pölliä

Suomi

Substantiivi

pölliä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pölli

Verbi

pölliä (61) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) varastaa

   Mä pöllin sun fillaris!

Ääntäminen

• IPA: /ˈpølːiæˣ/
• tavutus: pöl‧li‧ä

Etymologia

• mahdollisesti murteellisesta ruotsin sanasta bälla (yleiskielessä bälga)

Käännökset

1. varastaa

Ks. varastaa

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (arkikieltä) vohkia
• (puhekieltä) vöhniä
• (murteellinen) vöniä
• (slangia) keikata

Johdokset

• substantiivit: pölliminen

Aiheesta muualla

• pölliä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1055, 1063 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa