haastaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haastaja (10)
- henkilö, joka haastaa jonkun
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑːst̪ɑjɑ/
- tavutus: haas‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haastaja | haastajat |
| genetiivi | haastajan | haastajien (haastajain) |
| partitiivi | haastajaa | haastajia |
| akkusatiivi | haastaja; haastajan |
haastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haastajassa | haastajissa |
| elatiivi | haastajasta | haastajista |
| illatiivi | haastajaan | haastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haastajalla | haastajilla |
| ablatiivi | haastajalta | haastajilta |
| allatiivi | haastajalle | haastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haastajana | haastajina |
| translatiivi | haastajaksi | haastajiksi |
| abessiivi | haastajatta | haastajitta |
| instruktiivi | – | haastajin |
| komitatiivi | – | haastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka haastaa jonkun
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- haastaja Kielitoimiston sanakirjassa