Traakia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee aluetta. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Traakian nykyalue Kreikassa, Turkissa ja Bulgariassa.

Traakia (m.kreik. Θρᾳκία, Thrakia, Θρᾴκη, Thrakē ja Θρῄκη, Thrēkē, kreik. Θράκη, Thráki, bulg. Тракия, Trakiya/Trakia, turk. Trakya) on historiallinen alue Kaakkois-Euroopassa Balkanilla. Siihen kuuluvat Kreikan koillisin osa eli Länsi-Traakia, Turkin Eurooppaan kuuluva alue eli Itä-Traakia sekä eteläinen Bulgaria.

Nimellä Traakia on eri aikoina tarkoitettu eri laajuista aluetta. Vanhalla ajalla traakialaiset asuivat alueella, joka käsitti nykyisen Bulgarian ja Eurooppaan kuuluvan Turkin, Koillis-Kreikan sekä itäosan nykyistä Serbiaa ja Pohjois-Makedoniaa. Pohjoisessa se rajoittui Tonavaan, idässä Mustaanmereen ja Marmaranmereen, etelässä Egeanmereen ja lännessä Vardar- ja Iso Morava -jokiin. Roomalaisaikana Traakian provinssi oli hieman pienempi; sen pohjoisrajana olivat Balkanvuoret ja länsirajana Mesta-joki.

Kreikkaan kuuluva Traakian osa kuuluu Itä-Makedonian ja Traakian hallinnolliseen alueeseen. Turkkiin kuuluvasta Traakian alueesta käytetään myös nimitystä Rumelia.

Traakialaisten arvioidaan tulleen alueelle noin 1600–1200 eaa. pohjoisesta, kuten fryygialaiset ja lyydialaisetkinselvennä.[1]

Rooman provinssit Balkanin pohjoisosissa, Thracia reunustettu violetilla.

Traakia on kuulunut historiansa aikana monelle valtiolle. Kreikkalaiset perustivat siirtokuntia sinne noin 500-luvulta eaa. alkaen. Merkittäviä kreikkalaisia siirtokuntia olivat muun muassa Apollonia (nykyinen Sozopol), Perinthos (myöhemmin Herakleia, nykyinen Ereğli) ja Byzantion (nykyinen Istanbul).

Traakia joutui Persian vallan alle noin vuonna 513 eaa. Dareios I:n skyyttejä vastaan tekemän sotaretken aikana. Makedonian kuningas Filippos II:n (382–336 eaa.) aikana Traakia joutui Makedonian vallan alle.[1] Traakialaiset sotilaat taistelivat Aleksanteri Suuren armeijassa tämän sotaretkellä Persian valtakuntaa vastaan. Aleksanterin kuoleman jälkeen diadokit nimittivät Lysimakhoksen Traakian hallitsijaksi. Rooman valtakunnan vallattua Makedonian myös Traakia joutui Rooman vallan alle. Siitä tehtiin oma Thracian provinssinsa vuonna 46.[2]

Thracian provinssi säilyi Rooman valtakunnan loppuun ja Itä-Rooman valtakunnassa tehtyihin uudistuksiin saakkaselvennä. 200- tai 300-luvulla siitä erotettiin kuitenkin useita provinsseja. Jäljelle jäänyt Thracian provinssi ja nämä uudet provinssit kuuluivat Thracian diokeesiin. Alueen provinsseissa tapahtuivat roomalaisella kaudella seuraavat muutokset:

Rooman valtakunta Itä-Rooma Nykyinen
alue tai valtio
Tasavallan ja keisarikauden provinssit
n. vuoteen 293 saakka
Myöhäisroomalaiset provinssit
n. vuosina 293–395[sel 1] n. vuodesta 395[sel 2]
Thracia
vuodesta 44/46 jaa.
Europa Europa (Turkin Euroopan puoleinen osa)
Thracia Thracia (Bulgaria eteläinen)
Haemimontus Haemimontus (Bulgaria kaakkoinen)
Rhodope Rhodope (Kreikka pohjoinen)
Selitykset:
  1. Provinssit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen.
  2. Provinssit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.

Myöhempi historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysantin valtakunta menetti Traakian Bulgarialle vuonna 917, mutta valtasi sen myöhemmin takaisin. Lopulta turkkilainen Osmanien valtakunta valtasi Traakian Bysantilta.

Ensimmäisessä Balkanin sodassa vuosina 1912–1913 Bulgaria ja Kreikka valloittivat kumpikin osan siihen saakka Turkille kuuluneesta Traakiasta. Uudet rajat vahvistettiin sodan lopettaneessa rauhansopimuksessa, jossa Turkin Eurooppaan kuuluvat alueet pienenivät nykyiselleen. Rauhansopimuksen mukaan Bulgarialle kuului myös osa Egeanmeren pohjoisrannikkoa, jonka se kuitenkin menetti Kreikalle ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

  1. a b Berndl, Klaus & Hattstein, Markus & Knebel, Arthur & Udelhoven, Hermann-Josef: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7
  2. Liberati, Anna Maria & Bourbon, Fabio: ”Strategisesti tärkeät Tonavan provinssit”, Historialliset kulttuurit, Rooma, s. 228. Suomentanut Tuija Vertainen. Weilin+Göös, 2004. ISBN 978-951-0-32991-7