Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinnosta säädetään kirkkolaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinnolliset perusyksiköt ovat piispallisen eli episkopaalisen järjestysmuodon johdosta seurakunta ja hiippakunta.

Episkopaalisuus

Arkkipiispantalo, arkkipiispan virka-asunto Turussa. Rakennus on vuodelta 1887, sen suunnittelivat arkkitehdit Jac. Ahrenberg, Sebastian Gripenberg ja Ludvig Isak Lindqvist.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on episkopaalinen eli piispallinen kirkko, samoin kuin katolinen, ortodoksinen ja anglikaaninen kirkko. Piispallinen järjestysmuoto ei ole ollut luterilaisuudessa itsestään selvää. Saksan luterilaisissa maakirkoissa piispuus poistui reformaatiossa, koska piispat yleensä jäivät katolisen kirkon palvelukseen. Ruotsissa piispuus säilyi, koska reformaatio toteutettiin kuningasjohtoisesti. Näin katolisen kirkon piispoista tuli reformaatiossa luterilaisia piispoja ja katolisista papeista luterilaisia pappeja. Seurakuntaelämä jatkui vailla suurta murrosta katolisuudesta luterilaisuuteen. Piispallisuuden vastakohta on niin sanottu kongregationalistinen hallinto, joka korostaa seurakuntien suurta itsemääräämisoikeutta vailla ylätason hallintoa. Seurakuntien itsehallinnollisuutta edustavat monet niin sanotut vapaakirkot. Luterilaisen kirkon toinen hallinnon perusperiaate on niin kutsuttu synodaalinen hallinto, jolla tarkoitetaan edustuksellisia luottamuselimiä. Edustuksellinen ja piispajohtoinen hallintorakenne toimivat kirkossa rinnakkain. ^lähde?

Piispallinen hallinto vaikuttaa kirkossa siten, että erityisesti pappisvirka on johdettu piispallisesti. Piispan apuna toimii hiippakunnallinen toimielin nimeltään tuomiokapituli (latinan kielen domus capituli, lukukappaleen talo; talo, jossa luetaan Raamattua). Piispan perinteinen toimivalta on kolmitahoinen: niin sanottu evankeliumin opettamisen valta, vihkimysvalta ja tuomiovalta. Piispa on kirkon mukaan evankeliumin ylin opettaja, hän suorittaa kirkolliset vihkimistoimitukset, tärkeimpänä pappisvihkimys, ja käyttää seurakuntiin ja pappeihin nähden tuomio- ja kurinpitovaltaa. Tämä perinteinen toimivalta toteutuu kirkossa nykyään siten, että piispa ja tuomiokapituli päättävät papeiksi vihittävät henkilöt. Piispa yksin voi estää yksittäisen henkilön pappisvihkimyksen, sillä hän suorittaa vihkimyksen. Piispa on seurakuntien ja pappien ylin valvoja. Myös tuomiokapitulin tehtäviin kuuluu seurakuntien ja niiden toiminnan tukeminen ja valvonta. Tuomiokapituli käyttää pappeihin nähden kurinpitovaltaa ja hoitaa papiston henkilöstöhallinnon. Muilta osin piispan tuomiovalta ei ole enää käytössä Suomen luterilaisessa kirkossa. ^lähde?

Hiippakunnat

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnat.

Hiippakunta	Istuin	Tuomiokirkko	Perustettu	Nykyinen piispa
Turun arkkihiippakunta	Turku	Turun tuomiokirkko	1276	Tapio Luoma (Turun ja Suomen arkkipiispa) Mari Leppänen (Piispa)
Tampereen hiippakunta	Tampere	Tampereen tuomiokirkko	1554	Matti Repo
Oulun hiippakunta	Oulu	Oulun tuomiokirkko	1851	Jukka Keskitalo
Mikkelin hiippakunta	Mikkeli	Mikkelin tuomiokirkko	1897	Mari Parkkinen
Porvoon hiippakunta	Porvoo	Porvoon tuomiokirkko	1923	Bo-Göran Åstrand
Kuopion hiippakunta	Kuopio	Kuopion tuomiokirkko	1939	Jari Jolkkonen
Lapuan hiippakunta	Lapua	Lapuan tuomiokirkko	1956	Matti Salomäki
Helsingin hiippakunta	Helsinki	Helsingin tuomiokirkko	1959	Teemu Laajasalo
Espoon hiippakunta	Espoo	Espoon tuomiokirkko	2004	Kaisamari Hintikka

Hiippakunnan toimielimiä ovat tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto.

Tuomiokapituli on hiippakunnan yleisviranomainen. Tuomiokapituli on seitsenjäseninen toimielin, jonka jäseniä ovat piispa, tuomiorovasti, maallikkojäsen, kaksi pappisasessoria sekä hiippakunnallisina viranhaltijoina lakimiesasessori ja hiippakuntadekaani. Piispa on tuomiokapitulin puheenjohtaja. Tuomiorovastina toimii kunkin hiippakunnan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra. Maallikkojäsenen valitsee hiippakuntavaltuusto neljän vuoden toimikaudeksi. ^lähde?

