Siirry sisältöön

moodi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

moodi (5)

  1. laitteen tai ohjelman tila; toimintatila, toimintatapa
    Kamera oli makromoodissa.
  2. (musiikki) kirkkosävellaji
    miksolyydinen moodi
  3. (tilastotiede, matematiikka) aineistossa useimmin esiintyvä arvo; valta-arvo, tyyppiarvo
    Lukusarjan 1, 1, 2, 4, 6 moodi on 1.
  4. (kieli) tapaluokka, modus
  5. (filosofia) olemisen tai tapahtumisen perustapa, substanssin itsenäinen tila tai laatu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmoːdi/
  • tavutus: moo‧di

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moodi moodit
genetiivi moodin moodien
(moodein)
partitiivi moodia moodeja
akkusatiivi moodi;
moodin
moodit
sisäpaikallissijat
inessiivi moodissa moodeissa
elatiivi moodista moodeista
illatiivi moodiin moodeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moodilla moodeilla
ablatiivi moodilta moodeilta
allatiivi moodille moodeille
muut sijamuodot
essiivi moodina moodeina
translatiivi moodiksi moodeiksi
abessiivi mooditta moodeitta
instruktiivi moodein
komitatiivi moodeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moodi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

latinan sanasta modus

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

komentomoodi, sanelumoodi

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • moodi Kielitoimiston sanakirjassa
  • moodi Tieteen termipankissa
  • moodi Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

moodi

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mood