Hyötytarhuri

Punainen paratiisiomenahillo Dolgoista

2024-10-01T00:21:00.000+03:00

Sadonkorjuukausi alkaa viimein olla päätöksessään. Viikonloppuna poimin omenapuusta viimeiset muutamat ’Antonovka’-omenat talvisäilöön. Istutin puun vasta pari vuotta sitten mutta se teki jo 10 isoa omenaa. Taidan kääräistä ne silkkipaperiin ja pistää viileään. Talviomenalajikkeena sen pitäisi säilyä hyvin ainakin jouluun asti.

Sen sijaan pienempikokoista satoa edustaa paratiisiomena Malus ’Dolgo’ (I-VI). Istutin sen juhlapuuksi kun Suomi täytti 100 vuotta. Silloin oli meneillään kyseinen juhlapuiden rekisteröintitempaus. Halusin pihalleni kestävän puun ja keväistä valkeaa kukkaloistoa, jota paratiisiomena tarjoaakin keväällä yltäkylläisesti.

Hieman myöhemmin toisaalta harmittelin, että istutin niin hyvälle paikalle puun joka tuottaa vain pienikokoisia omenoita ja jonka arvo on enemmänkin kauneudessa. Kukinta toki auttaa muiden omenapuiden pölytyksessä. Syksyllä puu saa kuitenkin todella upean keltaisen syysvärin. Pienet hehkuvat rubiininpunaiset omenat ruskalehtiä vasten tekevät siitä todellisen syyspihan katseenvangitsijan.

Maistelin viikonloppuna, että pikkuruiset omenat olivat kypsyneet hyvin ja olivat mukavasti makean hapokkaita. Päätinkin sitten kerätä sadon ja kaksi litran pussillista niitä tuli.

Ajattelin että niistä saisi kivan punaista vähän spesiaalimpaa hilloa pari purkillista jouluksi. Lohkoin pienet omput paloiksi, poistaen kodat ja kannat. Se oli hieman työlästä näpertelyä, mutta täytyy kyllä sanoa että oli vaivan arvoista! Wau, kun pääsin hilloa maistamaan! Kuumana kun sitä maiskuttelin, olisin vaikka voinut vannoa että se on mansikkahilloa! Sama makea hapokkuus ja hämäävä punainen väri.

Hillosta tuli täysin kirkkaanpunaista ja kuorineen keitetyt pikku lohkot olivat kuin mansikan palasia. Olipahan jännä kokemus. Jos siis pihallasi kasvaa ’Dolgo -paratiisiomenapuu, suosittelen kokeilemaan! Nyt jäähtyneenä ja kiinteäksi jähmettyneenä se maistuu enemmän omenamarmeladilta. Mukin pohjalle jäi muutaman lusikallisen maistiainen kun ihan täpärästi ei kaikki purkkeihin mahtunut. :)

Koska teen hommia aina vauhdilla, en tarkemmin mittaillut aineksia, mutta noin puoleentoista litraan pikkuisia omenapaloja ja reiluun desiin vettä laitoin kiehumisen alkaessa ehkä 2-3dl hillosokeria, koska omenat olivat tosi hapokkaita. Vähempikin olisi kieltämättä riittänyt, mutta tästä tuli nyt kuin marmeladia. Se ei haittaa, sillä tein tämän herkun jouluksi jemmaan ja silloinhan on tunnetusti marmeladien aika. Keitin hilloa 15 minuuttia ja tölkitin sen kiehuvan kuumassa vedessä puhdistetuihin lasipurkkeihin, melkein piripintaan ja kiristin kierrekorkit, eli pikaumpioin ne ja säilytän jääkaapissa.

Niin lokakuu saapui nyt puutarhaan, pakkasöiden ja syyssiivousten myötä. Viime viikolla keräsin vielä viimeiset luumut. Huh, kyllä niitä riittikin. Vielä tuli yksi iso kukkurallaan ollut ruokalautasellinen ’Laatokan Helmiä’. Keittelin niistä ja muutamasta siloposki-omenasta kanelitangon ja tavallisen sokerin kanssa parin litran erän melko juoksevaa hedelmäkeittoa.

Jäähdytin ja pakastin sen isoihin rasioihin ja ne nautitaan sitten joulun aikana tuorehedelmistä tehtynä sekahedelmäsoppana riisipuuron kera. Sopasta tuli kyllä todella hyvää ja sen voi uudelleen keitettäessä suurustaa perunajauholla paremmin kiisselimäiseksi.

Vaikka nyt tulee luumuja ja omenia korvista, kyllä niistä jalostetut herkut taas maistuvat talven pimeinä tunteina herkullisilta. Viimeistään uutena vuotena säilöntäurakat ovat unohtuneet ja ajatus karkaa taas seuraavan kesän villeihin satohaaveisiin. :)

Näiden ihanien vadelma-aromisten ’Siloposken Nautintojen’ eli Malus ’Usladan’ myötä oikein makoisaa ja kanelintuoksuista lokakuun alkua kaikille!

Malus ’Uslada’ kypsyi tänä syksynä kauniiksi ja maukkaaksi. Tämä omena meni kyllä omalle omppujen Top 5 -listalle heti ’Pekan’ rinnalle.

Luumujen säilöminen alkaa

2024-09-02T21:21:00.000+03:00

Luumujen säilöminen on nyt syyskuussa ajankohtaista puuhaa. Tänä syksynä sato on ollut erityisen runsas ja säätkin ovat täällä olleet optimaaliset supersadon kypsymiselle. Edellinen iso sato oli syksyllä 2022, mutta se pilaantui osittain muumiotaudin vuoksi. Harmitus oli silloin suuri. Nyt välivuoden jälkeen, kahden noin 10 vuotta sitten istutetun ’Laatokan Helmen’ oksat riippuvat jälleen raskaan luumusadon painosta. Tällä kertaa onneksi ilman muumiotautia.

’Laatokan Helmi’ tunnetaan myös nimellä ’Onega’. Se on kestävä ja herkullinen keltaluumu joka pärjää IV-vyöhykkeellä asti.

Korkeimmalla latvassa olevat luumut ovat kaikkein mehevämpiä ja varovasti puuta ja oksia tärisyttämällä kypsät luumut varisevat maahan. Puun alle on hyvä laittaa vaikka kangas tai pressu, jonka päältä luumut on helppo kerätä talteen. Itselläni sattui olemaan tummaa maisemointi-/suodatinkangasta, joka sopi hyvin tarkoitukseen.

Koska luumusato ei säily kovin pitkään, eikä luumuja pysty kerralla syömään määräänsä enempää, kannattaa niitä säilöä päivittäin. Täällä on tullut isoja sademääriä kerralla ja tänään huomasinkin että muutamat suurimmat luumut olivat jo haljenneet äkillisen vesimäärän seurauksena. Itse aloitin säilömisurakan tänään, keittämällä yhden mehumaijallisen luumumehua. Sitä en ole aikaisemmin kokeillut.

Kivien poistaminen käy kätevästi ja nopeasti työntämällä tikun tai teräspillin luumun läpi pystysuunnassa, jolloin kivi irtoaa helposti kypsästä luumusta. Minulla oli käytössä glögilasisetin mukana tullut lusikka, jonka varsi on kapea, teräksinen ja ontto. Sillä homma kävi yllättävän nopeasti. Video kivien perkaamisesta lötyy Instagramin puolelta.

Luumumehusta tuli lämpimän kullankeltaista. Vierellä porisi pikkukattilassa koe-erä kanelilla maustettua luumu-omenahilloa.

Luumumehua tuli lopulta vain pari litraa ja yllättävän paljon se kaipasi sokeria, sen verran hapokasta se oli, vaikka hapokkuutta ei luumuja tuoreeltaan syödessä yleensä juuri huomaa. Mehustimessa olleet luumut pehmenivät mukavasti noin tunnin höyrytyksen aikana ja keitinkin niistä hillosokerin kanssa vielä erän hilloa, jossa oli hyvin luumujen maku ja mehevyys tallella. Laitoin mehuun sekä hilloon molempiin myös puolikkaan sitruunan mehun. Sokeria kannattaa lisätä oman maun mukaan. Luumumehusta tuli vahvaa, vedellä laimennettavaa tiivistettä.

Luumupuu on pihapuuna kaunis keväällä valkoisenaan kukkiessaan ja syksyllä satoa kantaessaan.

Keitin luumumehua vielä kattilassa sokerin kanssa 5-10 minuuttia ja pullotin kuumana puhtaisiin lasipulloihin, jotka säilytän viileässä. Hillon voi pikaumpioida kiehuvan kuumana, puhtaisiin kiehuvalla vedellä puhdistettuihin lasitölkkeihin, jotka täytetään niin täyteen kuin mahdollista ja suljetaan välittömästi kannella, joka painuu alipaineen myötä tiiviiksi hillon jäähtyessä. Toki hillon voi myös umpioida vesihauteessa, purkit veteen upotettuna noin kaksi kolmasosan verran ja keittämällä näitä löysästi suljettuja tölkkejä hilloineen 15-20 minuuttia, minkä jälkeen korkit/kannet kiristetään välittömästi kunnolla kiinni.

Juuri pari päivää sitten keittelin puolukka-aroniamehua mehustimella ja jäljelle jääneet marjat soseutin sauvasekoittimella ja keitin myös hilloksi. Siitä tuli aivan täydellistä ja vahvaa, joten mehustimeen jääneitä marjoja ja hedelmiä ei todallakaan kannata hukata. Elokuun puolella tein saman herukoille, niiden mehumäskistä vain paseerasin kuoret ja siemenet pois. Jäljelle jäi sileä ja hienon aromikas sosehillo.

Nyt kun luumuhillot ja -mehut on saatu alta pois - ja luumupuut näyttävät edelleen siltä kuin mitään ei olisi niistä vielä poimittukaan - on seuraavaksi pakastamisen ja ehkä vielä sokeriliemeen umpioimisen aika. Haluaisin tehdä talvella luumupiirakkaa ja luumuhyvettä, joten testaan puolitettujen luumujen pakastamista niin sokeriliemessä kuin ilman. Paljon tuntuu aiheesta olevan väittelyä, että heittääkö luumut vain sellaisenaan pussiin ja pakkaseen, vai laittaako rasioihin sokeriliemeen upotettuina. Täytyy nyt testata molempia tapoja.

Päivän sadonkorjuukori näytti varsin aurinkoiselta. Luumuja kannattaa nauttia nyt paljon tuoreeltaan, sillä ne sisältävät muun muassa paljon kuitua, kaliumia sekä K- ja B6-vitamiinia.

Luumujen pakastaminen. Luumut sokeriliemessä pakastettuina ovat varmasti herkullisia jos tekee talvella hyvettä tai murupaistosta. Luumut ja esikeitetty sokeriliemi tulee ennen pakastamista jäähdyttää jääkaapissa, jotta ne lähtevät pakastumaan nopeammin. Sokeriliemeen ajattelin laittaa 2-3 dl sokeria vesilitraa kohti. Irrallaan sellaisenaan pakastetut luumulohkot voisivat puolestaan olla helpoimpia käyttää piirakan päällä, johon ne voi hieman kohmeisina latoa ennen paistoa.

Kolme vuotta sitten istutettu punaluumu ’Kuokkala’ innostui sekin tekemään ihania, kauniin värisiä luumuja nyt toistakymmentä kappaletta. Viime syksynä mustarastas tai orava ennätti sadon kimppuun ennen minua. Nyt pääsin myös osingolle. Punainen väri houkuttaa enemmän kuin keltainen sato.

Martoilta löytyy täältä hyvä perusohje luumujen umpioimiseen sokeriliemessä. Sitä täytyy myös ehdottomasti testata. Mikäs sen parempaa talvella olisikaan kuin omien säilykeluumujen nauttiminen vaikka riisipuuron kaverina. Sokeriliemen voi halutessaan maustaa vaikka kanelitangolla tai tähtianiksella. Ihana jouluherkku ja -lahjaidea oman hyötypuutarhan sadosta.

Veikkaukseni on, että näidenkin säilömisprosessien jälkeen luumuja jää vielä jokunen kilo kerättäväksi. Harkinnassa on myös rommiruukun tai kotiviinin teko. Sipulin, valkosipulin, etikan ja mausteiden (esim. kaneli, chili, maustepippuri, inkivääri...) kanssa keitettynä luumuista voisi tehdä myös chutneyta tai maustekastiketta, joka sopisi hyvin lisukkeeksi tai marinadeihin. Sitä voin vielä miettiä muutaman päivän ajan, kunnes loputkin alaoksien luumut kypsyvät näiden tulevien hellepäivien aikana.

Ihanaa, että vaikka keltaiset lehdet jo hiljaa varisevat puista, illat pimenevät ja syksyn tunnetta on selvästi ilmassa, on viikoksi luvattu vielä lähes helteisiä iltapäiviä ja auringonpaistetta. Siinä missä auringonkeltaiset luumut säilötään nyt purkkeihin, täytyy itsekin säilöä sydämeen nämä aurinkoiset syyskuun sadonkorjuupäivät, joita muistella talven tullen.

Puutarhan kesä - marjakasveja ja hedelmäpuita

2024-06-20T00:30:00.000+03:00

Mukavaa juhannuksen juhla-aikaa kaikille! Keskikesän juhlan korvalla ajattelin päivittää hieman kesäkuulumisia hyötypuutarhasta. Ihan ei tänä vuonna päästy nyt juhannuksena omien uusien perunoiden makuun. Tänään varovasti kokeilin lavasta pihistää perunaa ja koko oli sen verran pientä vielä että jätän Colombat suosiolla kasvamaan. Ja mitäs sieltä perunoiden välistä pilkistääkään... Maa-artisokkaa! Vaikka kovin tarhhaan yritin kaivaa keväällä kaikki mukulat ylös. Aina se jostain esiin pulpahtaa.

Normaalisti saan siemenperunat lavaan jo huhtikuun puolivälissä, mutta nyt jäi suurin osa ihan toukokuun alkuun. Kunnon sadonkorjuukausi alkanee perunoiden osalta varmaankin parin viikon päästä. Kastelin lavat tänään kunnolla kun oli sadevesipöntöt yltäkylläisen täynnä vettä.

Lavatarha-potagerin puolella herneet versovat, ruusupavut kiipeilevät kaariporteissa ja kesäkukkalava daalioineen ja muine kukkataimineen näyttää mukavan rehevältä. Sipulia saa jo mukavasti päivittäin hakea lavoista ja samoin tietty salaattia, tilliä ja periljaa. Monivuotinen viinisuolaheinä ja itsestään kylväytyneet tarhamaltsat täydentävät päivän salaattilautasta kivasti. Kesäkurpitsat alkavat pian kukkia. Kasvihuoneessa kurkuissa on jo pienet alut.

Kasvihuoneessa ensimmäiset mustat tomaatit alkavat pikkuhiljaa saada väriä pintaan. Tomaattien kukinta-aika on parhaimmillaan. Minulla tomaattien paras satokausi jää yleensä aika lailla heinä-elokuulle.

Hedelmätarhan puolella kirsikkaluumut ovat yllättäneet iloisesti. Odotin kevättä hieman kauhunsekaisin tuntein kun en ollut yhtään varma kuinka hyvin kirsikkaluumut täällä kestävät niinkin kovaa talvea kuin mitä viime talvi oli. ’Podarok’ ja ’Mara’ -kirsikkaluumut pärjäsivät kuitenkin hyvin ja puissa roikkuu ihania pieniä luumun alkuja. Ei pidä kuitenkaan vielä nuolaista, etteivät tipahda. ;-) Mutta toivotaan että makeita maistiaisia saisi syyskuun paikkeilla.

’Laatokan Helmi’ luumuissa on myös paljon raakileita. Viime vuonna puut pitivät taukoa kun edellisen vuoden sato oli sen verran suuri että puut väsyivät. Viimevuotinen reippaampi lannoitus tuntui auttavan. ’Kuokkala’ -luumukin näyttäisi nyt tekevän joitain kymmeniä luumuja vaikka puu on vielä suhteellisen pieni. Sen joudun ehkä harsottamaan syksymmällä, niin kovasti ne punertavat luumut rastaita houkuttavat että puu on äkkiä syöty tyhjäksi. Keltaisten luumujen kanssa on saanut olla rauhallisemmin mielin. Kaikki punainen ja violetti kiinnostaa lintuja.

Japaninluumut eli kauppanimiltään "kiinalaiset jättiluumut" ’Mi Tao Li’ ja ’Shi Ren Li’ selvisivät myös talvesta. Muutamia nuorten versojen kärkiä oli paleltunut noin 20cm matkalta mutta keväällä puut kukkivat kohtalaisen hyvin. Raakileita ne eivät vielä tehneet, mutta paljon uusia oksia kasvattaneet kylläkin. Nuorien puiden on parempi muutenkin keskittyä ensimmäiset vuodet juurtumiseen eikä niinkään sadontuotantoon.

Omenapuu ’Railamo’ odottelee vielä tukikeppejä ja kuorikatetta. Kiviaidan reunusta kaipaa hieman siistimistä, mutta noh, kaikkea ei villillä pihalla aina ehdi tehdä samalla kerralla.

Ihan ilman menetyksiä ei talvesta hedelmätarhassa kuitenkaan selvitty. Kaksi ’Baya Marisa’ -omenapuuta kolmesta paleltuivat, samoin yksi ’Aldenham Purple’ ja yksi ’Souvenirs’ -päärynän piiskataimi. Muiltakin olen somen puolella saanut viestiä että eivät ole ’Baya Marisat’ kovin hyvin talvista ainakaan täällä ylemmillä vyöhykkeillä selvinneet. Itse olen III-IV-vyöhykkeiden rajamaastossa ja useimmat III-vyöhykkeen kasvit täällä pärjäävät. Yksi niistä kolmesta pari vuotta kasvaneista piiskataimista kuitenkin selvisi. Se on hieman suojaisammalla puolivarjoisalla kasvupaikalla, paleltuneet olivat hyvin avoimella ja aurinkoisella paikalla. Myös rautakaupasta ostettu ’Afrodita’ ei kestänyt ensimmäistäkään talvea vaikka taimikyltissä luki vyöhykkeet I-IV. Nyt kun vielä useammasta eri lähteestä tarkistelin, on sen vyöhykesuositus vain I-II. Puita istuttaessa kannataakin aina tarkistaa kestävyystiedot useammasta lähteestä, vaikka toki kasvupaikkakin talvehtimiseen vaikuttaa.

Paleltuneiden tilalle päätin kuitenkin sitkeästi istuttaa uudet puut, sillä kallioisella pihallani tarpeeksi syvän istutuspaikan löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Omenalla saa kuitenkin olla metrin syvä ja mielellään pari metriä leveä, laakea istutuskuoppa mihin talvimärkyys ei jää seisomaan. Sitä ongelmaa loivasti alaspäin viettävällä pihallani ei yleensä ole. Viime viikolla toivotinkin pihalleni nyt sydämellisesti tervetulleiksi omenapuut: ’Kultainen Kitaika’, ’Railamo’, ’Grenman’ ja ’Ananaskaneli’.

Kitaika on siperianomenapuu, joka kuitenkin tekee makean syötäviä pieniä herkkuomppuja loppukesällä ja toimii hyvänä pölyttäjänä muille omenille. Nämä lajikkeet valitsin, koska niillä kaikilla on kestävyyttä IV-V-vyöhykkeelle asti enkä lähtenyt haihattelemaan erikoisuuksien perään. Halusin ottaa nyt varman päälle ja myös satsata syyslajikkeisiin, jotta saisi jonakin päivänä omenoita omasta varastosta talven varalle - ja ehkä jopa kevääseen asti. Rakastan talvella kanelisen omenapiirakan tuoksua ja makua teekupposen kera.

Mutta nyt ei mietitä talvea vaan keskikesää!

Hedelmä-/marjahäkissä mansikat kukkivat ja tekevät raakileita.

Viime kesänä istutetut hunajamarjatkin lupailevat maistiaisia.

Karhunvadelmat ovat aina olleet "unelmalistallani" puutarhakasveista ja ilokseni ’Sonja’ selvisi talvesta, siinä missä vierellä ollut keltainen syysvadelma ’Fallgold’ puolestaan paleltui. Tästä rohkaistuna kokeilut jatkuvat ja tänä keväänä istutin myös ’Siperiankarhunvadelman’ sekä pikittömän ’Triple Crown’ -lajikkeen. Pidetään niille peukkuja ja tarkistellaan niiden selviytymistilannetta taas ensi keväänä.

Nyt tämä hyötytarhuri vetäytyy keskikesän viettoon.
Toivotan kaikille iloista ja sopivan lämmintä juhannusta!

- Hyötytarhurisi Linda

Huhtikuun kylvöt ja pihapuuhat - uusi kevät alkaa!

2024-04-07T20:13:00.000+03:00

Huhtikuu on kuin lupaus tulevasta vihreydestä ja kukkaloistosta. Vaikka ulkona viima vielä vihmoo ja vuorotellen sataa vettä ja räntää, puutarhaharrastajalla on jo kiireinen aika edessään. Huhtikuussa on aika koulia taimia ja kylvää lisää siemeniä, jotka antavat ensimmäiset merkit tulevasta sadosta ja kukkien loistosta. Suomen sääolosuhteissa ja vaihtelevassa ilmastossa on hyvä ottaa huomioon, mitä siemeniä kannattaa kylvää sisätiloihin esikasvatusta varten ja mitkä voi suoraan kylvää kasvihuoneeseen tai ulos avomaalle. Oma kasvuvyöhyke vaikuttaa myös siihen, koska taimia voi ulos istuttaa, samoin se, onko kasvihuonetta mahdollisuus lämmittää.

Huhtikuussa esikasvamaan:

Tomaatti (Solanum lycopersicum)

Huhtikuun alussa ehtii vielä kylvää etenkin suoraan avomaalle istutettavia tomaattilajikkeita sekä amppelitomaatteja. Niiden satoaika jää toki hieman myöhäisemmäksi, mutta vielä ehtii. Anna tomaattien itää lämpimässä paikassa. Laitoin tuossa vielä muutamia tomaatteja lisää itämään kahden märän pumpulilapun väliin, pieneen minigrip-pussiin kun ikkunalaudat on jo niin täynnä taimipotteja. Lämpimän kivitakan reunalla ne itivät jo neljässä päivässä ja pääsevät kohta multaan.

Huhtikuussa on lämpiminä päivinä hyvä karaista jo esikasvaneita taimia varovasti suojaisalla paikalla tai kasvihuoneessa, jolloin ne vahvistuvat. Liika aurinko voi polttaa taimia, joten karaisu kannattaa tehdä hieman puolivarjossa. Minulla ei kyllä sitä ongelmaa ole ollut, kun ikkunat ovat suoraan melkein etelään, joten taimet tottuvat paahteeseen jo melko varhain.

Kurkku (Cucumis sativus)

Kylmänarat kurkut tarvitsevat lämpimän kasvualustan ja paljon valoa. Huhtikuussa kannattaa kylvää kurkunsiemenet esikasvatukseen sisällä, jotta taimet ehtivät kasvaa tarpeeksi ennen ulos tai kasvihuoneeseen istuttamista. Avomaankurkun kylvön voi suosiolla ajoittaa hieman myöhemmäksi kuin kasvihuonekurkun, sillä ulos ne istutetaan vasta hallanvaaran mentyä.

Eri kurkkulajikkeisiin kannattaa myös tutustua huolella. Minullakin on esimerkiksi kasvamaan lähdossä F1-hybridi ’Conny’, joka on itsepölytteinen ja karvasaineeton lajike. Se ei saa kasvaa lähellä toista hyönteistpölytteistä kurkkulajiketta, vaan vähintään 50m etäisyydellä tai kasvihuoneessa. Itse ajattelin laittaa tätä ihan yksinään kasvihuoneeseen ja pihan toiselle laidalle lavaan avomaankurkku ’Sonjaa’, minkä kylvän vasta loppukuusta. Tiedän että täällä IV-vyöhykkeellä en kurkuntaimia todennäköisesti saa ulos istutettua kun ehkä vasta kesäkuun alkupuolella ja silloinkin ne saisi vielä suojata harsolla tai laittaa päälle suojaavan kirkkaan muovikatteen tai -kuvun.

Kesäkurpitsa ja kurpitsat (Cucurbita spp.)

Myös kesäkurpitsat ja kurpitsat voi kylvää sisätiloihin esikasvatusta varten, mutta vasta loppukuusta, sillä ne kaipaavat melko lyhyen esikasvatuksen. Kurkun tavoin, kurpitsat ovat kovin kylmänarkoja ja taimet istutetaan ulos vasta toukokuun lopulla-kesäkuun alussa. Itse olen useimmiten kylvänyt ne suoraan kasvihuoneeseen vasta toukokuun alussa. Kurpitsansiemenet kannattaa istuttaa heti saman tien 1 siemen/muoviruukku, sillä ne eivät tykkää koulimisesta/siirtelystä, ja siitä että juuret vaurioituvat.

Yrtit

Monet yrtit, kuten basilikan, persiljan, mintun, tillin, sitruunamelissan, salvian, iisopin, timjamin ja korianterin, voi kylvää esikasvatukseen huhtikuussa. Itse kylvän tillin ja persiljan kyllä suoraan katettuun lavaan tai harson alle, heti kun multa on sulanut. Yrtit viihtyvät lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa, ravinteikkaassa ja ilmavassa, hiekalla tai perliitillä kevennetyssä mullassa. Ne tarjoavat runsaasti makua ja tuoksua kesän ruokiin. Parasta yrteissä on myös se, että monet aromaattiset kasvit torjuvat tuoksullaan tuholaisia ja myös toisaalta kukkiessan vetävät puoleensa pörriäisiä, perhosia ja kukkakärpäsiä. Yrttejä kannattaakin istuttaa sekaisin muiden hyötykasvien rinnalle.

Muita huhtikuussa (tai huhti-toukokuussa) esikasvatettavia hyötykasveja ovat mm

kaalit
lehtiselleri
maissi
meloni
parakrassi
salaattifenkoli

Huhtikuussa esikasvatukseen kylvettäviä kesäkukkia ja koristekasveja ovat muun muassa:

auringonkukka (myös suorakylvö toukokuussa)
(Etenkin jättiauringonkukat ja erikoisemmat lajikkeet kannattaa esikasvattaa vaikka kasvihuoneessa huhti-toukokuussa, jolloin ne saavat parin viikon etumatkan ja ehtivät syksyllä kukkia ennen yöpakkasia. Nuoret taimet säästyvät silloin myös jänisten ja oravien hampailta.)

italianpantaheinä/tähkähirssi
kesäleimu
kiinanasteri
kosmoskukka
koristehirssi
koristeporkkana/rikkaporkkana, sirosudenporkkana (myös suorakylvö toukokuussa)
leijonankita
päivänsini
revonhäntä
samettikukka
tsinnia (myös suorakylvö toukokuussa)
tuoksuherne

Toukokuun alkuun voi suosiolla jättää hieman pohjoisemmassa ja täällä IV-vyöhykkeelläkin asti kylväessä köynnös- ja pensaskrassit, salko-, pensas- ja ruusupavut, maissin, auringonkukat, kurpitsat ja avomaankurkut. Itse esikasvatan ne kasvihuoneessa toukokuussa). Tsinniatkin olen joskus suorakylvänyt ulos lavaan harson alle toukokuun alussa ja ne kukkivat melkein samaan aikaan kuin esikasvatetut, eli heinä-elokuussa. Krasseja voi myös suorakylvää maan lämmettyä.

Hyvin idätetyt perunat lähtevät nopeasti kasvuun.
Huhtikuussa istutetuista siemenperunoista saa satoa juhannukseksi.

Sipulit ja mukulat multaan

Huhtikuussa herätellään myös kasvuun daaliat ja ruukutetaan muita sipuli- ja mukulakasveja esikasvamaan.

