Suomen puolustusvoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puolustusvoimat
Toiminnassa 25. tammikuuta 1918 alkaen
Valtio Suomi
Rooli asevoimat
Koko 12 000 ammattisotilasta ja siviiliä
22 000 koulutettua varusmiestä vuosittain
280 000 sotilasta (sodan ajan vahvuus)
870 000 reserviläistä[1]
Marssi Porilaisten marssi
Sodat ja taistelut Suomen sisällissota
talvisota
jatkosota
Lapin sota
Vuosipäivät 4. kesäkuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja kenraali Janne Jaakkola
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1968 postimerkin, joka kuvasi Suomen sen hetkisiä puolustusvoimia osana kolmimerkkistä sarjaa.

Puolustusvoimat (ruots. Försvarsmakten) on Suomen asevoimat, jonka tärkein tehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Tämän lisäksi puolustusvoimien tehtävänä on tukea muita viranomaisia pelastustoiminnassa ja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä sekä osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Uutena tehtävänä puolustusvoimille säädettiin kesäkuussa 2017 kansainvälisen sotilaallisen avun antaminen.[2]

Puolustusvoimien ylipäällikkönä toimii tasavallan presidentti[3] Alexander Stubb. Puolustusvoimain komentajana on toiminut huhtikuusta 2024 alkaen kenraali Janne Jaakkola.[4]

Puolustusvoimat jakautuu kolmeen puolustushaaraan: maavoimiin, ilmavoimiin ja merivoimiin, jotka toimivat pääesikunnan alaisuudessa. Puolustushaarat jakautuvat edelleen joukko-osastoihin, varuskuntiin, sotilaslaitoksiin ja muihin hallintoyksiköihin, joita voi toimia myös suoraan pääesikunnan alaisuudessa. Hallinnollisesti puolustusvoimat on puolustusministeriön alainen.[2]

Sisäministeriön alainen Rajavartiolaitos ei kuulu puolustusvoimiin, mutta sen henkilöstö ja materiaali voidaan erillisellä päätöksellä liittää puolustusvoimiin poikkeusoloissa, esimerkiksi sotilaallisen konfliktin uhatessa.[5]

Puolustusvoimat ylläpitää kaikissa oloissa sotilaallista valmiutta ja kehittää sitä. Normaalioloissa puolustusvoimien keskeisimpänä tehtävänä on suorituskykyjen kehittäminen ja ylläpito, mikä käsittää asejärjestelmien ja muiden suorituskykyjen suunnittelun, hankinnan, ylläpidon ja poiston sekä näitä käyttävien joukkojen tuottamisen[6](s. 57 ja luku C.1.2). Ilmavoimien ja merivoimien keskeisimpänä tehtävänä on myös rauhan aikana aluevalvonta ja mahdollisten alueloukkausten torjunta.[7][8]

Puolustusvoimat perustuu Suomessa kaaderijärjestelmään, jossa vain osa sotilashenkilöstöstä on palkattua kantahenkilökuntaa ja suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostavat reserviläiset. Joukkotuotannossa koulutetuista sodanajan joukoista valtaosa, 96 prosenttia, koostuu asevelvollisista reserviläisistä.[9] Rauhanaikana palkattuna kotimaan tehtävissä puolustusvoimilla on noin 12 000 henkeä, josta noin kolmasosa on siviilejä tai siviilikoulutuksen saaneita.[10] Varusmiehiä puolustusvoimat kouluttaa vuosittain 22 000.[11]

Nykyinen sodan ajan joukkojen vahvuus on 280 000 sotilasta.[12] Nämä jakautuvat periaatteellisesti valmiusjoukkoihin ja täydennysjoukkoihin. Valmiusjoukkoja ovat valmiusosastot ja -yksiköt, joissa palvelee kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä, sekä välittömän valmiuden joukot, jotka koostuvat pääosin reserviläisistä. Täydennysjoukkoja ovat operatiiviset joukot, alueelliset joukot ja paikallisjoukot. Sipilän hallitus nosti sodan ajan vahvuutta 50 000 sotilaalla nykyiseen yhdistämällä sodan ajan vahvuuteen sodan ajan perustamisorganisaation ja lisäämällä vahvuuteen riittävän koulutuksen saaneita varusmiehiä.[13]

Puolustusvoimien kehittäminen perustuu ensi sijassa lähialueilla olevan sotilaallisen kapasiteetin arviointiin, siitä johdettuihin sotilaallisiin uhkakuviin ja mahdollisiin muihin sotilaallisiin uhkiin.lähde?

Vuonna 2018 puolustusvoimien toimintamenot olivat yhteensä noin 1,9 miljardia euroa. Puolustusmateriaalihankintoihin vuonna 2018 käytettäväksi tarkoitettu määräraha ja valtuudet olivat yhteensä noin 478 miljoonaa euroa. Yhteensä toimintamenoihin ja puolustusmateriaalihankintoihin käytettävä raha vastasi noin 1,1 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Vuosien 2018–2027 puolustusmateriaalihankintoihin varattiin 2,3 miljardia euroa.[14] Vuonna 2022 puolustusbudjetin osuus bruttokansantuotteesta on noin 1,96 prosenttia kun se edellisenä vuotena oli 1,85 prosenttia.[15] Huhtikuussa 2022 kerrottiin budjetin kasvattamisesta kolmivuotisessa suunnitelmassa, joka alkaa vuodesta 2023.[16] Naton käyttämän laskentatavan mukaan puolustukseen käytettävällä budjetilla on suurempi osuus kansantuotteesta kuin Suomessa käytetyn laskentatavan mukaan (0,34 prosenttiyksikköä suurempi vuonna 2016), jolloin käytetty budjetti on lähempänä Naton kahden prosentin tavoitetta.[17]

