Zeuksis Herakleialainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zeuksis Herakleialainen
Ζεῦξις ὁ Ἡρακλεώτης
Zeuksis. G. Boccaneran piirros vuodelta 1820.
Zeuksis. G. Boccaneran piirros vuodelta 1820.
Henkilötiedot
Syntynyt400-luku eaa.
Herakleia (Herakleia Minoa?)[1]
Kuollut300-luku eaa.
Ammatti taidemaalari
Taiteilija
Kuuluisimpia töitä Helena Hera Lakinian temppelissä Krotonissa

Zeuksis Herakleialainen (m.kreik. Ζεῦξις ὁ Ἡρακλεώτης, Zeuksis ho Hērakleōtēs, lat. Zeuxis Heracleotes; 400/300-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen taidemaalari, joka toimi noin vuosina 435/425–390 eaa. ja on yksi klassisen kauden merkittävimpiä edustajia alallaan. Zeuksis on tullut tunnetuksi taitavana valon ja varjon kuvaajana. Hän teki maalauksia muun muassa Krotonin Hera Lakinian temppeliin.[2][3][1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zeuksista pidettiin antiikin aikana yhtenä kaikkein merkittävimmistä taidemaalareista, ja omana aikanaan hänen katsottiin ohittaneen alallaan kaikki muut paitsi ehkä Parrhasioksen. Hänen kotipaikkansa oli joku Herakleia-nimisistä kaupungeista, mutta ei ole varmuutta siitä, mikä niistä.[2] Nykyisin kotipaikaksi esitetään usein Sisilian Herakleia Minoa[1] tai Suur-Kreikan Herakleia, mutta tämä perustuu lähinnä siihen, että Zeuksiin tiedetään tehneen maalauksia varsinkin näille seuduille.[2][3][1] Zeuksis vaikuttaa kuitenkin syntyneen ennen Suur-Kreikan Herakleian perustamista, joka tapahtui Siriin tuhon vuonna 433 eaa. jälkeen.[2]

Kolmanneksi vaihtoehdoksi Zeuksiin kotipaikaksi on nostettu Herakleia Pontike,[2][1] joka sijaitsi Vähässä-Aasiassa Pontoksen eli Mustanmeren rannalla. Tätä teoriaa voidaan perustella sillä, että 300-luvun eaa. ateenalaisissa lähteissä nimi Herakleia ilman lisämääreitä vaikuttaa viittaavan yleensä juuri kyseiseen kaupunkiin. Tulkintaa tukee se, että Zeuksis luettiin kreikkalaisen taidemaalauksen (vähä)aasialaiseen koulukuntaan. Samasta syystä Zeuksis mainitaan usein kotipaikaltaan efesoslaisena, sillä Efesos oli koulukunnan keskus. Myös monet muut aasialaisen koulukunnan edustajat, kuten Apelles, mainitaan joskus efesoslaisiksi, vaikka heidän tiedetäänkin syntyneen muualla.[2]

Neljänneksi vaihtoehdoksi on joskus ehdotettu Makedonian Herakleia Lynkestistä, sillä Zeuksiin tiedetään nauttineen kuningas Arkhelaoksen suosiosta. Tämä selittyy kuitenkin yhtä hyvin yksinkertaisesti sillä, että Zeuksis tunnettiin laajalti koko kreikkalaisessa maailmassa.[2]

Myös Zeuksiin ajoitus on ollut epäselvä, erityisesti siksi, että Plinius vanhempi, joka on päälähteitä hänen elämäänsä, vaikuttaa sotkevan ajoituksen. Plinius sanoo Zeuksiin uran alkaneen 95. olympiadin neljäntenä vuonna eli 400/399 eaa., ja suoraan kumoaa joidenkin esittämän näkemyksen, jonka mukaan hän olisi toiminut jo 79. olympiadin aikaan eli 464–460 eaa. (tai kyseisen teksikohdan toisen lukutavan mukaan 89. olympiadin aikaan eli 424–420 eaa.). Muiden antiikin aikaisten lähteiden mukaan Zeuksiin oikeampi ajoitus olisi kuitenkin juuri 89. olympiadi noin 424 eaa. Pliniuksen virhe vaikuttaa olevan seurausta siitä, että koska Zeuksis oli monissa asioissa selvästi velkaa Apollodorokselle, Plinius ajatteli myös, että Zeuksis olisi ollut Apollodorosta nuorempi. Apollodoroksen hän taas ajoitti 93. olympiadiin. Ei ole kuitenkaan mitään erityistä perustetta ajatella, että Zeuksiin olisi tarvinnut olla Apollodorosta nuorempi.[2]