Juhannusperunat istutan yleensä suoraan kasvihuoneeseen isoon ruukkuun näin huhtikuussa ja pistän mytyn harsoa päälle. Perunalla menee kuitenkin vielä aikaa kasvattaa vihreät versonsa pintaan, joten mukulat saavat ihan rauhassa juurtua mullassa ja toukokuun koittaessa onkin jo viheriöivä varhaisperunaruukku hyvässä kasvussa. :) Lavoihin istutettavat perunat saavat itää huoneenlämmössä tai hieman viileämmässä huoneessa valoisan ikkunan äärellä, jolloin iduista tulee tanakat ja vahvat ennen ulosistutusta. Toki perunaa voi myös esijuurruttaa laittamalla vaikka munakennon pohjalle hieman multaa ja asettamalla siemenperunan siihen päälle. Malttamattomin voi myös taimettaa perunan ruukussa. Itse olen kyllä huomannut että huhtikuun lopulla suoraan ulos lavoihin istutetuista perunoista saa juhannuksena paremminkin satoa kuin ruukkuperunoista, mutta varasuunnitelmia pitää aina olla! ;)

Huhtikuussa on myös aika hankkia istukassipuleita, sekä esimerkiksi piparjuuren ja parsan juurakoita sekä maa-artisokan mukuloita, mikäli niitä haluaa kasvattaa.

Sekoitus aasialaisia maustevihanneksia.

Varhain keväällä suorakylvettäviä satokasveja:

Pinaatti (Spinacia oleracea)
Pinaatti sietää myös hyvin viileitä kevätilmoja. Voit kylvää pinaatin siemenet suoraan avomaalle tai lavaan harson alle tai kasvihuoneeseen huhtikuun lopulla ja kerätä tuoretta lehtisatoa jo ennen kesää. Retiisin ja salaattien tavoin pinaatti hyötyy vielä siitä, että yöt ovat jokseenkin pimeät ja ilma viileämpi. Ympärivuorokautinen valo ja lämpö saavat monet lehtevät kasvit sekä retiisit kukkimaan - ja sitähän me emme halua. Me haluamme paljon tuoreita lehtiä ja mehevän rapsakoita juuria.

Porkkanan kasvatus onnistuu hyvin myös ruukussa, mikäli olet inostunut enemmän ruukkuviljelystä. Porkkanan voi kylvää vaikka heti. Itse kokeilin tätä muutama vuosi sitten ja laitoin ruukut aluksi kasvihuoneeseen (pärjäävät toki ulkonakin) ja loppukesällä hiekansekaisesta mullasta ponnisti pulleita porkkanoita. Hiekansekaiseen multaan sekoitin kahvinporoja, luujauhoa ja kanankakkarakeita. Siemenet kylvin jo valmiiksi sopivin välein niin ei tarvinut harventaa.

Porkkana (Daucus carota)
Porkkanat viihtyvät hyvin viileässä ilmastossa. Voit kylvää porkkanansiemenet suoraan avomaalle huhtikuussa ja odottaa herkullisia juureksia myöhemmin keväällä ja kesällä.

Retiisi (Raphanus sativus)
Retiisit ovat nopeakasvuisia juureksia, jotka voi kylvää suoraan avomaalle huhtikuussa. Ne tuottavat satoa jo noin kuukaudessa ja antavat hyvän alun puutarhakaudelle. Heti retiisisadon korjattuaan saa toukokuussa kylvää tilalle vaikka yrttejä tai istuttaa valmiita esikasvatettuja taimia.

Usean vuoden kokeilun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että näin huhtikuussa kylvettynä kasvihuoneen olosuhteet ovat retiisille aivan liian kuivat ja ne alkavat kukkimaan nopeasti. Sen sijaan ihan vaan muovilla tai harsolla katettuun kylmälavaan kylvettynä tulee hyvää mehevän rapsakkaa satoa toukokuussa kerättäväksi.

Frisee- ja tammenlehtisalaatteja muovikannellisessa kylmälavassa alkukesällä.

Salaatti (Lactuca sativa)
Salaatit ovat kylmänkestäviä ja sopivat hyvin suoraan kylvettäviksi avomaalle huhtikuussa. Kun valitset erilaisia salaattilajikkeita, pääset nauttimaan tuoreista lehtivihanneksista jo varhain keväällä ja toukokuun lopulla salaattikulhot ovat jo päivittäin täynnä tuoresatoa. Minulla salaattien ja esim. kähäräsinapin kylvö alkaa aina huhtikuun puolivälin paikkeilla, joskus aikaisemminkin.

Sinappikasvit ja erilaiset aasialaiset salaattivihannekset (Brassica rapa alalajit ja B. juncea)

Huhtikuussa voi suorakylvää harson alle lavaan tai kasvihuoneeseen kähäräsinappia, pak choita (eli pinaattikiinankaalia), japaninkaaleja (esim. tatsoi ja mizuna), komatsunaa (eli vihannessinappia).

Herne (Pisum sativum)

Herneet ovat melko kylmänkestäviä ja voit kylvää niiden siemenet suoraan avomaalle tai lavaan huhtikuun lopulla harson alle. Ne tarvitsevat tukirakenteen kasvaakseen, joten varmista, että valmistat tukikehikon ennen kylvämistä tai matalammilla lajikkeilla painele kylvöksen joukkoon keppejä ja käkkyräisiä oksia mihin tarttua.

Tästä se kevät taas alkaa!

Huhtikuu on täynnä mahdollisuuksia aloittaa puutarhakausi ja kylvää uusia alkuja tulevalle sadolle ja kukkaloistolle. Olipa valintasi esikasvatus tai suorakylvö, varmista, että valitsemasi siemenet saavat tarpeeksi valoa, lämpöä ja kosteutta kasvaakseen vahvoiksi ja terveiksi. Kesällä saat sitten nauttia omista tuoreista vihanneksista ja kukista, jotka luovat pihasta paratiisimaisen keitaan täynnä ruokaa ja myös silmänruokaa.

Samettikukkien koulintaa huhti-toukokuussa.

Muuta pihapuuhaa huhtikuussa:

Leikkaa omena- ja päärynäpuita tarpeen mukaan ennen silmujen puhkeamista. Jos aiot ottaa talteen oksia varttamista varten, säilytä ne esim. jääkaapissa muovipussissa, kosteaan paperiin tai talouspyyhkeeseen käärittynä. Etelässä varttamisoksien keruuaika alkaa olla jo hieman ohi, mutta pohjoisemmassa sitä voi tehdä vielä huhtikuussa kun puu on lepotilassa. Varttaminen tehdään mieluiten siinä vaiheessa alkukeväästä kun kasvu ja nestevirtaus lähtee puussa käyntiin. Ostin tuossa taannoin varttamisteippiä ja nyt ajattelin sitä kokeilla. Jääkaapissa on muutamia oksia odottamasta pääsyä kaveriksi Antonovkaan, joka on jo nuori puu, mutta ajattelin lisätä siihen vähän pölytysapua ja persoonallisuutta. Suurin osa ostotaimista onkin usein Antonovkan perusrunkoon ympätty, joten katsotaan minkälaisen "perheomenapuun" saan siitä vuosien mittaan luotua. :)

Herukoiden leikkaus (vanhojen oksien poisto alhaalta asti)

Koristepensaiden harvennusleikkaukset tarpeen mukaan, jotta pensas pysyy elinvoimaisena. Eli alasleikkaa muutamia versoja ja poista mahdolliset kuolleet versot. Esim. angervot, happomarjat ja kanukat.

Pensasruusujen leikkaus - lyhennä versoja ennen silmujen puhkeamista ja poista kuolleet versot.

Levitä tuhkaa tai kalkkia hedelmäpuille ja marjakasveille, paitsi pensasmustikalle joka pitää happamasta maasta. Pensasmustikoille ja alppiruusuille annan keväällä käytettyjä kahvinporoja ripottelemalla niitä pari kourallista/taimi.

Kun lumet sulavat, on aika kompostoida pihajätteitä. Älä kuitenkaan kiirehdi haravoinnin kanssa, sillä monet ötökät talvehtivat niiden suojassa.

Aseta laakeita matalia juoma-astioita juuri herääville perhosille ja kimalaisille. Laita ulos tarjolle kylmänkestäviä orvokkeja ja sipulikukkia niin aikaisin kuin mahdollista.

Jos pihallasi asustaa siilejä, niille kannattaa varata kissan märkäruokaa ruoka-avuksi. Herätessään talvihorroksestaan nälkä on kova.

Loppuun vielä kevään 2024 puutarhakurssi-infoa

Hyötytarhurin "Perusta oma hyötytarha" -puutarhaverkkokurssi on vielä saatavilla 29.4.2024 asti Suomalainen Monitaito -palvelun kautta. Nyt on vielä siis viimeinen tilaisuus osallistua, jos kaipaat tuhtia tietopakettia ja inspiraatiota kevään puutarhasuunnitteluun.

Kurssille on sinulla pääsy 3kk ajan (myös 29.4. päivästä alkaen) ja sieltä saat myös pysyvästi itsellesi omaa ladattavaa aineistoa käyttöön, kuten mm. työkirjanen oman puutarhan suunnittelun avuksi ja sadon maksimoimiseksi, tietoa kumppanuuskasveista sekä lavatarhan suunnitteluopas. Kurssin voi käydä omaan tahtiinsa, kuitenkin tuon 3kk sisällä. Se koostuu eri moduuleista, joissa on luettavaa, kuunneltavaa, videoitakin sekä juuri näitä ladattavia PDF-oppaita, jotka olen suunnitellut tähän tarkoitukseen.

Eli kurssin käytyäsi, osaat parantaa maata eri menetelmillä, hoitaa pihaasi luonnonmukaisin keinoin, kylvää, esikasvattaa sekä hoitaa eri satokasveja, perustaa ja suunnitella monipuolisen lavatarhan. Lopussa perehdytään myös sadonkorjuuseen. Eli jos kaipailet vielä puutarhainspiraatiota ja lisäbuustia puutarhakevääseen ja omavaraisempaan elämäntyyliin, vielä ehtii mukaan!

Ihanaa huhtikuuta ja kylvövimmaa!

- Hyötytarhurisi Linda

Kukkaniitty kasvilavassa

2024-03-08T20:31:00.002+02:00

Kukat kuuluvat tietysti myös hyötypuutarhaan ja niitä ei voi koskaan olla liikaa. Suosin etenkin helppoja suorakylvettäviä kesäkukkia, joilla saa helposti loihdittua ihanan "mininiityn" vaikkapa lavan päätyyn. Viime keväänä olin vahingossa trendikäs, valikoituani hyvin persikanaävyisiä kesäkukkia kaikkialle. Tämä vuoden värihän on "peach fuzz", joten luulen sen näkyvän varmaankin myös puutarhossa. Itse en kyllä juuri trendejä seuraa tai noudata, teen aina juuri niin kuin omaa silmää miellyttää.

Tästä harmonisesta yhdistelmästä tuli kuitenkin sen verran ihana, että halusin näin maaliskuun pilvisenä pakkaspäivänä palata muistoissa viime kesään, ja niihin hetkiin kun kylvöinnostuksen kautta lopulta päästiin kukkaloistoon.

Sekoitin yhteen ja hajakylvin siemenet:

• punapellava ’Salmon’
• isoräpelö (yksivuotinen koristeheinä)
• kehäkukat ’Pygmy Buff’ ja ’Snow Princess’

• puna-auringonkukka ’Astra Rose’.

Jotta hyöty ei unohtuisi, lopussa lavassa kasvoi rinnakkain sipulia ja porkkanaa. Nekin menivät samalla multiin toukokuussa 6.5. ja kastelun jälkeen peitin lavan kasvuharsolla.

Kesäkuun alussa kaikki kesäkukat olivat lähteneet hyvin kasvuun.

Heinäkuussa hempeän hehkuva kukinta alkoi - ja jatkui syksyyn asti. Tämä ’Pygmy Buff’ on yksi suosikkini kaikista lukuisista kehäkukkalajikkeista. Tätä ja ’Pink Surprisea’ pitää aina olla!

Tämä ’Salmon’ -punapellava varasti sydämeni ihan totaalisesti ja sen siemeniä on tullut hommattua myös ensi kesäksi. Perinteistäkin punapellavaa otin ja saatan ehkä kylvää niitä sekaisin, sillä tämän lajikkeen keskustan tummemmpi puna toistaa kivasti myös niiden tummempaa punaista sävyä.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi näiden joukkoon voinut vielä laittaa jotain tummaa violetin-viininpunaista tai lähes mustaa ruiskaunokkia tai pioniunikkoa kontrastiksi.

Kasvilajikkeiden yhdistely on kuin maalaisi taulua kukilla ja etukäteen saa miettiä mitä herkullisia sävyjä keskenään sekoittaa. Mikä parasta, nyt niitä yhdistelmiä kannattaa miettiä kun tekee kevään uusia kylvösuunnitelmia. Usein laitan keskenään sekoitettavat tai muuten vaan rinnakkain kylvettävien kasvien siemenpussit yhteen nippuun. Pistän ne kumilenkillä yhteen ja päälle lapun, mihin lavaan ne keväällä lopulta tulee. Saattaa vaikuttaa oudolta, mutta kun lavoja on paljon, joku järjestys on pakko pitää. :)

Puna-auringonkukka ’Astra Rose’ oli kiehtova ilmestys, mutta ihan suosikkilistalleni se ei päätynyt.

Ihastuin nimittäin vielä enemmän näihin valkoisiin auringonkukkiin ’Procut White Lite’.

Tämän kesäkimpun myötä kivaa kesäkukkien odotusta!

Maaliskuussa kylvettävää

2024-02-29T23:57:00.003+02:00

Maaliskuu on ainakin täällä Pirkanmaalla IV-vyöhykkeellä juuri se kuukausi, jolloin esikasvatuskausi starttaa oikein kunnolla. Tärkeimpänä kylvönä tietysti tomaatit. Niitä kylvän maaliskuusta ihan huhtikuun alkuun asti. Jos paprikat ja chilit unohtuivat, vielä ehtii toki niitäkin kylvää, vaikka sato jäisikin vähän myöhäisemmäksi. Minulla alkaa paprikat olla nyt koulimisvaiheessa.

Keväästä ja kasvista riippuen, saan useimmat taimet lämmittämättömään - ja aina liian ahtaaksi käyvään - pikkukasvihuoneeseen vasta toukokuussa. Herkimmät kasvit vasta loppupuolella, tai kesäkuun alussa.

Kylvöaikaan vaikuttaa aina kasvuvyöhyke ja ne olosuhteet mitä voit kasveillesi tarjota, aina kasvivaloista kasvihuoneeseen tai lasitettuun parvekkeeseen. Mitä paremmat olosuhteet on taimikasvatukselle, sitä aikaisemmin voi aloittaa. Liian hämärässä liian aikaisin kylvetyt kasvit voivat olla lopulta kärsiviä ja hentoja, eivätkä enää vahvistu kunnollisiksi satokasveiksi. Etenkin tomaatintaimet vahvistuvat keväällä huhti-toukokuussa nopeastikin, kun niitä pääsee välillä karaisemaan ja aurinkokin lämmittää jo mukavasti.

Tomaatintaimet kannattaa aina istuttaa syvemmälle, jolloin niiden karvaiset varret kasvattavat nopeasti lisää juuria ja taimi tukevoituu. Tässä koulimisvaiheessa olevia pikkutaimia aiemmalta keväältä.

Maaliskuussa kylvettäviä hyötykasveja

Ananaskirsikka/karviaiskoiso

Tomaatit

Paprikat ja chilit (vielä ehtii)

Jättisipuli

Kiinansipuli

Munakoiso
Pesusienikurkku (Luffa)

Purjo

Selleri (lehti- ja mukulaselleri)

Yrtit ja maustekasvit

Basilika

Minttu

Mäkimeirami

Persilja

Rosmariini

Salvia

Timjami

Kesäkukista voi kylvää muun muassa

ahkeraliisaa
kelloköynnöstä (vielä ehtii saada ainakin vehreän köynnöksen)

kesäleimua

koristetupakkaa

leijonankita (maalis-huhtikuu)

lobeliaa
petuniaa

mustasilmäsusannaa

samettikukkaa

Ajattelin laittaa myös muutaman ruukullisen kosmoskukkia esikasvamaan jo hyvissä ajoin maaliskuun loppupuolella/huhtikuun alussa, sillä täällä IV-vyöhykkeellä niiden kukinta jää harmillisesti aina juuri loppukesään, jolloin jo melkein ensimmäiset yöhallat iskevät elo-syykuussa. Eli kukinta saisi alkaa jo ainakin kuukautta aiemmin, jotta niistä pääsisi oikein kunnolla nauttimaan.

Kosmoskukissa on se hyvä puoli, että niitä voi - ja kannattaa - latvoa. Silloin saa tuuheamman taimen ja enemmän kukkia. Eli kun muutama lehtipari on jo taimessa, voi latvan katkaista. Se myös hidastaa hetkeksi kasvua. Kosmoskukka on hallanarka, joten se pääsee ulos vasta touko-kesäkuussa. Normaalisti olen kylvänyt ne esikasvamaan suoraan kasvihuoneeseen huhti-toukokuun vaihteessa.

Toinen samalla tapaa puutarhassani kovin myöhäiseksi jäävä kesäkukka on tuoksuherne, joten saatan nyt kokeilla niillekin hieman aikaisempaa kylvöä maalis-huhtikuussa ja laittaa taimet yläkertani viileälle valoisalle ikkunalle ja siirtää ne heti kasvihuoneeseen kun mahdollista. Tuoksuherne kun kestää melko hyvin viileää ja niitäkin voi latvoa, jolloin taimista tulee hyvin haaroittuneita.

Samettikukkia ajattelin kylvää nyt maaliskuussa, kunhan kuun vaihe on taas kylvöille sopiva, eli seuraavan uudenkuun jälkeen. Siihen on nyt vielä reilu viikko aikaa. Viime keväänä kylvin ihanaa ’Strawberry Blonde’-lajiketta, jossa kukkien väri muuttuu koko kasvukauden ajan. Nupulla se on melko tummanpunainen, avautuessaan perinteisen oranssinkellertävä, mutta haalistuu lopulta hieman lohenpunaiseksi.

Kaunis se kyllä oli ja mukavaa vaihtelua kaikkein räikeimmille oransseille lajikkeille. Olen useampana vuonna kasvattanut kermanvaaleaa ’Vanilla F1’ isosamettikukkaa (kuvassa alla) ja ’Alumia Vanilla Cream’ -ryhmäsamettikukkaa, joka on enemmän sitruunankeltainen. Tänä keväänä kokeiluun menee uusi vaalea tuttavuus ’Kilimanjaro’.

Laitan loppuun vielä muistutuksena linkkivinkin
aiempaan postaukseeni vuodelta 2021:

Kylvä kylmänkestäviä salaattivihanneksia

Siellä kerron mitä kaikkea voi kasvihuoneeseen kylvää jo heti kun siellä kevätaurinko on sulattanut mullan - parhaimmillaan maaliskuun lopulla. Varhain kylvettynä lehtevää tuoresatoa pääsee maistelemaan jo huhtikuussa - ja oikein kunnolla satoa keräämään jo heti toukokuusta lähtien. Mahtavaa että maaliskuu on alkanut, se on taas yksi askel lähemmäs kevättä!

Aurinkoisia päiviä ja hyvää kylvövimmaa toivottaen,

Hyötytarhurisi Linda

Hyötytarhan kukat - krassin kasvatus

2024-02-18T12:58:00.000+02:00

Krassit (Tropaeolum) ovat kesäkukista helpoimpia. Ne palkitsevat runsaalla kukinnalla, kun istutat ne aurinkoiselle paikalle. Varjossa ja puolivarjossa kasvu keskittyy enemmän reheviin lehtiin ja kukkia on silloin vähemmän - toki krassi on silloinkin kaunis. Myös runsas typpilannoitus saa aikaan paljon rehevää vihreää kasvua kukkien kustannuksella, joten kukkaloistoa kaipaavan kannattaa olla maltillinen lannoituksen kanssa.

Koska krassi on yksi lavatarhani peruskukista joka kesä, ajattelin tehdä pienen yhteenvedon erilaisista lempilajikkeista, joita on tullut kokeiltua vuosien varrella.

Parimetriset köynnöskrassit eli isoköynnöskrassit (T. majus) peittävät hyvin vaaka- ja pystysuoraa alaa, eli niitä voi käyttää maanpeittokasveina tai köynnöksenä porteissa ja säleiköissä. Tuttuja isoköynnöskrassilajikkeita ovat esimerkiksi: ’Milkmaid’, ’Purple Emperor’, ’Glorious Gleam’ ja ’Spitfire’.

’Purple Emperor’ on isoköynnöskrassien värikästä sävymaailmaa ajatellen ehkä kaikista hillityin. Kukissa on lumoavalla tavalla vanhaa roosaa ja häivähdys viininpunaista.

’Milkmaid’ -köynnöskrassin kukat ovat vaaleankeltaiset/kermanvaaleat ja vanhetessaan ne muuttuvat entistä valkoisemmaksi. Tämä on yksi suosikkilajikkeistani, sillä se sopii lavatarhassa monenlaiseen sävymaailmaan. Useimmat krassit ovat räiskyvän keltaisia, punaisia ja oransseja.

Matalat ja lyhytversoiset pensaskrassit (T. majus Nanum-Ryhmä) sopivat puolestaan hyvin ruukkuun ja reunuskasveiksi. Lajikkeita ovat muun muassa: ’Prince Charming’, ’Peach Melba’, ’Black Velvet’, ’Alaska Salmon Orange’, ’Bloody Mary’ ja ’Jewel Cherry Rose’.

Kasvatin viime kesänä uutuuslajike ’Bloody Marya’ upeiden marmorikuvioisten kukkien vuoksi (vasemmalla). Suurin osa kukista oli kuitenkin yksivärisiä punaisia tai keltaisia (oikealla). Nuo muutamat marmorikuvioiset kuitenkin ilahduttivat aina silloin tällöin, eli kaikkiaan kaunis krassi joka kukki todella runsaasti. Lajike oli hieman kookkaampi kuin mainittu 30cm. Asiaan saattoi vaikuttaa hyvin ranvinteikas kompostimulta lavassa. Se rönsyili noin metrin mittaiseksi.

’Black Velvet’ ei ole aina näin mustanpuhuva, mutta varjoisemmassa paikassa tumma sävy tulee paremmin esiin. Aurinkoisella paikalla väri on lähinnä kirkkaanpunainen.

Köynnös- ja pensaskrassit ovat hyvin kylmänarkoja joten ne vaativat vain lyhyen esikasvatuksen huhti-toukokuussa tai suorakylvön kasvupaikalle touko-kesäkuussa. Itse laitan krassit esikasvamaan lämmittämättömään kasvihuoneeseen toukokuun alkupuolella, samoihin aikoihin kuin vaikkapa pavut ja kesäkurpitsat.

Täällä IV-vyöhykkeellä voi olla joskus huonoina vuosina hallaöitä vielä kesäkuussa. Joskus lämpimänä keväänä olen myös suorakylvänyt siemeniä lavan reunaan, harson alle, toukokuun alussa.

’Jewel Cherry Rose’ on todella voimakaan magentanpunainen, mutta kiva vaihtoehto jos ei pidä lämpimästä oranssinpunaisesta. Matalakasvuisena se sopii hyvin ruukkuihin ja lavan reunalle. Yritin joskus amppelissakin kasvattaa krasseja, mutta kosteutta vaativana kasvina se ei sopinut liian nopeasti kuivuvaan amppeliin ja kasvu jäi hieman kituvaksi. Suuressa muoviruukussa ne viihtyvät hyvin, kunhan paikka ei ole liian paahteinen.

Krassit tekevät paljon siemeniä, joten niitä voi kerätä kuivumaan loppukesällä. Vaikka krassit eivät ole missään nimessä syyskylvettäviä kasveja, olin yllättynyt kun yhtenä keväänä lavan ja kivituhkakäytävän välistä oli lähtenyt vaalean ’Milkmaid’ -krassin taimi versomaan, ihan itsestään kylväytyneenä. Se oli harvinaista. Useimmiten maahan varisseet mehevät siemenet mätänevät syksyn kosteudessa.

Ennen kylvämistä kuivatut krassinsiemenet voi laittaa veteen likoamaan pariksi tunniksi. Hyvin ne toki lähtevät itämään myös ihan suoraan kosteassa mullassa.

Hieman lohenpunainen ’Alaska Salmon Orange’ sopii hyvin vuoden 2024 trendiväriä (peach fuzz) hakeville. Tämä on yksi kestosuosikkini paitsi runsaan kukintansa, myös kauniiden valkokirjavien lehtiensä vuoksi.

Miksi köynnös- ja pensaskrasseja kannattaa kasvattaa hyötypuutarhassa?

Hyvä pörriäiskasvi ja houkuttelee myös kukkakärpäsiä, joiden toukat syö kirvojen munia.
Kokonaan syötävä - lehdet, siemenet ja kukat.
Krassien kukat ovat kauniita koristeina vaikkapa kesäsalaatissa.
Helppohoitoinen ja näyttävä kasvi kaikenlaisille kasvupaikoille.
Voi torjua etanoita ja muita tuholaisia tuoksullaan.
Hyvä kumppanuuskasvi kurpitsoille, kaaleille ja kurkuille. Huomasin itse yhtenä kesänä että etenkin kesäkurpitsan kaverina lavassa kasvanut matala pensaskrassi sai myös kesäkurpitsat kasvamaan todella hyvin. Suuret lehdet varjostavat maata ja auttavat siten pidättämään kosteutta.

Keltakukkainen koristekäyttöön tarkoitettu köynnös kanariankrassi (Tropaeolum peregrinum) kuuluu myös krassien sukuun, vaikka näyttääkin täysin erilaiselta. Sitä en ole vielä koskaan kokeillut. Jospa tänä kesänä!

Mikä on sinun suosikkisi krassilajikkeista?

Kuukauden hyötykasvi - kiehtova parakrassi

2024-02-03T13:24:00.001+02:00

Parakrassi eli tarhaparakrassi (Acmella oleracea) on varsin erikoinen rohdoskasvi. Sitä kutsutaan yleisesti myös "hammassärkykasviksi", koska sillä pystyy tilapäisesti turruttamaan särkyä. Ajattelin että sepä olisikin hyvä kasvi olla kotivarassa, jos kävisi niin kurjasti että jollain perheestä alkaisi särky ja hammaslääkäriin pääsy jostain syystä viivästyisi. Nämä olivat mietteitäni pandemia-aikana, jolloin kaikkea kontaktia tuli välttää ja silloin sitä kasvatinkin lavatarhassani ja kuivatin lehtiä ja kukkia varastoon pahan päivän varalle.

Niin siinä sitten kerran kävi että äidilläni alkoi kovasti hammasta särkeä ja kasvin teho tinktuuraksi uutettuna tuli ihan käytännössä testattua. Isänikin sitä joutui juuri tuossa jokin aika sitten kokeilemaan ja kovasti he molemmat ihmettelivät kasvin tehoa, kuinka hammassärky loppui heti kun kostutetulla pumputitupolla painoi kipeän hampaan kohtaa. Se ei toki itse ongelmaa poista, mutta auttaa paikallisesti särkevään kohtaan, kunnes pääsee hakeutumaan hoitoon. Jokainen meistä varmasti tietää, kuinka kamalaa hammassärky voi pahimmillaan olla.