Puolustusvoimista käytetään epämuodollisesti myös nimeä Suomen armeija (lyhenne SA[18]) ja yleisnimitystä armeija tai sotaväki.[19][20]

Tehtävät ja toimivaltuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimista säädetään puolustusvoimista annetussa laissa (551/2007), joka astui voimaan 1. tammikuuta 2008 korvaten aiemman, 1970-luvulta peräisin olevan samannimisen lain. Uuden lain mukaan ja siihen 1. heinäkuuta 2017 tehdyn muutoksen jälkeen puolustusvoimien tehtäviä ovat[21]

  1. Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluvat: a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen; b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen; c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen;
  2. muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluvat: a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi; b) pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja;
  3. osallistuminen Euroopan union toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan perustuvaan apuun, aluevalvontayhteistyöhön tai muuhun kansainvälisen avun antamiseen ja kansainväliseen toimintaan;
  4. osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

Puolustusvoimien tärkein toimivaltuus on valtuutus käyttää sotilaallista voimaa. Lakiteksti muotoilee tämän tehtävän seuraavasti:

Puolustusvoimat turvaa Suomen aluetta, kansan elinmahdollisuuksia ja valtiojohdon toimintavapautta sekä puolustaa laillista yhteiskuntajärjestystä tarvittaessa sotilaallisin voimakeinoin aseellisen hyökkäyksen tai sitä vastaavan ulkoisen uhan kohdistuessa Suomeen. Sotilaallisten voimakeinojen tulee olla sopusoinnussa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan sotilaan henkilökohtaisen aseen ja sitä voimakkaampaa asevoiman käyttöä.[21](4 §)

Tehtäviensä toteuttamiseksi puolustusvoimilla on myös muita toimivaltuuksia, joista on säädetty suuressa määrässä erityislakeja. Tärkeimmät toimivaltuussäädökset ovat aluevalvontalaissa ja sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014). Edellinen laki antaa puolustusvoimille oikeuden valvoa ilma- sekä vesirajoja ja ottaa kiinni tarvittaessa rajaa loukkaavat alukset ja henkilöt. Se mahdollistaa myös tiettyjen salaisten kohteiden suojaamisen.[22] Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta annettu laki puolestaan antaa puolustusvoimille oikeuden tutkia itse asevelvollisten ja ammattisotilaiden tekemät sotilasrikokset, minkä jälkeen syyllisiä voidaan rangaista joko kurinpito- tai tuomioistuinmenettelyssä.[23]

Sodan aikana tai poikkeusoloissa tasavallan presidentti voi asetuksellaan antaa puolustusvoimille lisätoimivaltuuksia siten, miten puolustustilalaissa on säädetty[24]. Vastaavasti valtioneuvosto voi yhteistoiminnassa presidentin kanssa poikkeusoloissa antaa puolustusvoimille lisätoimivaltuuksia siten, miten on valmiuslaissa säädetty[25].

Organisaatio ja puolustushaarat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 alusta puolustusvoimien rauhan ajan organisaatio koostuu pääesikunnasta ja sen alaisesta viidestä laitoksesta, maa-, meri- ja ilmavoimista sekä Maanpuolustuskorkeakoulusta.[26] Pääesikunnan alaiset laitokset ovat puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskus, puolustusvoimien palvelukeskus, puolustusvoimien tiedustelulaitos, puolustusvoimien tutkimuslaitos ja puolustusvoimien logistiikkalaitos.[27]

  • Maavoimat muodostaa pääosan puolustusvoimien sodanajan vahvuudesta. Maavoimiin kuuluu jalkaväki-, tykistö-, ilmatorjunta-, pioneeri-, viesti-, huolto- ja erikoisjoukkoja. Maavoimien rungon muodostaa jalkaväki.[28]
  • Ilmavoimat koostuu viidestä joukko-osastosta: Lapin, Karjalan ja Satakunnan lennostosta, ilmasotakoulusta ja esikunnasta.[29]
  • Merivoimat puolustaa Suomea kolmen päätehtävänsä avulla: merialueiden valvonta ja alueloukkauksien torjuminen, meriyhteyksien turvaaminen sekä merellisten hyökkäysten torjunta.[30]

Johtaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustusvoimien rakenne
Puolustushaarat
Joukot

Ylin johto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien ylipäällikkö on tasavallan presidentti, joka päättää[21](31 §)

  • valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista,
  • sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista,
  • sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista sekä
  • muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista.

Tasavallan presidentti tekee päätöksensä pääasiassa puolustusvoimain komentajan esittelystä, mutta Suomen puolustusministerillä on aina oikeus olla läsnä tasavallan presidentin antaessa sotilaskäskyä. Tietyissä taloudellisesti merkittävissä asioissa, jotka kuuluvat puolustusministeriön päätäntävaltaan, esittelijänä toimii puolustusministeri. Tällöin puolustusvoimain komentajalla on oikeus olla läsnä ja esittää näkemyksensä. Halutessaan presidentti voi viedä sotilaskäskyasian esiteltäväksi valtioneuvoston yleisistuntoon, jolloin hän tekee päätöksensä hallituksen ratkaisuehdotuksesta. Presidentillä on aina oikeus ottaa käsiteltäväkseen mikä tahansa sotilaskäskyasia.[21](31 §)