Muut antiikin aikaiset lähteet vahvistavat sen, että Zeuksis olisi vaikuttanut noin 420-luvulla eaa. Kaikki viittaukset, jotka Ksenofon ja Platon laittavat Sokrateen suuhun häntä koskien, viittaavat mainittuun ajoitukseen, ja ajoittavat hänet selvästi varhaisempaan aikaan kuin mihin Plinius hänet sijoitti.[2][4] Platonin Protagoraassa oleva viittaus liittyy Protagoraan käyntiin Ateenassa vuonna 422 eaa. Quintilianus taas sanoo, että Zeuksis eli suunnilleen peloponnesolaissodan aikaan.[2][5] Plutarkhos kuvaa Zeuksiin eläneen ainakin osaksi samaan aikaan kuin Agatharkhos, joka maalasi näyttämömaalauksia Aiskhylokselle ja Sofokleelle.[2][6]

Zeuksista esittävä rintakuva.

Ajoitus tulee ilmi myös siitä, että Zeuksis teki paljon maalauksia Makedonian kuninkaalle Arkhelaokselle, joka hallitsi vuosina 413–399 eaa. Zeuksis koristeli kuninkaallisen palatsin Pellassa ja sai siitä sata minaa. Työn luonteesta voi päätellä, että hän on ollut tuolloin jo tunnettu ja arvostettu taiteilija.[2][7] Plinius mainitsee, että rikastuttuaan taiteellaan Zeuksis alkoi antaa osan maalauksistaan ilmaiseksi, ja eräs näistä oli Arkhelaokselle annettu maalaus, joka esitti Pania.[2]

Mielenkiintoinen epäsuora viittaus on Aristofaneen komediassa Akharnalaiset, jossa viitataan Erosta esittäneeseen maalaukseen, jossa tällä on päässä kukkaseppele. Yleensä komediat viittailivat tuoreisiin, yleisölle tuttuihin asioihin. Skoliastin mukaan kyseessä oli Zeuksiin tekemä maalaus, joka oli Ateenassa Afroditen temppelissä, ja esitti Eroksen parhaassa nuoruuden kukoistuksessaan päässään ruusuista tehty seppele. Komedia esitettiin vuonna 425 eaa., mikä täsmää jälleen Zeuksiin arvioituun ajoitukseen.[2][8]

Näillä perusteilla voidaan sanoa lähes varmasti, että Zeuksis toimi 400-luvun eaa. viimeisen neljänneksen aikana, ja oli kauden alussa jo vakiintunut taiteilija. Näin hänen syntymänsä ajoittuu ehkä noin vuoteen 455 eaa. Makedoniassa hän toimi joskus vuoden 413 eaa. jälkeen. Hän vietti jonkun aikaa Suur-Kreikassa, jossa maalasi Helenaa esittäneen maalauksen Krotoniin, sekä kävi todennäköisesti myös Sisiliassa, sillä hänen sanotaan tehneen erään ilmaisista maalauksistaan akragaslaisille. Kreikassa hän matkusteli oletettavasti laajasti, ja hänen mainitaan käyneen ainakin Olympiassa, jossa hän esitteli rikkauttaan pukeutuneena asuun, johon oli kirjailtu hänen nimensä kultakirjaimin.[2]

Tiedot Zeuksiin taiteilijanuran kehityksestä koostuvat sirpaleista, jotka liittyvät säilyneisiin tietoihin hänen maalauksistaan. Plinius sanoo, että oli epäselvää, oliko hän Demofilos Himeralaisen vai Neseas Thasoslaisen oppilas. On mahdollista, että ajatus Demofiloksesta opettajana liittyy siihen ajatukseen, jossa Zeuksiin kotipaikkana pidettiin Suur-Kreikan Herakleiaa, sillä Demofilos, joka oli yksi Zeuksista edeltäneen ajan tunnetuimmista taidemaalareista, oli kotoisin hieman samalta suunnalta, Sisilian Himerasta. Neseaksesta ei tiedetä enempää, mutta tämän kotipaikka taas voisi liittyä ajatukseen, jonka mukaan Zeuksis olisikin ollut kotoisin Pontoksen Herakleiasta. Thasos oli nimittäin aasialaisen koulukunnan alkuperäinen keskus, sekä sen aasialaiselle että attikalaiselle haaralle, ja sieltä oli kotoisin Polygnotoksen taiteilijasuku. Suku perusti Ateenaan uuden maalaustaiteen koulukunnan, joka alkuvaiheen kitkan jälkeen yhdistyi lopulta attikalaisen koulukunnan kanssa. Lopulta se saavutti kuuluisuutta Apollodoroksen toiminnan kautta. Aasialaista tai joonialaista koulukuntaa taas edusti tuohon aikaan parhaiten Polygnotosta jäljitellyt Dionysios Kolofonlainen.[2]