Pappisasessorit valitaan vaaleilla korkeintaan kahdeksi kolmen vuoden toimikaudeksi. Pappisasessorin tulee olla erityisen kelpoistavan tutkinnon (ylempi pastoraalitutkinto) suorittanut hiippakunnan kirkkoherra tai kappalainen. Äänivaltaisia pappisasessorin vaalissa ovat hiippakunnan papit ja lehtorit. Tuomiokapituliksi kutsutaan yleisesti myös hiippakunnan virastoa, jossa toimii toistakymmentä päätoimista viranhaltijaa. Tuomiokapitulin johtavia viranhaltijoita ovat lakimiesasessori ja hiippakuntadekaani, joista edellinen johtaa hallintoa ja jälkimmäinen seurakuntien työtä tukevaa toiminnallista työtä. ^lähde?

Hiippakunnan talouden ja toiminnan yleisten linjojen ylintä päätösvaltaa käyttää hiippakuntavaltuusto. Hiippakuntavaltuuston jäseniä ovat neljätoista maallikkoa ja seitsemän pappia. Maallikkojäsenten vaalissa äänivaltaisia ovat seurakuntaneuvostojen, kirkkovaltuustojen ja yhteisten kirkkovaltuustojen jäsenet. Pappisjäsenten vaalissa äänivaltaisia ovat hiippakunnan papit. Hiippakuntavaltuusto perustaa ja lakkauttaa hiippakunnan virat, hyväksyy talousarvion, toimintakertomuksen, toimintasuunnitelman ja tilinpäätöksen. Lisäksi hiippakuntavaltuusto voi tehdä esityksiä kirkolliskokoukselle. Hiippakunnan hallinnossa on siten vahvasti läsnä kirkon edustuksellinen ja piispallinen hallintoperiaate.^lähde?

Hiippakunnan seurakunnat on jaettu rovastikuntiin. Rovastikunnassa piispan ja tuomiokapitulin apuna toimii lääninrovasti. Lääninrovasti valitaan rovastikuntaan kuuluvien seurakuntien kirkkoherroista kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Lääninrovastin tehtävänä tukea ja valvoa seurakuntien työtä, johtaa seurakuntien yhteistyötä sekä kutsua papit ja lehtorit tarpeen mukaan keskustelemaan seurakuntien työhön liittyvistä asioista. Lääninrovasti hoitaa lisäksi kirkollisia vaaleja sekä piispan ja tuomiokapitulin hänelle antamat asiat. ^lähde?

Seurakunnat

Seurakuntaelämä on järjestetty seurakunnissa, jota johtaa pappina kirkkoherra. Kaikki seurakunnat kuuluvat johonkin hiippakuntaan. Seurakunnat ovat luterilaisessa kirkossa niin kutsuttuja parokiaaliseurakuntia, eli seurakunnan raja määritellään maantieteellisesti. Tietyllä alueella asuvat kirkon jäsenet kuuluvat alueensa seurakuntaan, eikä jäsen voi valita seurakuntaansa paitsi siinä tapauksessa, että samalla alueella on kaksi erikielistä seurakuntaa. Kirkkolaissa säädetään, että seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alueella. Tämä johtuu verotusteknisistä syistä. Mikäli saman kunnan alueella on monta seurakuntaa, niiden on muodostettava seurakuntayhtymä. Seurakunnan alueella voi olla myös kirkkolain ja -järjestyksen mukaisia kappeliseurakuntia tai seurakuntapiirejä. ^lähde?

Seurakunnan päätösvaltaa käyttää neljäksi vuodeksi kerrallaan vaaleilla valittu kirkkovaltuusto. Seurakunnan työtä johtaa kirkkovaltuuston valitsema kirkkoneuvosto, joka valitaan kahden vuoden toimikaudeksi. Kirkkoherra on virkansa puolesta kirkkoneuvoston jäsen ja puheenjohtaja. Kirkkoherra edustaa siten piispallista hallintorakennetta edustuksellisen hallintojärjestelmän sisällä. ^lähde?

Seurakuntayhtymässä olevat seurakunnat ovat yhteistaloudessa. Seurakuntayhtymän päätösvaltaa käyttää vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan valittu yhteinen kirkkovaltuusto. Seurakuntayhtymän toimintaa johtaa yhteisen kirkkovaltuuston valitsema yhteinen kirkkoneuvosto. Seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa on puolestaan vain yksi toimielin, nimeltään seurakuntaneuvosto. Kirkkoherra on virkansa puolesta seurakuntaneuvoston jäsen ja puheenjohtaja. Tuomiokapituli nimittää jonkun seurakuntayhtymään kuuluvan seurakunnan kirkkoherroista yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi. Piispallinen hallintorakenne kulkee tällä tavoin myös seurakuntayhtymässä. Myös seurakuntayhtymä kuuluu hiippakuntaan. Koska suomen luterilaisessa kirkossa on ruotsinkielisiä seurakuntia varten oma hiippakunta, Porvoon hiippakunta, kuuluvat ruotsinkieliset ja enemmistöltään ruotsinkieliset kaksikieliset seurakunnat Porvoon hiippakuntaan. Mikäli seurakuntayhtymässä on seurakuntia kahdesta eri hiippakunnasta, kuuluu seurakuntayhtymä siihen hiippakuntaan, johon seurakuntien jäsenten enemmistö kuuluu. Seurakunnat voivat perustaa seurakuntayhtymän myös vapaaehtoisesti. Muodostamisella ei tällöin ole muodollisia rajoituksia. ^lähde?