Puolustusministeri päättää varuskuntien ja joukko-osastojen perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä muista vastaavasti yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Kaikki muut sotilaskäskyasiat kuuluvat puolustusvoimien komentajan tai hänen alaistensa päätösvaltaan. Sotilaskäskyasioissa tehdyistä päätöksistä ei voi valittaa.[21](29 §)

Puolustusvoimia johtaa puolustusvoimain komentaja[21](25 §), jonka alaisena ovat puolustushaarakomentajat sekä pääesikunnan päällikkö.[31]

Paikallishallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien varsinainen sotilaallinen voima on rauhan aikana jaettu joukko-osastoihin, jotka ovat maavoimien, ilmavoimien tai merivoimien alaisia. Joukko-osastot ovat yhtymiä, jotka kouluttavat rauhan aikana varusmiehiä ja valmistelevat yhteistoiminta-alueensa puolustusta. Sodan aikana ne perustavat tärkeimmät sodan ajan joukot.[21](28 §)[32]

Puolustusvoimien aluehallinnosta vastaavat maavoimien esikunta ja sen alaisuudessa toimivat joukko-osastot sekä niiden alaiset aluetoimistot. Aluetoimistot palvelevat vastuukuntiensa kutsuntaikäisiä ja reserviläisiä asevelvollisuusasioissa. Aluetoimistot ovat[33]:

  • Uudenmaan aluetoimisto, jonka toimialue on Uudenmaan maakunta. Aluetoimisto sijaitsee Helsingissä.
  • Lounais-Suomen aluetoimisto, jonka toimialue on Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnat. Aluetoimisto sijaitsee Turussa.
  • Pirkanmaan aluetoimisto, jonka toimialue on Pirkanmaan maakunta. Aluetoimisto sijaitsee Tampereella.
  • Hämeen aluetoimisto, jonka toimialue on Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat. Aluetoimisto sijaitsee Lahdessa.
  • Keski-Suomen aluetoimisto, jonka toimialue on Keski-Suomen maakunta. Aluetoimisto sijaitsee Jyväskylässä.
  • Kaakkois-Suomen aluetoimisto, jonka toimialue on Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat. Aluetoimisto sijaitsee Kouvolassa.
  • Etelä-Savon aluetoimisto, jonka toimialue on Etelä-Savon maakunta. Aluetoimisto sijaitsee Mikkelissä.
  • Pohjois-Savon aluetoimisto, jonka toimialue on Pohjois-Savon maakunta. Aluetoimisto sijaitsee Kuopiossa.
  • Pohjois-Karjalan aluetoimisto, jonka toimialue on Pohjois-Karjalan maakunta. Aluetoimisto sijaitsee Joensuussa.
  • Pohjanmaan aluetoimisto, jonka toimialue on Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat. Aluetoimisto sijaitsee Vaasassa.
  • Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimisto, jonka toimialue on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat. Aluetoimisto sijaitsee Oulussa.
  • Lapin aluetoimisto, jonka toimialue on Lapin maakunta. Aluetoimisto sijaitsee Rovaniemellä.

Aluetoimistot hoitavat virallisen asioinnin, asevelvollisen ja puolustusvoimien välillä. Niiden tehtäviin kuuluu muun muassa kutsuntojen toteuttaminen, asevelvollisten neuvominen, reserviläisten asioiden hoitaminen ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevien asioiden käsittely.[34]

Aluetoimistot siirtyivät sotilasläänien alaisuudesta suurimpien maavoimien joukko-osastojen alaisuuteen 1.1.2015. Samalla otettiin käyttöön maavoimien joukko-osaston apulaiskomentajan virka. Apulaiskomentaja avustaa joukko-osaston komentajaa kasvaneen kokonaisuuden ja aluetoimistojen hallinnassa.[35]

Asevelvollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa.
Pääartikkeli: Asevelvollisuus Suomessa

Asevelvollisuus koskee Suomessa miehiä. Asevelvollisuudesta määräävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:n määräämää maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Asevelvollisuuden voi suorittaa varusmiespalveluksena tai, mikäli asevelvollisella on asepalveluksen estävä vakaumus, siviilipalveluksena.[36](1 §) [37]

Varusmiespalvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Varusmiespalvelus Suomessa

Varusmiespalvelus on Suomessa perustuslain 127 §:n tarkoittama tapa suorittaa asevelvollisuus. Varusmiespalveluksen ovat velvoitettuja suorittamaan kaikki asevelvolliset miehet, joilla ei ole uskonnollista tai eettistä vakaumusta tai terveydellistä syytä, joka estäisi varusmiespalveluksen suorittamisen.[38]

Reservipalvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Reservipalvelus Suomessa

Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä ja – yli 50-vuotiaiden miehistön jäsenten osalta – varareservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan kutsua kertausharjoituksiin määräajaksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, ja ne ovat yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus. Reserviläinen voidaan käskeä kertausharjoituksiin seuraavasti:[36](50 §)

  • Miehistö: 80 vuorokautta
  • Erikoiskoulutettu miehistö: 150 vuorokautta
  • Upseerit ja aliupseerit: 200 vuorokautta

Yli 50-vuotiaat miehistön jäsenet sekä ne asevelvolliset, jotka eivät ole vielä suorittaneet varusmiespalvelusta tai jotka ovat saaneet siitä vapautuksen, kuuluvat varareserviin, eikä heitä käsketä palvelukseen kuin korkeintaan täydellisen liikekannallepanon aikana, mikäli eduskunta näin erikseen päättää.[36](49 §)

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosittain naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaa noin 1 000 naista.[39] Asepalvelusta suorittavalla naisella on kuitenkin mahdollisuus 30 päivän kuluessa palveluksen aloituspäivästä ilmoittaa, ettei hän jatka palvelustaan.[40] Asepalveluksen suorittaneista naisista noin 60 prosenttia on saanut myös johtajakoulutuksen.[41] Tunnettuja vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneita naisia ovat muun muassa moukarinheittäjä Sini Pöyry ja poliitikko Outi Siimes.[42]

Upseerin ammattiin johtavan tutkinnon on Maanpuolustuskorkeakoulun Kadettikoulussa suorittanut jo toistasataa naista. Vuonna 2018 ylin naisella oleva upseerin arvo on everstiluutnantti.[43] Ensimmäiset 13 naisupseeria valmistuivat Reserviupseerikoulusta 4. heinäkuuta 1996.[44]

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalainen kranaatinheitinryhmä ampumassa.

