Christiaan Huygens
Christiaan Huygens jr. FRS (latinalaistettu muoto Christianus Hugenius; 14. huhtikuuta 1629 Haag – 8. heinäkuuta 1695 Haag)[1] oli hollantilainen matemaatikko, fyysikko, tähtitieteilijä ja keksijä. Hän syntyi vaikutusvaltaiseen hollantilaisperheeseen Haagissa, Hollannissa.[2] Huygens tunnetaan parhaiten työstään fysiikan ja eritoten optiikan parissa, jossa hänet tunnetaan muun muassa Huygensin periaatteen keksijänä. Fysiikan lisäksi hän oli vaikutusvaltainen politiikassa ja hänellä oli perhetaustastaan johtuen hyvät suhteet hollantilaiseen ja ranskalaiseen ylimystöön.
| Christiaan Huygens | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1629 Haag, Yhdistyneet provinssit |
| Kuollut | 8. heinäkuuta 1695 Haag, Yhdistyneet provinssit |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Leidenin yliopisto College van Oranje |
| Väitöstyön ohjaaja | Frans van Schooten jr. ja Jan Jansz de Jonge Stampioen (käännä suomeksi) |
| Instituutti | Ranskan tiedeakatemia |
| Oppilaat | Denis Papin ja Gottfried Leibniz |
| Tutkimusalue |
Fysiikka Matematiikka |
| Tunnetut työt |
kaappikello Huygensin periaate |
Elämä
muokkaaChristiaan Huygensin perhe oli tunnettu ja arvostettu. Hänen isänsä Constantijn Huygens Sr. toimi Hollannin provinssien käskynhaltijan kirjanpitäjänä sekä Hollannin valtionneuvoston kirjanpitäjänä suuren osan elämästään. Constantijn Sr. oli akateemisesti oppinut, ja hän saavutti mainetta myös runoilijana, muusikkona ja taiteiden tukijana. Christiaan saikin akateemisen kasvatuksen musiikin, kirjallisuuden ja tieteiden parissa. Hän osoitti jo nuorena kiinnostusta luonnontieteiden teoriaa ja käytännön sovelluksia kohtaan. Huygens vietti kuitenkin suhteellisen salattua ja hiljaista sosiaalista elämää, ja parhaiten hänet tunnetaan fysiikan alalla tapahtuneesta työstään. Hän asui Haagissa vuoteen 1666, jonka jälkeen hän asui Pariisissa melkein koko loppuelämänsä lukuun ottamatta kolmea pidempiaikaista vierailuaan Lontoossa. Hän vuorovaikutti tunnettujen fyysikoiden ja matemaatikoiden kanssa ollessaan Royal Societyn ja Académie Royale des Sciencesin jäsen. Heitä olivat muun muassa Sir Isaac Newton ja Gottfried Leibniz.[3][4]
Opinnot ja suuntautuminen fysiikaan
muokkaaVuosien 1645 ja 1647 välisenä aikana Huygens opiskeli oikeustiedettä ja matematiikkaa Leidenin yliopistossa. 1647–1649 hän opiskeli oikeustiedettä Bredassa vasta valmistuneessa Oranian oppilaitoksessa (Collegium Arausiacum), jossa hänen isänsä toimi kuraattorina. Opintojensa jälkeen hän ei jatkanut diplomaatin uralla, vaikka se oli odotettu ratkaisu hänen perhetaustansa ja opiskelujensa ansiosta. Isältään saaman rahoituksen turvin hän kykeni omistautumaan luonnontieteen ja fysiikan tutkimiseen.[3][5]
Työ ja tieteelliset saavutukset
muokkaaTieteellinen ensiesiintyminen
muokkaaHuygensin esiintulo tapahtui vuonna 1651 hänen ensimmäisellä teoksellaan Theoremata de quadratura, jossa käsiteltiin pinta-alan määrittämistä. Hän osoitti Grégoire de Saint-Vincentin tekemien kvadraattisten päätelmien olevan osittain virheellisiä. 1654–1655 hän paranteli teleskooppeja ja veljensä Constantijnin kanssa he suunnittelivat paremman tavan hioa ja kiillottaa linssejä. Tämä luonnollisesti johti taivaankappaleiden tutkimiseen ja vuosina 1655–1656 hän tekikin havaintoja valmistamallaan teleskoopilla. Hän ratkaisi useita tähtitieteen ongelmia, kuten Saturnuksen renkaiden luonteen, ja hän löysi ensimmäisenä Saturnuksen kiertolaisen Titanin. Koska tähtitiede edellytti ajan tarkkaa mittaamista, paneutui hän myös horologiaan eli ajan tutkimiseen. 1656 Hän kehitti heilurikellon ja julkaisi 1658 ajan mittaamista käsittelevän teoksen Horologium (jota ei tule sekoittaa myöhemmin ilmestyneeseen teokseen Horologium Oscillatorium).[5][6]
Muutto Pariisiin
muokkaaVieraillessaan Englannissa 1663 hänet hyväksyttiin Royal Societyn jäseneksi ja hän pääsi vuorovaikuttamaan aikansa tunnetuimpien tiedemiesten kanssa. Näihin aikoihin Huygens oli saavuttanut mainetta ja Ranskan kuningas Ludvig XIV tarjosi hänelle eläkkeen sillä ehdolla, että hän siirtyisi Pariisiin asumaan. Huygens suostui tähän ja asettui asumaan Pariisiin keväällä 1666. Samalla hän hyväksyi jäsenyyden juuri perustettuun pariisilaiseen tiedeakatemiaan Académie Royale des Sciencesiin. Terveydentilansa takia hän kuitenkin palasi muutamaan otteeseen kotipaikkaansa Haagiin. 1668 hän lähetti Royal Societylle yhdessä John Wallisin ja Christopher Wrenin kanssa tehtyjen kokeiden tulokset, joissa todettiin liikemäärän säilyvän törmäyksessä. Hän oli kehittänyt jo 1652 kaavan liikemäärän säilymiselle elastisissa törmäyksissä ja tämä koe osoitti sen pitävän paikkansa. [3][5][7]