Joonialaisen koulukunnan keskukseksi kehittyi Efesos, ja se oli siellä ainakin Parrhasioksen ja tämän seuraajien aikaan. Koska perinteessä Zeuksis mainitaan usein efesoslaisena, hänenkin voidaan päätellä opiskelleen siellä. Ainakin hän kuului selvästi tähän koulukuntaan, jonka maalausten tärkeimpiä piirteitä olivat jäljittelyn täsmällisyys, aisti-ilojen kuvaus sekä aistillisen maun tyydyttäminen, sillä samat piirteet ovat havaittavissa Zeuksiin töissä. Hänen maalauksissaan on kuitenkin myös toinen piirre, jonka hän omaksui Ateenassa, johon hän saapui samoihin aikoihin kun Feidiaan veistokset siellä olivat juuri valmistuneet, ja Apollodoros alkoi uudistaa taidetta valon ja varjon taidokkaalla käytöllä, joka oli tuntematonta vielä Polygnotoksen ajan taiteelle.[2]

Zeuksiin kuolinaikaa ei tiedetä. Isokrateen puheen Antidosis perusteella hän oli kuollut ainakin sen pitoaikaan vuonna 355 eaa., mutta tämä on selvää jo pelkästään hänen arvioidun syntymäaikansakin perusteella. Hänen kuolemastaan kerrottu tarina, jonka mukaan hän olisi kuollut tukehtumalla nauruun katsoessaan itse tekemäänsä vanhaa naista esittänyttä maalausta, on vain tyypillinen esimerkki siitä, kuinka myöhemmät kirjailijat kehittivät legendoja, joissa kuuluisien henkilöiden kuolintapa vastaa heidän elämäänsä. Zeuksiin tapauksessa kertomus perustunee siihen jäljittelyn kykyyn, josta häntä erityiseti ihailtiin.[2]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet antiikin aikaiset kirjailijat ylistävät Zeuksiin taidetta. Häntä kiitettiin ennen kaikkea taidosta jäljitellä luontoa täsmällisesti sekä kuvata ideaalia ihmiskauneutta.[2] Cicero katsoi maalaustaiteen kehitystä kuvatessaan, että Zeuksista, Polygnotosta ja Timanthesta arvostettiin muotojen ja ääriviivojen vuoksi, kun taas myöhemmin Ekhionin, Nikomakhoksen, Protogeneen ja Apelleen taiteessa kaikki saavutti täydellisyyteensä.[2][9]

Sitä, kuinka paljon Zeuksis oli velkaa Apollodorokselle, kuvaa se, että Apollodoroksen kerrotaan valittaneen kirjoittamissaan säkeissä Zeuksiin varastaneen hänen taiteensa ja vieneen sen pois, toisin sanoen ohittaneen hänet siinä taidossa, mitä hän piti omana erityisosaamisenaan. Quintilianus laittoi koko valon ja varjon kuvauksen keksimisen Zeuksiin nimiin, vaikka yleensä se laitetaan Apollodoroksen nimiin.[2][5]

Myös Feidiaan veistostaiteella oli ehkä jonkinlaista vaikutusta Zeuksiin maalauksiin. Ainakin Zeuksiin kuvataan ottaneen samalla tavalla Homeroksen kuvaukset maalaamiensa heerosten malleiksi, ja maalanneen henkilöhahmonsa ja jopa naishahmonsa niin, että raajat oli kuvattu luonnollista kokoa suurempina. Jotkut katsoivat hänen vieneen tämän jopa liian pitkälle, niin että se muuttui viaksi.[2]

Kaksi tulkintaa aiheesta ”Zeuksis valitsee mallejaan Heleneä esittävälle maalaukselleen”: François-André Vincent (1789) ja Victor Mottez (1859).