Puolustusvoimat kouluttaa täydennyskursseilla vapaaehtoisia reserviläisiä vuorovuosina miehistöstä aliupseereiksi ja aliupseereista upseereiksi. Kurssille valittavilla pitää olla kohtuullinen fyysinen kunto ja suunniteltu tai voimassa oleva sijoitus ylempään reservin tehtävään.[45]

Vapaaehtoiset harjoitukset (VEH)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoiset harjoitukset ovat Puolustusvoimien johtamia harjoituksia, joihin osallistuminen on vapaaehtoista ja joista ei makseta reserviläispalkkaa.[46](s. 17−18 ja 34 §)

Puolustusvoimat järjestää alueellisia ja valtakunnallisia maanpuolustuskursseja avainhenkilöstölle, johon kuuluu muiden muassa valtion ja kuntien korkeita virkamiehiä sekä elinkeinoelämän vaikuttajia. Näiden kurssien tarkoituksena on antaa avainhenkilöstölle tietoja valtakunnan turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta.[47][48]

Maanpuolustuskoulutusyhdistys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Maanpuolustuskoulutusyhdistys

Sotilaallista koulutusta järjestää myös Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK), joka nykyisin on luonteeltaan julkisoikeudellinen yhteisö. Sen järjestämät kurssit eivät ole olleet kertausharjoituksia, vaan joko Puolustusvoimien tilaamia vapaaehtoisia harjoituksia tai sotilaallista valmiutta palvelevaa koulutusta. Lisäksi MPK järjestää myös ei-sotilaallista koulutusta.[46](17 §, 20 §) Puolustusvoimien tilaamat vapaaehtoiset harjoitukset rinnastetaan kertausharjoituksiin täysimääräisesti ja niille osallistujat ovat harjoituksen ajan juridisesti sotilaita. Sotilaalliset lisäkurssit ja eräät muut kurssit kuitenkin rinnastetaan kertausharjoituksiin tietyin poikkeuksin.[46](17 §, 20 §, 34 §, 35 §)[49][50] Vapaaehtoiset harjoitukset ovat ilmaisia, ja osallistujille maksetaan matkakustannukset sekä päiväraha, mutta muut MPK:n kurssit ovat pääsääntöisesti maksullisia kurssilaisille.[46](34 §, 35 §)[51]

Aikaisemmin Maanpuolustuskoulutusyhdistys toimi tavallisena yhdistyksenä, jonka nimi oli Maanpuolustuskoulutus ry. Vuonna 2007 säädetty laki muutti sen julkisoikeudelliseksi yhteisöksi ja siirsi sotilaalliset lisäkurssit selkeämmin Puolustusvoimien alaiseksi toiminnaksi.[46](44 §)

Maakuntajoukot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aihetta käsittelee tarkemmin artikkeli Maakuntajoukot

Maakuntajoukot ovat osa puolustusvoimien sodanajan joukkoja. Se koostuu vapaaehtoisista reserviläisistä, sekä poikkeusoloissa tarvittaessa tehtävään määrätyistä vapaista reserviläisistä.[52]

Maakuntajoukkojen tehtävänä on rauhan aikana ylläpitää ja kehittää alueellisten joukkojen suorituskykyä ja reserviläisten osaamista. Tämä suoritetaan järjestämällä 4−10 vuorokautta sotilaskoulutusta maakuntajoukkoihin kuuluvalle henkilöstölle. Lisäksi rauhan aikana maakuntajoukkojen tehtäviin kuuluu virka-avun tarjoaminen muille viranomaisille sitä pyydettäessä.[53]

Tyypillisiä maakuntajoukkojen sodanajantehtäviä ovat esimerkiksi kohteensuojaustehtävät, perustamistehtävät, valvonta- ja vartiointitehtävät, sissitoiminta sekä huoltotehtävät.[53]

Rauhanturvaaminen ja kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisia rauhanturvaajia osallistui EUFOR RD Congo -operaatioon vuonna 2006.
Katso myös: Luettelo Suomen rauhanturvaoperaatioista

Rauhanturvaaminen on tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Varusmiespalvelus on rauhanturvaajaksi pääsyn edellytys.[54]

Kaikki suomalaiset rauhanturvaajat ovat vapaaehtoisia. Rauhanturvatehtäviin on mahdollisuus päästä joko hakeutumalla varusmiespalvelukseen Suomen kansainväliseen valmiusjoukkoon (Finnish Rapid Deployment Force) tai lähettämällä hakemus rauhanturvatehtäviin toimintavalmiuteen varusmiespalveluksen jälkeen. Nykyisin myös naisilta edellytetään varusmiespalveluksen suorittamista.[55]

EU:n nopean toiminnan joukot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Euroopan unionin taistelujoukot

Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen myötä Suomi osallistuu uudentyyppiseen kriisinhallintaan. EU:n taisteluosastoille suunnitellut tehtävät ovat pitkälti samoja, joita rauhanturvaajat ovat jo YK:n ja Naton johtamissa operaatioissa vuosikausia suorittaneet. Aiempaan verrattuna oleellisia eroavaisuuksia on kolme: koulutus, varustus ja nopeus. Nopean toiminnan joukot tarjoavat EU:n puitteissa poliittisille päätöksentekijöille entistä konkreettisemmat ja nopeammat mahdollisuudet puuttua koulutetun, varustetun ja asiansa osaavan joukon toimenpitein joskus yllättäenkin ilmaantuviin ongelmatilanteisiin.[56] Euroopan unionin taistelujoukot voivat lisäksi osallistua myös rauhaanpakottamiseen. Euroopan unionin taistelujoukkoja ei ole perustamisensa jälkeen käytetty.[57]

Perustamispäivä ja muut juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustusvoimien käyttämä kielekkeinen valtiolippu

Puolustusvoimat muodostettiin 25. tammikuuta 1918, kun hallituksen sisäasiaintoimikunta, nykyinen sisäministeriö julisti suojeluskunnat hallituksen eli Suomen tasavallan joukoiksi.[58] Se muodosti vuonna 1918 käydyn Suomen sisällissodan valkoisen osapuolen.[59][60]

Kuitenkin perustamispäivämäärän sijasta puolustusvoimien vuosipäivä 1919–1939 oli sotaväen lippujuhlan päivä 16. toukokuuta viitaten paraatiin, jolla valkoiset olivat juhlistaneet voittoaan punaisista sisällissodan päätyttyä. Talvisodan jälkeen 1940 suomalaisten kahtiajaosta muistuttanut päivä haluttiin muuttaa toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi kunnioittamaan sisällissodassa ja talvisodassa kaikkien henkensä antaneiden suomalaisten muistoa, jolloin alkoi kaatuneiden muistopäivän vietto. Jatkosodan aikana 1942 puolustusvoimien ylipäällikön, sotamarsalkka Gustaf Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta hänelle annettiin Suomen marsalkan arvonimi ja hänen syntymäpäiväänsä 4. kesäkuuta vietettiin aluksi nimellä Suomen marsalkan syntymäpäivä, mutta varsin pian nimeksi vakiintui Puolustusvoimain lippujuhlan päivä toimien puolustusvoimien vuosipäivänä.[61]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen asevelvollisuuden historia

Puolustusvoimien edeltäjät Ruotsin ja Venäjän vallan aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylipäällikön päiväkäsky n:o 1, jolla perustettiin Suomen tasavallan joukkojen esikunta 2. helmikuuta 1918

Ruotsin kuningas Kaarle XI loi 1680-luvulla ensimmäisen armeijaorganisaation eli ruotujakolaitoksen, joka säilyi aina 1800-luvulle asti. Muutaman talon ryhmät määrättiin ylläpitämään kukin yhtä sotilasta. Ruotusotamiesten muodostamat sotajoukot jaettiin osastoihin, jotka muodostivat rykmenttejä. Rykmentin komppaniat olivat paikkakunnittain organisoituja.[62]

Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, Suomen silloinen armeija lakkautettiin ja suomalaisille luvattiin, ettei heidän tarvitsisi sotia ulkomailla. Asevelvollisuus tuli voimaan Venäjällä vuonna 1870, ja 1878 säädettiin Suomen ensimmäinen asevelvollisuuslaki. Puolustusvoimat perustettiin 1881 ja lakkautettiin 1901. Armeija ei koskaan joutunut sotaan. Kaikkiaan koulutettiin noin 15 000 jalkaväen miestä. Ensimmäisen sortokauden aikana Suomen armeija liitettiin Venäjän armeijaan vuonna 1899 keisari Nikolai II:n suuriruhtinasaikana.[62]

Itsenäisen Suomen puolustusvoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodassa Suomen tasavallan joukkojen johtajina toimivat usein jääkärit ja joukkoihin sovellettiin asevelvollisuuslakia vuodelta 1878.[62]

Noin kuukausi sisällissodan päättymisen jälkeen asevoimia kutsuttiin runsaan vuoden verran ensin Suomen sotajoukoiksi ja sitten Suomen armeijaksi, kunnes nimeksi tuli Sotaväki hallitusmuodon myötä vuonna 1919. Laissa vuodelta 1922 nimeksi tuli Puolustuslaitos vuoteen 1974 asti, jolloin otettiin käyttöön nykyinen nimi.[63]

nimi alku loppu
Suomen tasavallan joukot[64][65] 25. tammikuuta 1918 14. kesäkuuta 1918
Suomen sotajoukot 14. kesäkuuta 1918 31. joulukuuta 1918
Suomen armeija 1. tammikuuta 1919 17. heinäkuuta 1919
Sotaväki[66][67] 17. heinäkuuta 1919 30. maaliskuuta 1922
Puolustuslaitos[68] 30. maaliskuuta 1922 31. toukokuuta 1974
Puolustusvoimat[69][70]
31. toukokuuta 1974 alkaen

Asevelvollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen oma pysyvä asevelvollisuuslaki säädettiin 1922, ja sitä muokattiin 1932, jolloin perustettiin ensimmäiset kertausharjoitukset reservin aliupseereille ja reservinupseereille.[62] 1936 kertausharjoituksiin saatettiin määrätä myös sotilasarvoiltaan miehistöarvoisia.lähde?

