Tethys (kuu)
| Tethys | |
|---|---|
 |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | Giovanni Cassini |
| Löytöaika | 1684 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Planeetta | Saturnus |
| Keskietäisyys | 294 660 km |
| Eksentrisyys | 0 |
| Kiertoaika | 1.887802 d |
| Inklinaatio | 1,12° |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Päiväntasaajan halkaisija | 1059,8 km |
| Pinta-ala | 1 990 000 km2 |
| Massa | 6,176 × 1020 kg |
| Keskitiheys | 0,99 g/cm3 |
| Painovoima pinnalla | 0,16 m/s2 |
| Pyörähdysaika | 1.887802 d |
| Akselin kaltevuus | 0,034° |
| Albedo | 0,8 |
| Pinnan lämpötila |
alin: K- keski: 86 |
Tethys on Saturnuksen kuu. Sen löysi Giovanni Domenico Cassini vuonna 1684.[1]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tethys on nimetty titaani Tethyksen mukaan. Sillä on myös tunnus Saturnus III.
Cassini nimesi neljä löytämäänsä kuuta (Tethys, Dione, Rhea ja Japetus) Sidera Lodoiceaksi ("Ludvigin tähdiksi") Ludvig XIV:n kunniaksi. Tähtitieteilijät alkoivat kutsua niitä ja Titania tunnuksilla Saturnus I:stä Saturnus V:een. Mimaksen ja Enceladuksen löytämisen jälkeen numerointia jatkettiin Saturnus VII:een.
Kaikkien silloin tunnettujen seitsemän Saturnuksen kuun nimet ovat peräisin John Herscheliltä (Mimaksen ja Enceladuksen löytäjän William Herschelin pojalta). Hän ehdotti vuonna 1847 julkaisussaan Results of Astronomical Observations made at the Cape of Good Hope kuiden nimeämistä titaanien, Kronoksen (Saturnuksen) sisarusten mukaan.[2]
Fyysiset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tethys on jäinen kappale, samankaltainen kuin Dione ja Rhea. Tethyksen tiheys on 1,21 g/cm³, mikä viittaa siihen, että se koostuu lähes pelkästään vesijäästä. Tethyksen pinta on hyvin kraatteroitunutta ja siinä on jään murtumisen seurauksena runsaasti halkeamia.
Tethyksellä on kaksi erilaista maastotyyppiä. Toinen muodostuu tiheästi kraatteroituneista alueista ja toinen tummasta, vähemmän kraatteroituneesta vyöhykkeestä joka ulottuu kuun ympäri. Alueen vähäisempi kraatteritiheys viittaa siihen että Tethys on joskus ollut sisäisesti aktiivinen uusien osan vanhemmasta maastosta. Syytä vyöhykkeen tummuuteen ei tiedetä, mutta eräs selitys löytyy viimeaikaisista Galileo-luotaimen Ganymedeksestä ja Kallistosta ottamista kuvista. Molemmilla kuilla on vaaleammat napalakit, jotka muodostuvat kirkkaista jääesiintymistä kraatterien pohjoiseen päin olevilla rinteillä. Napalakit näyttävät kirkkaammilta tuhansien pienten kraatterien jääesiintymien sulautuessa yhteen kauempaa katsottuna. Tethyksen pinta on saattanut muodostua samalla tavalla siten, että napalakeilla on kirkkaita jääesiintymiä.
Tethyksen läntistä pallonpuoliskoa hallitsee valtava törmäyskraatteri, Odysseus. Se on läpimitaltaan 400 km eli lähes 2/5 Tethyksen läpimitasta. Kraatteri on nykyään varsin tasainen (tai tarkemmin sanottuna, noudattaa Tethyksen pallomaista muotoa). Kuten Kalliston tapauksessa, Tehtyksen kraattereilla ei ole korkeita reunavuoria tai keskushuippuja, jotka ovat tyypillisiä Kuun ja Merkuriuksen kraattereille. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että Tethyksen heikko jääkuori valuu kasaan aikojen kuluessa.
Toinen suuri muodostuma Tethyksellä on valtava repeämälaakso nimeltään Ithaca Chasma. Se on 100 km leveä ja 3–5 km syvä. Pituudeltaan se on 2000 km, eli noin 3/4 Tethyksen ympärysmitasta. Sen uskotaan muodostuneen kun Tethyksen sisäinen nestemäinen vesi kiinteytyi. Kuun sisus laajeni ja liian pieni kuori alkoi rakoilla. Ennen Tethyksen jäätymistä syntyneet kraatterit luultavasti tuhoutuivat geologisen toiminnan seurauksena. On olemassa myös toinen teoria Ithaca Chasman muodostumisesta: Odysseus-kraatterin muodostaman törmäyksen aiheuttama šokkiaalto kulki Tethyksen läpi ja mursi jäisen, hauraan pinnan toisella puolella kuuta.
Tethyksen pintalämpötila on -187 °C.
Tethyksen troijalaiset kuut Telesto ja Calypso sijaitsevat samalla radalla Tethyksen kanssa Lagrangen pisteissä L4 ja L5. Telesto kiertää 60 astetta Tethyksen edellä ja Calypso yhtä kaukana perässä.
Cassini suoritti Tethyksen ohilennon 23. syyskuuta 2005.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Planetary Names planetarynames.wr.usgs.gov. Viitattu 30.4.2023.
- ↑ 1848MNRAS...8...42L Page 42 adsabs.harvard.edu. Viitattu 30.4.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Paimenkuut |
S/2009 S 1 | Pan | Daphnis | Atlas | Prometheus | Pandora |
|---|---|
| Samarataiset | |
| G-rengas | |
| Sisemmät suuret kuut |
Mimas | Enceladus | Tethys | Telesto | Calypso | Dione | Helene | Polydeuces |
| Alkyonidit | |
| Ulommat suuret kuut | |
| Inuiittiryhmä | |
| Viikinkiryhmä |
Phoebe | Skathi | S/2007 S 2 | Skoll | S/2004 S 13 | Greip | Hyrrokkin | Mundilfari | Jarnsaxa | S/2006 S 1 | S/2004 S 17 | Narvi | Bergelmir | Aegir | Suttungr | S/2004 S 12 | Bestla |
| Gallialaisryhmä | |
| Varmistamattomat |