunginlaidalle pikkumökkiin ja viimesen vuoden sai nauttia täällä meidän "kotona"...sai 7 pentua Aatu-Ajokoiran kanssa...imetti vielä ja karkasi hiemanrasittavien pennunriiviöiden luota-jäi tuolla isolla tiellä auton alle ja nukkuu nyt aitantakana "kotona"
Koira joka saa vieläkin silmät kostumaan ja suun hymyyn... rakasti levitellä komposti sankon tuvanlattialle tervetuliaisiks, kantoi ruisjauhopussit keittiöstä sangylle ja karkasi kaupungissa...ja paniikissa huusin sitten "VILTTUUU...VILTTU TÄNNE"....toivottavasti kaikki kuuli oikein eikä väärin :)
No (elämäni) koiria pihassa elelee nyt Viltun-poika Unski (unto) on meiän iskän jahtikaveri numero Yksi!!
siitä tuli ihan koiraJuttu! pikimmin kuullaan!