Puolustushaarat merivoimat ja ilmavoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivasto sai 1930-luvulla lippulaivoikseen Panssarilaiva Väinämöisen ja Panssarilaiva Ilmarisen.[71]

Suomen ilmavoimien historia alkoi ruotsalaisten ja venäläisten vanhoista koneista. Ensimmäiset tukikohdat olivat vesilentoasemia. Jatkosotaan asti kalustoa hankittiin haalimalla koneita sieltä, mistä sai.lähde?

Toisen maailmansodan lopussa Moskovan välirauhansopimus ja Pariisin rauhansopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisin rauhansopimus rajoitti sekä joukkojen määrää että laivastolle että ilmavoimille sallittua kalustoa.[72] Pariisin rauhansopimusta alettiin 1950-luvulla tulkita niin, että lentokoneiden maksimimäärä tarkoitti ensilinjan taistelukoneita eikä koko lentokalustoa.[73] Rajoitukset katsottiin päättyneiksi vuonna 1990.[74]

Kylmänsodan aikaista kehitystä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmän sodan aikana ulkopoliittiset ja kansainväliset tekijät kuten YYA-sopimus, noottikriisi ja Berliinin kriisi vaikuttivat puolustusvoimien kehittämiseen. Ulkomaankaupan kansainväliset kytkennät vaikuttivat puolestaan materiaalihankintoihin.[74] Ensimmäinen pitkän aikavälin hankintaohjelma alkoi vuonna 1957. Se keskittyi rannikkopuolustuksen kehittämiseen, lentäjien koulutukseen ja jalkaväkivarusteiden modernisointiin. Vuonna 1959 ostettiin suuri erä maavoimien kalustoa Neuvostoliitosta, ja hankinnat jatkuivat vuoteen 1964 asti.[73] Ohjusten hankkiminen Neuvostoliitosta MiG-21-torjuntahävittäjiin sallittiin Suomelle, kun vuoden 1962 loppuun mennessä oli saavutettu kaikkien osapuolien yksimielisyys Pariisin rauhansopimuksen tulkinnasta.[75] Ilmavoimien käyttöön hankittiin ensin Draken- ja MiG-hävittäjiä, jotka korvattiin 1990-luvulla Horneteilla.[76]

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus aloitettiin vuonna 1995.[77]

Vuosina 2012–2015 toteutettiin viimeisin Puolustusvoimauudistus, jossa toteutettiin säästöjä yhdistämällä toimintoja ja lakkauttamalla varuskuntia ja muita yksiköitä. Tavoitteena oli 800 miljoonan euron säästöt eli 10 % vuosibudjetista.[78]

Kritiikkiä ja keskustelua Puolustusvoimista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Keskustelu ja kritiikki Suomen puolustusvoimista

Keskustelu ja kritiikki Suomen puolustusvoimista on kohdistunut vuosien varrella Puolustusvoimien asemaan yhteiskunnassa, toimintaan ja viestintätapoihin. Keskustelua on käyty muun muassa asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta, naisten varusmiespalveluksesta, vuosien 2012–2015 Puolustusvoimauudistuksesta ja sen yhteydessä yksiköiden lakkauttamisesta, maanpuolustuskyvystä, kalustohankinnoista sekä turvallisuus- ja viestintäkulttuurista.[79][80][81][82][83][84][85][86]