Cicero kertoo, muita antiikin lähteitä pidemmin, tunnetun tarinan siitä, kuinka Zeuksis valitsi viisi Krotonin kauneinta neitoa malleikseen tehdessään maalauksen Helenasta, maailman kauneimmasta naisesta, kaupungin Hera Lakinian temppeliä varten. Malleja tarvittiin viisi, jotta jokaisesta voitiin ottaa maalaukseen kaunein osa, koska kukaan ei ollut yksinään tarpeeksi kaunis. Tarina kertoo siitä, kuinka paljon Zeuksiin taide perustui luonnon jäljittelyyn. Ciceron mukaan maalaus arvioitiin Zeuksiin parhaimmaksi, ja Zeuksis itse piti sitä paitsi mestariteoksenaan myös maalauksena, jota parempaa ei voitu tehdä. Siksi hän kirjoitti teokseensa seuraavat Homeroksen Iliaan säkeet:[2][10][11]

»Οὐ νέμεσις Τρῶας καὶ ἐϋκνήμιδας Ἀχαιοὺς
τοιῇδ̓ ἀμφὶ γυναικὶ πολὺν χρόνον ἄλγεα πάσχειν:
αἰνῶς ἀθανάτῃσι θεῇς εἰς ὦπα ἔοικεν.[2]» »Ū nemesis Trōas kai eȳknēmidas Akhaiūs
toiēd' amfi gynaiki polyn khronon algea paskhein:
ainōs athanatēsi theēs eis ōpa eoiken.» »Ei ole kumma, jos voi polon pitkän kärsiä vaimon
moisen vuoks urot Troijan kuin varusääret akhaijit.
Kuin jumalattaret itse hän kaunis on, katsoa ihme.[11]»

Nikomakhoksen kerrotaan hyväksyneen Zeuksiin arvion teoksestaan, ja nähneen maalauksessa jumalattaren. Cicero kertoo, että monet runoilijat ylistivät maalausta, ja olivat säilyttäneet sen mallina olleiden krotonlaisten neitojen nimet aina hänen aikaansa saakka. Maalaus teki Zeuksiista varakkaan, sillä krotonlaiset, joiden kaupunki oli tuolloin kukoistuksensa huipulla, maksoivat temppelinsä koristelusta hyvin.[2] ​Aelianus kertoo juorun, että ennen kuin maalaus julkistettiin virallisesti, Zeuksis esitteli sitä maksusta halukkaille, ja ansaitsi näin paljon lisää rahaa. Menettelyn vuoksi maalauksen Helena alettiin kuitenkin tuntea lisänimellä ”Hetaira”. Plinius liitti Zeuksiin Helena-maalauksen virheellisesti Akragaaseen Krotonin sijasta.[2][12]

Elottomien kohteiden täsmällisen jäljittelyn Zeuksis ja hänen nuorempi kilpakumppaninsa Parrhasios vaikuttavat vieneen täydellisyyteensä. Plinius vanhempi kertoo Zeuksiin kilpailleen kerran Parrhasioksen kanssa siitä, kumpi on parempi taiteilija. Zeuksis maalasi tertun viinirypäleitä, jotka olivat niin aidon näköisiä, että linnut tulivat syömään niitä. Sitten Parrhasios, joka oli varma voitostaan, pyysi Zeuksista poistamaan verhon oman teoksensa edestä. Kun kävi ilmi, että ”verho” olikin Parrhasioksen maalaus, Zeuksis joutui tunnustamaan tappionsa — hänen teoksensa oli kyllä hämännyt lintujen silmiä, mutta Parrhasioksen teos oli hämännyt taiteilijan silmiä. Vaikka tarina ei olisikaan kirjaimellisesti tosi, se ainakin kertoo siitä, miten hyvinä jäljittelijöinä heitä antiikin aikana pidettiin.[2]

Zeuksis ja hänen maalauksensa pojasta ja viinirypäleistä. Johann Georg Hiltenspergerin maalaus Eremitaašissa, 1800-luku.

Plinius kertoo myös toisen samankaltaisen mutta vähemmän tunnetun tarinan. Sen mukaan Zeuksis olisi myöhemmin maalannut pojan, joka kantoi viinirypäleitä. Linnut lensivät taas syömään niitä, mutta nyt taidemaalari oli pettynyt saavutukseensa: hän oli maalannut rypäleet paremmin kuin pojan, sillä jos poika olisi ollut aidomman näköinen, linnut olisivat säikähtäneenä lentäneet pois.[2]

Zeuksis lahjoittaa Alkmenea esittävän maalauksensa akragaslaisille. Johann Georg Hiltenspergerin maalaus Eremitaašissa, 1800-luku.

