Urartu

 

Urartun laajeneminen ajanjaksona 743–700 eaa. Tummalla nykyisten valtioiden rajat.

Urartu oli Lähi-idässä sijainnut muinainen valtakunta. Se tunnetaan lähinnä Assyrian vihollisena. Urartulaiset kutsuivat maataan nimellä Biainili. Valtakunnan keskus oli Vanjärven tienoilla Lähi-idässä. Urartu oli pitkään valtioiden liitto 1350–850 eaa., ehkä aiemminkin. Noin 850 eaa. yhdistynyt valtio laajeni suurvallaksi vuoteen 750 eaa. mennessä. Silloin maa ulottui Pohjois-Syyriaan ja Iraniin asti. 700-luvulla Urartu heikentyi ja armenialaiset nousivat alueen hallitsevaksi kansaksi. Urartuun liittyviä löytöjä on tehty neljän järven ympäristöstä. Näistä Van- ja Çildir-järvet kuuluvat nykyisin Turkkiin, Urmia Iraniin ja Sevan Armeniaan.

Nimitykset

Nykytieteissä ja historiantutkinnassa valtakuntaa kutsutaan Urartuksi. Kuitenkin urartulaiset kutsuivat kansaansa nimellä Biainili ("bialaiset"), tarkoittaen "Van-järven kansaa". Joskus urartulaisia kutsutaan khaldilaisiksi, koska heidän pääjumalansa oli Khaldi. Heprealaisten Ararat liittyy Urartuun. "Urartu" on assyriankielinen nimitys maantieteelliselle alueelle.

Kieli ja kulttuuri

Urartun kulttuurilla oli hurrilainen tausta ja heettiläisiä kytkentöjä, mutta se on silti omaleimainen sivilisaatio. Urartun metallityöt olivat tunnettuja ja hyvin tehtyjä. Urartulaisia linnakkeita oli Vanissa, Armavirissa, Erebunissa (nykyisessä Jerevanissa), Anzafissa, Cavustepessa ja Başkalessa. Myös Altintepe, Toprakkale, Patnos ja Cavustepe olivat ainakin ajoittain urartulaisia. Hurrilaisia tiedetään olleen Syyriassa jo 2300 eaa. Uruatrin tai Nairin liitto mainitaan ensi kertaa Assyrian Salmanassar I:n piirtokirjoituksissa vihollisena noin 1270 eaa. Urartulaiset hyökkäsivät toistuvasti Assyriaan, erityisesti sen kuninkaitten Tukulti-Ninurta I:n (n. 1240 eaa.), Tiglat-Pileser I:n (n. 1100 eaa.), Ashur-bel-kalan (n. 1070 eaa.), Adad-nirari II:n (n. 900 eaa.), Tukulti-Ninurta II:n, (n. 890 eaa.) Assurnasirpal II:n (884–859 eaa.) ja Aramun (n. 860–843 eaa.) aikana.

Maan kehittyminen

Alkuperä

Ensimmäiset merkinnät Urartusta ovat 1300-luvulta eaa. assyrialaisten kirjoituksista. Niissä käytetään sanaa uruartri kuvaamaan samalla alueella asunutta kansaa. Kuningas Aramu eli Arame (n. 860–843 eaa.) perusti Biainin kuningaskunnan noin 850 eaa., minkä jälkeen assyrialaiset alkoivat käyttää valtiosta nimeä Urartu.

Kuninkaiden valtakaudet

Aramun valtakunnan pääkaupungin Arzashkunin valtasi Assyrian kuningas Salmanassar III, joka kuitenkin vetäytyi maasta runsaiden tappioiden jälkeen. Salmanassar hyökkäsi Urartuun 20 vuotta myöhemmin, mutta vielä huonommin tuloksin. Vastassa oli Urartun voimakas kuningas Sardur. Assyrialaiset kuitenkin ryöstivät ja polttivat Urartua ja vetäytyivät maasta.

Litiprin poika Sardur I (840–830) anasti vallan ja perusti mahtidynastian. Sardur I siirsi pääkaupungin Tushpaan (Tuspaan) nykyiseen Vaniin Vanjärven rannalle ja myös linnoitti kaupungin. Piirtokirjoitukset oli kirjoitettu assyriaksi. Sardur I:n jälkeen tulleet kuninkaat laajensivat valtakuntaa. Ispuini (n. 830–810 eaa.) valtasi Mushashirin naapurivaltion ja nimitti Sardur II:n varakuninkaakseen. Ispuinia vastaan hyökkäsi etelästä Assyrian silloisen kuninkaan Shamshi-Adad V:n sotapäällikkö Mutariassur. Ispuini kirjoitutti sekä assyriaksi että urartuksi piirtokirjoituksen, jossa hänen kerrotaan rakentaneen Musassirin kaupunkiin 140 kilometrin päähän Ninivestä temppelin jumala Khaldille ja tämän puolisolle Bagmastulle.

Ispuinin poika Menua 810–781 eaa. laajensi valtakuntaa huomattavasti mm. kauas etelään ja länteen Eufratin mutkaan asti pannen verolle myöhäisheettiläisen Malatian. Koillisessa valtio laajeni Araksin toisella puolelle, idässä mannealaisten maahan Urmia (järvi)järvelle. Hän kaivautti ohran- ja vehnänviljelyä tehostamaan Vanjärveen laskevan Menuan kanavan, jota on joskus pidetty Semiramiin rakennuttamana. Urartu kukoisti valloitetuista maasta saaduilla veroilla. Hän rakennutti Urartun jumala Khaldin temppelin vain 140 km:n päähän Assyrian pääkaupungista Ninivestä. Menua laajensi valtakuntaa myös länteen. Menuan tekemiä kirjoituksia on säilynyt muun muassa Urmiajärven lähellä sijaitsevasta Tashtepessa. Menua hallitsi maata yhdessä Ispuinin kanssa 10 vuotta.