Vuonna 2000 valmistunutta väitöskirjaa varten tehtiin kysely kansanedustajille, puolustushallinnon virkamiehille ja aihealueesta kirjoittaville toimittajille. Sen tulosten mukaan Suomen puolustuspolitiikan linjauksista päättää noin 20 henkilön eliitti, ja tavallinen rivipoliitikko tuntee vaikutusmahdollisuutensa esimerkiksi armeijan hankintoihin vähäisiksi.[87]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Reservissä Intti.fi. Puolustusvoimat. Viitattu 8.3.2022.
  2. ↑ a b Laki puolustusvoimista 551/2007 finlex.fi. Edita. Arkistoitu 28.7.2020. Viitattu 12.12.2017.
  3. ↑ Suomen perustuslaki 731/1999 1999. finlex.fi. Arkistoitu 30.4.2019. Viitattu 9.10.2022.
  4. ↑ Ylennyksiä kenraalikunnassa Puolustusvoimat. Viitattu 1.4.2024.
  5. ↑ Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta 577/2005 2005. finlex.fi. Viitattu 9.10.2022.
  6. ↑ Kenttäohjesääntö: Yleinen osa: Puolustusjärjestelmän toiminnan perusteet. Puolustusvoimat 2008. ISBN 978-951-25-1744-2
  7. ↑ Jantunen, O (2015) Valvontaa pinnalla ja pinnan alla. Kylkirauta 3/2015. Viitattu 10.4.2016. (PDF)
  8. ↑ Heikkinen, A. (2015) Ilmavoimilla jatkuva valmius turvata Suomen ilmatila. Kylkirauta 3/2015. Viitattu 10.4.2016. (PDF)
  9. ↑ Olli Envall: Yleinen asevelvollisuus ja joukkotuotanto puolustusvoimien suorituskykyjen perustana. (teoksessa Risto Sinkko (toim.): Maavoimien taistelu 2015 sosiologisesta näkökulmasta) Suomen Sotilassosiologinen Seura, 2015. ISBN 978-952-68363-1-7 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2016).
  10. ↑ Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 1.1.2015. Pääesikunnan henkilöstöosasto. Viitattu 19.4.2015.
  11. ↑ Tietoa meistä Puolustusvoimat. Viitattu 8.3.2022.
  12. ↑ Finland to raise wartime strength to 280,000 troops helsinkitimes.fi. 17.2.2017. Viitattu 11.5.2022. (englanniksi)
  13. ↑ ”4.3 Puolustusjärjestelmän käytön ja ylläpidon painopisteet”, Valtioneuvoston puolustusselonteko, s. 20. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2017. ISBN 978-952-287-370-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.12.2017).
  14. ↑ Valtion talousarvioesitykset budjetti.vm.fi. Arkistoitu 13.12.2017. Viitattu 13.12.2017.
  15. ↑ TAE_2022_BKT-osuus_27.9.2021 (PDF) defmin.fi. Viitattu 11.5.2022.
  16. ↑ Government boosts defence spending in new budget deal yle.fi. 5.4.2022. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
  17. ↑ The Effects of Finland's Possible Nato Membership: An Assessment (PDF) um.fi. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 8.3.2022.
  19. ↑ Kielen valintamyymälässä Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.10.2022.
  20. ↑ Esimerkkejä käytöistä valtamediassa:
  21. ↑ a b c d e f g Laki puolustusvoimista 551/2007 2007. finlex.fi. Viitattu 9.10.2022.
  22. ↑ Aluevalvontalaki 755/2000 2000. finlex.fi. Viitattu 9.10.2022.
  23. ↑ Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta… 255/2014 2014. finlex.fi. Viitattu 9.10.2022.
  24. ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Puolustustilalaki 1083/1991 finlex.fi. Edita. Arkistoitu 30.3.2015. Viitattu 13.12.2017.
  25. ↑ Valmiuslaki 1552/2011 Finlex: Ajantasainen lainsäädäntö. Edita. Viitattu 13.12.2017.
  26. ↑ Puolustusvoimien rauhan ajan organisaatio vuonna 2015 Pirkanviesti. Pirkanmaan reservipiirit. Viitattu 15.4.2016.
  27. ↑ Pääesikunta (ja vasempaan valikkoon linkatut sivut) Puolustusvoimat: Tietoa meistä. Viitattu 15.4.2016.
  28. ↑ Maavoimien aselajit Maavoimat. Viitattu 14.4.2016.
  29. ↑ Ilmavoimien viisi joukko-osastoa Ilmavoimat. Viitattu 14.4.2016.
  30. ↑ Merivoimat – turvanamme 24/7 Merivoimat. Viitattu 14.4.2016.
  31. ↑ Puolustusvoimain komentaja Puolustusvoimat. 2022. Viitattu 9.10.2022.
  32. ↑ Laatikainen, P (2014) Sotilasläänit tiensä päässä – vastuu siirtyy joukko-osastoille ja aluetoimistoille. Kylkirauta 1/14. Viitattu 10.4.2016. (PDF)
  33. ↑ Aluetoimistot Puolustusvoimat. Arkistoitu 28.1.2016. Viitattu 14.4.2015.
  34. ↑ Aluetoimistot Puolustusvoimat. Arkistoitu 9.4.2015. Viitattu 14.4.2015.
  35. ↑ Tiedote: Puolustusvoimien uusi organisaatio ja upseereita uusiin tehtäviin 14.4.2014. Puolustusvoimat. Arkistoitu 11.2.2015.
  36. ↑ a b c Asevelvollisuuslaki (1438/2007) finlex.fi. Viitattu 19.4.2021.
  37. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007) ( §) finlex.fi. Arkistoitu 27.2.2017. Viitattu 9.10.2015.
  38. ↑ Siviilipalvelukseen Siviilipalveluskeskus. Arkistoitu 31.1.2009. Viitattu 1.2.2009.
  39. ↑ Asevelvollisuus Findikaattori. 19.4.2021. Tilastokeskus. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 19.4.2021.
  40. ↑ Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta voimaan 1.6.2022 puolustusvoimat.fi. 13.4.2022. Suomen puolustusvoimat. Viitattu 29.8.2022.
  41. ↑ Valkovirta, T. (2012) Johtaja-asemassa olevien naisten johtamisen haasteet. Maanpuolustuskorkeakoulu. Viitattu 10.4.2016.
  42. ↑ Möttölä, Matias: Lakimies joka kävi intin. Missä hän on nyt -palsta, Helsingin Sanomien kuukausiliite elokuu 2006.
  43. ↑ Suomen korkea-arvoisin naisupseeri ei anna haastatteluja Keskisuomalainen. 28.11.2018. Viitattu 12.8.2020.
  44. ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1997 s. 106. Otava 1996 ISBN 951-1-14219-4
  45. ↑ Reservin täydennyskurssit Reserviläinen − Puolustusvoimien verkkosivut. Arkistoitu 18.6.2016. Viitattu 23.5.2016.