Onnistuneen jäljitellyn lisäksi monissa Zeuksiin maalauksissa oli paljon draamallista voimaa. Esimerkkinä on maalaus, joka esitti Heraklesta vauvana kuristamassa käärmeen. Sen voima oli ennen kaikkea Alkmenen ja Amfitryonin tunteman kauhun kuvauksessa heidän seuratessaan kamppailua. Tämä maalaus oli yksi niistä, jonka Zeuksis teki kuuluisuutensa huipulla, ja jonka hän antoi ilmaiseksi, sillä kyseessä on todennäköisesti sama Alkmene-aiheinen maalaus, jonka hän antoi akragaslaisille. [2]

Toinen teos, joka ilmentää samaa draamallista voimaa, oli kentaureja esittänyt maalaus. Siitä tunnetaan kuvaus Lukianokselta, joka oli nähnyt sen kopion Ateenassa. Alkuperäinen teos, jonka Sulla oli lähettänyt Roomaan, oli kadonnut haaksirikossa Malean niemellä. Maalaus esitti onnellisten kentaurien ryhmää, jossa kentauri-äiti imetti lastaan, ja taustalla oli hurjemman näköinen mutta yhtä lailla hymyilevä kentauri-isä, joka piteli leijonanpentua säikytelläkseen lapsiaan. Kentauriteema mahdollisti sen, että Zeuksis saattoi maalata samalla kertaa niiden yläosiksi kauniita ihmishahmoja ja alaosiksi mitä parhaimman rotuisten thessalialaisten hevosten vartalot. Tämä oli tehty niin taitavasti, että oli mahdotonta sanoa, missä ihminen loppui ja hevonen alkoi. Lukianos käytti maalausta esimerkkinä siitä, ettei Zeuksis maalannut muille tyypillisiä aiheita, kuten heerokset, jumalat ja taistelut, vaan pyrki olemaan omaperäinen. Kentaurilapset ilmensivät samaan aikaan hurjaa luontoaan yhdistettynä toisaalta lapsille ominaiseen arkuuteen ja toisaalta uteliaisuuteen, takertuen äitiinsä leijonanpennun nähdessään. Luettelo Zeuksiilta tunnetuista teoksista ei kuitenkaan kokonaan vahvista Lukianoksen tulkintaa, sillä niissä on myös paljon perinteisempiäkin aiheita.[2][13]

Aristoteleen mukaan Zeuksiin taide hävisi Feidiaan veistoksiin ja Polygnotoksen maalauksiin verrattuna ainakin yhdessä piirteessä: hänen idealisminsa oli muodon, ei luonteiden idealismia. Aristotes sanoo, että hänen maalauksistaan puuttui kokonaan Polygnotokselle ominainen luonteenkuvaus.[2][14] Näin Zeuksiin on sanottu olleen ennemmin maalaustaiteen Euripides kuin sen Homeros.[2]

Zeuksiin kerrotaan työstäneen maalauksiaan pitkään ja huolellisesti. Kun Agatharkhos kehuskeli sillä, miten nopeasti hän teki maalauksensa, mikä oli luonnollista näyttämömaalausten tapauksessa, Zeuksis vastasi: ”Minulla taas menee kauan aikaa” (Ἐγὼ δὲ πολλῷ χρόνῳ, Egō de pollō khronō).[2][15] Plutarkhos kertoo saman tarinan hieman eri tavalla: hänen mukaansa kun Zeuksista syytettiin hitaudesta, hän vastasi: ”Myönnän, että minulla kestää kauan maalata, sillä maalaan teokset kestämään pitkän aikaa” (Ὁμολογῶ ἐν πολλῷ χρόνῳ γράφειν, καὶ γὰρ εἰς πολύν, Omologō en pollō khronō grafein, kai gar eis polyn), mistä tuli latinankielinen sanonta pingo in aeternitatem, ”maalaan ikuisuutta varten”.[2][16]

Zeuksiista kerrotaan myös anekdootteja, jotka liitetään myös muihin suuriin taidemaalareihin. Pliniuksen mukaan hän olisi kirjoittanut erääseen maalaukseensa lauseen, joka muutoin laitettiin kuitenkin Apollodoroksen nimiin: ”Osataan arvostella ennemmin kuin jäljitellä” (Μωμήσεταί τις μᾶλλον ἢ μιμήσεται, Mōmēsetai tis mallon ē mimēsetai). Aelianus taas laittaa vastauksen, jonka Apelles sanoi Megabyzokselle tai joidenkin toisten mukaan Aleksanteri Suurelle, Zeuksiin nimiin.[2][17]

