Stefan Wallin
Stefan Erik Wallin (s. 1. kesäkuuta 1967 Vaasa)[1] on entinen suomalainen poliitikko, joka toimii nykyään neuvonantajana oman Public Affairs -yrityksensä Oy SEW Advisory Ab:n kautta. Aikaisemmin Wallin toimi viestintäkonsulttiyhtiö Milttonin johtotehtävissä.
| Stefan Erik Wallin | |
|---|---|
 |
|
| Suomen puolustusministeri | |
|
Kataisen hallitus
22.6.2011–5.7.2012 |
|
| Edeltäjä | Jyri Häkämies |
| Seuraaja | Carl Haglund |
| Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri | |
| Edeltäjä | Tanja Saarela |
| Seuraaja | Paavo Arhinmäki |
| Suomen ympäristöministeri | |
|
Vanhasen I hallitus
1.1.2007–19.4.2007 |
|
| Edeltäjä | Jan-Erik Enestam |
| Seuraaja | Paula Lehtomäki |
| Kansanedustaja | |
|
21.3.2007–16.4.2019
|
|
| Ryhmä/puolue | Ruotsalainen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Varsinais-Suomen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1967 Vaasa |
| Puoliso |
Anna Elina Pirjatanniemi (1995–2016) |
| Tiedot | |
| Puolue | RKP |
| Koulutus | Valtiotieteiden maisteri (1994) |
Wallin oli Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) puheenjohtaja 2006–2012 ja kansanedustaja vuosina 2007–2019.[1] Wallin toimi Vanhasen I hallituksen ympäristöministerinä, pohjoismaisena yhteistyöministerinä ja Vanhasen II hallituksen kulttuuri- ja urheiluministerinä sekä tasa-arvoministerinä. Hän jatkoi tehtävässä Kiviniemen hallituksessa, ja 2011–2012 hän toimi Kataisen hallituksen puolustusministerinä.[1]
Tausta
muokkaaWallin syntyi Vaasassa vuonna 1967. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 Vasa övningsskolan lukiosta ja valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1994 Åbo Akademista.[1]
Poliittinen ura
muokkaaWallin toimi erityisavustajana liikenneministeriössä 1994–1995, ulkoasiainministeriössä 1995–1998, sisäministeriössä 1998–1999 sekä puolustusministeriössä 1999–2000.[1] Hän oli RKP:n eduskuntavaaliehdokkaana ensimmäistä kertaa vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiirissä, jolloi hän sai 5 799 ääntä ja pääsi ensimmäiselle varasijalle.[2] Wallin oli Åbo Underrättelser -lehden varapäätoimittaja vuosina 2000–2005. Vuosina 2005–2007 hän oli valtiosihteeri ympäristöministeriössä.[1]
RKP:n puheenjohtajaksi Wallin valittiin 11. kesäkuuta 2006 Vaasassa. Koska Suomi toimi heinäkuun alusta vuoden loppuun Euroopan unionin puheenjohtajana, Wallin siirtyi väistyneen puheenjohtajan Jan-Erik Enestamin tilalle ympäristöministeriksi vasta puheenjohtajuuskauden päätyttyä.[3]
Wallin oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja pääsi eduskuntaan 12 097 äänellä, mikä oli suurin äänimäärä koko vaalipiiristä.[4] Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Wallin jatkoi Vanhasen toisessa hallituksessa, nyt kulttuuri- ja urheiluministerinä. Wallin halusi itse liittää ministerin titteliin urheilu-sanan, koska se kuvaa näin hänen mielestään paremmin tehtävää. Wallinin kulttuuriministerikaudella kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön rahoitusta nostettiin 30–50 prosenttia. Erityisesti suomalaisen elokuvan valtiontuki nousi, kuten myöskin tuki suomalaiselle huippu-urheilulle ja paikallisseuratoiminnalle. Nuorisotyön saralla kehitettiin Wallinin kaudella etsivää nuorisotyötä, jolla estetään nuorten syrjäytymistä. Wallin oli myös aloitteellinen, kun opetusministeriön nimi muutettiin 1. toukokuuta 2010 opetus- ja kulttuuriministeriöksi. Wallin toimi 2007–2011 myös tasa-arvoministerinä.
