Eduskuntavaalit 1907

Suomen yksikamarisen eduskunnan ensimmäiset vaalit järjestettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Eduskuntaan valittiin 181 miestä ja 19 naista. Ensimmäiset kansanedustajat ehtivät istua täysistuntojaan vain runsaan vuoden ajan, sillä eduskunta hajotettiin 6. huhtikuuta 1908.

Eduskuntavaalit 1907

15.–16. maaliskuuta 1907

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan Äänestysprosentti 70,7 %   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Edvard Valpas-Hänninen Puolue Sosiaalidemokraatit Suomalainen Nuorsuomalainen Saadut paikat 80 59 26 Äänet 329 946 243 573 121 604 Kannatus 37,0 % 27,3 % 13,6 %   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Axel Lille Otto Karhi Antti Kaarne Puolue Ruotsalainen kansanpuolue Maalaisliitto KrTL Saadut paikat 24 9 2 Äänet 112 267 51 242 13 790 Kannatus 12,6 % 5,8 % 1,5 %

Tausta

Venäjän kohdattua vaikeuksia, ja lopulta hävittyä, sodassaan Japania vastaan vuonna 1905 valtiopäivät tuki eduskuntalaitoksen luomista, jossa edustajat valittaisiin yleisellä ja yhtäläisellä vaalilla. Keisari Nikolai II:n vahvistettua tämän eduskunta perustettiin vuonna 1906. Alkujaan vaalit oli tarkoitus järjestää 1.–2. heinäkuuta 1907, mutta niitä aikaistettiin, koska keisari hyväksyi vaalilain etuajassa.

Eduskunnan valta oli rajoitettua, koska Venäjän keisari saattoi halutessaan jättää lakeja vahvistamatta ja hajottaa eduskunnan. Keisari käytti valtaa senaatin kautta. Itsenäistyneessä Suomessa parlamentarismi tuli virallisesti voimaan vuoden 1917 lopussa.

20. heinäkuuta 1906 annettu vaalilaki takasi puolueille vahvan aseman. Vaalien alla perustettiin kaksi uutta puoluetta: Ruotsalaisen puolueen perustuksille vuonna 1906 syntynyt Ruotsalainen Kansanpuolue, joka tavoitteli kaikkien ruotsinkielisten ääniä, ja pienviljelijöiden asiaa ajanut Maalaisliitto. Vaaleihin osallistui myös yhden kansanedustajan saanut Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, joka oli vaaliliitoissa nuorsuomalaisten kanssa. EPNM yhdistyi Maalaisliittoon 1908.

Äänioikeus ja vaalikäytäntöjä

Vaaleissa olivat äänioikeutettuja lähes kaikki 24 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset joitakin ryhmiä lukuun ottamatta. Äänioikeutettuja suomalaisia oli kaikkiaan 1 272 873, joista naisia 666 071 ja miehiä 606 802. Äänioikeutetuista 13 prosenttia asui kaupungeissa ja 87 prosenttia maaseudulla. Koska suurin osa äänesti ensimmäistä kertaa elämässään, varsinkin vasemmiston paikalliset aktiivit kiersivät vaalien edellä torpasta torppaan kertomassa uudesta mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin asioihin ja siitä, miten äänestäminen käytännössä tapahtuu. Ylipäätään 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä suomalaisten tiedolliset valmiudet ottaa vastaan suuria muutoksia olivat nykyaikaan verrattuna huomattavasti rajallisemmat alhaisen koulutustason vuoksi.

Verrattuna aikaisempaan järjestelmään, jossa säädyt lähettivät edustajansa valtiopäiville, eduskuntaan siirtyminen oli melkoinen edistysaskel: Suomi siirtyi Euroopan takapajuisimmasta järjestelmästä moderneimpaan. Tämä näkyi mm. siinä, että äänioikeutettujen määrä kasvoi yli kymmenkertaiseksi.