Selvennykseksi vielä sanottakoon, että en anna blogissani minkäänlaisia neuvoja terveydenhoidon tai luontaistuotteiden käytön suhteen. Lääkäriin tulee aina heti hakeutua asianmukaiseen hoitoon niin nopeasti kuin pääsee ja rohdoskasvien käyttöä jokainen kokeilkoon omalla vastuullaan, kunhan ensin on varma myös siitä, että ei ole niille allerginen. Kaikkien luonnontuotteiden käytöstä tulisi aina ensin varmistaa lääkäriltä. Sitä ei voi koskaan liikaa painottaa ja itseäni monesti jopa ärsyttää kun erilaisia kasveja suositellaan kaikenlaisten terveyshyötyjen vuoksi lukuisissa artikkeleissa, mutta haittavaikutuksista ei tehdä juuri mitään mainintaa.

Mykerökukkainen parakrassi kuuluu asterikasvien heimoon ja moni voi olla hyvin yliherkkä kaikille asterikasvien sukulaisille. Kuivatuista kukista voi myös tulla siitepölyä, mikäli niitä käyttää lehtien asemasta. Olen melko allerginen siitepölyille, joten en juurikaan mitään kukkia itse maistele edes salaateissa.

Suomessa ei parakrassin mahdollisista haittavaikutuksista ole ollut missään juurikaan mainintoja, joten oli turvauduttava ulkomaisiin lähteisiin etsinnöissä. Yhdysvaltalaisen Vanderbiltin yliopiston nettisivuilta (linkki artikkeliin) löysin jonkin verran tietoa parakrassin eri ominaisuuksista ja käännän oheen muutamia poimintoja kyseisellä nettisivulla mainituista asioista.

Parakrassilla on yliopiston tietojen mukaan antibakteerisia ominaisuuksia, eli samalla kun se turruttaa kipua, toimii se myös ilmeisesti tulehdusta lievittävänä, hieman kuin ibuprofeeni. Yhtenä vaikutuksena on myös mainittu mahalaukkua suojaava vaikutus. Parakrassilla on parannettu aikanaan ristiretkeläisten keripukkia ja rottakokeissa se on vaikuttanut hedelmällisyyteen ehkäisyn tavoin. Amazonin alueen asukkaat pureskelevat parakrassin kukkia turruttaakseen hammassärkyä ja kurkkukipua. Kasvin pureskelu saa aikaan runsasta syljeneritystä. Se aiheuttaa suussa säkenöivää tunnetta ja siksi kukan yksi englanninkielinen lempinimi onkin hauskasti "buzz button".

Runsaasti nautittuna, etenkin uutettuna, kasvi voi kuitenkin olla haitallinen/myrkyllinen ja aiheuttaa kouristuksia. Perussa paraksrassia on käytetty myös hyönteismyrkkynä ja erinäisten loisten torjunnassa. Paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa löytyi - aikamoinen kasvi! Parakrassia koskevan artikkelin mukana oli lopussa myös mainittu tutkimuslähteet, mikäli jotain täällä Suomessa aihe kiinnostaa.

Eli yhteenvetona, paljon hyviä ominaisuuksia on, mutta kuten minkä tahansa rohdoskasvin kanssa, liiallinen runsas käyttö ei ole suotavaa ja tietenkään raskaana oleville ei kasvia voi suositella - kuten ei montaa muutakaan yrttiä.

Kuinka valmistin parakrassi-tinktuuraa?

Kuivattuja parakrassin lehtiä ja kukkia voi laittaa liukenemaan alkoholiin, jolloin seoksesta tulee tinktuuraa. Noin yksi osa kuivattua kasvia suhteessa kahteen osaan 35-40% alkoholia. Seosta seisotetaan suljetussa purkissa noin 4 viikkoa, jonka jälkeen sen voi siivilöidä.

Hammassäryn yllättäessä voi esimerkiksi pumpulituppoa tai -puikkoa kastaa tinktuuraan ja painaa sillä kipeän hampaan aluetta, kivun ja tulehduksen helpottamiseksi.

Parakrassin pieniä siementaimia kasvihuoneessa kesäkuussa.

Parakrassin kylvö, kasvatus ja hoito

Kylvin siemenet ja peittelin ne ohuelti ruukkuihin esikasvamaan kasvihuoneeseen toukokuussa. Jotta se kukkisi aikaisemmin, voi sen kylvää esikasvamaan sisälle jo maalis-huhtikuussa. Kun taimet olivat jo sopivan suuria, istutin ne ulos kesäkuun lopulla kasvilavaan. Parakrassi on aika mehevä kasvi, joten sen multa saa olla ravinteikasta ja jonkin verran kosteutta pidättävää.

Huomasin eron lavaviljelyn ja ruukkukasvatuksen välillä. Silloin kun parakrassia tuli ensimmäistä kertaa Suomen siemenkaupoille saataville varmaan lähemmäs toistakymmentä vuotta sitten, sain niiden siemeniä kerran pussillisen tilaukseeni kaupan päälle siemenkaupasta, muistaakseni Korpikankaalta. Kylvin ne kaikki ruukkuun vastavalmistuneeseen kasvihuoneeseeni ja jätin ne vähän huonolle hoidolle. Muistan, että loppukesällä ruukku oli aivan täynnä noita pieniä mykerökukkia ja lehdet olivat kovin pienet. Lavassa kasvaessaan sen sijaan lehtien kasvu oli todella rehevää. Eli mitä ravinteikkaampaa/typpipitoista ja kosteampaa kasvualusta on, sitä enemmän lehtiä saa kerättyä. Syksyllä kasvin voi kokeilla siirtää sisätiloissa talvetettavaksi, ulkona se jää meillä muuten vain yksivuotiseksi iloksi.

Ajattelin taas pitkästä aikaa kylvää keväällä näitä keltaisia pikku pallukoita lavatarhan yrttipenkkiin.

Oletko koskaan kylvänyt parakrassia ja minkälaisia kokemuksia sinulla on?

Mitä kylvää tammi-helmikuussa?

2024-01-24T00:27:00.013+02:00

Mahtavaa! Siemenpusseja saa taas ryhtyä tutkimaan toden teolla ja pääsemme starttaamaan uuden kasvukauden pitkän esikasvatusajan vaativilla kasveilla. On tammi-helmikuun aikaisten kylvöjen aika!

Helmikuu lähestyy vauhdilla, mutta toki näin aikaisessa vaiheessa ei vielä hirveän monia kasveja kannata lähteä kylvämään, ellei sitten kotoa löydy todella hyvät olosuhteet taimikasvatukselle ja laadukkaat kasvivalot. Liian aikaisesta kylvöstä voi vaikkapa tomaatin kohdalla olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos taimet pääsevät liiaksi venymään kotioloissa. Toisaalta, tietyt hitaat kasvit oikeasti kaipaavat todella pitkän esikasvatusajan, jotkut myös kylmäkäsittelyä. Kannattaa aina lukea tarkkaan siemenpussien takana olevat kylvöohjeet.

Lämpömattokin voi olla tarpeen idätys- ja juurtumisvaiheessa. Pohjalta tuleva lämpö kun edistää tehokkaasti juurten kasvua ja taimista todellakin tulee tukevampia. Moni oikein vannoutunut esikasvattaja käyttää sisätiloissa myös ajoittain ihan pöytätuuletinta, hennosti puhaltamassa ilmaa taimiin, sillä värisevä liike matkii tuulenvirettä, mille kasvit lopulta ulkonakin altistuvat. Liike vahvistaa kasveja tanakoiksi taimiksi. Etenkin tomaatteja kannattaa ajoittain puhallella ja tärisytellä sitten myöhemmin keväällä jos ei tuuletinta satu löytymään.

Mitä kaikkea voi jo kylvää esikasvamaan tammi-helmikuun aikana?

Kuukausimansikka (Fragaria vesca var. Semperflorens) on ahomansikan kaltainen monivuotinen pikkumansikka, jolla on kompakti ja tiivis kasvutapa - eikä se tee rönsyjä. Kuukausimansikka sopiikin hyvin vaikka aurinkoisen kasvimaan tuuheaksi reunuskasviksi tuottamaan pientä naposteltavaa satoa aina kesästä pitkälle syksyyn asti, sillä se kukkii jatkuvasti. Vaaleamarjaiset lajikkeet eivät päädy lintujen syötäväksi.

Kardoni eli ruotiartisokka sekä latva-artisokka (Cynara cardunculus) ovat hidaskasvuisia ja ne voi kylvää aikaisintaan helmikuussa sisätiloihin, koulia ja istuttaa kasvihuonetotuttelun kautta ulos harson alle touko-kesäkuussa.

Kastanjasädekaisla eli maamanteli (Cyperus esculentus) on itselleni ihan uusi tuttavuus, vaikka se onkin kulttuuriperintökasvi kaukaisuudesta, jo 1200-luvulta. Ruohomainen kasvi muodostaa mullan alle makean pähkinämäisiä mukuloita, joita voi syödä sellaisenaan tai vaikka paahdettuna. Katselin niiden siemeniä jo viime vuonna ja olin aikeissa kasvattaa kokeeksi, mutta sitten jostain syystä unohdin. Jospa nyt muistaisin, vaikka hieman vannoin, että olen jo hankkinut kevääksi kaikki mahdolliset tarvittavat siemenet (kuuluisat viimeiset sanat ennen kaupoille lähtöä). Maamantelien siemenet voidaan vuorokauden liottamisen jälkeen kylvää helmi-huhtikuun välillä. Karaisun jälkeen taimet istutetaan lämpimälle paikalle tai kasvihuoneeseen. Maamanteli ei kestä pakkasta. Tästä tulisi kyllä jännittävä kokeilu! Mukuloista osan voi ilmeisesti myös talvettaa viileässä seuraavaan vuoteen.

Malabarinpinaatti (Basella alba) on todella hidas ja lähtee kunnolla reippaasti kasvamaan vasta kesällä ulos tai kasvihuoneeseen päästyään. Kasvin hyvä puoli kuitenkin esikasvattaessa on se, että ikkunalla se juurikaan lähde yllättäen venymään pitkäksi ja honteloksi. Malabarinpinaatin kasvatuksesta voit lukea oman artikkelin täältä.

Mukula- ja varsisellerit sekä munakoisot voi hylvää helmikuussa.

Paprikoiden ja chilien kasvatus siemenestä on hyvä aloittaa ajoissa lisävalon alla, jotta taimet ovat tarpeeksi vahvoja ja alkavat kukkia touko-kesäkuussa, jolloin ne voi siirtää kasvihuoneeseen kesäksi. Chilin siemenet itävät paremmin valossa, joten älä peitä niitä mullalla. Kylvölautan päällä on kätevää ja tilaa säästävää idättää siemenet. Siitä, sekä chilien ja paprikoiden hoidosta ja kasvatuksesta löydät postauksen täältä.

Parsaa voi kasvattaa siemenestä ja se kylvetään helmi-huhtikuussa, mutta satoa saakin sitten odotella aika monta vuotta. Huomattavasti helpommalla pääsee hankkimalla myöhemmin keväällä valmiita parsan juurakoita. Ne ilmestyvät kauppoihin samoihin aikoihin siemenperunoiden kanssa. Itselläni ei ole kokemusta parsan siemenkylvöstä, mutta kokeilunhaluisille toki löytyy siemenkaupoista siemeniä.

Purjo, jättisipulit ja munakoiso mainitaan yleensä myös helmikuussa kylvettävinä kasveina, itse olen kylvänyt purjoa vasta maaliskuussa ja se sopii ihan hyvin näin IV-vyöhykkeellä asuvalle. Kylvöajoissa kannattaakin ottaa aina huomioon, missä päin asuu. Suomi on pitkä maa ja kevät etenee aivan eri tahdissa etelässä kuin pohjoisemmassa. Monesti kaikkein tanakammat taimet saa hieman lyhyemmällä esikasvatuksella, sillä tasainen huoneenlämpö ei tee taimista yhtä vahvoja kuin kevätaurinko ja mahdollisuus karaista taimia vaikka kasvihuoneessa. Toki tunnetusti hitaat itäjät kannattaa kylvää ajoissa.

Rosmariinin voi kylvää helmi-huhtikuun välillä. Kylvös laitetaan jääkaappiin kahdeksi viikoksi ja siirretään sen jälkeen huoneenlämpöön. Jatkokasvatus valoisassa, viileässä paikassa.

Orvokinsiemeniä voi kylvää helmikuussa.

Koristekasveja tammi-helmikuussa kylvettäväksi:

Ahkeraliisa
Heliotrooppi
Jättiverbeja
Keijunmekko
Kellokäynnös
Laventeli
Lobelia
Orvokki
Pelargoni

Perennat ja puuvartiset kasvit

Useimmat perennoista sekä puuvartisista kasveista kaipaavat kylmäkäsittelyä, joten ne kylvökset voi laittaa jääkaappiin, tai vielä helpommin viedä ruukut ulos saamaan luonnollisen kylmäkäsittelyn vaikkapa kasvihuoneessa, kylmälavassa tai kirkkaassa muovilaatikossa. Toki ne voi myös haudata hankeen, mutta silloin on aina riski että sekaan joutuu rikkakasvien siemeniä ja pikkutaimien tunnistaminen keväällä vaikeutuu. Linnut voivat myös käydä nokkimassa kylvöksiä, mikäli niitä ei suojaa verkolla.

Laventelia ja jättiverbenaa voi lisätä pistokkaista, mutta siemenestäkin niitä voi kylvää ja tammi-helmikuu on siihen oikea aika. Molemmat näistä ovat hitaita ja epätasaisia itämään, siksi aikainen kylvö. Itse en ole laventelia kasvattanut siemenestä, mutta jättiverbenaa joskus kyllä.

Kylvä siemenet hiekalla tai perliitillä kevennettyyn ja valmiiksi kostutettuun taimimultaan, peitä kevyesti perliitillä, siirrä valoisaan paikkaan ja peitä muovilla, jotta kylvös ei kuivu, muista suihkutella ajoittain. Jos jättiverbenalla itämistä ei tapahdu kuukauden sisällä, siirrä kylvös viileään paikkaan tai jääkaappiin, jotta pieni kylmäkäsittely herättelee siemenet lepotilastaan. Laventeli tulisi laittaa heti suosiolla kylmään ainakin kuukaudeksi. Kouli varovasti pikkutaimet aina isompiin ruukkuihin. Istuta taimet ulos kesäkuussa hallanvaaran mentyä ohi.

Versotuksen aika! Herneenversot ovat omia suosikkejani helpoista talviajan idätettävistä syötävistä. Niitä ei edes pieni hämäryys haittaa, eivätkä ne kaipaa ikkunalaudalla lisävaloa. Tarkoitukseen käyvät ihan kaupan edulliset kuivatut soppaherneet.

Edellisvuodesta jääneitä siemenpussien jämiä voi myös idättää miniversoiksi, kuten retiisiä, rukolaa, basilikaa, mangoldia, mizunaa ja vihanneskrassia. Itse en niitä juurikaan harrasta, sillä haluan siemenistäni täyden satohyödyn keväällä. Toki erikseen on myös myynnissä versotettavien siementen pakkauksia ja erilaisia sekoituksia jos haluaa kokeilla.

Joko siellä on ensimmäiset kylvöt tehty? Itselläni on vielä paprikalajike hakusessa. Jotain uutta ja maukasta täytyy kokeilla, joten siemenostoksille täytyy lähipävinä lähteä.

Kotivarapuutarhan perustaminen

2024-01-12T20:41:00.000+02:00

Viime aikoina yhteiskunnassa on ollut paljon puhetta kaikenlaisesta varautumisesta ja kotivarasta. Maailman epävakaa tilanne, luonnonmullistukset, ilmastonmuutos ja ihan jo pelkästään elinkustannusten kallistuminen heijastuvat osaltaan myös puutarhakulttuuriin, joka elää vahvasti arjessa ihmisten mukana. Työni puolesta toimittajana tutkailin vuodenvaihteessa kansainvälisiä puutarhatrendejä, enkä yhtään yllättynyt törmätessäni jälleen termiin "Survival Garden", joka oli maailmanlaajuisesti ajankohtainen aihe jo viime vuonna. Sen voisi vapaasti suomentaa "selviytymispuutarhaksi" tai "survivalistin/selviytyjän puutarhaksi". Itse haluaisin kuitenkin mieluummin käyttää siitä termiä kotivarapuutarha, sillä oma puutarha toimii kesällä tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen kotivarana. Poimittu sato on säilömisen kautta myös talvellakin käytettävissä.

On kiinnostavaa nähdä, kuinka termit muuttuvat ajan hengen mukana. Ennen vanhaan isovanhempieni aikaan, sotien jälkeen, puhe olisi ollut ihan yksinkertaisesti kotitarveviljelmästä. Jokaisen piti silloin todellakin selviytyä kun niukkaa oli. Nurmikon leikkuun asemasta istutettiin marjapensaita ja hedelmäpuita, perustettiin peruna-, juures- ja kaalimaita. Muutamia kotieläimiäkin piti samalla ruokkia.

Nykyiseen käsitteeseen varmasti osaltaan vaikuttaa etenkin USA:ssa yleistynyt survivalismiin keskittynyt elämäntapa ja harrastus, prepper-kulttuuri, eli erilaisiin poikkeustilanteisiin ja uhkiin varautuminen omassa elämässä. Nykyisin puutarhanhoito ja hyötykasvien viljely on ollut enemmän esteettinen harrastus ja ylellisyyttä, kuin keino selviytyä arjesta - ainakin useimmille. Toki keskuudessamme on edelleen niitäkin, jotka todella omavaraisena kasvattavat lähestulkoon kaiken ruokansa. Nostan olkihattuani heille ja toivon että itsekin pääsisin joskus samaan kasvisten, hedelmien ja marjojen osalta. :)

Puutarhalla on luonnollisesti iso rooli kodin varautumisessa, sillä se voi parhaimmillaan tarjota ruokaturvaa perheelle vuoden tarpeiksi, riippuen kuinka tosissaan haluaa hyötykasveihin paneutua ja kuinka paljon tilaa omalla tontilla riittää. Itselläni hyötypuutarhan aktiivinen kehittäminen alkoi vuoden 2017 paikkeilla. Olin toki jo toistakymmentä vuotta kasvattanut pieniä määriä omia salaatteja, yrttejä, herneitä, istuttanut pari omenapuuta ja poiminut herukoita pensaasta. Yhteen lavakaulukseen saatoin tunkea kaupan pussimultaan muutamia perunoita ihan vain nähdäkseni, mitä sieltä tulee. Eli aika perinteistä ja vähän alkeellista touhua, kesähupia ilman sen suurempia tavoitteita.

Tuolloin 2016 ja 2017 paikkeilla minuun tosin iski varmaankin jonkin sortin ilmastoahdistus ja silmien avautuminen tähän päivään ja maailman tilanteeseen, joka sysäsi ajatuksiani enemmän omavaraisuuden tavoittelun suuntaan. Seurasin monen muun tavoin sääilmiöitä ympäri maailmaa ja luonnonmullistuksia. Näin menetettyjä satoja ja ymmärsin kuinka tietyille alueille keskitettyä ruoantuotanto on ja kuinka riippuvaista se on lopulta säiden ohella myös kasvitaudeista, tuholaisista sekä energia- ja lannoitemarkkinoista.

Samaan syssyyn pienessä kylässämme ollut ainoa kyläkauppa Siwa, tai siis lähinnä koko kauppaketju lopetti toimintansa, jolloin lähin kauppa olisi noin 20 km päässä. Kyläkauppa sai onneksi jatkajan, mutta kyllä sillä hetkellä kylällä vallitsi monella aikamoinen hämmennys. Sanomattakin oli siis selvää että jotain täytyisi nyt tehdä omassa elämässään, jotta ei olisi täysin 100% riippuvainen ruokakaupan antimista.

Sitten muutaman vuoden päästä alkoi vielä maailmanlaajuinen pandemia, jota kukaan tuskin osasi odottaa. Silloin omasta puutarhasta oli todellakin hyötyä kun mm. perunaa ja sipulia sai nostaa omasta lavasta. Kaikki nuo kokemukset vahvistivat entisestään sitä tunnetta että ryhdyin yhä enemmän keskittymään hyötypuutarhan viljelyyn. Se antaa myös suunnattomasti iloa! Sitä ei pidä väheksyä, vaikka toki se välillä myös työleiristä käy. Näin talvella sen huomaa, että melkeinpä ahdistaa, kun ei pääse joka päivä keräämään kulhollista tuoretta salaattia. :)

Koska itselläni on kallioinen tontti, ainoa keino hyötyviljelyn toteuttamiseen oli lavatarhan perustaminen. Sitä päätöstä en ole katunut ja siksi olenkin yrittänyt myös osaltani innostaa muita lavaviljelyyn. Täyteen omavaraisuuteen kasvisten suhteen on vielä matkaa ja jokainen satovuosi eletään säiden armoilla.

Ensi kesän tavoitteisiin kuuluu jo vakiintuneiden kylvöjen ja istutusten ohella ainakin mansikantaimien lisääminen, sillä niitä haluaisin kasvattaa enemmän omiksi tarpeiksi, niin että jäisi jotain hilloksi ja pakastimeenkin asti. Omia kurkkuja aion myös yrittää kasvattaa enemmän, tuorekäyttöön ja pikkelöintiin. Paprikoita olisi myös tarkoitus kohta laittaa esikasvamaan ja kesällä kylvää muutamia lanttuja harson alle ihan joulua ajatellen. Perunoiden suhteen todennäköisesti vähennän lajikkeiden määrää ja keskityn vain muutamaan omaan kestosuosikkiin.

Colomba-perunan ensimmäistä satoa lavasta 30.6.2023. Kevään äkillinen kylmyys meinasi palelluttaa harson alla lavassa kasvaneiden perunoiden versoja ja lehtiä, mutta täpärästi selvittiin.

Siitä, kuinka paljon säästöä puutarhan perustaminen tuo ruokakustannuksiin, voi olla montaa mieltä, sillä puutarhankin perustaminen voi maksaa jonkin verran. Kaiken voi toki tehdä niin halvalla kuin haluaa - kunhan on aikaa ja energiaa nähdä hieman enemmän vaivaa.

Itse olen tarhurina vähän jossain välimaastossa. Pienyrittäjänä puutarhabudjettini ei ole kovin suuri vuodessa, mutta toisaalta pidän hyötypuutarhaa sijoituksena tulevaan ja myös säästän pidemmän aikaa niihin hankintoihin joita koen tarvitsevani - kuten vaikka lautatavaraa uuteen lavaan tai uuden hedelmäpuulajikkeen hankinta. Yritän säästää kaikessa missä pystyn, mutta toisaalta pyrin tekemään harkittuja taimi- ja tarvikehankintoja, jotka sitten toivon mukaan säästävät itsensä takaisin vuosien saatossa.

Tyyriitä hankintoja ovat esimerkiksi kasvihuone, kompostori ja bokashi, maanparannusaineet ja lannoitteet (mikäli niitä tarvitsee erikseen ostaa), lavatarhaan lautatavarat ja ekologiset pintakäsittelyaineet, kasvien taimet - etenkin hedelmäpuut ja marjapensaat.

Säästöä saa kasvattamalla siemenestä, mikäli ei osta niitä kaikkein kalleimpia lajikkeita ja "merkkituotteita". Omien siementen keräämisellä saa jatkuvuutta puutarhanhoitoon ja myös säästöä. Multaa ja lannoitteita voi tehdä itsekin kompostoimalla ja tekemällä nestemäisiä käytteitä ja hyödyntämällä vaikka ruohosilppua typpeä luovuttavana katteena.

Kalkitusta voi hoitaa ripottelemalla kevättalvella puun tuhkaa kalkinsuosijakasveille. Koko talven aikana viitseliäs voi säästää kaikki munankuoret leivonnasta ja ruoanlaitosta erilliseksi kalkitusaineeksi. Siitä aiheesta löytyy aiempi postaus täältä.

Lavatarhan näkymää kesällä 2020. Sulassa sovussa kasvoivat tällä alueella mm. maissit, kehäkukat, pavut, persilja, juuripersilja, sipulit ja porkkanat.

Mitä kaikkea kotivarapuutarhassa kannattaa kasvattaa?

Laajasti monivuotisia hyötykasveja:

Löytyy varastosta siemeniä tai ei, monivuotiset hyötykasvit jatkavat eloaan ja tuottavat satoa ne kerran istutettuasi.

Monivuotiset yrtit, joilla maustaa ruokansa ja ne soveltuvat myös teeaineiksi. Mintut, mäkimeirami eli oregano, timjamit eli ajuruohot, kirveli, rakuuna ja lipstikka eli liperi lihaliemimausteeksi. Yrttejä ja maustekasveja jotka saattavat hyvissä oloissa talvehtia ovat mm. ryytisalvia, sitruunamelissa, rosmariini ja timjami. Itselläni salvia talvehti lavassa noin kolme vuotta, rosmariini ei sen rinnalla kestänyt ensimmäistäkään talvea. Epävarmemmin talvehtivat yrtit kannattaakin siirtää suosiolla syksyllä ruukkuun ja sisätiloihin viileään valoisaan paikkaan talvehtimaan.

Suklaaminttu leviää muiden minttujen tapaan runsaasti, joten se kannattaa istuttaa omaan lavaansa, ruukkuun tai rajata kasvualusta.

Maa-artisokka sopii perunan korvikkeeksi tai jatkeeksi - edellyttäen että vatsa kestää sen sisältämää inuliinia. Maa-artisokkaa saa helposti jaettua mukuloista joko keväällä tai syksyllä - sitä voi myös syödä keväällä heti maan sulettua. Jatkuvasti jakamalla viljelmää voi laajentaa. Lautatarhassa todella huomasin, että siitä ei helpolla eroon pääse, mikäli haluaa kasvuston siirtää lavasta toiseen, aina sinne multaan jää piilottelemaan pieni juurenpala ja seuraavana kesänä mullasta puskeekin taas jo jättimäinen varsi lehtineen.

Monivuotiset sipulit ovat keittiön perusta. Itse ainakin käytän lähes kaikessa ruoassa aina sipulia. Ruohosipuli, ilmasipuli, pillisipuli ja vaarinlaukka ovat kaikki monivuotisia syötäviä sipuleita. Valkosipulia voi puolestaan korvata kiinansipulilla ja lehtomaisissa kosteikoissa, hieman puolivarjossa viihtyvällä karhunlaukalla.

Hedelmäpuut ja marjakasvit ovat todella tärkeitä vitamiinien saannin kannalta, eli todellista selviytyjän superruokaa. Marjoja ja hedelmiä voi hillota, valmistaa niistä mehua, simaa tai viiniä. Kuivattamalla saa satoa naposteltavaksi talven varalle pidempään säilyvällä tavalla, mikäli ei halua luottaa liikaa pakastimensa toimintaan. Pidemmän sähkökatkon sattuessa moni voi silloin olla pulassa pakasteidensa kanssa, ainakin sellaisina aikoina kun ulkona ei ole pakkasta. Kuivatuista marjoista saa hyvää marjajauhetta vaikkapa puuron päälle ripoteltuna. Itse olen käyttänyt paljon valmiita ostettuja marjajauheita, joten tulevaisuuden suunnitelmissa olisikin tehdä itse omaa sinistä voimajauhetta varastoon mustikasta, aronioista ja mustaherukasta. Jonkinlaisen pienen verkotetun "ulkoilmakuivurin" rakentaminen loppukesäksi olisi joskus mukava kokeilu. Omenaa voi myös kuivata ohuina renkaina "hedelmäsipseiksi".

Monivuotista tuoretta lehtevää syötävää on esimerkiksi helposti kylvettävä punahierakka eli viinisuolaheinä, josta saa poimittua lehtiä jo aikaisin keväällä. Tarhamaltsa on yksivuotinen kasvi, mutta se kylväytyy hieman liiankin helposti kaikkialle. Se on eritoten ranskalaisen puutarhan herkku. Nuoria lehtiä voi syödä tuoreeltaan, muuten niitä ryöpätään ruoan sekaan pinaatin tapaan.

