Sarvikuonot
| Sarvikuonot | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: |
Sarvikuonot Rhinocerotidae Gray, 1821 |
 Eri sarvikuonolajien levinneisyysalueet kartalla. Nykyiset levinneisyysalueet on väritetty ja alkuperäiset alueet on merkitty ääriviivoin. Isosarvikuono (Ceratithericun simum)
Pensassarvikuono (Diceros bicornis)
Sumatransarvikuono (Dicerorhinus sumatrensis)
Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis)
Jaavansarvikuono (Rhinoceros sondaicus) |
|
| Elossa olevat suvut ja lajit [1] | |
|
|
| Katso myös | |
Sarvikuonot (Rhinocerotidae) ovat kavioeläimiin kuuluvia suurikokoisia nisäkkäitä, joita elää luonnonvaraisina Afrikassa ja Aasiassa. Sarvikuonojen heimoon kuuluu viisi elossa olevaa lajia ja yksi käytännössä sukupuuttoon kuollut laji[2]:
- etelänleveähuulisarvikuono eli isosarvikuono (16 803 yksilöä Afrikassa[3])
- zairenleveähuulisarvikuono (2 yksilöä[2] Keniassa)
- pensassarvikuono (6 487 yksilöä Afrikassa[3])
- sumatransarvikuono (50 yksilöä Sumatran ja Borneon saarilla[2])
- intiansarvikuono (4 000 yksilöä Intiassa ja Nepalissa[2])
- jaavansarvikuono (76 yksilöä Ujung Kulonin kansallispuistossa Jaavan saarella[2])
Sarvikuonojen hartiakorkeus on 150–185 senttimetriä, ruumiinpituus voi olla 420 senttimetriä, häntä 50–70 senttiä. Painoa sarvikuonolla voi olla jopa 1 800–3 600 kilogrammaa. Urokset ovat suurempia kuin naaraat. Sarvikuonot ovat norsujen jälkeen suurimpia maanisäkkäitä.lähde?
Sarvikuonoille ominainen piirre on niiden kuonossa oleva sarvi. Heimon tieteellinen nimi Rhinocerotidae tuleekin kreikan kielen sanoista rhino (kuono) ja keras (sarvi). Nykyisin suurin uhka sarvikuonoille on niiden salametsästys sarvien vuoksi.lähde?
Sarvikuonojen näkö on heikko: ne eivät pysty näkemään ihmistä yli 30 metrin päästä. Sen sijaan niiden kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin tarkat.[4]
Sarvikuonojen kaltaiset eläimet ilmestyivät maapallolle ensimmäistä kertaa eoseenikaudella. Niistä kehittyi muun muassa mioseenikaudella elänyt Indricotherium, joka painoi 15 tonnia ja on suurin koskaan maan päällä elänyt nisäkäs. Plioseenikaudella sarvikuonot kuolivat sukupuuttoon Pohjois-Amerikasta ja pleistoseenikaudella Euroopasta sekä Pohjois-Aasiasta. Muinaisista sarvikuonoista tunnetuin lienee viimeisimmän jääkauden aikana elänyt villasarvikuono, josta on löydetty ikiroudassa säilyneitä jäänteitä.lähde?
Lähteet
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Rhinocerotidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3. painos). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Ihmisen vaikutus luontoon näkyy näinkin: sarvikuonojen sarvet ovat lyhentyneet lyhentymistään Yle Uutiset. 12.11.2022. Viitattu 14.11.2022.
- ↑ a b Toivekkaita uutisia eläinmaailmasta: Afrikan sarvikuonokanta on kasvanut Yle Uutiset. 24.9.2023. Viitattu 12.10.2023.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 50 (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
Aiheesta muualla
- Luomus, Nisäkkäiden suomenkieliset nimet: Sarvikuonot (Rhinocerotidae)
- ITIS: Rhinocerotidae (englanniksi)
- Animal Diversity Web (englanniksi)
- Ultimate Ungulate (englanniksi)
- Encyclopedia of Life: Rhinocerotidae (luettu 2.12.2011) (englanniksi)