Ulappakeijulinnut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulappakeijulinnut
Isoliitäjä (Puffinus gravis)
Isoliitäjä (Puffinus gravis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Osaluokka: Neognathae
Ylälahko: Neoaves
Kladi: Aequornithes
Lahko: Ulappalinnut
Procellariiformes
Fürbringer, 1888
Heimot
Katso myös

  Ulappakeijulinnut Wikispeciesissä
  Ulappakeijulinnut Commonsissa

Ulappakeijulinnut (Procellariiformes) ovat merilintuja. Ne jaetaan albatrosseihin, keijuihin, ulappaliitäjiin ja ulappakeijuihin.

Ulappakeijulinnuilla on suora, koukkupäinen nokka ja putkimaiset sieraimet, ja niiden sierainrauhaset poistavat kehosta meriveden sisältämän suolan. Suurien lajien siivet ovat pitkät ja kapeat, ja ne voivat liitää merellä pitkiä aikoja lyömättä siivillään juuri ollenkaan. Pienimillä lajeilla siivet ovat lyhyemmät ja siiveniskut lentäessä nopeita ja lepattavia. Ulappakeijulinnut käyttävät ravinnokseen kalaa, äyriäisiä, planktonia ja nilviäisiä.[1]

Neoaves jakautui kahteen kehityslinjaan noin 79,6 miljoonaa vuotta sitten. Yhdestä kehittyivät varpuslinnut (Passeriformes), toisesta jalohaukkalinnut (Falconiformes), rantalinnut (Charadriiformes), ulappakeijulinnut (Procellariiformes), kuikkalinnut (Gaviiformes), haikaralinnut (Ciconiiformes) ja pingviinilinnut (Sphenisciformes).[2][3]

Pingviinilinnuilla ja ulappakeijulinnuilla on luultavasti yhteinen esi-isä, joka tutkijoiden mukaan eli Gondwanalla noin 71 miljoonaa vuotta sitten, kun Australia, Etelämanner ja Etelä-Amerikka olivat kiinni toisissaan ja suuri maa-alue sijaitsi etelämpänä.[2][3]

Suomessa tavatut lajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ulappakeijulinnut ovat harvinaisuuksia. Alueella on tavattu seuraavat lajit:

Ulappaliitäjät
Ulappakeijut
  1. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 68. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  2. a b A.J.Baker, S.L.Pereira, O.P.Haddrath and K.A.Edge. 2006. Multiple gene evidence for expansion of extant penguins out of Antarctica due to global cooling. Proc Biol Sci. 273 vsk., no. 1582, s. 11–17
  3. a b Slack, K.E., Jones, C.M., Ando, T., Harrison G.L., Fordyce R.E., Arnason, U. and Penny, D. (2006). "Early Penguin Fossils, plus Mitochondrial Genomes, Calibrate Avian Evolution." Molecular Biology and Evolution, 23(6): 1144-1155. doi:10.1093/molbev/msj124 PDF fulltext Supplementary Material.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.