Viinisuolaheinä eli punahierakka (Rumex sanquineus) on kaunis lisä hyötytarhaan, mutta sen leviämistä kannattaa rajoittaa poistamalla kukinnot ennen kuin se ehtii siementää.

Nuorta tarhamaltsaa (Atriplex hortensis), joka kylväytyy itsestään kasvupaikalle. Lajike ’Ruby Red’.

Hyötypuutarhan peruskasvit kesäksi ja talven varalle:

Peruna on hyötykasvien kuningas kotivarassa sillä siitä saa hyvin energiaa. Jatkuvuutta saa, jos säästää hieman satoa siemenperunoiksi kevättä varten. Itse kyllä ostan aina keväällä uuden satsin serifioitua siemenperunaa, sillä se on tarkastettua ja kasvitaudeista vapaata siemenperunaa.

Perunan kohdalla talvisäilytystilan puute voi toki olla monelle haaste. Moni pakastaa ryöpättyjä uusia perunoita jouluherkuksi ja itsekin kokeilin sitä pari kertaa. Hyviä niistä tuli, mutta se ei toki ole valtavan suurelle määrälle kovin järkevä säilytyskeino. Toki muutaman pussin voisi tehdä jemmaan omaa peruna-sipulisekoitusta. Olen nähnyt monien amerikkalaisten tölkittävän perunoita, mutta se vaikuttaa näin suomalaisen silmin vähän oudolta. :) Omia suosikkilajikkeitani ovat erittäin satoisa Colomba, maukas Annabelle ja hyvin kevääseen asti varastossa säilyvä läpeensä punainen peruna Mulberry Beauty.

Juurekset ovat tärkeä osa päivittäistä ruoanlaittoa - ainakin itselläni, joten ilman niitä olisi kovin tylsää. Juureksia voi säilyttää kellarissa tai muussa viileässä paikassa, esimerkiksi hiekkaämpäriin ladottuna, jolloin ne säilyvät hyvänä. Ennen vanhaan niitä säilytettuun maakuopassa eli aumassa.

Porkkanassa on paljon beta-karoteenia, jota keho muuttaa A-vitamiiniksi. Koska teen paljon keittoja, tykkään kuutioida porkkanapaloja valmiiksi, ryöpätä ne ja pakastaa kerta-annoksiksi, joita on helppo talvella laittaa ruokaan. Osan porkkanoista pidän lavassa niin kauan kuin mahdollista ja nostan syksyn mittaan päivittäin tarpeen mukaan. Porkkana ei pienestä pakkasyöstä hätkähdä ja niiden päälle voi vaikka levittää suojaksi olkikatetta. Punajuuri puolestaan sisältää monia hyviä aineita, kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Punajuurta voi pakastaa myös keitettynä soseena tai pikkelöidä etikkaliemeen.

Purjo säilyy naatteineen parhaimmillaan jopa kevättalveen asti viileässä kellatissa tai varastossa, kun sen säilyttää juurineen ämpärissä, esimerkiksi turpeseen, sahanpuruun tai hiekkaan osittain upotettuna pystyasennossa. Kun juuret saavat talvella tarpeeksi kosteutta, kasvi ei nahistu vaan pysyy tuoreena. Purjoa voi myös pakastaa ja kuivattaa.

Pavut ovat helppoja ja monipuolisia puutarhan peruskasveja, ja mikä tärkeintä, hyvä proteiinin lähde jos syö pelkkiä kasviksia. Pavut kun ovat myös maanparannuskasveja ja typensitojia, niin mikäpä sen parempaa. Vihreitä nuoria papuja on helppo pakastaa annospusseihin ryöppäyksen jälkeen. Peratut täysikasvuiset pavut voi puolestaan kuivattaa ja käyttää ruokaan liotuksen ja kypsäksi keittämisen jälkeen.

Herneet ovat kesäherkkua parhaimmillaan, etenkin makeat kuorineen syötävät taittoydinherneet. Herne on hyvä viherlannoitus- ja satokasvi mukana viljelykierrossa, Sitä kannattaa hyödyntää viljelyssä, silloin kun vaikkapa perunamaa kaipaa välivuotta.

Kuivatuista herneistä ja pavuista saa luonnollisesti taas kasvatettua seuraavan kesän satoa kun laittaa niitä pussillisen jemmaan, mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli...

Siemenet talteen! Oma siemenpankki on hyvä olla olemassa, jotta ei ole täysin kauppojen tarjonnan varassa. Sääolot ja pölyttäjät vaikuttavat myös siihen, minkälaista siemensatoa siementuottajat saavat kerättyä myyntiin. Varalla on hyvä olla toki muutama pussi ostosiemeniäkin. Etenkin tomaatinsiemenillä on pitkä säilyvyys, sen sijaan palsternakat ja porkkanat menettävät melko nopeasti itävyytensä ja ne kannattaa kylvää melkeinpä jo heti ostovuotena.

Syksyn keräilysatoa: kypsiä jättiauringonkukansiemeniä ja Valkeita Kuulaksia.

Mitä hyötyä selviytymis-/kotivarapuutarhan perustamisesta on?

Saat omaa tuoretta ruokaa, jonka tiedät kasvaneen ilman kemiallisia torjunta-aineita.
Suhde nauttimaasi ruokaan syvenee ja arvostat sitä enemmän. Sen lähempää tullutta lähiruokaa ei olekaan.
Itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalle, koska sen tuoreempaa ei ole. Maasta nostamisen/poimimisen ja käsittelyn kautta suoraan lautaselle - ja ei kun nauttimaan!
Pihalla on ruokaturvaa jos kodin budjettiin tulee jotain yllättäviä ylimääräisiä menoja tai jos jakeluun ja kauppoihin vaikuttavat vaikkapa lakot, kuljetusongelmat, tuotantokatkokset ym.
Kun oppii kasvattamaan ja hoitamaan uusia hyötykasveja, siitä saa iloa ja voimaantumisen tunteen ja toki virheistäkin aina oppii, eli niistäkin on tavallaan hyötyä, vaikka ne toki aina sillä hetkellä harmittavatkin. :)

Tietoja ja taitoja kartuttamaan

Jotta itse kasvatetusta ruoasta ja omasta kotivarapuutarhasta olisi todellakin hyötyä, silloin erilaiset tiedot ja taidot ovat myös avainasemassa, jotta turhaa työtä ja hävikkiä ei syntyisi. Siksi selkeä suunnitelmallisuus sen suhteen mitä kasvattaa, on tärkeää. Jos syö joskus vain satunnaisesti pari kesäkurpitsaa, sitä ei kannata kasvattaa kymmenien taimien verran. Jos sen sijaan perhe popsii porkkanaa ja perunaa joka aterialla, siihen kannattaa satsata.

Jos olet yrttien ja marjojen suurkuluttaja, silloin saa ehkä eniten säästöä niitä itse kasvattamalla kaupasta ostamisen sijaan. Erilaiset keinot säilöä satoa syksyn ja talven varalle ovat myös avainasemassa, eli: pakastaminen, kuivaaminen, umpiointi, pikkelöinti ja hapattaminen. Eri säilöntätavoista kannattaa kartuttaa tietoa ja lukea aiheeseen littyvää kirjallisuutta.

Luonto on myös täynnä vihreää syötävää, joten villivihannesten ja villiyrttien tunnistaminen voi olla selviytymisen näkökulmasta ihan hyvä taito osata. Kovin energiapitoisia ne eivät ole, mutta muuten täynnä hyviä terveellisiä aineita. Tutuinta keräiltävää ovat ehkä voikukanlehdet, nokkonen, vuohenputki, kuusenkerkät, horsmanversot ja poimulehti.

Vadelman- ja mustaherukanlehdistä voi tehdä myös teetä. Itse tykkään tehdä kesällä sitruunasta ja mustaherukanlehdistä Louhisaaren juomaa eli Marskin simaa. Siitä on tullut meidän perheen kestosuosikki, joten teen sitä yleensä vielä loppukesällä erän varastoon syksyn varalle. Eipä tarvitse mitään limonadeja juoda. Eräs ystäväni joka on myös innostunut kyseisestä juomasta, kertoi tekevänsä sitä talven varalle pakastimeen. Itse teen sitä aina siman tyyliin pienellä ripauksella hiivaa, mutta ensi kesänä voisi kokeilla myös ihan haudutettua mehumaista versiota, kupliahan siihen saa laimentamalla juomaa vaikka kuplavedellä tai kivennäisvedellä.

Syötäviä sieniä voi viljellä puutarhassaan puupölleissä niihin upotettavilla sienirihmastotapeilla. Se on kiinnostanut minua pitkään, mutta toistaiseksi se on jäänyt, sillä pakastin on pysynyt täynnä ihan metsästä poimittavista kantarelleista, suppilovahveroista ja tateista. Yksi tärkeä taito onkin syötävien sienten tunnistaminen luonnosta ja myös myrkyllisten sienten, kuten korvasienien ja kangasrouskujen ryöppäämisen opettelu.

Lopuksi on pakko myös korostaa kompostoinnin tärkeyttä. Oman mullan valmistaminen niin pienellä kuin suuremmalla pihalla on arvokasta. Hyvin maatunutta kompostimultaa parempaa kasvualustaa ei olekaan. Se saa kukat kukkimaan ja mahtisadon kasvamaan. :)

’Bloody Mary’ -krassit rönsyilemässä lavan reunojen yli. Pensas- ja kyynnösrassien kukat, lehdet ja siemenet ovat muuten kaikki syötäviä.

Tässä muutamia ajatuksiani survival garden -aiheeseen liittyen. Varmasti moni asia tästä vielä unohtuikin, mutta jatketaan juttua taas seuraavissa postauksissa. :)

Kerro vinkkisi muillekin! Oletko sinä kiinnostunut omassa elämässäsi varautumisesta puutarhan kautta ja mitkä satokasvit ovat sinun perheellesi niitä kaikkein tärkeimpiä arkipäivän antimia? Entä mikä on mielestäsi parasta talven varalle säilöttyä hyötytarhan satoa?

Hyötypuutarhan vuosi

2024-01-04T22:58:00.000+02:00

Vuosi 2024 alkoi ja niin myös hieman valoisammat talvipäivät, hieman liian kovat pakkaset (-30) sekä taas aivan malttamaton kevään ja uuden kasvukauden aloitus. Siemenpussien rapistelu ja inventaario alkaa jo näin tammikuussa, jolloin tulee mietittyä jo alustavasti mitä minnekin kylväisi. Lavatarhan pohjapiirros saa taas kevättalven aikana monta erilaista suunnitelmaa paperilla ja tietokoneella, kun mieli välillä muuttuu, pohdiskellessa miltä tuleva 2024 kasvukausi näyttää, maistuu ja tuoksuu.

Helmi-maaliskuussa ikkunalaudat alkavat varmasti taas täyttyä perinteiseen tapaan kasvivaloista ja pienistä vihreistä taimista. Näin tammikuussa voisi kyllä kylvää jo sisälle vaikkapa pelargoneja, kelloköynnöstä, jättiverbenaa, latva-artisokkaa ja malabarinpinaattia. Tammi-maaliskuun aikana voi myös tehdä kylmäkäsittelyä kaipaavien kasvien talvikylvöjä, eli kylvöastiat peitellään lumen alle odottelemaan kevättä, jolloin siemenet lähtevät itämään. Talvikylvöön sopivat kaikki muutenkin luonnossa itsestään kylväytyvät kasvit, sekä esimerkiksi tilli, persilja, kehäkukka, kosmoskukka ja pinaatti. Itse harrastan enemmän maalis-huhtikuun aikaista kylvöä kasvihuoneeseen, jolloin saan aikaista satoa erilaisista salaattivihanneksista ja retiisistä. Kirjoitinkin siitä vuonna 2021 postauksen tänne blogiin.

Nyt kuitenkin käännän vielä katseen hetkeksi viime vuoden 2023 pihapuuhiin. Halusin tehdä pientä yhteenvetoa kaikesta mitä tuli puuhasteltua ja kasvatettua - ja mistä ensi kesäksi haaveilen. Näin vuoden pimeimmän ajan ollessa käsillä, tuntuu suorastaan terapeuttiselta katsella auringonpaisteen, lämmön ja vihreyden täyttämiä kuvamuistoja.

Tämän pienen satokausimuistelun myötä toivotan sinulle oikein hyvää uutta alkanutta vuotta! Tulkoon vuodesta 2024 satoisa ja kesästä sopivassa suhteessa lämmin, ajoittaisilla pienillä kesäsadekuuroilla (jotka ajoittuisivat vielä mieluiten yöaikaan - jos toivoa sopii).

Heti kun lumi oli jo sen verran sulanut huhtikuun puolivälissä että multaan pääsi käsiksi, alkoi "Operaatio Fruit Cage". Kierrätin vanhan ja jo melkoisesti ruostuneen paviljonkikehikon brittiläistyyppiseksi "hedelmähäkiksi". Kehikko päällystettiin muovitetulla metalliverkolla kauttaaltaan ja yhdelle sivulle tehtiin puurimoista verkko-ovi.

’Punainen Helminauha/Oserelie Moskovskoje’ -pilariomenapuun talvenkestävyys on nyt todella koetuksella näillä pakkasilla.

Häkin sisälle istutin yhden ’Punainen Helminauha’ pilariomenan, vadelmia, mansikoita ja hunajamarjaa. Siellä ne kaikki ovat suojassa linnuilta ja jäniksiltä. Kirjoittelin aiheesta yhteen syksyn Oma PIHA -lehteen vähän laajemminkin. Vadelmista tuli kivasti maistiaisia ja ensi kesänä ovat odotukset korkealla. Norjalainen jättivadelma ’Stiora’ oli todellakin isokokoinen tarhavadelma. Peukkuja pidän että keltainen ’Fallgold’ -syysvadelma talvehtii hyvin.

Hunajamarjan eli marjasinikuusaman taimen tiheää juuripaakkua sai hieman setviä ennen istutusta. Vaalea kukinta on siron kaunis toukouussa.

Samoihin aikoihin huhtikuun alkupuoliskolla kylvin kasvihuoneeseen kupujen alle varhaista salaattia ja ulos kylmälavoihin retiisejä, tilliä sekä salaattia. Tuoreiden vihreiden suhteen omavaraisuus alkaa aina toukokuussa ja jatkuu syys-lokakuulle. Kerran lauhana syksynä keräsin kasvihuoneesta salaattia ja vuonankaalia vielä marraskuun alussa, se oli ihanaa!

Näin talvella on kova ikävä toukokuun vihreitä salaattilavoja, joista tulee helposti kulhollinen salaattitarpeita päivässä.

Joka vuosi sanon ja vannon että pihalle ei enää mahdu yhtään enempää puita, mutta kummasti löysin pakon edessä vielä paikat kahdelle puulle, jotka oli ihan vain pakko hankkia kokeiluun. Kyseessä olivat niin sanotut "persikkaluumu" ’Mi Tao Li’ ja kiinalainen jättiluumu ’Shi Ren Li’. Latinankielisen nimen (Prunus salicina) perusteella kyseessä olisi tarkalleen ottaen japaninluumu. Niitä kasvatetaan paljon Kiinassa, joten siitä ehkä tuo lempinimi tai kauppanimi.

Persikkaluumu (japaninluumu) ’Mi Tao Li’

Taimia tuli puutarhaliikkeisiin viime keväänä rajoitettu erä ja minähän toimin heti. Melkein yöunet meni kun vain näistä haaveilin. Menestymisvyöhyke näillä on I-III(IV) joten saa nähdä kuinka käy. Itse olen IV-vyöhykkeellä, mutta täällä on kyllä pärjännyt useat III-vyöhykkeen kasvit. Täällä ollaankin nyt jännitys pällä ja peukut pystyssä. Tulenko ensi keväänä toukokuussa näkemään näitä ihania pieniä helmenvalkeita nuppuja?

Kesän aikana kasvuvauhti oli kovaa. Kävin usein ihailemassa puiden rehevyyttä muotolavatarhan takana. Lehdiltään ja kasvutavaltaan nämä muistuttivat enemmän kirsikkaluumuja kuin tarhaluumuja.

Luumupuut lavatarhan takana, syreenistä oikealle. Tontin pohjoissyrjällä antaa suojaa naapurin rajalla oleva kuusi. Muuten paikka on melko aurikoinen ja suojaisa, joten toivon että viihtyvät siinä hyvin. Maa oli hiekansekaista jossa hieman savea. Sekoitin maanparanukseksi hieman lisää multaa, biohiiltä, kalkkia ja lantakompostia. Toivon mukaan siis tarpeeksi läpäisevä jotta talvimärkyys ei jää seisomaan, mutta silti sopivan tuoretta, että kesällä kosteus säilyisi sopivasti.

Makeakirsikoista ’Meelika’ ja ’Leningradin Musta’ ovat täällä toistaiseksi pärjänneet ja tekivät viime kesänä muutamia maistiaisia. Sen huomasin, että makeakirsikat kelpaavat rastaille raakanakin, mutta sillä välin hapankirsikka ’Pohjolan Helmi’ on saanut vuodesta toiseen kypsytellä satoaan ilman suojaa aivan loppusyksyyn asti. Nirsoja lintuja! Näitä punaisia "helmiä" tuli taas kesällä ihan mukavasti ja tämä rungolliseksi kasvatettu kirsikka on loistava vaikkapa liköörin tai hillon valmistamiseen.

Rungolliseksi kasvatettu pensaskirsikka (Prunus cerasus) 'Schedraja' eli ’Pohjolan Helmi’ kukkii keväällä valkoisenaan ja sato kypsyy heinä-elokuussa.

Syksyllä taimialesta tuli hankittua latvialainen keltainen makeakirsikka ’Paula’ (I-III) samalle alueelle muiden kirsikoiden kanssa. Senkin puun talvenkestävyyttä nyt kovasti testaillaan ja jännitetään. Keltaisissa luumarjoissa on se hyvä puoli, että linnut eivät käy yhtä hanakasti niiden kimpuun kuin punaisiin. Se pätee luumuihin ja kirsikoihin.

Touko-kesäkuu oli hieman haasteellinen pienen todella kylmän jakson jälkeen, joka iski tietty heti sen jälkeen kun oli saanut kaikki daaliat ja osan kesäkukistakin ulos. Harsoja ja kupuja sai viritellä suojaksi jatkuvasti, mutta vaurioilta vältyttiin ja kesäkuun puoliväli alkoi näyttää jo näinkin vehreältä.

Lavatarhassa vuosi meni tutulla kaavalla ja ihan kivasti tuli satoa ja taas sai olla omavarainen koko kesän ja pitkälle syksyyn salaattien, herneiden, perunoiden, papujen ja sipulien suhteen. Papua ja sipulia on vieläkin pakastin täynnä - syksyn sienten ohella. Tomaattisadosta tuli surkea kylmän alkukesän vuoksi. Kukinta alkoi todella myöhään ja kylmyyden jälkeen puolestaan tuli kuuma ja kuiva jakso kesäkuussa, sitten tuli taas välillä viileämpää ja märkää.

Perunoita on vielä joitakin varastossa. 2023 en lähtenyt tavoittelemaan niiden suhteen kevääseen asti kestävää varastoa kuten aiempana kesänä, olin itselleni vähän armollisempi ja ajattelin kasvattaa vain sen verran mitä lavoista tulee ja itseä huvittaa. Perunoiden osalta kesän sateet tulivat sopivaan aikaan, Colombat tuottivat lavoissa välillä aikamoisia jättiläisiä.

Perunan avomaaviljelyn ajattelin nyt jättää tyystin, niin suuri ero on laadussa ja sadon määrässä että pysyttäydyn vain lavaviljelyssä. Lavasta nostaminenkin on lähellä hupia - varrattuna kuokan kanssa köykkimiseen. Nyt onkin sitten mukava miettiä, mihin tarkoitukseen hyödyntää tasainen, entinen pienehkön perunamaan paikka.

Sipulia varsineen jouduin tosiaan pakastamaan kesällä aika paljon - toisin sanoen pelastamaan minkä voin. Kuivattavaksi jäi loppukesällä vain kulhollisen verran sipulia ja ne tuli käytettyä nopeasti syksyn aikana. Sipulisadosta näytti aluksi tulevan mahtava, mutta sitten heinäkuussa alkoi taas viiletä ja pukkasi sadekausi, joka mädätti suurimman osan sipuleista. Se kyllä hieman harmitti mutta säälle ei mitään voi.

Päivittäistä poimintaa sateisen pilvisenä päivänä heinäkuun alussa.

Ei lavatarhaa ilman kesäkimppuja! Tässä heinäkuisessa hellepäivän kimpussa mm. daalia, kehäkukkia, arnikkia, kamomillaa ja persikansävyistä punapellavaa.

Kesäkurpitsat ottivat myös nokkiinsa alkukesästä ja ajattelin että niistä ei tule yhtään satoa, mutta niinpä toinen myöhäisempi kylvetty siemensatsi teki tanakat taimet ja loppukesällä kurpitsaa riitti ihan pikkelssiksi asti. Viime kesä taas muistutti keväästä innostunutta tarhuria, että noiden kaikkein herkimpien kanssa ei kannata liian aikaisin kiirehtiä.

Papuihin iski myös joku tuholainen heti itämisen jälkeen kun suorakylvin ne lavaan, eli jatkan tulevana keväänä myös pensaspapujen esikasvatusta ensin kasvihuoneen turvissa. Isommat, tanakat taimet ovat aina kestävämpiä ja vahvempia kesä-heinäkuun tuholaisia vastaan.

’Celebration’ -ruusupapu kukassa.

Muutamat kasvihuoneessa esikasvatetut ’Celebration’ -ruusupavut sen sijaan tekivät niin paljon kukkia ja satoa, että toisaalta ehkä ihan hyvä että ihan kaikki papulajikkeet eivät selvinneet. Olisi voinut muuten mennä niiden suhteen vähän ylituotannon puolelle.

Ensimmäiset maistiaiset hedelmäpuista

Päärynäpuu ’Lada’ on kasvanut jo melko suureksi mutta kukinta on ollut hyvin satunnaista. Edellisenä syksynä levitin kaikille hedelmäpuille ajoissa syyslannoittetta jo heinäkuun lopulla kun tiesin että pitkän kuivan jakson jälkeen oli luvassa sadetta. Se liuotti lannoitteen mukavasti maahan ja antoi kaivattua extavoimaa kukinnalle. Se selvästi auttoi, sillä samaan aikaan 8 vuotta sitten istutettu ’Tsisovskaja/Siska’ alkoi myös kukkia - nyt ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Eli jos syyslannoitus unohtuu, sillä voi olla todella iso merkitys satokasveille ja kukinnalle - ainakin jos pihamaa on hieman kuivempaa ja köyhempää kasvualustaa, kuten minun pihallani se tuppaa olemaan.

’Lada’ päärynäpuu menee kukkiessaan omien suosikkipuideni TOP 5-listalle, niin kaunis se on.

’Lada’ -päärynät elokuussa. Täällä ne alkoivat kypsyä vasta syyskuussa, jolloin ne muuttuivat vaaleankeltaisiksi ja hieman punertaviksi. Keräsin ne sisälle ennen ensimmäistä hallayötä syyskuun puolivälissä. Ne irtosivat hyvin puusta ja sisällä voi vielä hieman jatkaa niiden kypsyttämistä. Kypsä päärynä irtoaa puusta helposti kun sitä varovasti taittaa, raakaa ei kannata yrittää väkisin kiskoa.

Päärynöiden ensisatoa saatiin maistella 7 kpl - ja voi kuinka ihania ne olivat! Keväällä istutin näiden kahden päärynän läheisyyteen myös ’Souvenirs’ -jättipäärynän nuorehkon piiskataimen. Onpahan jotain odotettavaa reilun kymmenen vuoden päähän! Kummasti aina taimikaupoilla asioidessa nousee mieleen tuo kaikkien tuntema vanha Kiinalainen sananlasku:

"Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten.
Toiseksi paras aika on nyt."

Luumupuista ’Harmonija’ (I-III) selvisi täällä IV-vyöhykkeellä ensimmäisestä talvestaan hyvin ja tuotti sekin muutaman superherkullisen maistiaisen. Tuolla Instagramin puolella sitä jo kesällä hehkutinkin. Etenkin täällä Pohjois-Pirkanmaalla välillä tuottaa tuskaa se, että hedelmät eivät meinaa aina kypsyä ajoissa ennen ensimmäisiä yöpakkasia ja tämä kyseinen luumu kypsyy paljon aikaisemmin kuin vaikkapa ’Laatokan Helmi’. Ne keltaluumut ovat paljon aurikoisemmalla ja suojaisemmalla paikalla, mutta satoa joutuu odottelemaan syyskuun puolivälille ja melkein lopulle asti. ’Harmonija’ kypsytti isot ja makeat luumut jo elokuun lopulla.

Nyt keli pitkällä jo odottelenkin ensi kesää ja toivoisin keväälle runsasta luumupuiden kukintaa - ja että aremmat puut nyt ylipäätään selviävät näistä pakkasista. ’Laatokan Helmi’ teki 2022 niin suuren sadon että 2023 se piti välivuoden. Elvytin sitä keväällä oikein kunnollisella ravinteikkaalla kompostikatekerroksella.

(Prunus cerasifera) ’Podarok’ kukkii ihanasti alkukeväällä.

’Podarok’ -kirsikkaluumuille sain vihdoinkin istutettua pölyttäjäkaveriksi ’Mara’ -kirsikkaluumun, sillä kirsikkaluumuja tulee istuttaa aina kahta eri lajiketta pölytyksen varmistamiseksi. Hankkiessani loppukesällä taimen, oli siinä jo muutama hedelmän raakile, joten sain siitä syksyllä maistiaiset. Sitä makua oli vaikea kuvailla, hieman kuin olisi sekoitus luumua ja hunajamelonia, ihanan makea ja mehevä. Kuori oli melko paksu, tosin olin ehkä hieman maltamaton ja olisivat saaneet kypsyä vielä pari viikkoa.

Kirsikkaluumu ’Mara’ - tässä vielä täysin raakana elokuun alussa, puun istutushetkellä.

Omenapuista nuori ’Moskovan Päärynäomena’ sekä ’Siloposken Hunajainen’ antoivat nekin ensimmäisiä maistiaisia eikä kummastakaan ole todellakaan muuta kuin hyvää sanottavaa, ihanan makuisia omppuja herkutteluun! ’Moskovan Päärynäomena’ on kauniin vaalea pohjaltaan ja kuoressa pieniä punaisia viiruja. Puu on vielä melko nuori, joten omenat olivat aika pieniä, mutta maukkaita.

’Moskovan Päärynäomena’ -lajikkeeseen päädyin, koska sen pitäisi olla hyvin talvenkestävä syysomena.

’Siloposken Hunajaisen’ maku tuli todella oikeuksiinsa kunhan se oikein kunnolla pääsi kypsymään ja silloin siinä todella oli mehevää hunajaista aromia. Eri omenalajikkeita maistellessa ei kyllä voi muuta kuin todeta että makueroja on paljon.

"Siloposkia" syyskuisessa sadonkorjuukorissa.

’Pekka’ vetää kyllä silti edelleen voiton mitä omenapuihin tulee. Kun poimii käteensä tuon suuren, melkein mustan, oikein syvän viininpunaisen omenan ja sen makea mutta miedon hapokas mehevyys tirskahtaa purtaessa, olen ihan taivaassa. Sisällä hedelmälihassa on hieman punertavaa väriä. ’Pekka’ antoi jo ihan mukavasti satoa nautiskeltavaksi juuri ennen pakkasten tuloa. Ainoa pieni miinus on se, että siihen tulee omenarupea melko herkästi.