Wallin uusi eduskuntapaikkansa vuoden 2011 vaaleissa 12 366 äänellä.[5] Wallin uusi paikkansa kansanedustajana myös vuoden 2015 vaaleissa. Hänen äänimääränsä 9787 ääntä oli koko vaalipiirin neljänneksi suurin.[6] Vaalien jälkeen Wallin siirtyi puolustusministeriksi. Hallitusohjelman mukaan käynnistettiin puolustusvoimauudistus samalla, kun puolustusbudjettia supistettiin yli 200 miljoonalla eurolla.
Dragsvik-kohu
muokkaaHelmikuussa 2012 Wallinista tehtiin kaksi kantelua oikeuskanslerille liittyen Uudenmaan prikaatin Dragsvikin varuskunnan säilyttämispäätökseen hänen ollessaan puolustusministeri ja prikaatin killan jäsen. Wallin kiisti Dragsvikin suosimisen kielipoliittisin perustein.[7] Oikeuskanslerin päätöksen mukaan Wallin ei ollut jäävi, mutta päätöksestä kävi ilmi, että puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen oli todistanut Wallinin ohjanneen puolustusvoimia niin, että Dragsvik oli jätetty alkuperäiseltä listalta pois.[8] Tämän seurauksena Wallin myönsi antaneensa pääesikunnalle poliittista ohjausta. Wallinin mukaan pääesikunta oli pyytänyt ministeriltä ohjeita hallitusohjelman tulkinnasta.[9] 22. maaliskuuta oppositio esitti yhdessä Wallinille epäluottamuslausetta, mutta Wallin sai eduskunnan luottamuksen äänin 95–59.[10]
30. maaliskuuta Wallin ilmoitti, ettei jatka puolueen puheenjohtajana kesän puoluekokouksen jälkeen. Wallinin mukaan kohu Dragsvikin suosimisesta ei vaikuttanut hänen päätökseensä vaan hän oli luvannut itselleen jo puheenjohtajaksi noustuaan vuonna 2006 pysyvänsä virassa korkeintaan kuuden vuoden ajan.[11] Pääministeri Jyrki Katainen totesi Wallinin päätöksen harmittavan mutta olevan ymmärrettävä ja arvostettava ratkaisu. Hän totesi myös, että Rkp:n tulee päättää puolustusministerin mahdollisesta vaihdosta.[12] Kesäkuussa 2012 puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin europarlamentaarikko Carl Haglund.[13]
Asuntokauppakohu
muokkaaHuhtikuussa 2012 paljastui, että Wallin oli vuonna 2001 ostanut Turun keskustassa sijainneen asunnon Stiftelsen för Åbo Akademi -säätiöltä, jonka valtuuskuntaan hän kuului.[14] Vuonna 2009 kulttuuriministerinä toiminut Wallin myi asunnon takaisin säätiölle ansaiten kaupoista 170 000 euron voitot. Varsinais-Suomen poliisi pyysi Åbo Akademin säätiöltä selvitystä asuntokaupoista.[15] Myös Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti perehtyvänsä tapaukseen ja selvittävänsä, antaako se aihetta jatkotoimiin.[16] Toukokuussa 2012 Varsinais-Suomen poliisi ilmoitti, ettei aloita rikostutkintaa Wallinin asuntokaupoista, koska rikosta ei ollut syytä epäillä..[17]
Ura politiikan jälkeen
muokkaaWallin aloitti viestintään erikoistuneen Milttonin johtotehtävissä toukokuussa 2019[18]. Maaliskuussa 2021 Wallin aloitti oman yrityksensä kautta poliittsena neuvonantajana ja konsulttina. Hän on myös toiminut useamman säätiön ja yhdistyksen johtotehtävissä. Vuosina 2014–20 Wallin johti Svenska Kulturfondenia.Keväällä 2021 Wallin valittiin YLE:n hallituksen jäseneksi. Tammikuussa 2023 Wallin aloitti Åbo Akademin säätiön hallituksen puheenjohtajana. Säätiö hallinnoi noin 800 miljoonan euron pääomaa.
