Yöhävittäjä

Kuvassa yhdysvaltalainen yöhävittäjäkone, Northrop P-61 Black Widow.

Yöhävittäjä on hävittäjälentokone, jota käytetään torjuntatoimintaan öisin. Hävittäjätoiminta on silloin tavallisimmin tarkoitettu torjumaan öiseen aikaan tapahtuvia lentopommituksia. Yöhyökkäystä oli ennen tutkajärjestelmien kehittelyä varsin vaikeata toteuttaa näkemättä maaleja.

Yöhävittäjä luotiin käsitteenä jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Vasta toisessa maailmansodassa pommituslentokoneiden suuret tappiot päiväsaikaan tehdyillä pommituslennoilla pakottivat pommitusstrategian vaihtamiseen. Yöpommitusten vuoksi tyypin hävittäjäkoneiden tarve lisääntyi.

Toisen maailmansodan aikaan niin Englanti, Saksa kuin Japanikin kehittelivät erillisiä yöhävittäjäkoneita. Jotkut niistä olivat ennestään olleet itse pommikoneina. Edelleen jouduttiin kehittelemään tunnistusjärjestelmä IFF (Identification Friend or Foe), jonka avulla pystyttiin pimeän aikana erottelemaan ystävällismieliset lentokoneet vihollisista.

Erityisesti Saksa sai niin kutsuttuja yöhävittäjä-ässiä. Heistä moni ehti kaatua ennen sodan loppua. Usein kävi niin, että pommikoneen alhaalta ampunut yöhävittäjä jäi putoavan koneen jätteiden alle ja tuhoutui siten itsekin. Riski oli suuri niin kutsuttua Schräge Musik -asejärjestelmää käyttäneissä hävittäjäkoneissa.

Ennen kuin uudenlainen hyökkäysmenetelmä, suomeksi viisto musiikki, opittiin tuntemaan, olivat Hyvösen mukaan brittilentäjät ihmetelleet suuresti viereltään pommittajaparvesta kadonneita lentokoneita. Selitys löytyi myöhemmin saksalaisten yöhävittäjistä. Niillä oli vinosti noin 70 asteen kulmassa ylöspäin ampuva tykkiaseistus.

Hyvösen mukaan Suomesta osallistui pieni joukko erilliseen perehdyttävään yöhävittäjätoiminnan koulutukseen. Koulutusta järjestettiin Saksassa erityyppisillä lentokoneilla. Varsinaista Nachtjagd- eli yöhävittäjäkoulutusta oli vain murto-osa. Hieman vajaasta 20 hengen lentäjäporukasta kaksi kuoli kesken koulutuksen. Heistä ainakin yhden pudotti Liittoutuneiden ilmahyökkäyksen aikana De Havilland D.H.98 Mosquito.

Me 110 Bf:n yöhävittäjämuunnos, tutkalaitteistolla varustettuna.

Yöhävittäjäyksikköjä oli toiminut aiemmin Suomen alueella, ainakin Nautsista käsin. Sitä kesti kuitenkin vain vähän aikaa. Suomella oli oma yöhävittäjän rakentamista varten ollut suunnitelma, muttei sitä toteutettu. Konetyypin nimi oli Vihuri, sen niminen valmistui eri tehtäviin myöhempänä. Bristol Blenheim -pommikonetta harkittiin yöhävittäjätehtävään sitäkin vahvasti. Tuolloin olisi aseistukseksi tullut 1x 20 mm tykki ja 4x 12,7 mm konekiväärit (mahdollisesti sotasaaliina saatua mallia Berezin UB) .

Merkittävimpiä yöhävittäjien konetyyppejä toisessa maailmansodassa

Saksa:

• Messerschmitt Bf 110
• Junkers Ju 88
• Dornier Do 17 Kauz
• Dornier Do 217
• Heinkel He 219 Uhu

Englanti:

• Boulton Paul Defiant
• Bristol Beaufighter
• Bristol Blenheim (hylättiin tästä käytöstä myöhemmin liian hitaana)
• Hawker Hurricane
• Douglas A-20 Havoc Boston
• De Havilland D.H.98 Mosquito

Japani:

• Kawasaki Ki-45 Nick
• Kawasaki Ki-102 Randy

Yhdysvallat:

• Northrop P-61 Black Widow
• Grumman F6F Hellcat

Lähteet

• Donald, David: The Military Propeller Aircraft Guide - From 1914 to present day, Chartwell Books, 1999, Lontoo, Englanti ISBN 0-7858-1023-4 (englanniksi, s. 80-81)
• Scutts, Jerry: Saksalaiset yöhävittäjä-ässät. Helsinki: Koala-kustannus, 2003. ISBN 952-5186-47-4

Aiheesta muualla

• Hyvönen, Jaakko: Yöhävittäjät iskevät