’Pekka’

Syksy meni melko kiireisissä merkeissä erinäisten syysistutusten parissa. Talvisuojaus verkoilla ottaa aina oman aikansa ja sen verran paljon kaikenlaista puuhaa oli ennen talven tuloa että ihan hyvin mielin tuli tämä 2023 kasvukausi suoritettua finaaliin.

Hilloja tuli keitettyä niin mustaherukasta, aronioista kuin karviaisista. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin paseerattu viherherukkahillo, nam! Kerrankin tuli viherherukoista sen verran hyvä sato että siitä liikeni myös pariin hillopurkilliseen. Muuten ne tulee syötyä aina tuoreeltaan herkkumarjana. Rakastan viherherukoita!

Viherherukkahillo on ihanaa paahtoleivällä tai pannukakun kanssa. Herukoita keitetään pienessä määrässä vettä, soseutetaan sauvasekoittimella, paseerataan seos siivilän läpi ja keitetään lopuksi hilloskerin kanssa.

Suppiloita nousi sateella... Ensimmäistä kertaa ikinä löysin myös omalta pihaltani muutaman kantarellin.

Lokakuun koittaessa alkoi jo itsekin olla hieman finaalissa kun viimeiset hillot saatiin purkkiin ja metsäsienetkin pakkaseen. Suppilovahveroita ja kantarelleja riitti syksyllä kiitettävästi. Nyt jokseenkin hyvin levänneenä ja päivien pikkuhiljaa pidentyessä on hyvä taas kääntää innolla katse tulevaan uuteen kasvukauteen.

Ihana punapellava (Linum grandiflorum) ’Salmon’ vei sydämeni viime kesänä mitä hyötytarhan kesäkukkiin tulee. Sitä täytyy vielä hankkia kehäkukkien kaveriksi. Tässä sitä kasvaa isoräpelön rinnalla.

Mitä kaikkea sinä olet suunnitellut tai unelmoinut tulevalle kasvukaudelle?

Potager - kesä keittiöpuutarhassa

2023-07-01T21:57:00.000+03:00

Olen ollut nyt vuosikaudet lavatarhan perustamisen jälkeen suuri laatikkoviljelyn kannattaja. Satokasvit pysyvät hyvin järjestyksessä, yhdessä potageriin sopivien kukkien ja maustekasvien kanssa. Lavatarhan voi perustaa kallioisellekin pihalle, jossa muutoin ei olisi syvää multamaata. Lavoja on helppo kitkeä ja muutenkin pidän ylipäätään siitä, että lavat voi sommitella ja rakentaa juuri omanlaiseksi kokonaisuudeksi.

Keväällä on aina yhtä ihanaa lähteä luonnostelemaan paperille tulevan kasvukauden viljelysuunnitelmaa, kun osioi kaikki lavat lohkoihin. Silloin on myös helppo toteuttaa vuoroviljelyä ja kylvää rinnakkain sopivia kumppanuuskasveja. Esimerkiksi sipulilavasta saa samalla myös porkkanasatoa kun kylvää rivivälit täyteen porkkanaa. Tiheä viljely hyvässä kasvualustassa antaa mukavasti satoa. Halusin jakaa tässä postauksessa muutamia tunnelmia potageristani näin heinäkuun alkajaisiksi.

Minttu on yksi maustekasveista, joka leviää holtittomasti juuriversojensa avulla. Runsaasti leviävät kasvit kannattaakin suosiolla istuttaa aivan erikseen omiin pienempiin lavoihin, joissa ne saavat vapaasti kasvaa. Minulla kasvaa suklaaminttua (Mentha) "Chocolade" muotolavatarhan kulmassa ja pari vuotta se pysyi melko hyvin paikallaan, mutta tänä keväänä versoja alkoi putkahdella pintaan parin metrin päästä. Tässä lavassa on tosin ollut välillä etanaongelmaa, joten minttu on toiminut siinä torjuntakasvina. Juuri tuholaistorjuntaa ajatellen erilaisia tuoksuvia yrttejä kannattaakin istuttaa muiden satokasvien lomaan. Nämä mintut kyllä muuttavat ensi keväänä potagerin keskilavaan. Siitä tulee koko lavatarhan suklaaminttusydän: vihreä, tuoksuva ja loppukesällä kauniisti liilana kukkiva pörriäismagneetti.

Mäkimeirami eli oregano kasvaa kompaktiksi taimeksi, joka kukkii kauniisti elokuussa, vetäen puoleensa pörriäisiä ja perhosia. Toki jos mäkimeirami pääsee siementämään vapaasti, niitäkin taimia on taatusti pian lava täynnä. Maa-artisokka on myös sellainen kasvi, joka kannattaa pitää ihan omassa lavassa, sillä vaikka kuinka huolella luulee kaivaneensa kaikki ylös, joku pieni mukula sinne väkisinkin jää.

Peruna on minulle omavaraisemman ruoantuotannon kannalta tärkein satokasvi sipulin ohella. Lavaviljelyn avulla olen saanut parempaa ja laadukkaampaa satoa kuin avomaalla. Jos perunaa joutuu kuivana kesänä jonkin verran kastelemaan, mieluiten sade- tai järvivedellä, kosteus pysyy lavoissa paremmin kuin avomaalla. Perunan lehdet myös varjostavat juurialuetta niin että kosteus säilyy lavassa kauemmin. Toisin on avomaalla, jos harjumaiseksi mullattuja kasvustoja lähtee kastelemaan, valuu vesi helposti ihan muualle kuin itse perunan mukuloiden saataville. Kuivuus on yksi perunaruven aiheuttajista ja lavoista on aina saanut kauniin puhtaita perunoita.

Sadon nostaminekin on paljon vaivattomampaa lavoista kuin pellolla kuokkiminen. Pitkään jatkuneen viileän kevään vuoksi perunoiden istutus jäi hieman normaalia myöhäisemmäksi kuin mihin olen tottunut, joten pääsin vasta eilen perheen kanssa maistelemaan ensimmäisiä pinnalta pihistettyjä uusia perunoita omasta puutarhasta, mutta oli se odottamisen arvoista. Niin ihanalta ne maistuivat!

Tarhamaltsaa (Atriplex hortensis) ei toista kertaa tarvitse puutarhaansa kylvää, kun sitä on kerran kasvattanut. Syksyllä se tekee paljon siemeniä ja ne kannattaakin suosiolla poistaa ajoissa, mikäli ei halua että kaikki lavat täyttyvät itsekylväytyneillä taimilla. Olen kasvattanut punalehtistä ’Ruby Red’ -lajiketta. Tähän sen annoin vapaasti siementää ja keväällä lavan pääty olikin täynnä tukevia taimia. Tarhamaltsa on kyllä niin koristeellinen ja helppo kasvi, että se jää pysyväksi osaksi hyötytarhaa. Nuoria lehtiä ja versoja voi syödä pieniä määriä salatissa sellaisenaan, muuten se kannattaa ryöpätä koska se sisältää jonkin verran oksaalihappoa.

Kuivan ja kuuman kesäkuun jälkeen muutamat sadepäivät ovat tehneet hyvää luonnolle ja puutarhan kasveille. Lisää sateita on toivottavasti tulossa ensi viikolla. Jos keväällä joidenkin satokasvien lannoitus jäi vähälle, näin heinäkuun alussa voi vielä antaa lisälannoitusta tarpeen mukaan. Esimerkiksi kaalit, kurpitsat, valkosipuli ja maissi ovat ravinnesyöppöjä. Kasvien juurelle voi myös levittää nurmisilppua katteeksi. Tomaatille ja kurkuille kannattaa antaa kaliumvoittoista kastelulannoitetta kerran viikossa tai silputa alle raunioyrttiä katteeksi.

Ryhmäsamettikukka ’Strawberry Blonde’ on hauska ja helppo lajike kasvattaa siemenestä. Kukat ovat nuppuvaiheessa tumman viininpunaiset, jonka jälkeen ne muuttuvat vaiheittain oranssin sävyistä lähes vaaleankeltaisiksi.

Viime vuonna kylvin potagerin viereiselle kuivalle niitylle harjaneilikoita pörriäis- ja perhoskasveiksi jatkamaan kukintaa keväisten lemmikkien jälkeen. Kaksivuotisena se saa nyt kylväytyä alueelle vapaasti. Kylvin kyllä taas keväällä ruukkuihin vähän lisää siemeniä esikasvamaan ja taimet pääsevät loppukesällä kasvupaikoilleen.

Tässä vaiheessa kesää on ihana nauttia tuoreista salaateista, sipuleista ja yrteistä. Herneet alkavat juuri nyt kukkia, kesäkurpitsojen alut pullistuvat, pavut kiipeilevät kaariporteissa kohti korkeuksia ja kukkanuput alkavat pikkuhiljaa avautua daalioissa, kehäkukissa, kamomillassa ja punapellavassa. Kiinansterit ja kosmoskukat ilahdutavat todennäköisesti kukillaan vasta elokuussa. Vaikka hyötykasvit ovat lähellä sydäntä, niin ovat myös leikkokukat. Kesän paras hetki on se, kun saa päivän päätteeksi kerätä ruokatarpeiden ohella myös kimpullisen silmänruokaa keittiön pöydälle.

Aurinkoisia, nautinnollisia ja sopivasti sateisia satopäiviä heinäkuulle!

- Hyötytarhuri

Marjatuomipihlaja - supermarja saskatoonin hoito

2023-06-05T23:48:00.002+03:00

Marjatuomipihlajaa (Amelanchier alnifolia) eli saskatoonia ja myös sen sukulaista isotuomipihlajaa (A. spicata) ovat monet kutsuneet kansankielellä "mustikkapuuksi". Mustikan kanssa ei ruusukasvien heimoon kuuluvalla marjatuomipihlajalla ole kuitenkaan mitään tekemistä. Sen maku ja ulkonäkö ainoastaan muistuttavat hieman mustikkaa.

Kanadassa sijaitseva Saskatoonin kaupunki on saanut nimensä kyseisestä marjasta ja Pohjois-Amerikassa se kasvaakin luonnonvaraisena. Marjatuomipihlaja kestää varsin hyvin pohjoisia olosuhteita ja menestyy Suomessakin lajiketietojen mukaan VI-vyöhykkeellä asti. Lajikkeesta riippuen varmasti pohjoisemmassakin. Kanadan preerioilla ja Yukonissa se kasvaa myös ja Manitoban provinssin virallisilla sivuilla kerrotaan pensaan kestävän jopa huimat -60º C pakkasta! Voikin sanoa että kyseessä on todellinen supersitkeä selviytyjä.

Täällä III-IV-vyöhykkeellä marjatuomipihlaja ’Northline’ kukkii parhaillaan pihallani näin kesäkuun alussa, samaan aikaan tuomien sekä kirsikka- ja omenapuiden kanssa. Valkoisissa kukissa on mieto, tuomenkukkia muistuttava tuoksu.

Saskatoon on hyvin kaunis pensas ja satokasvina ajatellen sen marjat kypsyvät aavistuksen verran aikaisemmin kuin monet muut marjat, eli kesä-heinäkuussa. Marjatuomipihlajan voi istuttaa koristeelliseksi yksittäispensaaksi tai aidanteeksi. Marjat ovat kypsyessään lintujen suosikkiherkkua ja katoavat äkkiä, joten jos mielii saada itsekin maistiaisia, harsolla tai verkolla suojaaminen juuri ennen sadon kysymistä on tarpeen. Marjoista voi tehdä hilloa, mehua, piirakoita, likööriä ja viiniä - tai syödä ihan sellaisenaan, jolloin niistä saa parhaan terveyshyödyn muiden marjojen tapaan. Saskatoonissa on paljon antosyaaneja, kuitua ja vitamiineja, eli varsin hyvää superfoodia!

Istutus ja hoito

Marjatuomipihlaja on melko vaatimaton kasvupaikkavaatimuksiltaan. Maa saa olla läpäisevää, keskiravinteista ja peruskalkittua tuoretta multamaata. Oma saskatoonini kasvaa maatuneella hevosenlannalla parannetussa hiekan- ja savensekaisessa maassa. pH-arvoltaan se viihtyy melko neutraalissa, peruskalkitussa kasvualustassa (6-7). Itse annan sille kevättalvella pari kauhallista tuhkaa hangelle taimen ympärille ripoteltuna. Muuten en ole sitä juurikaan lannoittanut, joskus juurelle olen lisännyt kompostimultaa katteeksi.

Lajikkeen valinta

Taimistoilla yleisesti saatavilla olevia lajikkeita ovat esimerkiksi ’Northline’, ’Smoky’, ’Thiessen’ ja ’Honeywood’, joita saa hankittua pensaina tai rungolliseksi kasvatettuina pikkupuina. Jos haluaa hieman pilarimallisen puun, silloin vaihtoehtoja ovat reilun parimetriseksi kasvava ’Obelisk’ tai kanadantuomipihlaja (Amelanchier canadensis) ’Glen Form’ (Rainbow Pillar). Itse vielä haaveilen joskus hankkivani pihalle tuon Obeliskin.

Plussat ja miinukset

+ Ei tarvitse talvisuojausta jäniksiltä kuten vaikkapa pensasmustikka.

+ Kestävä ja helppohoitoinen yksittäispensas, aidanne tai rungollinen pikkupuu.

+ Ei tarvitse leikkausta, mutta tarvittaessa kestää sitä hyvin. Pensasta leikataan keväällä ennen silmujen puhkeamista. Vanhoja ja kuivia oksia tietty myös poistetaan.

- Marjat vaativat suojauksen linnuilta kypsyessä.

- Marjatuomipihlajan lähisukulainen, koristepensaana käytetty isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) leviää luontoon nopeasti, etenkin lintujen levittämänä. Se on nykyisin luokiteltu haitallisten vieraslajien listalle. Marjatuomipihlajien ei ole vielä havaittu leviävän luontoon yhtä reippaasti. Asiaa auttaa toki myös se, että ehtii itse kerätä marjat talteen ennen lintuja.

Edit 13.9.2023 - kesäkuiseen postaukseen lisätty myös kuvat marjoista lukijan toivomuksesta.
Marjat kypsyvät heinä-elokuun vaihteessa.

Kirsikkaluumun istutus ja hoito

2023-05-22T00:48:00.001+03:00

Kirsikkaluumut (Prunus cerasifera) eli myrobalaanit ovat eurooppalaisten ja japanilaisten luumupuiden risteytyksiä. Niiden keväinen kukinta näin toukokuussa on suorastaan huumaavan kaunis ja runsas. Helteisenä toukokuun päivänä kirsikkaluumusta levittyy ilmoille hieman mesiangervoa muistuttava makea tuoksu.

Koko kirsikkaluumupuu on näin keväällä suorastaan kuorrutettu valkoisin pienin kukin. Ulkonäöltään se erottuukin hyvin muista luumu- ja hedelmäpuista.

Nuppuja puskee puusta niin oksista kuin suoraan rungosta ennen lehtien puhkeamista. Sanoisin että kukinnallan tämä päihittää kauneudessaan monen muun hedelmäpuun, mutta se on toki makuasia. Syksyllä kirsikkaluumu tekee pieniä ja makeita hedelmiä, jotka ovat lajikkeesta riippuen oranssinkeltaisia tai punaisia. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoisia tai vaaleanpunaisia. Lajikkeilla ’Punainen Paroni’ sekä ’Nigra’ on lisäksi koristeelliset purppuraan vivahtavat lehdet.

Nuori kirsikkaluumupuun oksa täynnä kukkia.

Runsaamman sadon varmistamiseksi olisi puulla hyvä olla jokin toinen kirsikkaluumulajike pölytysapuna, sillä ne kukkivat hieman aikaisemmin kuin perinteisesti puutarhoissa kasvatettavat tarhaluumupuut (Prunus domestica). Omalla pihallani IV-vyöhykkeellä samaan aikaan tosin kukkivat nyt myös nuoret japaninluumut (Prunus salicina) ’Shi Ren Li’ ja ’Mi Tao Li’. Niitä näkee myytävän persikkaluumun ja kiinalaisen jättiluumun kauppanimillä, mutta tuon latinankielisen nimen perusteella kyseessä ovat kuitenkin japaninluumut.

Kirsikkaluumu kannattaa istuttaa lämpimän suojaisalle, aurinkoiselle paikalle. Savimaasta se ei pidä, joten jos pihasi on kovin savinen, kannattaa istutusalueelle sekoittaa hiekkaa ja turvemultaa tai jos ei turvetta halua käyttää, niin lehtikompostimultaa kevennykseksi. Istutuskuoppa saa olla noin metrin levyinen ja syvyinen. Puu on hyvä myös istuttaa loivalle kumpareelle, jotta talvimärkyys ei jää seisomaan juurelle. Koska itselläni on todella kuiva piha, olen joillekin puille sekoittanut istutuskuoppaan biohiiltä. Se auttaa pidättämään kosteutta ja ravinteita maassa, sekä on hyväksi mikrobeille. Kirsikkaluumu on myös siitä helppo, että sitä ei tarvitse juurikaan leikata. Ainoastaan toisiaan hankaavat tai vaurioituneet oksat voi poistaa. Leikkaus tehdään joko elokuussa tai kevättalvella ennen kuin silmut ovat pullistuneet.

Tämä kuvissa kukkiva ’Podarok’ on yksi jolle biohiiltä laitoin ja tuntuu että sen kasvu on kyllä ollut paljon muita lähellä kasvavia hedelmäpuita rehevämpää. Muokkasin istutuskuoppaan myös hyvin maatunutta hevosenlantakompostia. Maan pH saa yleensä hedelmäpuulla olla 6-7. Kirsikkaluumulla jopa 6,5 eli ihan lievästi hapan. Kovin usein näkee monissa istutusohjeissa sanottavan "hyvin kalkittu maa". Mutta mikä sitten on hyvin kalkittu maa ja minkälainen se maa lähtötilanteessa edes on ollut? Eli siinä mielessä mittaaminen on aina ihan hyvä idea. Koska liian voimakas kalkituskin voi estää tiettyjen ravinteiden liukeniemista kasvin käyttöön. Niinkin voi käydä, jos esimerkiksi liian usein levittää sekä kalkkia että puun tuhkaa puutarhaansa - niin hyvä aineita kuin ne ovatkin.

Kätevällä pH-mittarilla saa aina mitattua maan happmuuden ja kosteuden tarvittaessa. Sen verran piti hifistellä että keväällä hommasin tämän mittarin kun en liuskojen kanssa jaksa pelata. Näitä saa noin kympin hinnalla hankittua erinäisistä puutarha- ja sekatavarakaupoista. Eli mittarin puhtaat anturit työnnetään multaan noin 2/3 syvyyteen niiden pituudesta ja sitten viisari heilahtaa. Ensimmäisten käyttökertojen perusteella tämä tuntuu kyllä toimivan, sillä kävin tökkimässä sitä maahan eri puolilla pihaa ja erilaisia lukemia tuli. Kytkimestä saa vaihdettua päälle joko pH-mittarin tai kostausmittarin. Eli ihan kelpo kapistus jos haluaa todella optimoida hedelmäpuidensa ja muidenkin kasvien kasvuolosuhteet. Monesti sitä miettii keväällä että pitäisiköhän tiettyjä kasveja kalkita vai ei.

Kaikille hedelmäpuille sopii ensimmäisenä vuotena istutuslannoitukseksi hyvin typetön syyslannos, sillä ensimmäisenä juurtumisvuotena puu ei vielä tarvitse suurempaa typpiannosta.

Hedelmäpuu - myös kirsikkaluumu - tulee aina suojata jänis-/jyrsijäverkolla talveksi ja ensimmäisinä vuosina sitä on hyvä kastella reilusti noin kerran viikossa juurtumisen varmistamiseksi. Näin kesän korvalla pihani rotevat rusakot ovat edelleen uhka, joten annan olla verkon vielä ihan suosiolla paikoillaan. Viime kesänä nauroin kun eräs amerikkalainen ystäväni näki Facebookissa kuvaamani videon pihallani vaeltavasta neljän suurikokoisen rusakon ryhmästä. Hän järkyttyi syvästi ja risti ne oitis "tappajajäniksiksi". Jättisuuret rusakot pelottivat jopa isoa ja rohkeaa kollipoikaani Aapelia, joka seurasi niiden voikukansyöntiä herkeämättä ikkunan takaa. Rusakkoa eli peltojänistä kun ei tuolla Atlantin takana tavata, vain Euroopassa ja joissain paikoin Aasiaa.

Tällä hetkellä Suomessa saatavilla olevia kirsikkaluumulajikkeita ovat muun muassa:

’Carlsen Skjödt’ III
’Inese’ III
’Kometa’ II-III
’Mara’ I-III(IV)
’Nigra’ I-II(III)
’Punainen paroni’ / ’Matjyun’ V
’Pietarin lahja’ / ’Podarok St. Petersburg’ (myydään usein vain nimellä Podarok) V-VI
’Sejanec Fibinga’ III
’Spidola’ I-III(IV)
’Vetraz’ IV

Istutin Podarokille pölyttäjäkaveriksi Punaisen Paronin ja se talvehti hyvin, mutta sitten yllättäen kuoli viime kesänä. Eli nyt täytyy vielä jossain vaiheessa löytää Podarokille seuralainen. ’Vetraz’ saattaisi olla pihalleni se paras vaihtoehto. Kometa kyllä myös houkuttelisi, sillä pihallani on pärjännyt myös monia III-vyöhykkeen puita. Menetykset kuitenkin kirpaisevat aina niin sydäntä ja etenkin lompakkoa. Vaikka kokeilu on kiinnostavaa, välillä sitä haluaa myös pelata varman päälle.

Iloitsin juuri ’Meelika’ makeakirsikan selviytymisestä ensimmäisestä talvestaan ja nyt se kukkiikin jo kauniisti. Kevätpuutarhassa ei ole koskaan tylsiä vuosia tai hetkiä. Aina on jotain odotettavaa - ja jännitettävää.

Aurinkoisia ja kukoistavia kevätpäiviä!

Miksi kaupan tomaateista ei kannata kerätä siemeniä

2023-04-01T22:36:00.003+03:00

Joka kevät näihin aikoihin toistuu usein sama kysymys: voiko kaupan tomaatista kerätä siemeniä ja kasvattaa niistä omia taimia? Samoin esille pulpahtaa yhä uudelleen tuo takavuosien "tomaatin kasvatus viipaleesta" -trendi, jota suositeltiin paikassa jos toisessa. Eli kaupan tomaatista otetaan siivu ja haudataan se multaan, ja kas, kohta sinulla on valtava rypäs pieniä tomaatintaimia. Niin ei kuitenkaan kannata tehdä. Osa netissä pyörivistä artikkeleista on onneksi päivitetty ajan tasalle.

Useimmat kasvihuoneviljellyt tomaatit ovat pitkälle jalostettuja F1 hybridejä, jolloin niistä kasvava jälkeläinen voi olla täysin jotain muuta kuin emonsa tai jopa täysin steriili. Toinen äärimmäisen tärkeä asia ottaa huomioon, on etenkin ulkomaisilla viljelmillä esiintyvä karanteenituhooja ruskokurttuvirus. Ammattiviljelmälle levitessään se aiheuttaa suurta tuhoa. Sitä esiintyy myös paprikoissa, eli kaupan paprikoiden siemenet ovat ihan yhtä riskialttiita. Toki, jos yksityisen kotiviljelijän sato menee pilalle, ei se maailmaa kaada, eikä sitä tarvitse erikseen ilmoittaa ruokavirastolle, kunhan itse hävittää saastuneet taimet vaikkapa polttamalla. Virustautien leviämisen kanssa en itse ainakaan halua olla osallisena levittämässä ja pahentamassa ongelmaa. En myöskään halua menettää monen kuukauden esikasvatustyötä, vain todetakseni että kasvi on sairas. Voit lukea lisää taudista Ruokaviraston sivuilta täältä.

Monella on pinttynyt ajatus siitä, että kun näistä kaupan kasveista kerää siemeniä, saa siitä jotain ihan valtavaa maagista säästöä. Monet aloittelevat kotipuutarhurit myös kauhistelevat kaupan siemenpussien kalliita hintoja. Siinä olen samaa mieltä, että jotkut siemenet voivat olla nykyisin ihan kohtuuttomalta tuntuvan korkeissa hinnossa, lajikkeesta riippuen. Siemeniä on kuitenkin olemassa hyvin monen hintaisia, joten kannattaa silloin tutkia vaihtoehdot tarkkaan.

Taimien kasvatus tarvitsee yleensä myös lisävaloa, eli kun taimikasvatukseen satsaa myös kodin energiakustannuksia, eikö silloin ole parempi että kasvattamasi taimi on terve ja juuri sitä lajiketta mitä oikeasti haluat kasvattaa?

Tomaattien siemenet eivät myöskään ole sellainen satsaus, joka tarvitsisi tehdä joka vuosi. Katselin muutamia esimerkkejä hinnoista ja siementen määrästä. Yksi pussi luomulaatuisia ’Matina’ -tomaattien siemeniä maksoi siemenliikkeessä 6,35€ ja pussi sisältää 80 siementä. Tomaateilla on yleensä melko hyvä itävyys ja oikein säilytettynä se säilyy useita vuosia. Yhden siemenen eli potentiaalisen taimen hinnaksi tulee silloin 0,08€ eli kahdeksan senttiä. Kun kylvää siemeniä vain sen verran kuin taimia tarvitsee ja muutaman ylimääräisen varalle, ei tuo hinta mielestäni päätä huimaa.

Lisäksi, jos lajike on luomulaatuinen, siinä ei ole F1-merkintää, eikä omassa sadossa näy merkkejä kasvitaudeista, voit kerätä näistä itse kasvattamistasi luomutomaateista omaan jemmaan lisää siemeniä tulevien vuosien varalle. Itse tykkään kasvattaa eri lajikkeita aina muutamia kerrallaan, joten kyllä, ne siemenet tulivat joitakin kymppejä maksamaan kerralla ostettuna, mutta se hinta kuitenkin jakaantuu useammalle keväälle, ei vain yhdelle vuodelle vaan jopa seuraavalle viidelle vuodelle.

Monesti erilaisissa kylvöohjeissa sanotaan aina että kylvä kaksi siementä samaan ruukkuun ja poista heikompi taimi. Itse kyllä kylvän kaikki siemenet aina sen verran erilleen että voin hyödyntää molemmat taimet, eli turha heittää hyvää kasvia hukkaan. :) Ei siemenhävikkiä.

Siementen merkki voi myös maksaa enemmän tai vähemmän, riippuen mistä ostaa, tietty jalostettu lajike voi myös maksaa enemmän. Luomukin voi olla joskus hieman tyyriimpää. Ääriesimerkkinä huomasin asiaa ja valikoimaa tutkiessani, että eräs 5 siementä sisältävä luomutomaattien siemenpussi maksoi lähemmäs 6€, samoin monet jalostetut F1 hybridit - joita kaupallisestikin paljon viljellään - maksavat usein enemmän ja pussissa on vähemmän siemeniä.

Säästövinkki:

Jos sinulla on puutarhakavereita, ostakaa siemenpussit kimpassa ja jakakaa siemenet keskenänne, jolloin saatte useampia eri lajikkeita ja kustannukset jakaantuvat, koska harvoin tarvitsee vaikkapa 50 siementä samaa tomaattia kerralla.

Sitten puolestaan sekatavarakaupassa Suvipiha-siemenet olivat 5pss/2€ hinnalla tai 0,49€/pss. Siinä valikoimassa oli ainakin ’Moneymaker’ -runkotomaattia ja ’Red Cherry’ -kirsikkatomaattia. Eli jos sinulla on kovinkin tarkka budjetti, kiinnitä huomiota aina kokonaisuuteen, paljonko siemeniä pussissa on ja mitä lajiketta haluat kasvattaa. Pussien merkinnät kannattaa aloittelijan tutkia tarkkaan.