Wallin on ilmoittanut kannattavansa vuoden 2024 presidentinvaaleissa Alexander Stubbia.[19] Hän piti kannatuspuheenvuoron Stubbin ehdokkuuden puolesta kokoomuksen ylimääräisessä puoluekokouksessa lokakuussa 2023.[20]
Poliittiset näkemykset
muokkaaWallin kannattaa ruotsin kielen ylioppilaskokeen pakollisuutta.[21] Hän on halunnut puolueestaan suvaitsevaa vaihtoehtoa perussuomalaisille. Maaliskuussa 2011 Wallin kertoi STT:n haastattelussa olevansa tarvittaessa valmis järjestämään kouluihin oman rukoustilan esimerkiksi muslimioppilaille, jos näitä on oppilaista suuri osa.[22] [23][24]. Wallin otti poliittisen uransa aikana näkyvästi kantaa myös mm. ydinvoiman, Suomen NATO-jäsenyyden, tasa-arvoisen avioiliittolain sekä eutanasian puolestalähde?.
Vaalit
muokkaaEduskuntavaaleissa 1999 Wallin oli ehdolla Vaasan vaalipiiristä mutta jäi 5 799 äänellä ensimmäiselle varasijalle.[25] Vaaleissa 2007 hän sai 12 097 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiiristä, ja hänet valittiin eduskuntaan. Hän uusi paikkansa vaaleissa 2011 (12 366 ääntä) ja vaaleissa 2015 (9 787 ääntä)[26]
Kunnallisvaaleissa 2008 hänet valittiin 1 436 äänellä Turun kaupunginvaltuustoon. Hän oli ehdolla myös vaaleissa 2012, jolloin hän uusi paikkansa valtuustossa 1 565 äänellä.[26] Wallin ei ollut ehdolla enää kuntavaaleissa 2017[27] eikä asettunut myöskään enää ehdolle eduskuntavaaleissa 2019.[28] Wallin toimi myös Varsinais-Suomen maakuntavaltuustoon jäsenenä 2009–13 sekä maakuntahallituksen jäsenenä 2013–17.
Vaalirahoitus
muokkaaEduskuntavaaleissa 2011 Wallin käytti kampanjointiin 32 595 euroa. Puolueelta hän sai tukea 16 000 euroa ja yrityksiltä 2 250 euroa. Yksityishenkilöiden tukea Wallin kertoo saaneensa yhteensä 2 700 euroa.[29]
Yksityiselämä
muokkaaStefan Wallin avioitui kansainvälisen oikeuden professorin Elina Pirjatanniemen kanssa 1995, he hakivat avioeroa toukokuussa 2016.[30] Avioliitosta on kaksi tytärtä (s. 2000 ja 2002).[31] Hän palveli varusmiehenä Uudenmaan prikaatissa sekä RUK:ssa ja on sotilasarvoltaan reservin majuri[32]. Wallin asuu Helsingissä.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Stefan Wallin Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Stefan Wallinista kulttuuri- ja urheiluministeri, Thorsista maahanmutto- ja Eurooppaministeri 16.4.2007. SFP. Viitattu 4.4.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Vuoristo, Pekka: Wallin selvän enemmistön turvin Rkp:n puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 11.6.2006. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 24.3.2007.
- ↑ Varsinais-Suomen vaalipiiri: Ehdokkaiden äänet 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 4.4.2012.
- ↑ Varsinais-Suomen vaalipiiri: Ehdokkaiden äänet 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 4.4.2012.
- ↑ Varsinais-Suomi - ehdokkaat
- ↑ Wallin kiisti Dragsvikin suosimisen Helsingin Sanomat. 9.2.2012. Arkistoitu 14.3.2012. Viitattu 15.3.2012.
- ↑ Komentaja paljasti oman versionsa: Wallin pelasti Dragsvikin Ilta-Sanomat. 15.3.2012. Arkistoitu 17.3.2012. Viitattu 15.3.2012.