  46. ↑ a b c d e Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta 556/2007 2007. finlex.fi. Viitattu 9.10.2022.
  47. ↑ Valtakunnalliset Maanpuolustuskurssit (Arkistoitu – Internet Archive). Turvallisuuskomitea. Viitattu 10.4.2016
  48. ↑ Maanpuolustuskurssit (Arkistoitu – Internet Archive). Aluehallintovirasto 2013. Viitattu 10.4.2016
  49. ↑ Ylennysväli lyhenee neljään vuoteen. Reserviläinen 11.3.2015. Viitattu 10.4.2016.
  50. ↑ Rikoslaki (39/1889) (Arkistoitu – Internet Archive). 45:27 §. Viitattu 10.4.2007.
  51. ↑ Koulutukseen osallistumisen pelisäännöt (Arkistoitu – Internet Archive). Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Viitattu 10.4.2016.
  52. ↑ Maakuntajoukot; usein kysyttyä Puolustusvoimat. Viitattu 14.4.2015. [vanhentunut linkki]
  53. ↑ a b Ylä-Lapin maakuntajoukot Puolustusvoimat. Viitattu 14.4.2015. [vanhentunut linkki]
  54. ↑ Hae rauhanturvaajaksi Puolustusvoimat.fi. Viitattu 29.8.2022.
  55. ↑ Hakeutuminen. Puolustusvoimat. Viitattu 10.4.2016.
  56. ↑ Suomi osallistuu EU:n taisteluosaston valmiusvuoroon vuonna 2020 - Maavoimat maavoimat.fi. Viitattu 21.9.2021.
  57. ↑ Euroopan unionin taisteluosasto Puolustusvoimat.fi. Viitattu 29.8.2022.
  58. ↑ Turvaa ja vapautta valita Puolustusvoimien historiikki, Perustietoa, Puolustusvoimat (Arkistoitu – Internet Archive)
  59. ↑ Vapaussota 1918 Perinne.fi. Viitattu 29.8.2022.
  60. ↑ Sisällissodassa vastakkain kaksi kouluttamatonta armeijaa Itsenäisyys100.fi. Viitattu 29.8.2022.
  61. ↑ Häikiö,Martti: Vuosien 1917–1919 satavuotismuisto valmisteltava huolella. Turun Sanomat, 9.2.2009, s. 2.
  62. ↑ a b c d Rehnberg, Katarina: Suomen asevelvollisuus ennen, nyt ja tulevaisuudessa verrattuna Ruotsin järjestelmään (s. 11−16) Laurea-ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 14.4.2016.
  63. ↑ Palokangas, Marko: Hankitun tiedon varassa: yhtymätason tiedustelutoiminnan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana, s. 42. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7361-8
  64. ↑ 2.2.1918 N:o 1 Päiväkäskykokoelma 1918–1944, Kuva- ja dokumenttiarkisto, Erikoisaiheet, Mannerheim
  65. ↑ 1.5.1918 N:o 49 Päiväkäskykokoelma 1918–1944, Kuva- ja dokumenttiarkisto, Erikoisaiheet, Mannerheim (ruotsiksi)
  66. ↑ Suomen hallitusmuoto (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
  67. ↑ Palokangas 2018, 42
  68. ↑ Laki valtioneuvoston ministeriöiden lukumäärästä ja yleisestä toimialasta annetun lain muuttamisesta (1922) Finlex
  69. ↑ [https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1974/19740402 Laki puolustusvoimista (402/1974)] Finlex
  70. ↑ Puolustuslaitoksesta puolustusvoimiksi Puolustusvoimien historiikki, Perustietoa, Puolustusvoimat [vanhentunut linkki]
  71. ↑ Suomen lippulaiva oli uusinta uutta Maailmanhistoria.net
  72. ↑ Jukka Raunio: "D.H.100 ja D.H.115 Vampiret Suomessa. Osa 1", Suomen ilmailuhistoriallinen lehti 1/2006, s. 5−6
  73. ↑ a b Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 93. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7
  74. ↑ a b Pekka Visuri: Sodanjälkeiset puolustusvoimat. Tiede ja ase, 1998, s. 35−57. Suomen sotatieteellinen seura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.4.2016.
  75. ↑ Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 212. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7
  76. ↑ Hornet uudisti ilmavoimat Yle. 17.1.2012, päivitetty 12.6.2018. Viitattu 15.4.2016.
  77. ↑ Rehn avasi armeijan naisille 20 vuotta sitten Iltalehti. 2.2.2015. Viitattu 23.4.2016.
  78. ↑ Pääesikunta: Puolustusvoimat säästää yli 800 miljoonaa MTV. 2011. Arkistoitu 30.5.2016. Viitattu 23.4.2016.
  79. ↑ Aseistakieltäytyjä 1960-luvulla Yle Areena. Viitattu 24.4.2016.
  80. ↑ YK:n ihmisoikeuskomitea antoi loppupäätelmänsä Suomelle Ulkoministeriö. 2013. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 24.4.2016.
  81. ↑ Rehn avasi armeijan naisille 20 vuotta sitten Iltalehti. 2.2.2015. Viitattu 24.4.2016.
  82. ↑ Ukrainan kriisi auttaa Puolustusvoimia: "Valmiuteemme kohdistuu kriittisempi katse" MTV. 2014. Arkistoitu 3.6.2016. Viitattu 24.4.2016.
  83. ↑ Armeija: Aikalaskelmilla ei ole merkitystä hs.fi. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 27.4.2016.
  84. ↑ Taas uusi vikavyyhti – näihin puolustusvoimat on hassannut miljoonia MTV. 18.2.2015. Arkistoitu 3.6.2016. Viitattu 24.4.2016.
  85. ↑ Puolustusvoimat ”laiminlyö turvallisuutta” – räjähteitä säilytetään väärin Uusi Suomi. 2009. Viitattu 24.4.2016.
  86. ↑ Sananvapauden asiantuntija kummeksuu varusmiesten suiden tukkimista Keskisuomalainen. Viitattu 24.4.2016.
  87. ↑ Taistelu helikoptereista. (väitöstiedote) Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 27.4.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elfvengren, Eero (päätoim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt. (Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen julkaisuja) Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28151-4
  • Jukarainen, Pirjo & Terävä, Sirkku (toim.): Tasa-arvoinen turvallisuus? Sukupuolten yhdenvertaisuus suomalaisessa maanpuolustuksessa ja kriisinhallinnassa. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-347-7
  • Juvonen, Riikka: Suomineidon sotatieto. Helsinki: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7198-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_puolustusvoimat&oldid=22841730”