Toki makukin vaikuttaa, eli kun löytää vuosien varrella ne omat suosikkilajikkeet, niihin kannattaa satsata. Itse en juurikaan välitä kasvattaa mitään kovin mautonta "peruslajiketta" sillä haluan nauttia todella makeista ja kypsistä tomaateista, jollaisia ei yleensä kaupasta saa ostettua. Siksi mielellään maksan joka kevät 7 euroa että saan vaikkapa 6-8kpl omia ’Sungold’in taimia. Toki vanhoissa maatiaislajikkeissa on myös yhtä makeita ja herkullisia tomaatteja joista tulee kestosuosikkeja. Tomaatin kasvatus siemenestä on palkitsevaa. Uusien lajikkeiden kokeilu vuosittain on aina yhtä jännittävää kokeilua.

Jos siis haluat olla omavaraisempi myös siementen suhteen jatkossa, suosi silloin tomaateissa luomulaatuisia siemeniä, sekä erilaisia perinnelajikkeita, joista voit kerätä omia siemeniä. Silloin tiedät varmuudella mitä niiden jälkeläisistä kasvaa, ja näet että emokasvi oli terve.

Näitä lajikkeita itse olen tykännyt vuosittain kasvattaa. Vuosittain lisään joukkoon 2-4 uutta lajiketta kokeiluun vanhempien siemenien lisäksi.

• Päärynätomaatti ’Red Pear’, kulttuuriperintölajike 1800-luvun alusta, hyvä itävyys vuosienkin jälkeen vaikka siemenpussin päiväys mennyt yli.

• Amppeli-/pensastomaatti ’Maskotka’, satoisa, hyvä ja makeahko perustomaatti, keskikokoiset tomaatit. Olen kasvattanut ruukussa ja myös ulkona lavassa. Samoin ’Vilma ja ’Minibel’ -tomaatteja kasvatan ruukussa vuosittain.

• ’Sungold’ F1, jalostettu supermakea kirsikkatomaalajike. Näitä kasvatan kesäherkuksi. Luomu marjatomaatti (Solanum pimpinellifolium) on yhtä makea vaihtoehto, mutta tomaatit ovat paljon pienempiä ja kasvutapa melko rehevä. Ehdottomasti kuitenkin kokeilemisen arvoinen.

• Luumutomaatti 'Principe Borghese' on ihana italialainen perinnelajike, se sopii myös avomaalle tai lavaan tuettuna.

Tänä keväänä kylvöön meni myös muun muassa ’Roma’, ’Sweet Million’, ’Gardener's Delight’, ’Tumbler’ ja kirsikkatomaatti ’Venus’.

’Roma’ -tomaatin siemenpussissa on merkintä FV. Se lyhenne tarkoittaa "Verticillium wilt" ja "Fusarium wilt", eli kyseinen lajike on resistentti Verticillium- ja Fusarium -sienilajien aiheuttamille lakastumistaudeille.

Talvitomaateista appelsiinitimjamiin

2023-03-05T12:26:00.002+02:00

Kevättalvi on mennyt nopeasti siemenpusseja tutkiskellessa, kylvösuunnitelmia tehdessä ja siemenvarastoa kartuttaessa. Kaikkea pitää aina kokeilla! Joku tuossa taannoin Instagramin puolella minulle nauroikin, että mihin meinaat kaikki nuo kasvit saada mahtumaan? Kuvassa oli tämä laatikko täynnä siemenpusseja. Suljin sitten hetkeksi silmät ja oikein mielessäni laskin, että pihallani on kaikkiaan 16 lavaa, joista pisimmät ovat muistaakseni 7-8 metrin pituisia. Eli kylvöalaa kyllä riittää. Lisäksi avomaalla on yksi perunamaan paikka. Näihin vielä lisäksi kasvihuone, neljä minikasvihuonetta ja kaikki ruukut päälle. Eikä kaikkia siemeniä toki tarvitse kerralla käyttää, osan voi jättää seuraavalle vuodelle.

Tomaattilajikkeitakin on kertynyt useamman vuoden ajalta. Kasvatan aina muutaman taimen kutakin lajiketta kasvihuoneeseen, jonka tila on kovin rajallinen. Pieniä patio- ja amppelitomaatteja tulee aina kasvatettua runsaammin, sillä ne pärjäävät ihan hyvin ulkona. Tomaatinsiementen itävyys kestää onneksi hyvänä useita vuosia oikein säilytettynä.

Ajattelin tähän postaukseen vähän kirjoitella mitä kaikkia siemenaarteita on hankittuna. Olisi kiva myös tietää, mitä te aiotte tulevana keväänä kasvattaa?

Kyllä se niin on, hyötykasveihin ja kukkiin voi "hurahtaa" täysillä. Lopulta koko elämä lähtee niiden ympärillä pyörimään täysin kierroksin. Aina kun levitän kaikki siemenet pöydälle, tuntuu kevät olevan heti askeleen lähempänä ja kuvittelen jo mielessäni miltä mikäkin tulee näyttämään, tuoksumaan ja maistumaan.

Talvitomaatin kasvatus

Tomaattien kylvöt aloitan maaliskuun puolivälissä ja yksi kiinnostava kasvatettava tulee olemaan nämä talvitomaatit. Mitä? Omia tomaatteja talvellakin? Luit aivan oikein. Nämä tomaatit kerätään syksyllä terttuineen ja niiden olisi määrä säilyä hyvinä pitkälle talveen, jolloin tuoreita tomaatteja saa syötyä omasta varastosta vaikka tammikuussa. Täytyy kyllä sanoa, että syksyllä kun kerään viimeiset vihreät tomaatit kypsymään sisälle, on niitä parhaimmillaan ollut vielä muutamia marraskuullakin syötävänä.

Talvitomaattilajikkeiden taika piileekin myös siinä, että niitä säilytetään ripustettuina terttuina hieman viileässä, jolloin ne kypsyvät hitaasti mutta varmasti. Tämä hankkimani lajike on keltainen ’Ponderosa’. Toinen talvitomaattilajike mitä olen ainakin Maatiaisella nähnyt, on ’Pomodorino del Piennolo del Vesuvio’. Muita talvitomaatteja ovat myös ’Piennolo Galatino’ ja yllätyksekseni myös ’Principe Borghese’, jota olenkin joskus kasvattanut. Silloin siitä puhuttin vain hyvänä tomaattina aurinkokuivattuna säilöttäväksi.

Tunnustan, että pystyisin kyllä hyvin elämään talven ilman kurkkua ja tomaattia, sillä pyrin syömään talvella enemmän esimerkiksi sieniä, juureksia, marjoja ja papuja pakastimesta. Kesällä raikkaat salaatit ja tuoreravinto ovat kehoa viilentäviä ruokia. Talvella puolestaan mausteiset padat, keitot ja juurekset ovat kehoa mukavasti lämmittäviä ruokia.

Nyt energiakriisin myötä moni kasvihuoneviljelijä on kärsinyt huomattavasti tai jopa lopettanut kokonaan toimintaansa. Luulen, että tulevaisuudessa saattavat tuoretuotteet olla talvisin todella hintavia ja niitä on vähemmän saatavilla. Juuri nyt Britanniassa on esimerkiksi ollut kovaa pulaa tuoretuotteista, maan omien, sekä naapurimaiden kasvihuoneviljelmien oltua kovilla energian hintojen vuoksi, sekä säiden runneltua Euroopan viljelmiä huonoon kuntoon. Inflaation myötä tänä talvena moni on myös saattanut jättää Suomessakin kurkut, tomaatit ja salaatit ostamatta. Siitä näkökulmasta katsottuna talvitomaatit voivat olla ihan hyväkin kokeilu kotitarveviljelmässä omavaraisuuden nimissä.

Oletko sinä koskaan viljelyyt talvitomaatteja? Kerrothan kommenteissa oman kokemuksesi. :)

Lisää hyviä kumppanuus- ja torjuntakasveja

Koska kumppanuuskasvit ovat tärkeitä hyötytarhassa, niihin satsaan myös entisestään. Timjami on hyvä kumppani muun muassa mansikalle. Se karkottaa matoja ja toukkia sekä sen on sanottu parantavan mansikan makua, joten appelsinitimjami ’Thymus Orange’ saakin kasvupaikan mansikkalavan päädyssä. Siinä sillä on hyvä läpäisevä kasvupaikka aurinkoisessa ja lämpimässä. Olen huomannut että monivuotiset yrtit talvehtivat hyvin lavassa, jonka kasvualustaa on reippaasti kevennetty läpäiseväksi.

Karhunlaukka (Allium Ursinum) ei ole pihallani menestynyt, mutta aion sitkeästi kokeilla vielä yhden kerran. Se vaatii kosteat olosuhteet, joten se päätyy tonttini laidalle yhteen varjoisaan notkoon. Koska karhunlaukka tarvitsee kylmäkäsittelyn, kylvän ne jo pikapuolin lumella peiteltyyn ruukkuun kasvihuoneeseen - samoin pillisipulin (Allium fistulosum). Vaikka plussakelejä on ollut, yöt ovat toki pakkasella. En osaa ihan vielä niin optimistinen olla, että kevät koittaisi täällä jo maaliskuussa. Tämä kuukausi onkin vielä hyvää aikaa myös kylmäkäsittelyille.

Puutarhassani kasvaa ja leviää kovaa vauhtia suklaaminttu (Mentha ’Chocolade’) mutta aion kylvää lisäksi viherminttua, (Mentha spicata), piparminttua (Mentha x piperita) ja omenaminttua (Mentha suaveolens) niille rajattuihin tiloihin. Jälkimmäisen pussissa lukevan latinankielisen nimen perusteella se taitaa kylläkin olla pyöröminttu, vaikka omenamintun nimellä se myytiin. Omenaminttua kun on myös Mentha x rotundifolia. Mintuista saa sekoitella raikkaalle tuoksuvia myrkyttömiä torjuntasuihkeita hyötykasveille. Hieman tungettelevina kasveina ne kannattaa pitää aisoissa rajaamalla kasvutila.

Yksivuotista väriminttuihin kuuluvaa sitruunaväriminttua (Monarda citriodora) ja aitokissanminttuihin kuuluvaa sitruunakissanminttua (Nepeta cataria ’Citriodora’) kylvän pörriäisten ja perhosten iloksi. Kamomillaa aion kasvattaa pörriäiskasviksi, sekä hedelmäpuiden kumppanuuskasviksi.

Vaikka pavuissa suosin lähinnä pensas- ja salkopapuja, ihanaa ’Celebration’ -ruusupapua aion kasvattaa ihan jo pelkästään sen hempeän lohenpunaisten kukkien vuoksi.

Kukkalavan puolella eniten innostavaa kesän odotusta "silmänruoan" suhteen herättävät valkoiset auringonkukat ja juurakoista kasvatettavat puudaaliat. Vähän jo kauhistuttaa tämä alati kasvava daalioiden määrä, mutta minkäs teet. Niin paljon iloa tuottaa se, että pääsee keräilemään myös kukkakimppuja kesäpöytään.

Keväällä aion myös satsata lisää marjapensaisiin (etenkin vadelmiin, mansikoihin ja hunajamarjoihin) saadakseni talveksi vielä monipuolisempaa marjasatoa talteen pakkaseen. Ennakkotilasin yhdeltä taimistolta myös yhden ’Dace’ -omenapuun piiskataimen. Kyseisen lajikkeen omenasato säilyy aina kevääseen asti. Luulen, että yläkertani viileät huoneet ovat lämpötilansa puolesta ihan hyviä talvisäilytyspaikkoja myös omenalaatikoille. Eli siinä taas yksi pieni omavaraisuuden askel tulevaisuuteen, jonka toteutuminen toki vie vielä vuosia, mutta tämä omavaraisemman elämän tavoittelu onkin enemmän maratoni kuin pikajuoksu.

Paljon on jännittävää odotettavaa - niin kesäksi kuin toivottavasti myös vuosiksi eteenpäin. Mahtavaa, uusi kevät on vasta edessä!

Hyötykasvien kylvöajat

2023-02-28T19:15:00.001+02:00

Kevään merkki: kylvö- ja esikasvatusaika alkaa!

Keväällä on aika esikasvattaa tulevan kesän sato hyötytarhaan ja myös potagerin kukkaloisto, joten lisäsin mukaan muutamia kukkia, joita yleensä tulee hyötytarhassa myös kasvatettua. Ohessa pieni kylvökalenteri tammikuusta kevääseen asti III-IV-vyöhykkeen olosuhteiden mukaan, kun käytössä on myös lämmittämätön, mutta keväällä aikaisin auringossa nopeasti lämpenevä lasikasvihuone. Mikäli sinulla on kasvihuoneessasi termostaattilämmitin, se luonnollisesti nopeuttaa aikataulua ja pitää taimet turvassa viileämpinäkin öinä.

Lämmittämätön kasvihuone voi kuitenkin olla myös varsin hyvä paikka sellaisille kasveille, jotka kaipaavat kylmäkäsittelyä tai kestävät muuten viileämpiä kasvuolosuhteita. Viime aikoina on paljon puhuttu ns. talvikylvöistä ja hankikylvöistä. Kannattaa tutustua kylmää kestäviin salaattivihanneksiin, jolloin osaat ajoittaa niiden kylvöajan oikein. Juuri nyt tuntuu olevan valloillaan villitys kylvää kaikkea mahdollista talvikylvönä muovilaatikoihin ja peitellä ruukut lumella. Se toki toimii, mutta kannattaa pitää mielessä, että kaikki kasvit eivät kestä sellaista käsittelyä, kuten vaikkapa krassit, tsinniat tai pavut. Sen sijaan kasvit, jotka luonnostaankin kylväytyvät syksyllä talven ajaksi luontoon ja itävät keväällä, ovat niitä joita kannattaa kokeilla talvikylvöön. Esimerkiksi salaatit, tilli, persilja, kehäkukka, sinapit ym. Karhunlaukka ja pillisipuli hyötyvät myös kylmäkäsittelystä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan parin vuoden takaisen postaukseni aiheesta täältä: Kylvä kylmänkestäviä salaattivihanneksia.

Vielä pieni lisähuomio aiheesta... Kevättalvella kasvihuoneessa lämpötilat voivat vaihdella rajustikin. Nytkin olemme helmikuussa havainneet, että välillä yölämpötilat voivat olla -20 astetta ja seuraavalla viikolla päivällä hypätä aurinkoisena päivänä useita asteita plussan puolelle. Jos näitä kylvöjä tekee liian aikaisin talvella ja ne lähtevät itämään pienen läpöisen jakson aikana ja sitten tulee pitkä kova pakkasjakso, luonnollisesti pikkutaimet voivat silloin paleltua ja työ mennä hukkaan. Itse ajoitan useimmat kylmää kestävät kylvöt maaliskuun loppupuolelle, kun tiedän että multa pysyy kasvihuoneessa sulana. Jos sen sijaan kylvät vaikkapa ruukkuihin jotka asetat reiälliseen pieneen muovilaatikkoon hieman puolivarjoon, silloin ne todennäköisesti pysyvät pidempään tasaisen viileinä ja itäminen ajoittuu silloin paremmin sään mukaan.

Muista myös nimetä kylvökset ja tarkistaa niiden kasvutilanne aika-ajoin. Huolehdi myös tarpeen mukaan kastelusta. Talvikylvöjä kannattaa kokeilla myös vaikkapa viime vuodelta yli jääneille siemenille. Kun ripottelet vanhojen siemenpussien loput multiin, uusia siemeniä ei mene hukkaan, jos kävisi niin huonosti että ne paleltuvat.

Oikea ajoitus takaa tukevat taimet

Kasvuvyöhykkeestä, esikasvatusolosuhteista ja säistä riippuen kannattaa kylvökalenteria muokata omien kokemustensa mukaan. Aloittelijan on hyvä pitää pientä päiväkirjaa kylvöjen ja esikasvatusten onnistumisista, silloin oppii parhaiten ajoittamaan esikasvatuksen. Silloin kylvöt alkavat vuosien mittaan sujumaan vaiston varassa. Siemenpusseissa lukee myös aina hyvin kasvatusohjeet ja montako viikkoa tarvitaan esikasvatusaikaa. Esikasvatuksessa oikea ajoitus on siis avainasemassa. Jokainen kevät on toki myös erilainen, joten kahta samanlaista vuotta harvoin on.

Itse aikanaan saatoin kylvää Etelä-Suomessa asuvien puutarhaystävien innoittamana tomaatteja jo helmikuun puolella ikkunalaudalle kasvivalon alle, vain huomatakseni että pääsen istuttamaan taimet kasvihuoneeseen viileänä keväänä joskus vasta toukokuun lopulla, jolloin taimista on ehtinyt kasvaa kovin honteloita. Sen sijaan maaliskuun lopulla ja jopa huhtikuun alussa kylvetyt tomaatit pääsivät jo pieninä välillä kasvihuoneeseen vahvistumaan ja siten kirivät nopeasti yhtä vahvoiksi kuin muutamat taimistolta hankitut valmiit ostotaimet. Etenkin matalat patio- ja amppelitomaatit kasvavat suhteellisen nopeasti. Toki myöhäisemmällä kylvöllä sadon saantikin jää silloin myöhäisemmäksi. Tomaatille voi laskea kasvuaikaa kalenterista 8 viikkoa siementen kylvöhetkestä aina taimien istuttamiseen kasvihuoneessa.

Olen laittanut selkeyden vuoksi jotkin kasvit useampaan kertaan eri kuukausien listoille, jotta näet mitä vielä ehtii missäkin kuussa kylvää.

Tammi-helmikuu

jättiverbena (kylvöksen kylmäkäsittely esim. jääkaapissa noin 5 viikkoa, tai kunnes itävät)
laventeli (kylmäkäsittely edistää itämistä)
latva-artisokka (tammi-helmikuu)
malabarinpinaatti
herneenversot (kasvata ikkunalla tuoreita herneenversoja syötäväksi koko kevättalven ajan)

Helmikuu

jättisipuli
karhunlaukka (tarvitsee kylmäkäsittelyn, joten vie kylvös vaikkapa lumella peiteltynä ulos kirkkaaseen muovilaatikkoon jossa pienet ilmareiät tai kasvihuoneeseen)
munakoiso
selleri
paprika ja chili

Maaliskuu

karviaiskoiso
munakoiso
tomaatti
paprika ja chili
purjo
persilja
rosmariini (lyhyt parin viikon kylmäkäsittely)
sipulit (siemenestä, esim. pillisipuli, kevätsipuli, ruohosipuli)
Kevään etenemisestä riippuen maalis-huhikuun vaihteessa voi jo päästä kylvämään viileyttä kestäviä salaattivihanneksia aurinkoiseen kasvihuoneeseen tai katettuun lavaan, esim. tatsoi, paksoi, pinaatti, kähäräsinappi, retiisi, rukola, lehtisalaatit ym. Lue lisää aiheesta...

Huhtikuu

yrtit (salvia, maustefenkoli, korianteri, timjami, basilika, iisoppi, sitruunamelissa, anisiiso)
samettikukka
juuripersilja ja persilja
kaalit ja lehtikaali
kosmoskukka
maissi (esikasvatus lämpimässä)
pavut (esikasvatus lämpimässä)
punajuuri (liian kylmään maahan kylvettynä saattaa kukkia, jolloin itse juuri kärsii)
kurkut (kasvihuone- ja avomaankurkut)
keräsalaatit
(esikasvata kennostoissa taimia koko kevään ja alkukesän ajan, suorakylvöjen lisäksi)
härkäpapu (Esikasvatus tai suorakylvö lavaan huhti-toukokuussa. Härkäpapu ei nimestään huolimatta kuulu samaan sukuun papujen kanssa, vaan kuuluu virnojen sukuun. Se kestää hieman viileäänkin maahan istuttamisen hyvin suojattuna.)

Toukokuu

yrtit (suorakylvönä harson alle)
avomaankurkku
koristekrassi
kurpitsat ja kesäkurpitsat
lehtikaali
mangoldi
maissi (suorakylvönä harson alle)
pensas-, salko- ja ruusupapu

Yllä mainituille kylmänaroille kasveille lyhyt esikasvatus lämpimässä huhti-toukokuussa. Istuta taimet lämpimään maahan vasta hallojen mentyä touko-kesäkuussa. Mangoldi, lehtikaali, pavut ja krassit voi myös suorakylvää.

Jättikurpitsan suurikokoiset siemenet.

Suorakylvettäviä kasveja:

Suorakylvö avomaalle tai lavaan harson alle heti kun maa on sulanut (huhti-toukokuussa):

porkkana, mangoldi, mustajuuri, palsternakka, retiisi, nauris, lanttu, lehtikaali, punajuuri, sinappikasvit, salaatit, persilja, tilli, kehäkukka, unikko, kosmoskukka, kurkkuyrtti, koristekrassi, unikko, kehäkukka, tsinnia, auringonkukka (jättilajikkeille esikasvatus toukokuussa).

Uusintakylvöt kesällä

Sitä mukaa kun korjaat satoa, kylvä aukkokohtiin uutta vihreää syötävää kuten salaatteja, kähäräsinappia ja tilliä. Herneitä voit kylvää keväällä useammassakin erässä parin viikon välien, jolloin niiden satokausi jatkuu pidemmälle, etenkin jos kasvatat herneitä juuri kesäiseksi tuoresyötäväksi.

Syyskylvöt

Syyskausi kannattaa kasvihuoneessa hyödyntää kylvämällä kylmää kestäviä salaattikasveja ja retiisejä vielä loppukesällä, jolloin satoa saat parhaimmillaan jopa marras-joulukuussa. Lue lisää aiheesta...

Syksyllä voi myös kylvää tiettyjä siemeniä talvehtimaan, jolloin ne saavat aikaisen startin heti keväällä. Siemenet eivät tosin saa itää vielä syksyllä, siksi ne kylvetään juuri maan jäätyessä talvea varten. Kylvä silloin esimerkiksi porkkanaa, mustajuurta, juuripersiljaa, kehäkukkia, ruiskaunokkeja, unikoita ja kosmoskukkaa. Kamomillasaunio hyötyy kylmäkäsittelystä, eli kylvä se syksyllä ennen pakkasia. Älä peittele niiden siemeniä, sillä ne itävät valossa.

Kylvövinkkejä:

Liota siemenistä ainakin herneet, pavut, malabarinpinaatit, palsternakka, tuoksuherneet ja krassit ennen kylvöä, jolloin itäminen nopeutuu.
Säilytä puutarhasta keräämäsi siemenet kuivassa ja viileässä paikassa
Kerää siemeniä vain lajikkeista joita ei ole merkitty F1-hybrideiksi, sillä jalostettujen kasvien jälkeläisistä voi kasvaa aivan erilainen kasvi. Tämä koskee myös kaupan tomaattien ja paprikoiden siementen keräämistä. Ne voivat usein olla F1-hybridejä ja lisäksi niiden mukana saattaa levitä haitallinen tomaatin ruskokurttuvirus. On harmillista, että ihmiset jatkuvasti haluavat kerätä siemeniä kaupan tomaateista ja paprikoista, vaikka eurolla ja parilla saa hankittua ihan kunnollisia virusvapaita siemeniä.

P.S. Käytännönläheiset vinkit niin esikasvatukseen kuin suorakylvöihin ja kaikkien satokasvien hoitamiseen saat Hyötytarhurin verkkokurssilta. Tämän verkossa tapahtuvan Suomalainen Monitaito -puutarhakurssin avulla saat varaslähdön kevääseen ja kurssimateriaalit ovat käytössäsi 3kk ajan. Eli saat tietoa käyttöösi juuri silloin, kun sitä eniten kaipaat hyötytarhan perustamisen tueksi.

Perusta oma hyötytarha - tervetuloa uudelle puutarhakurssille!

2023-02-13T18:16:00.008+02:00

Iloisia uutisia täältä Hyötytarhurin blogin puolelta: oman hyötypuutarhan perustamiseen keskittyvä verkkokurssini on vihdoin saatavilla! Olin jo pitkään ajatellut, että olisi mukava toteuttaa aiheesta käytännönläheinen puutarhakurssi verkossa. Kun sitten - aivan kuin johdatuksesta - kesken omien kurssipohdintojeni Suomalainen Kirjakauppa otti minuun yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä, aika tuntui olevan juuri otollinen ja kypsä tälle projektille. Tänään se vihdoin julkaistiin ja on nyt saatavilla!

Verkkokurssi antaa ihan uudenlaiset mahdollisuudet oppimiseen helpolla ja miellyttävällä tavalla, sillä siihen voi yhdistää myös monipuolisia videoita ja kuunneltavia podcasteja. Toivon, että kurssini toimii hyvänä inspiraationa näin kevättä kohti mentäessä, jolloin pää alkaa pursuta uusia ideoita ja puutarhasuunnitelmia tulevaa kevättä ajatellen.

Puutarhakurssi sopii niin vasta-alkajille kuin myös kokeneemmillekin harrastajille, jotka haluavat syventää tietojaan hyötykasveista, sekä löytää uusia vinkkejä ja idoita puutarhaansa. Kurssia laatiessani halusin ottaa juuri teidän lukijoiden ja Instagram-seuraajien toiveet erityisesti huomioon.

Taannoin Istagramissa kysyinkin, mistä aiheista eniten tietoa kaivattaisiin, ja esille nousivat toistuvasti etenkin vuoroviljely, kumppanuuskasvit, luonnonmukainen tuholaistorjunta, kaalin kasvatusvinkit, maanparannus ja kompostointi, yrtit, syötävät kukat, monivuotiset hyötykasvit ja paljon, paljon muuta. Näihin - ja moniin muihin aiheisiin - perehdytään kurssilla tehokkaasti.

Hyötytarhan hyvinvointi -osiosta saat myös tulostettua itsellesi kumppanuuskasveja ja vuoroviljelyä koskevan lisämateriaalin. Se, ja kaikki muut lisämateriaalit jäävät omaan käyttöösi vielä kurssin suorittamisen jälkeen.

Tämä oli todella ihana sydämen projekti, jos niin voi sanoa. Toivon, että tekemisen ja kasvattamisen ilo välittyy myös sinne ruudun toiselle puolelle. Syy, miksi aikanaan tämän bloginkin perustin, oli se, että halusin nostaa hytöytarhan tärkeyttä tapetille. Jokainen meistä voi helpostikin kasvattaa ruokaa kaikenkokoisilla pihoilla ja monenlaisissa olosuhteissa. Itse sain sadontuotannon käyntiin kallioisella pihallani lavojen avulla.

Vielä, sanotaanko reilut 10 vuotta sitten, en olisi uskonut että pystyisin tai osaisin kasvattaa sipulit ja perunat koko vuodeksi. Salaattia riittää koko kesän ajaksi ja yrttejä talveksikin, papuihin ja juureksiin olen hullaantunut ihan uudella tavalla. Pakastin puolestaan täyttyy syksyllä marjoista ja sienistä. Hedelmäpuitakin on tullut aika reippaasti istutettua ja oman pihan marjakasvit lisääntyvät tulevana kesänä entisestään. Sadon säilöntä on myös tärkeä osa koko prosessia.

Ennen kaikkea hyötykasvit toimivat ihanasti oman kotivaran jatkeena ja pienikin omavaraisuus on hyvästä tässä epävakaassa maailman tilanteessa. Se luo tiettyä perusturvaa arkeen ja omaa ruokaa kasvattamalla voi myös säästää - niin rahaa kuin ympäristöä. Tuntuu, että monet ihmiset ovat vieraantuneet luontoyhteydestä ja ravinnon kasvattamisesta.

Yksi ajatus kurssilla myös onkin, että pystyt samalla suunnittelemaan pihastasi luonnollisella tavalla toimivan kokonaisuuden, jossa kasvijättet kierrätetään hytöytarhan parhaaksi. Opit myös mitkä kukat sopivat parhaiten hyötypuutarhaan kumppaneiksi. Aivan huomaamatta, puutarhanhoidosta ja hyötykasvien kasvattamisesta muodostuu nopeasti hyvän olon elämäntapa.