Vaaleissa olivat käytössä yhden, kahden ja kolmen henkilön listat. Listat olivat erilaisia ja niissä oli eri nimiä. Äänestäjä valitsi mieleisensä listan, jolloin listan ensimmäinen ehdokas sai yhden äänen, toinen ehdokas puoli ääntä ja kolmas äänen kolmanneksen. Äänestäjä merkitsi punakynällä viivan sen ehdokkaan kohdalle, jota hän halusi äänestää. Punakynällä tehdyn merkinnän katsottiin helpottavan ääntenlaskentaa. Äänestäjällä oli myös mahdollisuus muuttaa listan ehdokkaiden järjestystä merkitsemällä vaalilippuun numeroilla ehdokkaiden uuden järjestyksen. Viimeksi mainittua vaihtoehtoa kehotettiin kuitenkin välttämään, koska epäselvät merkinnät lisäsivät riskiä vaalilipun hylkäämisestä.

Alun perin kansanedustajien toimikaudeksi määriteltiin kolme vuotta, mutta Nikolai II hajotti eduskunnan vuoden välein aina vuoteen 1911 saakka.

Kampanjointi

Vaalitaistelussa nousivat yhteiskunnalliset kysymykset tärkeiksi, ja puolueiden painetuilla ohjelmilla oli suuri merkitys kannatuksen hankkimisessa. Suomalaisen puolueen kanslia painatti samaan vihkoseen kaikkien puolueiden ohjelmat, mikä helpotti kaikkien puolueiden vaalityötä. Myös puolueiden edustajien välisiä väittelykokouksia järjestettiin.

Puolueiden keskinäinen kamppailu vaalien alla oli varsin kiihkeä, ja porvarillisissa piireissä päähuomio kohdistui perustuslaillisten ja vanhasuomalaisten menestykseen. Työväen uskottiin yleisesti saavan vain parikymmentä edustajaa. Suurin yllätys olikin sosialidemokraattien nousu eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Vanhasuomalaiset saivat 59 paikkaa, mikä merkitsi voittoa perustuslaillisista (nuorsuomalaiset 26 paikkaa ja ruotsalaiset 25 paikkaa).

Tulokset

Puolue	Äänet	Osuus äänistä (%)	Paikat
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	329 946	37,03 %	80
Suomalainen puolue	243 573	27,34 %	59
Nuorsuomalainen Puolue	121 604	13,65 %	26a
Ruotsalainen kansanpuolue	112 267	12,60 %	24
Maalaisliitto	51 242	5,75 %	9
Suomen Kristillisen Työväen Liitto	13 790	1,55 %	2
Muutb	18 568	2,08 %	0
Ääniä yhteensä	899 347
Hyväksytyt äänet	890 990
Hylätyt äänet	8 357
Äänioikeutettuja	1 272 873
Äänestysaktiivisuus	70,7 %
a Nuorsuomalainen Puolue (25), Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto (1) b Kristillismieliset (46 ehdokasta), Tasaiset (20), Maalaistyöväki (7), Suomen Sosialistinen Reformipuolue (”Tekijälle työn hedelmät”) (5), Radikaalit (Radikaalinen vaaliliitto & Radikal valmansförening för Nylands landsbygd) (7), ”Raittiusväki! Tässä on se varsinainen kieltolakilista” (3), ”Uudenmaan maalaiskansa oikeuksianne valvomaan” (3), ”Talonpojan liitto talonpojan etuja valvomaan” (3), ”Rehellisyys maan perii” (3), ”Totuus perii maan” (3), ”Koko kansan onni ja hyvinvointi” (2), ”Edistys kristillisyyden pohjalla” (1)
Lähde:

Sosialidemokraattien suurmenestys aiheutti pettymyksen porvarien piirissä, mutta se oli yllätys myös SDP:lle itselleen. Porvarit olivat ennen vaaleja uskoneet, että sosialismilla olisi kannatusta vain kaupungeissa ja silloin vielä vähäisen teollisuustyöväen keskuudessa. Yllätyksen järjestivätkin maaseudun vähäväkiset, torpparit, mäkitupalaiset ja tilaton väestö. Sosialistit olivat vaalien alla avoimesti julistaneet kirkon- ja uskonnonvastaisuuttaan eivätkä uskoneet saavansa kovin laajaa kannatusta perinteisesti kristillisiltä maalaisilta, vaikka suurin osa suomalaisista kuuluikin ”köyhälistöön”.

