tuulisuus

Suomi

Substantiivi

tuulisuus (40)

se, että on tuulinen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪uːlisuːs/
tavutus: tuu‧li‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuulisuus	tuulisuudet
genetiivi	tuulisuuden	tuulisuuksien
partitiivi	tuulisuutta	tuulisuuksia
akkusatiivi	tuulisuus; tuulisuuden	tuulisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuulisuudessa	tuulisuuksissa
elatiivi	tuulisuudesta	tuulisuuksista
illatiivi	tuulisuuteen	tuulisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuulisuudella	tuulisuuksilla
ablatiivi	tuulisuudelta	tuulisuuksilta
allatiivi	tuulisuudelle	tuulisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	tuulisuutena	tuulisuuksina
translatiivi	tuulisuudeksi	tuulisuuksiksi
abessiivi	tuulisuudetta	tuulisuuksitta
instruktiivi	–	tuulisuuksin
komitatiivi	–	tuulisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tuulisuude-
vahva vartalo	tuulisuute-
konsonantti- vartalo	tuulisuut-

Etymologia

sanan tuulinen vartalosta tuulis- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on tuulinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

tuulisuus Kielitoimiston sanakirjassa