Wolfgang Schüssel

Wolfgang Schüssel
Wolfgang Schüssel vuonna 2017.
Itävallan liittokansleri
4. helmikuuta 2000 – 11. tammikuuta 2007
Presidentti	Thomas Klestil Heinz Fischer
Varakansleri	Susanne Riess-Passer Herbert Haupt Hubert Gorbach
Edeltäjä	Viktor Klima
Seuraaja	Alfred Gusenbauer
Henkilötiedot
Syntynyt	7. kesäkuuta 1945 Wien
Tiedot
Puolue	Kansanpuolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Wolfgang Schüssel (s. 7. kesäkuuta 1945 Wien) on itävaltalainen konservatiivipoliitikko (ÖVP). Hän oli maansa liittokansleri (Bundeskanzler) 4. helmikuuta 2000 – 11. tammikuuta 2007 ja toimi 1. tammikuuta 2006 lähtien puolen vuoden ajan Euroopan unionin puheenjohtajana. Puolueensa puheenjohtajana Schüssel toimi vuosina 1995–2007.

Schüssel opiskeli Wienin yliopistossa ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi 1968. Hän oli 1968–1975 parlamenttiryhmänsä johtaja ja 1975–1991 Österreichischen Wirtschaftsbundesin pääsihteeri.

Schüsselista tuli SPÖ:n kansleri Franz Vranitzkyn suuren koalitiohallituksen valtiovarainministeri 1989 ja 1995 ulkoministeri ja varakansleri Vranitzkyn neljänteen hallitukseen. Hän oli samoissa tehtävissä Vranitzkyn viidennessä hallituksessa ja Kliman hallituksessa 1997–2000.

Vuoden 1999 vaaleissa poliittinen kenttä jaettiin uudelleen, kun kansanpuolue (ÖVP) jäi kolmanneksi vapauspuolueelle (FPÖ). Hallitusneuvottelut sosiaalidemokraattien (SPÖ) ja ÖVP:n välillä epäonnistuivat ja ÖVP muodosti hallituksen FPÖ:n kanssa, johon Schüssel nimitettiin kansleriksi, vaikka hänen puolueensa saikin niukasti vähemmän ääniä (415 kpl) kuin FPÖ. Schüsselin hallitus oli Euroopan kiistellyin, koska FPÖ:tä johti Jörg Haider, jota ei kuitenkaan otettu hallitukseen. Se oli myös ensimmäinen 30 vuoteen, jota ei johtanut sosiaalidemokraatti.

Vuosina 2000–2002 Wienissä järjestettiin viikoittaisia torstaimielenosoituksia (Donnerstagsdemonstrationen) sekä vapauspuoluetta että hallituksen nollavajelinjaa (Nulldefizit) vastaan. Neljäntoista muun Euroopan unionin maan johtajat keskeyttivät yhteistyön Itävallan kanssa, koska monissa maissa FPÖ:n hallitusvastuuta pidettiin vuodesta 1945 jatkuneen cordon sanitairen, jonka mukaan äärioikeistoa ei oteta hallitusyhteistyöhön mukaan, loukkauksena. Itävallassa tähän viitattiin usein ”pakotteina” (Sanktionen der EU-14). EU-maat hylkäsivät hyödyttömät pakotteet kesän 2000 aikana.

Kesällä 2002 FPÖ oli ajautunut sisäiseen riitelyyn ja hävinnyt monet vaalit. Kun FPÖ:n maltillisemmat varakanslerina toiminut Susanne Riess-Passer ja valtiovarainministeri Karl-Heinz Grasser erosivat, Schüssel järjesti marraskuussa 2002 ennenaikaiset uudet vaalit, joissa kansanpuolue otti murskavoiton. FPÖ menetti kaksi kolmasosaa äänistään ja kansanpuolue nousi maan suurimmaksi puolueeksi 79 paikalla. Neuvoteltuaan kuukausia sosiaalidemokraattien ja vihreiden kanssa Schüssel jatkoi koalitiota FPÖ:n kanssa, joka oli saanut alle 10 prosenttia äänistä. Schüssel otti Liese Prokopin sisäministerinpaikan hänen kuolemansa jälkeen.

Schüsselin hallitus tilasti Bendesheerille 24 Eurofighter-hävittäjää korvaamaan vanhentuneet Saab 35 Drakenit, mitä oppositio arvosteli voimakkaasti hallituksen muuten säästäessä voimakkaasti Nulldefizit-politiikkansa mukaan. Vuoden 2002 tulvien jälkeen tilaus supistettiin 18 kappaleeseen. Säästöpolitiikan katsotaan vaikuttaneen haitallisesti ainakin koulutukseen, kuten havaittiin vuoden 2004 PISA-tutkimuksessa.^lähde?

Lähteet

Itävallan toisen tasavallan liittokanslerit (1945–)

Karl Renner (1945) | Leopold Figl (1945–1953) | Julius Raab (1953–1961) | Alfons Gorbach (1961–1964) | Josef Klaus (1964–1970) | Bruno Kreisky (1970–1983) | Fred Sinowatz (1983–1986) | Franz Vranitzky (1986–1997) | Viktor Klima (1997–2000) | Wolfgang Schüssel (2000–2007) | Alfred Gusenbauer (2007–2008) | Werner Faymann (2008–2016) | Christian Kern (2016–2017) | Sebastian Kurz (2017–2019) | Brigitte Bierlein (2019–2020) | Sebastian Kurz (2020–2021) | Alexander Schallenberg (2021) | Karl Nehammer (2021–)