Huomattavaa kyllä Pausanias ei mainitse Zeuksista kertaakaan, mutta tämä johtuu ilmeisesti siitä, että hänen aikaansa tultaessa kaikki Zeuksiin maalaukset, jotka oli tehty ajan tavan mukaan paneeleille, oli joko ryöstetty tai tuhoutuneet. Kreikan maalauksia ryöstivät erityisesti roomalaiset maan vallatessaan, ja siksi monet hänen maalauksistaan tunnetaan Pliniuksen antamasta luettelosta. Cicero kertoo, ettei edes Krotonin Heran temppelin pyhyys estänyt sitä, että kaikki sen maalaukset vietiin lukuun ottamatta Zeuksiin maalaamaa Helenaa. Hän ei kuitenkaan sano suoraan, että maalaus olisi ollut vielä hänenkin aikanaan Krotonissa. Plinius taas mainitsee jonkun Zeuksiin maalaaman Helenan olleen Roomassa Philippuksen portiikissa, mutta ei sano suoraan sen olleen sama, joka oli Krotonissa, vaikkakin tämä on varsin todennäköistä.[2] Ateenan Alfiton-stoassa oli toinen Heleneä esittänyt maalaus, joka saattoi olla Zeuksiin teoksen kopio.[2][18] Ateenassa oli jo aiemmin mainittu Zeuksiin maalaama kentaurimaalaus, jonka Sulla ryösti. Ambrakiassa oli Zeuksiin tekemä muusia esittänyt maalaus, jonka Fulvius Nobilior vei Roomaan.[2]

Jo aiemmin mainittujen maalausten lisäksi on säilynyt maininnat seuraavista teoksista. Plinius mainitsee Zeuksiin tekemän maalauksen, joka esitti Zeusta istumassa valtaistuimella muiden jumalten seisoessa ympärillä, sekä maalauksen, joka esitti sidottua Marsyasta, ja oli myöhemmin Roomassa Concordian temppelissä. Sama aihe tunnetaan antiikin taiteesta useina esimerkkeinä, ja ainakin osan niistä arvellaan olleen kopioita Zeuksiin teoksesta. Johannes Tzetzes mainitsee Zeuksiin tekemän maalauksen, joka esitti Menelaosta,[2][19] ja Lukianos maalauksen, joka esitti Boreasta tai Tritonia.[2][20] Pliniuksen mukaan Zeuksis maalasi yksivärisiä maalauksia harmaan eri sävyillä (monochromata ex albo), ja että hän oli maalannut myös joitakin Ambrakiassa olleita vaaseja (figlina opera), jotka Fulvius Nobilior jätti rauhaan. Ciceron mukaan Zeuksis olisi maalannut vain neljällä värillä.[2][9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Zeuxis Brill's New Pauly. Brill. Viitattu 13.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao Smith, William: ”Zeuxis (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Zeuksis”, Antiikin käsikirja, s. 640. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  4. ↑ Platon: Gorgias 453c–d; Ksenofon: Muistelmia 1.4.6, Taloudenhoidosta 10.1; ja todennäköisesti myös Platon: Protagoras 318b–c, jossa nimi on tosin muodossa ”Zeuksippos”; ja Ksenofon: Pidot 4.63.
  5. ↑ a b Quintilianus: Puhujan kasvatus 12.10.
  6. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 13.
  7. ↑ Aelianus: Varia historia 14.17.
  8. ↑ Aristofanes: Akharnalaiset 991–992, ”ὥσπερ ὁ γεγραμμένος, ἔχων στέφανον ἀνθέμων”.
  9. ↑ a b Cicero: Brutus 18.
  10. ↑ Valerius Maximus: Factorum ac dictorum memorabilium libri IX 3.7.
  11. ↑ a b Homeros: Ilias 3.156–158. Suomennos Otto Manninen.
  12. ↑ Aelianus: Varia historia 4.12.
  13. ↑ Lukianos: Zeuksis eli Antiokhos 3.
  14. ↑ Aristoteles: Runousoppi 6, 1450a25–30.
  15. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 13.
  16. ↑ Plutarkhos: Moniystäväisyydestä (De amicorum multitudine) 5, s. 94f.
  17. ↑ Aelianus: Varia historia 2.2.
  18. ↑ Eustathios: Kommentaari Iliaaseen 11.629, s. 836.37.
  19. ↑ Johannes Tzetzes: Khiliades 8.196–198.
  20. ↑ Lukianos: Timon eli Ihmisvihaaja 54.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zeuksis_Herakleialainen&oldid=22822535”