Horologium Oscillatorium
muokkaaHuygens julkaisi yhden tunnetuimmista teoksistaan Horologium Oscillatoriumin Pariisissa 1673. Teos käsitteli heilurikelloja, raskaiden kappaleiden tippumista tyhjiössä sekä sykloidin tautokronisuutta. Hän johti ensimmäisenä kaavan heilahdusajalle. Teoksessa hän johti myös, että keskeisvoima r-säteisellä ympyräradalla nopeudella v liikkuvaan kappaleeseen on verrannollinen nopeuden neliöön ja kääntäen verrannollinen säteeseen. Horologium Oscillatorium oli omistettu Ludvig XIV:lle ja tämä vahvisti hänen asemaansa Pariisissa.[3][8][9]
- , jossa l on heilurin pituus ja g on putoamiskiihtyvyys
- , jossa m on kappaleen massa, v on kappaleen nopeus ja r on ympyräradan säde
Traité de la lumière ja valon aaltoluonne
muokkaaTraité de la lumière (1678) käsitteli valon ominaisuuksia ja teoriaa valon aaltoluonteesta tai tarkemmin ottaen valosta pulssina. Teoksessa käsiteltiin valon kulkua aaltoliikkeenä väliaineessa ja taittumista aineiden rajapinnassa. Näitä ilmiöitä hän kuvasi aaltorintamaperiaatteella, joka nykyisin kantaa hänen nimeään. Huygensin periaatteella voidaan kuvata aaltorintaman etenemistä pistemäisten alkeisaaltolähteiden avulla. Teoria ei kuitenkaan aluksi saanut tunnustusta, mikä johtui Newtonin kilpailevasta hiukkasmallista ja Newtonin vaikutusvallasta luonnontieteissä. Hän ei myöskään onnistunut kehittämään riittävän vahvaa matemaattista mallia, joka perustelisi teorian aukottomasti.[9][10][11]
Viimeiset elinvuodet
muokkaaViimeisinä elinvuosinaan hän kääntyi jälleen matematiikan puoleen Leibnizin kanssa käymänsä kirjeenvaihdon innoittamana. Viimeiset viisi vuotta hän sairasteli ja hänen terveydentilansa oli huono. 1694 Huygens sairastui erittäin vakavasti ja kuoli kotonaan Haagissa 7. elokuuta 1695.[6][7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Christiaan Huygens
- ↑ Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osat I–II, s. 219–210, 528–534. Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0, ISBN 951-884-158-6
- ↑ a b c d Huygens, Christiaan (1629–1695), Encyclopedia of World Biography. 2004. Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Bram Stoffele: Christiaan Huygens – A family affair (Master’s Thesis) August 2006. Utrecht University. Arkistoitu 12.8.2017. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c O'Connor, J. J. & Robertson, E. F.: Christiaan Huygens, Full Mac Tutor biograhpy Helmikuu 1997. University of St Andrews, Scotland. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Huygens, Christiaan (Also Huyghens, Christian, Complete Dictionary of Scientific Biography. 2008. Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Christiaan Huygens Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Mach, Ernst: The Science of Mechanics, s. 143, 172, 187. The Open Court Publishing CO., 1919. (englanniksi)
- ↑ a b Rouse Ball, W. W.: A Short Account of the History of Mathematics. Dover Publications, INC., 1908. (englanniksi)
- ↑ Morris H. Shamos: Great Experiments in Physics: Firsthand Accounts from Galileo to Einstein. Dover Publications, INC., 1987. (englanniksi)
- ↑ Christiaan Huygens: Traité de la lumière, s. kappale 1.. Pieter van der Aa, Leiden, Netherlands, 1960. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christiaan Huygens Wikimedia Commonsissa
- Anniversary of the birth of Christiaan Huygens European Space Agency – ESA. 14.4.2004. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
- Christiaan Huygens: Discoverer of Titan European Space Agency – ESA. 12.8.2012. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
- How to pronounce "Huygens". Frank.harvard.edu. Arkistoitu 30.3.2012. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi) Huygensin nimen ääntämisestä.
- Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 447. Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1