Kuningas Argisti I (n. 785–760 eaa.) laajensi valtakuntaa entisestään, vaikka kohtasi valloituksissaan voimakasta vastarintaa. Hän löi maahan kohdistuneet Assyrian kuninkaan Shalmanassar IV:n sotaretket. Argisti laajensi maata nimenomaan itään, mutta joutui jatkuvasti sotimaan valloitetuista alueista. Argistin aikana Urartun raja ulottui Erivaniin (Jerevan), Sevanjärvelle, Kurajoelle ja sitten Transkaukasukselle. Kaakossa Argisti ulotti valtansa Parsuan alueelle Dijalan lähelle. Samaan aikaan alueelle olivat saapumassa parsualaiset.

Kuningas Sardur III 764–733 eaa. joutui maan itärajalla puolustautumaan hyökkääjiä vastaan. Hän jätti kirjoituksen Sevanjärven eteläpuolelle Zakhaluun ja valloitti lännessä Kommagenen, Malatyan ja Aleppon. Siten Urartu ulottui Izoliin Eufratin varrella.

Laajeneminen pysähtyy 700-luvulla eaa.

Urartun laajeneminen pysähtyi Assyrian Tiglatpileser III:een, joka nousi Assyrian valtaistuimelle Sardurin 21. hallitusvuonna. Tiglatpileser hyökkäsi heti Urartun kaakkoisten alueiden kimppuun, karkotti sieltä urartulaiset ja siirsi alueelle uusia ihmisiä. Urartulaisten tukemat "kuninkaat" surmattiin. Sardur hävisi Eufratin varrella Urfasta luoteeseen käydyn taistelun. Assyrian armeija eteni Tuspan muureille asti ajaessaan takaa pakenevia urartulaisia, mutta ei kyennyt valloittamaan kaupunkia ilman piirityskalustoa. Kolmen vuoden kuluttua Assyria kaappasi kaikki Urartun läntiset valloitukset. Urartulla oli enää Armenian järvien ydinalue ja pohjoiset alueet. Voitettu Sardur kukistui palatsikumouksessa, ja kolmen vuoden kuluttua Assyrian voimakas kuningas Tiglatpileser III kuoli. Seuraaja Rusas I (Rusa I) valtasi takaisin menetetyt alueet kaakossa ja Azerbaidžanin Iranissa, kun Syyriassa ollut kapina piti Assyrian uuden kuninkaan Salmanassar V:n muissa touhuissa. Urartu valtasi taas Musashirin (Musassirin) ja ulotti valtansa Persian Azerbeidzhaniin. Rusas I rakennutti Toprak-Kaleen Vaniin puutarhakaupungin ja kanavan makean veden saantia varten. Rusas I pystyi alussa puolustautumaan maata uhkaavia kimmeriläisiä ja skyyttiläisiä vastaan.

Kukistuminen

Urartun alamäki alkoi, kun 750 eaa. kimmeriläiset ja 714 Assyrian kuningas Sargon II hyökkäsivät Urartuun. Mushashirin päätemppeli ryöstettiin, ja Iso-Sabia pitkin edennyt Sargon II:n armeija voitti kimmeriläissodassa heikentyneet Rusas I:n joukot (730–713 eaa.) taistelussa Urmiajärven lähellä. Sargon II kertoo Rusas I:n tappaneen itsensä rautaisella tikarilla. Sargon II:n mukaan assyrialaiset hävittivät Urartua ankarasti muuttaen rikkaan, hyvin hoidetun maan autiomaaksi. Paluumatkalla vallattiin ja ryöstettiin Mushashir. Khaldin temppelistä otettiin ryöstösaaliiksi Rusas I:n pronssikuva. Tämän jälkeen Urartu oli enää ydinmaa. Rusas I:n poika, Urartun kuningas Argisti II maksoi veroja Niniveen ja onnistui vain ankarasti ponnistellen puolustamaan maata kimmeriläisiä vastaan. Rusas II onnistui hyökkäämään Fryygiaan länteen. Urartun viimeiset merkittävät kuninkaat olivat Rusas III ja Sardur IV. Sitten Urartuun hyökkäsivät pohjoisesta skyytit 620 eaa., ja maan valloittivat skyyttien liittolaiskansa meedialaiset 612 eaa. samoihin aikoihin, kun Assyria romahti etelässä.

Armenialaiset alkoivat saapua maahan 600 eaa. Skyytit tuhosivat Urartun 585 eaa. Urartu yritti vielä kapinoida valloittajiaan vastaan, mutta hävisi pian kartalta vuoteen 500 eaa. mennessä. Urartun metallitöiden maine jäi esikuvaksi kreikkalaisille ja etruskeille.

Lähteet

• Herbert Michaelis: Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria; Esihistoria, Osa 1, Egypti, Etu-Aasia, Persia. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971. (suomeksi)

Aiheesta muualla

• Nairi/Urartu (englanniksi)
• Urartu All About Turkey -sivustolla (englanniksi)