Uuden eduskunnan ensimmäinen täysistunto pidettiin 23. toukokuuta 1907, runsaan kahden kuukauden kuluttua vaaleista. Istunnon avasi ikäpuhemies, Suomalaisen Puolueen Iisakki Hoikka, minkä jälkeen puhemieheksi valittiin nuorsuomalaisten P. E. Svinhufvud, ensimmäiseksi varapuhemieheksi SDP:n N. R. af Ursin ja toiseksi varapuhemieheksi vanhasuomalaisten E. G. Palmén.

Kansanedustajat

pääartikkeli Luettelo vaalikauden 1907–1908 kansanedustajista

Valituista kansanedustajista varsin tunnettuja olivat^lähde? mm. SDP:n Anni Huotari, Albin Koponen, Matti Paasivuori, Miina Sillanpää, Yrjö Sirola, Taavi Tainio, Väinö Tanner, Oskari Tokoi, Matti Turkia, N. R. af Ursin, Edvard Valpas-Hänninen, Sulo Wuolijoki ja Wäinö Wuolijoki, Suomalaisen puolueen J. R. Danielson-Kalmari, Hannes Gebhard, Hedvig Gebhard, Aleksandra Gripenberg, Lauri Ingman, Kaarlo Kares, Wilhelmi Malmivaara, Juho Kusti Paasikivi, Artturi H. Virkkunen, Sakari Yrjö-Koskinen ja Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen, nuorsuomalaisten Pekka Ahmavaara, Santeri Alkio, Eero Erkko, Lucina Hagman, Pekka Pennanen, Emil Nestor Setälä ja Pehr Evind Svinhufvud, RKP:n Leo Ehrnrooth, Ernst Estlander, Emil Schybergson ja Julius Sundblom, sekä maalaisliiton Kyösti Kallio ja Juhani Leppälä.

Ehdokkaita asetettiin 762, joista 62 oli naisia. Miesehdokkaista valittiin 25,9 % ja naisista 30,6 %. Naiskansanedustajista kuului sosialidemokraatteihin yhdeksän, vanhasuomalaisiin kuusi, nuorsuomalaisiin kaksi sekä ruotsalaisiin ja Maalaisliittoon kumpaankin yksi.

Viimeinen valtiopäivillä mukana ollut ensimmäisen eduskunnan jäsen oli Väinö Tanner, joka jätti eduskunnan vuoden 1962 vaaleissa. Viimeinen elossa ollut oli Juhani Leppälä, joka kuoli joulukuussa 1976.

Vuoden 1907 eduskuntavaalit kulttuurissa

Kirjailija Ilmari Kianto julkaisi vuonna 1909 romaanin Punainen viiva, jossa hän kuvasi vuoden 1907 eduskuntavaalien tunnelmia kainuulaisen maalaisköyhälistön näkökulmasta. Matti Kassila ohjasi romaaniin perustuvan saman nimisen elokuvan vuonna 1959. Vuonna 1978 sai ensiesityksensä Aulis Sallisen ooppera Punainen viiva, jonka libreton kirjoitti Kiannon romaanin pohjalta Sallinen itse. Oopperan kantavana teemana on kirkon ja ”uuden uskonnon” sosialismin taistelu Kainuun köyhän kansan sieluista.

Aiheesta muualla

• Kansanvallan läpimurto Suomessa. Suomen eduskunta 100 vuotta (Arkistoitu – Internet Archive) (Juhani Mylly)
• Edustuksellisen kansanvallan läpimurto Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive) (Eduskuntauudistusta koskeva juhlajulkaisu) (www.eduskunta.fi)
• Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 vuotta -verkkosivusto (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Helsingin yliopiston Kristiina-instituutti)
• Vaalit 1907 (www.kerhokeskus.fi)
• Eduskunnan kaikki asiakirjat 1907–1908 (www.eduskunta.fi)
• Suomen Suuriruhtinaanmaan Vaalilaki (1906)
• Eduskuntaan tai lakkoon! (Maria Lähteenmäki, Tiede 1/2006)