- ↑ Wallin myöntää puoltaneensa Dragsvikia 16.3.2012. Yle. Viitattu 17.3.2012.
- ↑ Wallin sai eduskunnan luottamuksen 22.3.2012. Yle. Viitattu 22.3.2012.
- ↑ Ollikainen, Marjo: Stefan Wallin ei jatka Rkp:n johdossa, Carl Haglund harkitsee Helsingin Sanomat. 30.3.2012. Arkistoitu 3.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
- ↑ Katainen: Rkp ratkaisee, vaihtuuko puolustusministeri Helsingin Sanomat. 30.3.2012. Arkistoitu 1.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
- ↑ Carl Haglund valittiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 10.6.2012. Arkistoitu 15.6.2012. Viitattu 10.6.2012.
- ↑ Näin Wallin perustelee asuntokauppoja Ilta-sanomat. 4.4.2012. Arkistoitu 6.4.2012. Viitattu 4.4.2012.
- ↑ Poliisi haluaa selvittää Wallinin asuntokaupat Helsingin Sanomat. 4.4.2012. Arkistoitu 6.4.2012. Viitattu 4.4.2012.
- ↑ Myös Patentti- ja rekisterihallitus perehtyy Wallinin kauppoihin Helsingin Sanomat. 4.4.2012. Arkistoitu 5.4.2012. Viitattu 5.4.2012.
- ↑ Happonen, Päivi: Wallin sai asuntokaupoista puhtaat paperit 23.5.2012. Yle. Viitattu 23.5.2012.
- ↑ https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006073607.html
- ↑ Kända SFP-profiler väljer olika i presidentvalet: Pekka Haavisto, Alexander Stubb och Olli Rehn, alla får toppnamn bakom sig svenska.yle.fi. Viitattu 11.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Presidentinvaalit | Kokoomus kukitti Stubbin virallisesti presidenttiehdokkaaksi – tämä sanoo tehneensä neljä virhettä Venäjän suhteen Helsingin Sanomat. 28.10.2023. Viitattu 11.11.2023.
- ↑ RKP: Ruotsi takaisin pakolliseksi yo-kokeeksi Turun Sanomat. 22.6.2009. Viitattu 25.2.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Wallin järjestäisi muslimeille rukoustilan kouluihin Elisa.net. 10.3.2011. Elisa. Viitattu 10.7.2011.
- ↑ Wallin järjestäisi muslimeille rukoustilan kouluihin Iltalehti.fi. 10.3.2011. Iltalehti. Arkistoitu 13.3.2011. Viitattu 10.7.2011.
- ↑ Helsingin Sanomat 13.3.2011. HS Arkisto (maksullinen) http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Poliitikot+ryhtyivät+nokittelemaan+rukoustiloista/HS20110313SI2KA01aky [vanhentunut linkki]
- ↑ Eduskuntavaalit 1999 (ks. luettelo ehdokkaista) Tilastokeskus. Viitattu 15.5.2014.
- ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ Ainakin viidennes Turun valtuutetuista vaihtoon Aamuset.fi. 15.3.2017. Arkistoitu 10.6.2017. Viitattu 10.6.2017.
- ↑ Stefan Wallin jättää eduskunnan - ei asetu ehdolla ensi vuoden vaaleissa iltalehti.fi. Viitattu 7.2.2018.
- ↑ Soini ja Katainen ilmoittivat vaalirahansa viime tipassa Iltalehti. 16.4.2011. Viitattu 16.4.2011.
- ↑ Stefan Wallin ja Elina-vaimo: ero is.fi. 3.8.2016. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Wallinia ei maratonit kiinnosta - treenaa mielummin cooperin testiinmtv3.fi 5.7.2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Stefan Wallin reservin majuriksi, katso kaikki ylennykset 3.6.2015. Web Archive: Satakunnan kansa. Arkistoitu 6.8.2015. Viitattu 17.4.2023.
Aiheesta muualla
muokkaaMeeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)