Kirkon hallinto on järjestetty siten, että seurakunnat ovat hyvin itsenäisiä. Erityisesti talousvalta on keskittynyt seurakunnille, koska kirkossa vain seurakunta kantaa jäsenmaksua eli kirkollisveroa. ^lähde?

Kirkolliskokous ja kirkkohallitus

Kirkon kolmannen perusyksikön muodostaa kirkolliskokous. Kirkolliskokouksessa kirkon edustajien rungon muodostavat 64 maallikkoa, 32 pappia sekä piispat. Edustajuus on siten järjestetty synodaalis-episkopaalisesti. Lisäksi kirkolliskokousedustajia ovat saamelaiskäräjien valitsema edustaja, kenttäpiispa ja valtioneuvoston nimeämä edustaja. Kirkolliskokous säätää kirkkolain sekä hyväksyy kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen. Esitys kirkkolaiksi ja kirkkojärjestykseksi on hyväksyttävä 3/4 enemmistöllä tullakseen voimaan. Lain voimaantulo vaatii lisäksi eduskunnan hyväksymisen. Kirkolliskokous hyväksyy myös kirkolliset kirjat, kuten katekismuksen, virsikirjat sekä messun ja pyhien toimitusten käsikirjat. Kirkolliskokous valitsee kirkkohallituksen sekä kirkkohallituksen johtavat viranhaltijat, kirkkoneuvokset. ^lähde?

Kirkkohallitus

Helsingin Etelärannassa sijaitseva Kirkon talo on evankelis-luterilaisen kirkon hallintorakennus. Kirkon talossa toimivat muun muassa Kirkkohallitus ja Kirkon ulkomaanapu.

Kirkkohallitus valmistelee asioita kirkolliskokoukselle sekä johtaa kirkon yhteistä taloutta. Kirkon keskushallinnon talous on järjestetty kirkon keskusrahaston kautta, jonka hallituksena toimii kirkkohallitus. Kirkon keskusrahasto kantaa seurakunnilta keskusrahastomaksua sekä eläkemaksuja, joilla kirkon keskusrahaston toiminta rahoitetaan. Suurimman osan kirkon keskusrahaston talousarviota vie kirkon eläkerahasto. ^lähde?

Talous

Suomen evankelis-luterilaisen kirkko on 2010-luvulla kerännyt seurakuntien jäseniltä vuosittain noin 900 miljoonan euron kirkollisverotulot. Keskimääräinen kirkollisveroprosentti on tuolla ajanjaksolla ollut noin 1,4 %. Kirkollisvero kerätään valtion- ja kunnallisveron yhteydessä. Kirkko korvaa Verohallinnolle valtiolle verojen keräämisestä aiheutuvat kulut.

Kirkon saama osuus valtion yhteisöverotuotosta poistettiin vuoden 2016 alussa, jolloin tuli voimaan laki valtionrahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin (430/2015). Valtionrahoituksen suuruus on laissa mainittu 114 miljoonaa euroa, joka kasvaa kuluttajahintaindeksin mukaan.

Seurakuntien toimintakulut olivat noin miljardi euroa vuonna 2013. Kaksi kolmasosaa toimintakuluista oli henkilöstökuluja. Diakonia-avustusten osuus toimintakuluista oli noin 0,8 %, lähetystyökulujen osuus noin 1,8 %.

Kirkon yhteiskunnalliset tehtävät

Pääartikkeli: Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa

Suomen evankelis-luterilainen kirkko huolehtii useista yhteiskunnallisista tehtävistä osana toimintaansa. Laissa määritettyjä tehtäviä ovat hautaustoimi, väestörekisterin ylläpitoon liittyvät tehtävät sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito. Lakisääteisiä tehtäviä varten Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa kirkolle valtionrahoitusta. Lisäksi kirkon sosiaaliset palvelut, kuten diakonia sekä lapsi- ja nuorisotyö täydentävät muun yhteiskunnan palveluita.

Evankelisluterilaisella kirkolla on Suomen ortodoksisen kirkon ohella erityisasema, johon kuuluu julkisoikeudellinen asema ja oikeus kerätä kirkollisveroa jäseniltään. Valtio myös rahoittaa luterilaisten hautausmaiden ja vanhojen rakennusten ylläpitoa.

Katso myös

• Luettelo Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista
• Kirkon varhaiskasvatus