Adeninlahti
Adeninlahti (arab. خليج عدن, Ḫalīǧ ʻAdan, somaliksi Gacanka Cadmeed) on Punaisenmeren ja Arabianmeren yhdistävä merialue Arabian niemimaan ja Afrikan sarven välissä. Sen rannikkovaltioita ovat Jemen pohjoisessa, Somalia etelässä ja Djibouti lännessä. Lahti on yhteydessä Punaiseenmereen Bāb al-Mandabin salmen kautta. Se on saanut nimensä Jemenin eteläosassa sijaitsevan Adenin satamakaupungin mukaan.[1]
| Adeninlahti | |
|---|---|
| خليج عدن Gacanka Cadmeed Gulf of Aden |
|
 Kansainvälisen avaruusasemasta otettu kuva Adeninlahdesta |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti | Punaisen meren ja Arabian meren välissä |
| Valtio |
 Jemen Somalia Djibouti |
| Merialue | Punainenmeri ja Arabianmeri |
| Pinta-ala | 530 000 km² |
| Pituus | 1 480 km |
| Leveys | 480 km (keskimääräinen) |
| Suurin syvyys | 5 360 m |
Geologia
muokkaaAdeninlahti on syntynyt Afrikan ja Arabian niemimaan mannerlaattojen erotessa vähitellen toisistaan 35 miljoonan vuoden aikana. Maantieteellisessä mielessä se rajautuu idässä Guardafuiniemen kautta kulkevaan pituuspiiriin. Geologisen ja meritieteellisen määritelmän mukaan se kuitenkin jatkuu lännessä Kuria Muria -saarten ja Sokotran länsipuolelle aina mannerjalustan reunalle saakka. Se on itä–länsisuunnassa 1 480 kilometrin pituinen, ja sen keskimääräinen leveys on 480 kilometriä. Lahden pinta-ala on yhteensä noin 530 000 neliökilometriä. Sen pohjan merkittävin topografinen piirre on lahden keskiosassa kulkeva Shebanselänne. Lahden syvin kohta on 5 360 metrin syvyydessä.[1]
Eliöstö
muokkaaAdeninlahdessa on runsas eliöstö. Sen rannikoiden pintavesissä on ajoittain runsaasti ravinteita mikä johdosta niissä on runsaasti planktonia jota eläimet käyttävät ravinnoksi. Merkittäviä lahdessa tavattavia lajeja ovat muiden muassa sardiinit, makrillit, tonnikalat, hait, delfiinit ja valaat. Lahti toimii myös merikilpikonnien lisääntymisalueena. Lahden rannikkovaltiot eivät harjoita laajamittaista kaupallista kalastusta, mutta niiden rannikoilla on monia eristyneitä kalastuskyliä ja -kaupunkeja.[1]
Vesiväylä Välimerelle
muokkaaLahti on tärkeä kuljetusväylä. Sen kautta kulkee erityisesti raakaöljyä Persianlahdelta Suezin kanavan kautta Välimerelle ja muita tuotteita Aasiasta Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Vuonna 2006 lahden läpi kulki päivittäin lähes neljä prosenttia maailman kuluttamasta öljystä.[2][3] Adeninlahdesta tuli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla, erityisesti vuodesta 2008 alkaen somalialaisten merirosvojen takia maailman merirosvoukselle alttein vesialue.[4] Tapaukset olivat huipussaan vuonna 2010, jolloin oli yli tuhat merenkulkijaa panttivankeina 53 alukselta.[5] Merirosvous saatiin 2010-luvun aikana aisoihin, eikä International Maritime Bureaun mukaan Adeninlahdella tapahtunut vuonna 2019 ainuttakaan onnistunutta kaappausta. Tilanteen helpottamiseksi aluksista tehtiin muun muassa helpompia puolustaa ja vaikeampia hyökätä. Samaan aikaan alueen paikallishallinto pystyi parantamaan turvallisuutta sekä terveys- ja koulutuspalveluita.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Gulf of Aden Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.5.2012.
- ↑ Cummins, Chip: Piracy Grips Gulf of Aden The Wall Street Journal. Viitattu 12.5.2012.
- ↑ Lyman, John: Piracy in the Gulf of Aden: A Focused Approach International Policy Digest. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 12.5.2012.
- ↑ a b Prins, Brandon: Global sea piracy ticks upward, and the coronavirus may make it worse The Conversation. 5.5.2020. The Conversation Trust (UK) Limited. Viitattu 10.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Piracy Nautilus International. Arkistoitu 12.8.2020. Viitattu 10.9.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adeninlahti Wikimedia Commonsissa
- Piracy and armed robbery off the coast of Africa – EU and global impact European Parliamentary Research Service – EPRS In-Depth Analysis. 2019. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi) ISBN 978-92-846-4684-5 doi:10.2861/78273
- Cheung, Catherine & DeVantier, Lyndon: ”Deep-dwelling fish fauna of the Gulf of Aden and Red Sea”, Socotra: A Natural History of the Islands and their People, s. 208. Hong Kong: Odyssey Books and Guides, 2006. ISBN 9789622177703 Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2020).