Tervetuloa uudelle hyötytarhakurssille verkossa!

Kurssille pääset tutustumaan tästä linkistä.

Lue lisää Suomalainen Monitaito -sivulta,
kaikesta mitä kurssi pitää sisällään.

Ihanaa kevään ja uuden kasvukauden odotusta! Palaillaan pian asiaan keväisten blogipostausten myötä, ja tulkaahan myös Instagramin puolelle seurailemaan.

Nähdään siellä!

Hyötytarhurisi, Linda

Kuusenkerkkäsiirappi - valmistusohje helpoimmalla tavalla

2022-06-06T23:41:00.001+03:00

Viikonloppuna oli aikaa kerätä omalta pihalta kuusenkerkkiä ja laittaa - purkillinen jos toinenkin - kuusenkerkkäsiirappia tekeytymään. Tämä on aina yksi mukavimmista ja vaivattomimmista kevätpuuhista ja toimeen kannattaakin tarttua heti kun huomaa että kuusen nuoret vuosikasvut, eli kerkät, ovat pehmeän vihreitä. Muista että kerkkien keräämiseen tarvitset aina maanomistajan luvan, mikäli omalla pihallasi ei kasva metsäkuusia.

Keräämisen jälkeen huuhdon kerkät siivilässä puhtaiksi ja kaadan ne puhtaaseen lasipurkkiin, niin että noin puolet täytyy. Lopuksi kaadan päälle sokeria suurin piirtein saman verran. Tämän jälkeen täysi ja tiiviisti suljettu purkki laitetaan lämpimään paikkaan auringonvaloon tekeytymään. Sen voi laittaa esimerkiksi ikkunalaudalle, mutta itse olen vienyt sen aina aurinkoiseen kasvihuoneeseen.

Kesän edetessä sokeri sulaa kerkkien läpi. Kun lopulta kerkät kelluvat pinnalla ja pohjalla on kerros kirkasta, hieman kellertävän väristä siirappia, seos siivilöidään ja valmis siirappi kaadetaan uuteen puhtaaseen lasitölkkiin ja säilytetään jääkaapissa. Jos käytät fariinisokeria tai täysruokosokeria, on siirappi tummempaa. Tämä on siis todella slow-foodia mutta niin kovin vaivatonta aurinkoenergian käyttöä.

Vinkki: Joskus purkkiin saattaa siivilöinnin jälkeen jäädä vielä keskelle pieni paakku sulamatonta sokeria - jos sokeria on tullut laitettua hieman reilulla kädellä. Sen voi toki vielä hyödyntää lisäämällä sokerin- ja kerkänjämien joukkoon tilkan vettä ja keittämällä niistä vielä pienen erän siirappia ja siivilöimällä lopun purkkiin, jotta mitään ei jää hukkaan.

Monet tekevät kuusenkerkistä myös likööriä, joten siirapin siivilöintijämät voisi periaatteessa myös sulatella alkoholiin ja antaa sen seoksen tekeytyä vielä purkissa huoneenlämmössä kuukauden tai pari ja sitten siivilöidä lopputuotoksen.

Uusi kuusenkerkkäsiirappi tekeytymässä ja pienessä purkissa näkyy lopputulos. Vielä oli pieni purkki viimevuotista siirappia tallessa.

Miksi sitten tehdä siirappi näin eikä keittämällä?

Keittämällä siirapista tulee toki paksumpaa, mutta samalla pitkään keittäessä kuumentamisen vuoksi ainakin osa kerkkien vitamiineista tuhoutuu. Siksi luulen, että tämä lempeämpi ja helpompi keino säilyttää kuusenkerkän hyödyn vielä paremmin. Toisekseen, siirapin keittäminen kattilassa on todella aikaa vievä prosessi (jopa 4 tuntia) ja siitä syntyvä tuoksu on todella voimakas. Totesin aikanaan että homma onkin hyvä tehdä kokonaan ulkona, mikäli siirapin haluaa keittää.

Kuusenkerkkäsiirappi on ihana, helppo ja edullinen muisto keväästä talven pimeisiin aikoihin - ja myös kiva lahjaidea vaikka jouluksi. Koska se on aikamoinen vitamiinipommi, voi sitä lorauttaa mauksi vaikkapa teen sekaan tai puuron, jäätelön, jogurtin tai paahtoleivän päälle.

Huom! Jos olet kovin allerginen tai astmaatikko, kuusenkerkät voivat aiheuttaa vakavia allergiaoireita ja se tulee aina ottaa huomioon ennen kuin lähdet nauttimaan kuusenkerkkätuotoksia. Turvallisuus ennen kaikkea. Se tulee aina mainita kaikkia luonnontuotteita nauttiessa, olivatpa ne sitten minkälaista "superfoodia" tahansa aina yrteistä kuusenkerkkiin tai vaikkapa pakurikääpään. Itse en esimerkiksi koskaan ole uskaltanut nauttia pakurituotteita, koska tiedän että olen penisilliinille allerginen. Ota aina asioista selvää ennakkoon, enen kuin kokeilet uusia luonnontuotteita.

Luumupuun istutus ja hoito

2022-05-28T21:17:00.001+03:00

Luumu (Prunus domestica) on kukkiessaan yksi toukokuun kauneimmista hedelmäpuista ja syksyllä se tarjoaa mehukasta satoa syötäväksi. Kuvassa oleva luumupuu on hyvin kylmää kestävä keltaluumu ’Laatokan Helmi’, joka on kotoisin Venäjän Karjalasta ja menestyy vyöhykkeillä I-IV. Se on ollut terve ja kaikin puolin sitkeä puu. Istutin näitä kaksi kappaletta keväällä 2014 ja tämä kevät oli nyt ensimmäinen, jolloin ne todella räjähtivät aivan valtaisaan kukintaan, jollaista en ole aiemmin kokenut.

Luumupuissa parasta on myös niiden helppous, leikkaustarve on kovin vähäinen. Toisiaan hankaavat tai sisäänpäin kasvavat oksat voidaan leikata joko hyvin aikaisin kevättalvella ennen silmujen puhkeamista tai loppukesällä sadonkorjuun jälkeen. Kuolleet tai vioittuneet oksat poistetaan myös. Kirsikkapuiden tapaan luumupuu vuotaa herkästi keväällä, jolloin sitä ei kannata missään nimessä leikata.

Luumupuu vaatii lämpimän, suojaisan ja aurinkoisen kasvupaikan, joten se on viihtynyt hyvin talon etelä-/lounaiskulmassa. Kuten kaikki hedelmäpuut, tulisi multatila istutuskuopalla olla ainakin 80-100cm mutta itse otin aikanaan riskin kun istutin ne tähän paikkaan, jossa on kallio melko pinnassa. Puiden kasvu on ollut luonnollisesti siitä syystä hieman hitaampaa, mutta hedelmiä se on tuottanut nyt mukavasti ja enenevissä määrin parin viime vuoden aikana. Luumupuu pärjääkin huomattavasti paremmin hieman karummallakin kasvupaikalla, toisin kuin vaikkapa omenapuu. Täällä IV-vyöhykkeellä luumut kypsyvät syyskuun alussa. Hyvää kannattaa odottaa!

Luumupuut kasvavat noin 2-4 metriä korkeiksi ja taimien väliin on hyvä jättää noin 4m väliä. Kuvissa kukkiva ’Laatokan helmi’ on itsepölytteinen luumupuu (kuten useimmat ovat, Yleistä keltalumua lukuun ottamatta), mutta aina parempaa ja runsaampaa satoa saa, jos lähettyvillä on pölytyskumppanina toinen lajike, eli kannattaa istuttaa vähintään kahta eri lajiketta jos tilaa näille kaunottarille löytyy. Kirsikkaluumut tarvitsevat mieluusti myös toisen lajikkeen pölytykseen.

Luumupuu ei pidä seisovasta talvimärkyydestä, joten mikäli maa on hyvin savista, sitä kannattaa keventää hiekalla ja kompostimullalla sekä salaojittaa alue. Toki puun voi myös istuttaa loivalle kumpareelle tai rinteeseen. Keväisin puun alle kannattaa kitkennän yhteydessä levittää katteeksi kerros maatunutta hevosenlantaa tai kompostimultaa. Liian voimakasta typpilanoitusta kannattaa välttää kaikkien hedelmäpuiden kanssa, sillä se voi heikentää talvenkestävyyttä. Loppukesällä voi puulle antaa syyslannoitetta joka parantaa talvenkestoa ja edistää kukintaa. Maan pH saa olla melko neutraali (6-7), eli luonnostaan hapanta kasvualustaa kannattaa peruskalkita hyvin. Kevättalvella olen joskus ripotellut hangelle puun alle koivupuun tuhkaa.

Tue vastaistutettu taimi tukikepein ja remmillä joka ei hankaa runkoa rikki. Tuet saavat olla paikoillaan parin ensimmäisen vuoden ajan. Talvisuojaus jäniksiltä ja jyrsiöiltä on myös tarpeen. Kastele puun taimia (muutaman kerran runsaalla vesimäärällä kerralla, mieluummin kuin usein pikkaisen suihkutellen) ainakin ensimmäisinä vuosina juurtumisen edistämiseksi ja tarpeen mukaan.

’Laatokan Helmen’ satoa popsimassa viime vuonna syyskuun alussa.

Jos haaveilet luumupuiden istuttamisesta hyötytarhaasi, koostin alle pienen listan yleisesti saatavilla olevista, kestävistä lajikkeista ja niiden menestymisvyöhykkeistä. Toki hedelmäpuihin erikoistuneilla taimistoilla on saatavilla lisäksi valtavat määrät erilaisia Euroopassa jalostettuja tarhaluumuja, joiden talvenkesto noin I-II -luokkaa, sekä yleensä huomattavasti kestävämpiä venäläisiä lajikkeita. Esimerkiksi ’Sholtaja Hopty’ -lajiketta viljellään jopa Siperiassa. Meillä sen sekä ’Shershnovskaja’ -luumujen kestoksi on merkitty jopa V-vyöhyke.

Luumupuulajikkeita (Prunus domestica)

’Eurazia’ I-III (IV)

’Garmonija’ I-IV

’Jubileum’ (I-II)

’Kuntala’ I-IV

’Kuokkala’ I-III (IV)

’Laatokan Helmi’ I-IV

’Opal’ I-II (III)

’Parikkalan tummaluumu’ I-III

’Reine Claude d'Oullins’ I-II (III)

’Siivosen Keltaluumu’ I-III

’Sinikka’ I-III (IV)

’Victoria’ I-II

’Viipurilainen Punaluumu’ I-III

’Yleinen keltaluumu’ I-III (IV)

Kirsikkaluumujen kukat ovat tavallista luumua pienemmät, mutta kukinta sitä runsaampaa kun puu kasvaa. Kuvassa lajike ’Podarok’.

Kirsikkaluumulajikkeita (Prunus cerasifera)

’Kolonovidnaja’ pilariluumu I-II (III)

’Matjyun’ (tunnetaan myös nimellä ’Punainen Paroni’ ) I-III (IV)

’Podarok’ (tunnetaan myös nimellä ’Pietarin Lahja’) I-IV

’Kometa’ I-II (III)

’Mara’ I-III (IV)

’Nigra’ I-III (purppuranpunaiset lehdet ja pinkki kukinta, pensasmainen kasvutapa)

Kriikunalajikkeita (Prunus domestica ssp. insititia)

Keltakriikuna ’Voitto’ I-IV(V)

Keltakriikuna ’Wilma’ I-IV

’Yleinen sinikriikuna’ I-III

Luumu on kukkiessaan kuin valkoinen pilvi. Pihallani kasvaa ’Laatokan Helmiä’ nyt kolme, sekä lisäksi vielä nuoret puut ’Sinikka’ ja ’Kuntala’. Kirsikkaluumut ’Podarok’ ja ’Punainen Paroni’ selvisivät IV-vyöhykkeellä ensimmäisestä talvestaan hyvin. Kohta kaivan istutuskuoppia vielä kahdelle keltakriikunalle, sekä ’Kuokkala’ ja ’Eurazia’ -luumuille. Puiden jokasyksyinen talvisuojaus verkoilla on ehkä tylsin puutarhahomma ikinä mutta se onneksi unohtuu sopivasti aina näin keväisin - ja niinpä sillon taas kertyy muutama uusi suojattava lisää... ;)

Innokasta istutusaikaa kaikille! Nautitaan näistä ohikiitävistä keväthetkistä ja kukkivien puiden paratiisinomaisesta kauneudesta.

- Hyötytarhuri

Malabarinpinaatin kasvatus

2022-02-20T14:05:00.003+02:00

Basellakasvien heimoon ja pinaattioiden sukuun kuuluva malabarinpinaatti (Basella alba) on mukavan rehevä lehtivihannes hyötytarhaan. Nimestään huolimatta se ei ole sukua pinaatille mutta se on muutoin pinaatin tapaan käytettävä trooppinen yksivuotinen köynnös. Mehevät lehdet kannattaa poimia nuorena ja köynnöksen varsi on myös syötävä.

Nyt helmi-maaliskuussa ehtii vielä kylvää siemeniä, mikäli haluaa sitä kesäksi kasvattaa. Malabarinpinaatti on melko hidaskasvuinen, joten se vaatii pitkän esikasvatusajan. Siemeniä on hyvä liottaa yön yli ennen kylvöä itämisen nopeuttamiseksi.

Helmikuussa kylvetyistä siemenistä kasvaneet taimet ikkunalaudalla huhtikuun lopulla.

Keväällä taimet voi siirtää kasvihuoneeseen vahvistumaan ja lopulta istuttaa ulos ravinteikkaaseen kasvualustaan, lämpimän suojaiselle paikalle. Kasvupaikalleen päästyään se kirii kasvussa ja innostuu rönsyilemään. Parhaimmillaan köynnös voi kasvaa 2-3m korkeaksi.

Mehevänä kasvina malabarinpinaatti luonnollisesti kaipaa tasaista kastelua. Kuumana kesäpäivänä se voi helposti lurpahtaa liiassa paahteessa. Kasvupaikka voikin olla hieman puolivarjoinen. Mikäli kasvihuoneessa on tilaa, voi sen antaa toki sielläkin rönsyillä.

Köynnös tekee suloisen pieniä vaaleanpunaisia kukintoja, mutta todellinen koristearvo ja hyöty on nimenomaan mehevissä lehdissä. ’Rubra’ -lajikkeen lehdissä ja varressa on kaunis häivähdys viininpunaista sävyä. Syksyllä muodostuvista mustista marjoista voi kerätä siemenet talteen seuraavaksi kevääksi.

Antoisia kylvöhetkiä ja kevään odotusta!

-Hyötytarhuri

Säästöä kotitarveviljelyllä

2022-02-15T20:23:00.042+02:00

Puutarhanhoitoon ja hyötytarhaan saa upotettua vuosittain rahaa pienen omaisuuden verran viherhulluuden kasvaessa – tai säästämisen ja kierrättämisen avulla juuri niin vähän kuin haluaa. Ehkä useimmat meistä yrittävät tasapainoilla jossakin kultaisella keskitiellä. Minkälaisiin asioihin ja toimenpiteisiin sitten kannattaa satsata pidemmällä tähtäimellä aikaa, resursseja ja energiaa kasvatustarpeensa huomioon ottaen, ja missä puolestaan säästää parhaiten?

Uskallan väittää, että moni puutarhaharrastaja – ja ehkä etenkin kotitarveviljelijä – on lähtökohtaisesti tyyppi, joka haluaa teoillaan säästää niin rahaa kuin ympäristöä. Nykypäivänä kaiken saa toki ostettua valmiina, mutta viitseliäisyydellä voi myös säästää paljon. Oma viljelys antaa myös omalle perheelle edes pientäkin ruokaturvaa ja omavaraisuusastetta. Kotitarveviljelystä aikaansaamillaan ruokaostossäästöillä voi puolestaan pikkuhiljaa ajan myötä tehdä satsauksia hyötytarhansa kehittämiseen ja monipuolistamiseen entisestään.

"Pienenkin hyötytarhan hoitaminen omalla pihalla on loppujen lopuksi enemmän kuin harrastus, siitä tulee elämäntapa."

Oman ruoan kasvattamiseen kuuluu pitkälti myös se, että elää vahvasti arjessaan ja ruokailussaan vuodenkierron mukaan, nauttii kesällä kaikesta tuoreesta, mutta osaa myös säilöä kasvattamiaan herkkuja monipuolisesti kellarissa tai muussa kylmävarastossa sekä tölkittämällä, pakastamalla ja kuivaamalla.

Tässä postauksessa pohdin omasta näkökulmastani hieman tarkan markan – tai siis euron – kotitarveviljelijän säästö- ja kierrätysideoita.

Ravinteet kiertoon – valmista omaa kompostimultaa

Tämä on varmasti se kaikkein tärkein pointti luonnonläheisessä puutarhanhoidossa. Jokainen meistä on varmasti ostanut – ja osittain pakon sanelemana edelleenkin ostaa – jonkin verran kaupan valmiita multapusseja, koska silloin saa kätevästi rikkaruohovapaata, valmiiksi lannoitettua ja kalkittua multaa. Pidemmän päälle puutarhaharratuksen ja innostuksen laajentuessa ja kasvaessa, jatkuva pussimullan kulutus ei ole kovin edullista. Valmiissa mullassa on myös seassa paljon turvetta ja muovisten multasäkkien kanssa on aina oma säätönsä.

Itsekin olen toki käyttänyt paljon kaupan luomumultaa kasvilavoissa maanparannusaineena, jotta olen saanut kasvualustaa kerrytettyä maatuneen hevosenlannan, lehti- ja risusilpun sekä oman kompostimullan lisäksi. Tavoitteeni omassa hyötytarhassa on kuitenkin panostaa tulevaisuudessa yhä enemmän omavaraisempaan kasvualustaan. Vuoroviljelyllä, kompostimullalla ja viherlannoitekasvien avulla voi hoivata kasvualustaa niin, että se pysyisi viljelykelpoisena pidempään.

Ajattelin kokeilla ensi kesänä myös oman taimimullan valmistamista, sekoittamalla laakeaan astiaan oman seoksen lehtikompostimultaa, hiekkaa ja perliittiä. Koska kaikessa pihalta poimitussa on oletettavasti jonkin verran rikkakasvien siemeniä, ajattelin antaa kaiken kompostimullasta nousevan itää, kitkeä pois astiasta ja peittää loput pimentävällä muovilla ilmavasti, jotta enempää rikkakasveja ei pääse kylväytymään ja pimeys myös tukahduttaa lopunkin kasvun. Seuraavaksi kevääksi saan sitten toivottavasti omaa puhdasta taimimultaa. Tämä nyt on ihan omassa päässä kehitelty suunnitelma, mutta kokeiluun menee. Mullan voisi toki varmasti "desinfioida" kaikesta elävästä vaikkapa kuumentamalla, mutta siinä tuhoutuvat samalla ehkä myös kaikki hyödylliset mikrobit.

"Kasvimaan kunnostus on aina satsaus tulevaisuuteen, vuosien mittaan saat entistä parempaa satoa."

On tärkeää kartoittaa kasvimaansa laatu, jotta tietää kuinka parantaa kasvualustaa. Itse olen parantanut raskasta savimaata sekoittamalla siihen hiekkaa ja runsaasti eloperäistä ainesta kuten maatunutta hevosenlantaa ja valtavat määrät omalta pihalta syntyvää lehtikompostia. Syksyllä keräävällä leikkurilla silputut ja kerätyt lehdet voi kätevästi ajaa kasvimaalle sellaisenaan maatumaan. Niiden mukana voi toki tulla rikkaruohojen siemeniä, mutta ainakin hieman puolivillillä pihalla niitä lentää kasvimaalle kyllä joka tapauksessa.

Tavoitteena on, että puutarhasta saisi mahdollisimman kierrätettävän, oman pienen ekosysteemin jossa ravinteet kiertävät muodosta toiseen, maassa on hyödyllisiä mikrobeja ja pölyttäjätkin voivat hyvin. Puutarhan kasvijätteet kompostoituvat uudeksi mullaksi, biojätteet puolestaan kompostoituvat lämpökompostorissa tai hajoavat bokashissa, josta sivutuotteena saa omaa laimennettavaa ravinneliuosta.

Puutarhan puiden oksat, risut ja männyn kuoriaines päätyvät happaman maan kasveille kuorikatteiksi, mikäli jokin puuvanhus täytyy pihapiiristä kaataa. Kodin takkapesässä syntyvä puhdas puuntuhka puolestaan toimii kalkituksen tapaan ja ravinteena hedelmä- ja marjakasveille. Biohiilen poltto on myös hyvä tapa maksimoida puuaineksen hyöty, sen sitoessa maaperään ja kasvilavoihin tehokkaasti kosteutta ja ravinteita. Sen polttaminen on vielä tavoitelistalla. Toistaiseksi olen ostanut jonkin verran biohiiltä valmiina kokeilun vuoksi.

"Pihan/lavatarhan koosta riippuen on tärkeää priorisoida juuri ne kasvit, mitkä ovat itselle kaikkein tärkeimmät ja joille haluaa antaa eniten tilaa."

Hinta/hyötysuhteessa kannattavimmat kotona kasvatettavat hyötykasvit ovat itselleni olleet: salaatit, yrtit, retiisit, kirsikkatomaatit, pensaspavut ja aina ylituotannon puolelle menevä kesäkurpitsa. Laskin, että viime kesänä kasvatin 0,60€ maksaneesta siemenpussista 8 kesäkurpitsan tainta, jotka tuottivat yhteensä 40 kg kesäkurpitsaa. Punnitsin aina sadon ja merkitsin painot ylös koko kesän ajalta. Se on ihan hyvä tehdä, mikäli haluaa realistisen kuvan siitä mitä tuli vuoden aikana kasvatettua, ja suunnitellessaan seuraavaa satokautta ja ruoan riittävyyttä – mikäli tähtää hyötytarhallaan omavaraisempaan elämään.

Itse syön kesällä helposti päivässä julmetun kokoisen kulhollisen ihania Lollo Rossa- ja tammenlehtisalaatteja, joten siinä tulee viikonkin aikana iso säästö siemenpussin hintaan nähden. Tilliä ja persiljaa kuluu kesällä myös usean viljelymetrin verran ja loput kuivaan tai pakastan talveksi.

Koko kesän ajan vihreät salaattitarpeet tulevat siemeninä maksamaan pienimmillään noin 10-15€ jos ostan vain edullisimpia peruslajikkeita, jotka maksavat 0,60€–3€/pss. Keväällä kyllä lähes aina innostus vie mukanaan ja siemenpusseja tulee hankittua jos jonkinlaisia – ja pitäähän tietysti kukkiakin olla! Kaikkia siemeniä ei toki kannata aina kaikkia kylvää kerralla jos ei tarvitse. Puolet voi jättää seuraavaksi kevääksi. Erikoisempien kukkalajikekiden siemeniin uppoaa rahaa huomattavasti enemmän kuin hyötykasveihin.

Kolmehenkisen perheen sipulit sain kasvatettua vuodeksi noin 30€ hinnalla istukassipuleista – ja sipulia käytetäänkin ruoanlaittossa päivittäin. Kesällä myös pakastan sellaisenaan sipulien vihreitä naatteja ison määrän talven keittoihin. Ne yleensä riittävät reilusti talvenkin yli.

"Ehkä yksi tärkein asia jota kotitarveviljely on opettanut, on ruoan ja sen kasvattamiseen tarvittavan työn kunnioitus."

Perunaa haluan kasvattaa itse, koska ne maistuvat niin älyttömän hyville. Saan yleensä myös ruukusta varhaisperunaa juhannusaatoksi ja itse kasvattamalla varmistun siitä, että peruna on luonnonmukaisesti kasvatettu, eikä ole imenyt itseensä valtavaa määrää erilaisia kemikaaleja. Parhaimman sadon perunoista olen saanut nimenomaan lavaviljelyllä. Sato vaihtelee lajikkeiden ja olosuhteiden mukaan. Omia suosikkilajikkeita ovat tällä hetkellä Annabelle, Colomba, Mozart ja Mulberry Beauty. Viime kesänä sain melko hyvän sadon myös Challenger ja Muse -lajikkeista. Kuivana kesänä perunaa joutuu myös jonkin verran kastelemaan perunaruven ehkäisemiseksi ja olen huomannut että lavassa kosteus pysyy paremmin kuin avomaalla.

Säilö satosi talteen

Makean etikkaiset retiisisiivut säilyvät pikkelöitynä jääkaapissa monta kuukautta – tai ainakin niin kauan kunnes ne on syöty!

Joskus hyvällä onnella satoa voi tulla niin paljon, että kaikkea ei ehdi heti käyttää. Silloin kannattaa tutkia mahdollisimman laajasti, kuinka säilöä tehokkaasti ja kekseliäästi kaikki kesän maut talteen. Itselleni Pinterest on ollut yksi ihana ideakanava, josta löytää makuideoita ympäri maailman. Aasian suunnalta pikkelöidyt retiisit ovat olleet perheeni suosikkeja jo vuosia. Kevään ensimmäinen sato on yleensä ollut sen verran suuri, että kaikkea ei millään jaksa kerralla salaateissa syödä, joten yksinkertainen "1-2-3-pikkelöintiliemi" (etikka-sokeri-vesi) sinapinsiemenillä, suolalla ja maustepippurilla maustettuna on ollut toimiva. Mausteita voi laittaa oman maun mukaan. Syksyn tullen rapeiden retiisisiivujen syönti on ollut suorastaan luksusta (koska pidän retiiseistä).

Kesäkurpitsaa olen keittänyt kurkun asemasta pikkelssiksi, pakastanut raakana tai ryöpättynä, sekä kokannut valmiiksi laatikoiksi kaalilaatikon asemasta ja pakastanut. Porkkanoiden ja fenkolien naatit voi kuivata nipuissa ja tehdä niistä viherjauhetta. Mustaherukan ja vadelmanlehtiä voi kerätä teeaineksiksi jne... Säilömisen maailmaan perehtyessään ei paluuta ole ja kohta haluaa ottaa kaiken talteen, kuin orava konsanaan ennen talvea. Kuivaa, umpioi, pakasta. Jos olet onnekas ja omistat kellarin/maakellarin, kannattaa opetella sen tarvittavat huoltotoimenpiteet.

Valmista omia ravinteita ja torjunta-aineita

Kun itse tekee, tietää myös mitä se sisältää. Puutarhassaan on hyvä omistaa pieni puolivilli nurkkaus nokkosille ja raunioyrteille, jolloin niistä voi valmistaa ravinneliuoksia.

Raparperinlehdistä keitetyllä liuoksella voi torjua kirvoja koristekasveilla kuten ruusuilla, syötäville sitä ei koskaan tule suihkuttaa, koska raparperin vihreät lehdet ovat myrkyllisiä.

Sekaistutuksella voi myös vaikuttaa tuholaisiin. Tuoksuvat yrtit karkottavat monia tuhohyönteisiä, kehäkukka houkuttaa paikalle "petoja" eli kukkakärpäsiä ja samettikukka torjuu mullassa eläviä tuholaisia.

Voit lukea lisää vinkkejä lannoitusaiheesta täältä.

Huomioi vedenkulutuksesi

Ei näin. Ylhäältä päin suihkuttelu voi polttaa kasvien lehtiä aurinkoisella säällä, kastele mieluummin suoraan juurelle.

