aineellisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aineellisuus (40)
- se, että on aineellinen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑi̯neːlˌlisuːs/
- tavutus: ai‧neel‧li‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aineellisuus | aineellisuudet |
| genetiivi | aineellisuuden | aineellisuuksien |
| partitiivi | aineellisuutta | aineellisuuksia |
| akkusatiivi | aineellisuus; aineellisuuden |
aineellisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aineellisuudessa | aineellisuuksissa |
| elatiivi | aineellisuudesta | aineellisuuksista |
| illatiivi | aineellisuuteen | aineellisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aineellisuudella | aineellisuuksilla |
| ablatiivi | aineellisuudelta | aineellisuuksilta |
| allatiivi | aineellisuudelle | aineellisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aineellisuutena | aineellisuuksina |
| translatiivi | aineellisuudeksi | aineellisuuksiksi |
| abessiivi | aineellisuudetta | aineellisuuksitta |
| instruktiivi | – | aineellisuuksin |
| komitatiivi | – | aineellisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aineellisuude- | |
| vahva vartalo | aineellisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
aineellisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]sanan aineellinen vartalosta aineellis- ja suffiksista -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että on aineellinen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- aineellisuus Kielitoimiston sanakirjassa