Sadeveden keräys on ehdoton edellytys hyvinvoivalle puutarhalle, sillä kasvit eivät iloitse yhtä paljon jääkylmästä hanavedestä ja muutenkin sen käyttö kastelussa on aikamoista resurssien tuhlausta, paitsi tietysti äärimmäisen pakon edessä jos omaa kaivoa ei ole. Salaattien ja yrttien suihkutteluun olen tosin yleensä käyttänyt ihan puhtaussyistä kunnallista vesijohtovettä. Kastelutekniikalla on myös väliä. Jos suihkutat suoraan kasvien lehdille, voivat ne palaa auringonpaahteessa ja muutenkin lehdiltä kosteus haihtuu ilmaan. Sen sijaan veden kaataminen juurille imeytyy suoraan kasvualustaan – juuri minne pitääkin.

Kastelun ajoitus on myös tärkeää veden säästämisessä. Kuumalla helteellä ei keskipäivällä kannata liiemmin kastella, koska kaikki vesi haihtuu silloin nopeammin. Toki lurpahtaneiden kasvien kohdalla voi tehdä pelastusoperaatioita. Muutoin hyvä aika perusteelliselle kastelulle on aikaisin aamulla kun on viileämpää. Silloin kasvit saavat tankattua hellepäivän varalle. Samoin myöhemmin illalla kasteltuna kosteus säilyy pidempään kasveilla yön yli.

Kun esimerkiksi nuoria hedelmäpuita tai marjapensaita kastelee pari ensimmäistä vuotta istutuksen jälkeen juurtumisen edistämiseksi, ne kaipaavat kerralla runsasta kastelua, joka ylettyy syvimmillekin juurille. Kastelun jälkeen katteen levittäminen auttaa pitämään maan kosteana pidempään.

Energiankulutus – mitä taimikasvatus maksaa?

Huimiksi kivunneet sähkölaskut puhuttavat juuri nyt kaikkialla ja maaseudulla omakotitalossa asuvana sähkö-/puulämmittäjänä laskukirjeen avaakin vasta ensin hetken hyvin syvään hengitettyään. Taimikasvatus on ihana osa kevään odotusta mutta senkin kohdalla voi säästeliään olla tarpeen miettiä, kuinka monta kuukautta haluaa apuna käyttää vaikkapa sähkökäyttöistä lämpömattoa tai kasvivaloja, ja mitä se tulee lopulta maksamaan omien taimien kohdalla?

Nykyiset LED-valot tosin ovat melko energiatehokkaita. Tein netissä pikaista tutkimusta, ja löysin tämän Fortumin artikkelin kasvivalojen kulutuksesta. Sieltä selvisi, että 12h vuorokaudessa päällä oleva lamppu kuluttaisi vuodessa yhteensä noin 6€. Ei kovin paha, mikäli tuo laskelma pitää paikkansa. Toki oman sähköliittymän tyyppi vaikuttaa kulutuksen hintaan. Mikäli olet itse laskenut taimivalojen kulutushintaa tai vaikkapa kasvihuoneen termostaattilämmittimen kulutuksen hintoja, olisi mielenkiintoista kuulla! Kasvihuoneisiin on olemassa myös valopetrolilämmittimiä. Oletko itse käyttänyt niitä, ja minkälainen kokemus se on?

LED-kasvivalot ovat kuitenkin ehdottomasti tarpeen ahkeralle taimikasvattajalle, sillä yhden valmiina ostetun tomaatintaimen hinnalla voi ostaa pussillisen siemeniä, josta saa lajikkeesta riippuen kymmeniäkin taimia. Kannattaa siis tarkistaa minkälaisia kasvivaloja käyttää ja paljonko ne kuluttavat.

"Siemenestä kasvattaminen kannattaa aina. Kasvun ihmeen seuraaminen on yksi ihanimmista kokemuksista puutarhaelämässä."

Uusiokäytä

Ostotaimien mukana tullevat mustat muoviruukut ovat ahkerassa käytössä mitä enemmän taimia itse kasvattaa. Joka kevät ne lähestulkoon loppuvat kesken! Käytön jälkeen ne voi pestä, kuivattaa ja laittaa varastoon seuraavaa kevättä varten. Esikasvatuksessa voi käyttää toki myös pieniä talous- ja vessapaperihylsyistä tehtyjä taimipotteja.

Säästä talouskäytöstä tulleet hyvät lasipurkit ja pullot omien hillojen, pikkelssien ja mehujen säilöntään. Muista luonnollisesti desinfioida ne hyvin ennen käyttöä. Muovipulloista ja kanistereista saa puolestaan pieniä "minikasvihuoneista".

Multasäkkien muoveja olen käyttänyt joidenkin koholavojen sisäpuolien vuoraukseen niin että musta puoli tulee multaa vasten. Lavojen vuoraamisesta muovilla tuntuu olevan kahta koulukuntaa. Joidenkin mielestä muovin ja puun väliin jäävä kosteus mädännyttää laudat nopeammin mutta itse en ole sellaista huomannut - päin vastoin. Kun lavan kasveja kastelee, on luonnollisesti sen sisällä oleva multa jatkuvasti hieman kosteaa ja lahottaa puun nopeammin. Aurinkoisella paikalla lavojen mustiksi käsitellyt puut kuivuvat kauttaaltaan hyvin koska puu kuitenkin hengittää vaikka sen olisikin öljynnyt ekologisella puuöljyllä ukopuolelta.

Sadonkorjuu: käytä ravinteikkaat "jämät" kasvisliemeen

Kesän ja syksyn aikana kertyy paljon sellaisia kasvisten jämiä jotka helposti päätyvät kompostoriin, mutta jotka ovat loppujen lopuksi jalostettuina arvokasta makuainetta talven keittoihin. Muistan joskus lukeneeni vanhaa sota-ajan jälkeistä keitto- tai kotitalouskirjaa ja sieltä jäi elävästi mieleen lause "kasvisten keitinliemen pois heittäminen on suorastaan rikollista".

Jos ei saa kerralla kasvisliemen aineksia kasaan tarpeeksi paljon isoa kattilallista varten, niitä voi kerryttää koko kesän ja syksyn ajan pikkuhiljaa suureen pussiin pakkaseen ja talvella keittää niistä hiljalleen maistuvaa kasvislientä vaikkapa haudutuspadassa. Liemen voi sitten siivilöitynä puolestaan halutessaan umpioida tölkkeihin tai pakastaa liemen rasioissa tai jääpalapusseissa.

Säästä omaan kasvisliemeen esimerkiksi nämä "hukkapalat":

hyvin pestyjen porkkanoiden ja lanttujen kuoret
puhtaat sipulien kuoret (antavat kaunista väriä)
sipulien ja valkosipulien kovat kukkavarret (ilman kukkia)
tillin, persiljan ja muiden yrttien varret
juuripersiljan naattien varret
herneiden palko-osat
sienet (Syksyllä liemeen voi laittaa lisäaromiksi ilmaiseksi metsästä kerättyjä myrkyttömiä sieniä makua tuomaan, esim. kantarelli, orakkaat, suppilovahvero. Kuivatuista sienistä saa muuten maukasta jauhetta mausteeksi niin liemiin, kastikkeisiin kuin keittoihin.)

Kerää siemenet talteen

Tämä on ehkä se ilmeisin vinkki, jolla saa jatkuvuutta puutarhanhoitoon ja säästää paljon rahaa uusien erilaisten lajikkeiden siementen hankintaan taas seuraavaksi kevääksi. Huomioi että pitkälle jalostetut F1-merkinnällä varustetut lajikkeet eivät välttämättä tuota ollenkaan siemeniä tai niiden jälkeläinen voi olla lopulta aivan jotain muuta. Jos olen ostanut jonkin hyötykasvin (kuten tomaatin, chilin tai paprikan) taimen valmiina taimistolta, googletan kyseisen lajikkeen nimen siemenkaupoista, jolloin myös näen onko kyseinen lajike F1 vai saanko kerättyä siitä omia siemeniä seuraavaksi vuodeksi. Täällä vinkiksi pieni lista hyötytarhasta kerättävistä siemenistä.

Hyödynnä syötäviä luonnonkasveja ja istuta monivuotisia hyötykasveja

Punahierakka on kaunis myös ruukussa.

Pihan villiyrttejä ja muita syötäviä luonnonkasveja kannattaa opetella tunnistamaan ja hyödyntämään, sillä ne ovat täysin ilmaisia. Aloita harjoittelu vaikkapa vuohenputken tunnistamisella, voikukanlehdillä- ja kukilla, horsmanversoilla, siankärsämön lehdillä, kuusenkerkillä, nuorilla koivunlehdillä. Olemassa on monia aiheeseen perehtyneitä oppaita, joita voit vaikkapa kirjastosta lainata. Lukuisia vaihtpehtoja löytää ihan Googlen haulla "villiyrttikirja".

Istuta puutarhaasi mahdollisimman monia erilaisia monivuotisia hyötykasveja, esimerkiksi: ruohosipuli, ilmasipuli, vaarinlaukka, punahierakka eli viinisuolaheinä, köynnöspinaatti, luumuruusu (kiulukat), maa-artisokka, parsa, lipstikka, ajuruohot, iisoppi, raparperi, ahomansikka ym.

Luonnollisesti marjapensaat ja hedelmäpuut kuuluvat myös hyötytarhaan. Puun istuttaminen ja lajikevalinta kannattaa tehdä harkiten, sillä kasvuun kuluu vuosia ja lopulta kun satoa alkaa tulla, tulisi sen olla juuri itselle omiin tarpeisiin mieluista. Esimerkiksi omenalajiketta valitessa kannattaa miettiä haluaako omenoita syödä vain silloin kun on sesonki menossa (kesäomenat), vai säilyttää niitä tuoreina vaikkapa jouluun asti (syys- ja talviomenat).

’Pekka’ syysomena on ehdottomasti yksi suosikkini. Maku on ihana ja ulkonäkö varsin kaunis, omenan kypsyessä todella tummaksi, lähes mustanpunaiseksi. Menestymisvyöhyke I-V, sato kypsyy omalla pihallani melko myöhään syyskuussa.

Opettele lisäämään kasveja

Siementen keruu jo mainittiinkin kasvien lisäämisessä, mutta muitakin keinoja vielä on. Lisää herukkapensaita ja karviaisia juurruttamalla uusia taimia helposti taivukkaista.

Opettele ymppäämään, jolloin voit vaikkapa ympätä aroniapensaan oksan pihlajan varteen, saaden siitä rungollisen aronian. Eri omenalajikkeita voi ympätä perusrunkoon, saadakseen uusia puita. Yrtti- ja ruohosipulmättäitä voi jakaa, saadakseen uusia taimia ja käydä vaikka vaihtamassa niitä uusiin kasveihin taimitoreilla.

Katso mistä maksat – satsaa kestävään laatuun

Mikään ei ole ikuista, mutta kun harrastaa puutarhanhoitoa ja hyötyviljelyä tosissaan, kannattaa silloin suurimpia hankintoja tehdessään satsata kestävään laatuun. Itse kadun tänäkin päivänä karvaasti halvan muovikennokasvihuoneen hankintaa, joka oli äärimmäisen työläs kasata, mutta muutaman vuoden jälkeen on jo lähes leviämisvaiheessa. Pieni lasihuone puolestaan seisoo jo toistakymmentä vuotta tukevana ja pursuilee kesällä punaposkisia tomaatteja täynnä. UV-suojatussa kennohuoneessa puolestaan kaikista esikasvatetuista taimista on tullut honteloita ja kitukasvuisen näköisiä, kurkut ja tomaatit kukkivat huonosti eikä satokaan tahdo kypsyä.

Kasvihuoneen valintaan kannattaa käyttää harkintaa ja mieluummin säästää useamman vuoden ajan tosissaan siihen unelmiensa ansariin – tai rakentaa sen itse kierrätysikkunoista – sen sijaan että hankkii jonkin edullisemman tilapäisviritelmän, josta syntyy lopulta enemmän päänvaivaa kuin hyötyä. Kasvihuone on etenkin meille suomalaisille puutarhaharrastajille tärkeä, lyhyen kasvukauden pidentämiseksi ja omien taimien esikasvattamiseksi.

Kasvihuone on ehkä käytetyin juuri kurkkujen ja tomaattien kasvattamiseksi. Mikäli oma kasvihuone on vasta haavelistalla, kasvata ulkon lämpimässä paikassa viihtyviä avomaankurkkuja ja nimenomaan avomaalle soveltuvia tomaattilajikkeita.

Pienet muoviset lavan päälle asetettavat Palramin "minikasvihuoneet" olivat aikanaan hyvä löytö Anttilasta (kun se kauppa oli vielä olemassa) ja ne ovat maksaneet itsensä takaisin jo moneen kertaan. En tiedä onko niitä enää saatavilla, mutta jos on, voin suositella ihan kokemuksen perusteella. Ne ovat olleet nyt yli 10 vuotta käytössä ja välillä painavankin lumikuorman alla. Kirkas ja todella vahva muovi ei ole tässä ajassa edes naarmuuntunut. Keväällä pesen ne puhtaaksi pehmeästi harjaamalla ja kylvämään pääsee aikaisimmillaan jo maalis-huhtikuussa. Sitä hetkeä odotan joka vuosi suurella innolla. Montaa viikkoa ei tarvitse satoa odotella.

Näihin lavoihin vaihdan vuosittain mullan etanoiden ehkäisemiseksi, sillä kasvatan niissä yleensä koko kesän salaattitarpeet ja retiisit. Kun kannet pitää päällä raotettuna, tuuletus toimii ja silti salaatit pysyvät puhtaina – jos joku räkättirastas päättäisi ohilennollaan tehdä tarpeensa juuri lavojen kohdalla.

Kähäräsinappia ja tammenlehtisalaattia.

Lavatarhan rakentaminen uudesta puutavarasta voi tuntua aluksi melko tuhlailevalta, sillä suuremman kompleksin rakentelu voi koosta riippuen maksaa satojakin euroja. Yksi kalleimmista satsauksista on myös myrkytön eko-puuöljy joka maksaa reilut 25-30€/purkki, mutta se on melko välttämätön satsaus lavojen kestävyyden suhteen, suojaten niitä tehokkaasti lahoamiselta.

Itselläni koholavojen rakentaminen hyötytarhan perustamiseksi oli välttämätöntä, sillä tonttini on noin 80% kalliota ja juuri ne parhaat aurinkoisimmat kohdat pihasta olivat vain kalliolla kasvavaa sammaleista nurmikkoa, jossa maata noin 20-30cm syvyydeltä ennen kuin lapio kolahtaa.

Lavoissa perunaa, sipulia ja hernettä. Tiheään istutettuja sipuleita harvennetaan koko kesä ruoanlaittoon. Lavoja kannattaa aloittaessa olla ainakin neljä, jotta voi toteuttaa kiertoviljelyä.

Satsausta en ole kuitenkaan vielä kertaakaan katunut, sillä lavoista saa moninkertaisesti paremman sadon kuin avomaalta ja toistaiseksi ne ovat kestäneet lahoamatta jo useita vuosia. Asiaan voi vaikuttaa myös se, että ne ovat kovin helteisellä paikalla eivätkä ole suoraan kosketuksissa märkään maahan, vaan lepäävät kivituhkakäytävien päällä.

Siemenet, istukassipulit ja siemenperunat maksavat kaikki hankittaessa, joten pitkällä tähtäimellä on taloudellista, että niistä pyrkii saamaan maksimisadon.

Pieniä pinottavia "lavakauluksia" myydään nykyisin aika paljon valmiina puutarhakäyttöön. Olen kuitenkin laskeskellut, että mikäli niistä haluaisi rakentaa itselleen kattavammankin kotitarveviljelmän, tulevat ne suhteessa kalliimmiksi kuin laudan hankkiminen, jolloin kokonaisuudesta saa juuri haluamansa kokoisen ja muotoisen osan puutarhaa. Hyötytarha on kuitenkin iso esteettinen osa puutarhaa.

Lavojen kestävyydessä tärkeässä asemassa ovat myös niiden päällä lappeellaan menevät reunat, jotka estävät veden valumisen suoraan päältä päin laudan ja muovin väliin niin sateella kuin jokaisella kastelukerralla.

"Hyötytarhan hoivaaminen on satsaus tulevaisuuteen, se myös tekee hyvää keholle ja mielelle. Kylminä talvikuukausina puutarha jatkaa elämäänsä lautasella, ladaten tarhurin täyteen uutta energiaa uuden kevään koittaessa."

Chilin ja paprikan kasvatus

2022-02-03T23:27:00.002+02:00

Helmi-maaliskuu on aikaa, jolloin on aika kylvää chilien ja paprikoiden (Capsicum) siemenet. Aikaisimmat kylvävät ne jo tammikuussa. Ne tarvitsevatkin melko pitkän taimikasvatusajan ehtiäkseen kypsyttää satonsa Suomen lyhyehkön kasvukauden aikana. Taimet saavat kasvaa sisällä kasvivalon turvin ja lopulta muuttaa keväällä lämpimään kasvihuoneeseen kun pakkaset ovat ohi.

Siemenkylvö

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa laittaa siemenet niin sanotulle idätysmatolle/-alustalle, eli styroxpalan ympärille kääritylle märälle talouspyyhkeelle. Paperi pysyy koko ajan kosteana kun se imee astian pohjalta vettä. Kannellinen kirkas muovirasia sopii hyvin tarkoitukseen. Itselläni ei sattunut juuri nyt sellaista löytymään, joten turvauduin ihan syvään kertakäyttölautaseen ja sujautin sen kahden litran sulkijapussiin.

Kun siemen on itänyt lämpimässä (n. +25 C lämpömatolla, takan päällä tai esim. lattialämmityksen päällä), pikkutaimet poimitaan varovasti omiin ruukkuihinsa ja jatkokasvatetaan hieman viileämmässä ja valoisassa paikassa.

Tällä tekniikalla saa skipattua yhden koulimisvaiheen, jossa joutuu kennostoja täyttelemään taimimullalla ja odottelemaan itävätkö ihan kaikki siemenet vai ei. Tämä vie myös huomattavasti vähemmän tilaa.

Itse valikoin tämän vuoden kokeiluun ruukkuun sopivat kompaktit Capsicum annuum -lajikkeet: raikkaan vaaleankeltainen mutta kypsyessään punertuva ’Zlata’, tomaattipaprika ’Ontara’ ja hieman tulisempi kirsikkapaprika ’Koral’.

Chilien ja paprikoiden istutus ja hoito

Taimia istutettessa ruukkuun, olen laittanut ruukkujen ulkosyrjiin pienet "varastolannoitukset" luomu kanankakkarakeita (samaan tapaan kuin tomaateille) ja kesän mittaan kastellut välillä omatekoisilla nokkos- ja raunioyrttikäytteillä. Chilit ja paprikat näyttävät nopeasti lehdillään mikäli ravinteet eivät ole kohdillaan. Kesällä vaaleanvihreiksi tai kellertäviksi muuttuvat lehdet viittaavat ravinnepuutokseen. Aivan syksyn alkaessa kun viimeinenkin sato kypsyy, on toki luonnollista että alimmat lehdet alkavat kellastua ja varista.

Kasvihuoneessa kukkien pölytystä voi avittaa pehmeällä pensselillä töpsöttämällä.

Paprikan vihreä alku kesäkuussa.

Pulleat ja vielä vihreät pikkupaprikat heinäkuun loppupuolella.

Elokuista minipaparikasatoa kypsymässä ja poimittavissa.

Kasvihuoneessa chilit ja paprikat kannattaa asettaa aurinkoisimpaan paikkaan, sillä ne kestävät hyvin lämpöä ja tarvitsevat valoa kypsyäkseen. Ovathan chilit ja paprikat alun perin kotoisin Väli- ja Etelä-Amerikan kuumilta seuduilta. Hyvä tuuletus on toki aina kasvihuoneessa tarpeen, jotta lämpötilat eivät helteillä karkaisi kohtuuttomiin lukemiin - silloin kasvi kuin kasvi kärsii.

Minipaprikat tuottavat runsaasti satoa ruukussa ja ehtivät kypsyä hyvin pitkin kesää, huomattavasti nopeammin kuin suurikokoiset paprikat. Ne sopivat hyvin myös pieneen kasvihuoneeseen ja parvekkeella kasvatettaviksi.

Talvetus

Chilejä ja paprikoita voi yrittää talvettaa sisällä, mutta itse olen huomannut sen olevan melko haastavaa. Kestävyys riippuu paljon myös lajikkeesta. Toki, jos on tarpeeksi valoisa paikka kotona, kannattaa ainakin kokeilla. Kevättalvella on kasvista todennäköisesti jäljellä vain tynkä, kun kuivuneet oksat on typistetty tai poistettu, mutta kevään voima voi saada hieman puumaiseksi muodostuneen taimen kasvattamaan uusia versoja. Chilien ja paprikoiden taimien kasvattamiseen menee paljon aikaa ja vaivaa, joten toki pieneenkin selviytymismahdollisuuteen kannattaa tarttua!

Hyvää uutta alkanutta puutarhavuotta kaikille! Ei anneta alati kasvavien lumikinosten lannistaa kasvatusvimmaa. On aika jälleen aktivoitua, suunnitella uutta puutarhakevättä ja pitää katse tiukasti kiinni maukkaissa satokasveissa.

3.2.2022 - Hyötytarhuri

Poimi satoa vielä marraskuussa

2021-11-08T18:59:00.001+02:00

Maanantai valkeni aurinkoisena pakkaspäivänä. Näkymät olivat kuurasta huolimatta kovin vihreät vuodenaikaan nähden. Viikonloppuna nostin viimeiset pikkuporkkanat lavasta ja niitä tulikin vielä noin puolitoista kiloa. Varsinainen porkkanasato tuli nostettua jo reilu kuukausi sitten. Nämä pienimmät jätin vielä kasvamaan, joten yllätys oli positiivinen että vielä näinkin paljon satoa tuli.

Kiireinen ja työntäyteinen satokausi alkaa olla aika lailla paketissa mutta kasvihuoneessa ja muovilavoissa vihertää vielä. Otin tänä vuonna tavoitteeksi kokeilla kuinka pitkälle saan kasvukautta venytettyä ihan vain oikeilla lajikevalinnoilla. Ensimmäiset kylvöt alkoivat jo maaliskuussa kylmää kestävillä salaattivihanneksilla ja nyt ympyrä sulkeutuu marraskuussa jälleen täysin lämmittämättömän kasvihuoneen uumenissa. Jos haluat lukea lisää aiheesta, kevättalven postaukseen pääset tästä.

Salaattia ja kähäräsinappia kylmässä kasvihuoneessa tänään 8.11.2021. Aurinkokin hieman lämmitti pakkaspäivää, joten kasvihuoneen mittari näytti +9 astetta.

Kokeilu on ollut siinä mielessä onnistunut että tuoretta syötävää sai keväällä nopeasti, ja alkusyksyllä kylvettynä satoa saa nyt vielä marraskuussa. Alimmillaan yöpakkasia on ollut nyt -7 astetta ja vaikka kasvihuoneen maljakossa ollut vesi jäätyi, pienet mehevät tatsoit, salaatit ja kähäräsinapit eivät muovikupunsa alla olleet moksiskaan.

Elo-syyskuu, jolloin kasvihuone tyhjenee tomaateista, on hyvä aika syyskylvöille. Silloin on vielä mukavasti valoa ja lämpöä itämiselle ja taimet vahvistuvat pikkuhiljaa säiden viilentyessä. Kasvu ei toki ole enää syksyllä niin vahvaa ja nopeaa kuin keväällä mutta pientä ravinteikasta lisuketta on mukava leikata lautaselle.

Marraskuun retiisisato järsitty. Kuvan oikeassa alakulmassa sareptensinappia.

Nyt jännityksellä seurailen kuinka kauan vielä vihreyttä näkyy pakkasten mahdollisesti kiristyessä. Elokuun lopussa kylvetyt retiisitkin pärjäsivät hyvin mutta joku tuholainen on nakertanut lähes jokaista punaista pampulaa kun tänään tarkistin ja nappasin yllä olevan kuvan, jossa keskellä retiisit. Toki retiisin nuoret naatitkin ovat syötäviä. Ylempänä lavassa kasvaa talviportulakka eli salaattikleitonia (Claytonia perfoliata), joka on yksi kestävimmistä talvikasveista ja nyt kasvatan sitä ensimmäistä kertaa. Ihanan vihreää ja mehevää!

Yksi syy, miksi halusin tehdä tämän kokeen, on ihan yksinkertaisesti oman ekologisemman tuoreen, vihreän vitamiinilähteen tavoittelu. Tällä tarkoitan nimen omaan sitä, kuinka kasvihuoneessa talviaikaan tuotetut salaatit vievät kasvaakseen aika paljon valoa ja lämpöenergiaa, sekä tietty aina päälle vielä muovikääreet kaupasta salaatteja ostettaessa. Jos siis haluaa syödä satokauden mukaan mutta silti nauttia tuoreesta vihreydestä lautasellaan, nämä kasvit voisivat olla kestävämpi vaihtoehto kylmään vuodenaikaan nähden.

Salaattivuonankaali (Valerianella locusta) 'Verte de Cambrai' on tehnyt pienet ruusukkeet ja nämä kasvavat täysin lämmittämättömässä koholavassa, muovisen "minikasvihuoneen" sisällä.

Nähtäväksi jää, saadaanko tuoretta vihreää poimia vielä joulupöytään. :)

Kuumottava omenachutney

2021-09-20T19:07:00.001+03:00

Moni teistä tietää sen: kun omenoita alkaa puusta tulemaan, niitähän tulee koppakaupalla! Itselläni ei omassa puutarhassa ihan vielä ole tätä positiivista ongelmaa, sillä puuni ovat vielä niin pieniä. Vanhempieni mökillä sen sijaan omppuja on tullut kahdesta puusta tänä syksynä todella paljon.

Piirakkaa on leivottu ja omenahilloa keitetty urakalla. Nyt oli aika kerätä vielä viimeiset omenat ja päätin kehitellä niistä pienen omenachutney-erän. Raparperichutney on ollut aina meidän perheen suosikki. Tänä kesänä en sitä jostain syystä muistanut tehdä, mutta onnistuuhan se onneksi varsin hyvin omenoistakin!

Mausteeksi laitoin kanelia, mustapippuria sekä pilkoin siivuja valmiiksi säilöttyjä tulisia jalapenoja koska itse en tänä vuonna chilejä kasvattanut. Toki myös kuivattu, jauhettu chili käy. Jos itsellä on tuoretta chiliä käyttää niin aina parempi! Kuumuutta kannattaa lisätä ihan oman maun mukaan.

Pieni tulisuus, etikka ja mausteinen makeus yhdessä omenan kanssa luovat kuumottavan lisukkeen syksyn pataruoille tai juustotarjottimelle. Joukkoon hienonsin kasvihuoneesta poimittuna myös yhden tuoreen napostelupaprikan, joka vastaa kooltaan noin puolikasta isoa paprikaa. Tässä reseptini näiden syksyn viimeisten omppujen säilömiseen:

Kuumottava omenachutney

1,5 l       omenapaloja
2            keskikokoista sipulia hienonnettuna
½          paprika kuutioituna
3 dl     sokeria
1½ dl    väkiviinaetikkaa
1 tl        suolaa
1 tl        jauhettua kanelia
½ tl    rouhittua mustapippuria
              chiliä oman maun (lue: kestävyyden) mukaan

Pilko omenat kuorineen noin 1-2 cm paloiksi ja hienonna sipuli sekä paprika. Mittaa niiden lisäksi kattilaan sokeri, etikka, suola ja mausteet. Keitä hiljaa poristen niin kauan kunnes omenapalat kypsyvät läpikuultaviksi. Tölkitä ja säilytä jääkaapissa. Käytä noin kuukauden kuluessa.

(Maustevinkki: halutessasi mausteeksi käy myös vaikkapa tähtianis, inkivääri ja valkosipuli)

Kuulaita syyspäiviä täältä erinäisten säilöntäoperaatioiden keskeltä!